Uskallatko elää sellaista elämää

Elän juuri sellaista elämää kun siltä tuntuu. En itselleni. Ei estä mikään

Haaveilen varmaan lottovoitosta nykyään enemmän kuin rakkaudesta on nimittäin rakkaus asiat menny väärille raiteille. Onneksi näin ei ole pääsyt montaa kertaa tapahtumaan. Panoasioitakin on menny ja tulllu ja parempi pitää housutjalassa. Toisaalta kyllä se köyhyys, nälkä, ja kaikki paska siihen päälle vaikuttaa ja lähimenneisyys myös. Toisaalta silti on oikein mukavaa viettää lauantaina selvinpäin vaikka röökiä p*rkele tekee mieli. ;)

En.

Nippanappa ja kiikunkaakun. Isoa lainaa maksavan on hyvä pitää tilillä sen verran ettei pankin tarvi lähettää muistustusviestejä.

Ei ole kyse uskaltamisesta haluan oman planeetan. Eihän täällä voi edes taloa itselleen rakentaa ilman että täytyy lupa kysyä ja maksaa jollekkin siitä luvasta.

Kasvanut paljon ihmisenä. Nykyään en pelkää enää niin paljoa asioita.

Aina on estänyt, ehkä tulee aina myös estämään. Jos nyt pari vuotta joskus sitten liian vanhana enää tekemään mieleisiään asioita. :-)

Ja aloinkin elämään.

yleinen rahanpuute tällä hetkellä ainakin osittain

No miten sen ottaa, ja mihin sitä vertaa, mutta voin ihan hyvin elää elämääni omien toiveideni ja tottumusteni mukaan.
Vain yksi puuttuu, mutta kai sekin aikaa myöten järjestyy.

Todellakin uskallan, vaikka ympäristö painostaa että tässä iässä pitäisi olla naimisissa ja kakaroita niin olen pitänyt pääni ja asun onnellisesti yksin ilman mitään riippakiviä. Miehiä kyllä saan aina jos haluan, mutta en aio muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Kakaroita en ole koskaan halunnut, en myöskään miehiä kellä sellaisia on. Vapaus on ihanaa.

Uskallusta varmaan puuttuu, koska omannäköinen elämä olisi kai liikaa yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjen ja vallitsevien normien vastainen... joten sanoisin, että kyllä estää jokin. 😜 Mutta ei se mun maailmaani kaada, olen sopeutuvainen ihminen. 😁 Ulospäin tämä ristiriita ei tietysti näy mitenkään, ja sekin on ihan fine.