En jaksa ymmärtää, miksi muut saa kertoa omista kokemuksistaan, mutta mun tekstit hävitetään aina jonnekin bittiavaruuteen. Minulla ei ole paljoa avautumispaikkoja, kun en terapiaankaan pääse. Enää en kerro viimeaikaisia juttuja, koska moderoija poistaisi nekin.
En ymmärrä, miksi asioista ei saa puhua! Johan jostain lehdestäkin luin, että jos ei ole mitään paikkaa, missä tuoda omia salaisuuksia esiin, niin sekin voi helpottaa, että saa kirjoitettua niistä anonyymina netissä.
En ymmärrä, miksi asioista ei saa puhua! Johan jostain lehdestäkin luin, että jos ei ole mitään paikkaa, missä tuoda omia salaisuuksia esiin, niin sekin voi helpottaa, että saa kirjoitettua niistä anonyymina netissä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko kirjoittanut esim. itsetuhoisuudesta, pyytänyt neuvoja tai ehdottanut itsemurhakeinoja? Sellaiset viestit yleensä poistetaan. Harmi jos olet kirjoittanut asiallisia ja sääntöjen mukaisia viestejä, mutta siitä huolimatta niitä on poistettu jostain syystä. Joskus itsekin olen yllättynyt, kun huomaan jonkun viestini poistetun, vaikka siinä ei ollut mitään sääntöjen vastaista. Näin käy silloin tällöin eikä mitään selitystä tietenkään tule.
Toivottavasti asia korjaantuu ja saat vastedes ajatuksiasi purettua täällä.
En ole kysellyt itsemurhakeinoja, vaan siitä, kuinka olen riittävän hoidon puutteen ja lukuisten odottelujen ja pomputtelujen jälkeen ahdistuneena tyriny ja joutunut entistä syvempiin ongelmiin. Tällä hetkelläkin koen todella voimakasta ahdistusta, mutta en tartu viinapulloon. Olenkin nyt vain lähinnä ollu ja katsellut kattoa... Ei ole varaa mennä minnekään, joten tässä ei ole paljoa muuta vaihtoehtoa, kuin vain odotella ja odotella, sekä pyöritellä peukaloita, kunnes joskus ehkä tulee joku ratkaisu. Harmi vain, että yksin täällä asunnolla lojuessa on ihan mielettömästi aikaa murehtia ja murehtia, kun ei saa ajatuksia siirrettyä minnekään muualle. Tuon valkoisen seinän kattominen kun ei tarpeeksi poista minua tämän hetkisestä tilanteesta.
Aivoni ovat jumissa, enkä kykene itse järjestelemään asioita.
Rahahuolet ovat täyttä todellisuutta, koska sitä ei juuri ole ja pommeja voi odottaa nurkan takana, onhan niitä jo menneisyydessäkin pitkä rivi.
Uusin pommi, eli mahdollinen rangaistus toilailuistani on tiedossa ja sekään ei yhtään helpota tilannetta. Kerron sen siis uudelleen ja toivon, ettei se taas johda tämän aloituksen poistamiseen. Erehdyin pitkän odottelun ja ahdistuksen alla tarttumaan viinapulloon. Join filmin poikki ja sinä aikana olin mennyt radalle hyppimään. Olin löytänyt hylätyt spraypullot radalta joita olin alkanut testaamaan ja jäin siitä rysän päältä kii. Siitä ei ole pienintäkään muistikuvaa, kun hyppelin radalla, saatikka siitä, että olin saanut spraypullot jostain käsiini. Ensimmäinen muistikuva oli, kun olin jo töhrimässä ja vartija yllätti minut itse teosta. Tästä siis on tulossa rangaistus. Vahinkojen suuruus ei ollut kovin suuri, mutta tiedän, että töhrimisestä on langetettu aika pahojakin rangaistuksia, joten mulle voi tulla aikamoisen kallis lasku!
Mitä tästä opin? Vaikka kuinka ahdistais ja seinät tuntuisivat kaatuvan päälle, en hukuta murheitani enää viinapulloon, vaan on kestettävä tämä kaikki loputon tuska ja hyväksyttävä se tosiasia, että en ehkä tule pääsemään riittävään terapiaan lähiaikoina, jos nyt en koskaan. Hyväksyttävä se tosiasia, että elämäni on ehkä ainaista rämpimistä tästä eteenkin päin.