Taas on se aika vuodesta kun sitä miettii että kannattaisi vain suosiolla tappaa itsensä kun ei ne naiset kuitenkaan tulevaisuudessakaan anna pillua vaikka tekis mitä tahansa sirkustemppuja. Kuitenkaan vanhempien takia en ole kehdannut tehdä itsemurhaa enkä taida kehdatakkaan.
Samaa turhaa paskanjauhantaa ja samojen asioiden toistamista tämä elämä kuitenkin on vuosikymmenestä toiseen joten sen takia itsemurha olisi ainut järkevä ratkaisu.
Samaa turhaa paskanjauhantaa ja samojen asioiden toistamista tämä elämä kuitenkin on vuosikymmenestä toiseen joten sen takia itsemurha olisi ainut järkevä ratkaisu.
Vastaukset 48
Vanhimmat
No kaippa se elämä on samanjankkaamista ja samaa paskaa jos ei tee itse muutoksia siihen.
Itse mietin huonossa avioliitossa samaa. Elo oli paskaa, vaikka oli se nainenkin siinä. Kaikki mitä tein tai olin tekemättä, oli väärin tai huonosti. Eli kyllä elämä pitää olla kivaa jo ennen sitä naista. Oma elämä on leivos, toinen ihminen siinä vierellä kirsikka sen päällä.
Tuollaista se aisurin elämä monesti on.
No nyt..aivan..oma elämä leivos ja mansikka on nainen oman elämänsä herran vieressä.. saakeli kun korkki mnee kii niin haen naista vähän toisenlaisista ympyröistä. Jotkut naiset vaan tykkää viinaan menevästä seuramiehestä. Että VAIKEETA.
Tottahan tuo on ja viisauttakin!
Oman elämänsä hyvänä pito on itsestä kiinni. Nainen ei muuta mitään.
Pitää löytää elämässä jotakin todellista omasta elämästään.
Jos on vuosikausia vahvannut naisen sukupuolta, niin ei silloin voi mitään muuta koskaan ollakaan.
Ehkä joku lekuri auttaa?
Dissentti puhuu asiaa.
Täällä oli eilen mielenkiintoinen ketju aiheesta. Palstan miehet tyrmäsivät täysin. Nämä pohjimmiltaan haluavat olla yksin.
Jaa? Mikä oli aloitus? Vois lukaista...
Se on näköjään poistettu! En ainakaan löydä sitä mistään.
Joku nainen tarjosi palstan miehille apua sosiaalisten suhteiden luomisessa korvausta vastaan. Itse jutskasin siinä aika pitkään ykskakkosen kanssa.
Ainiin se! No mä vilaisin sen alussa ja laitoin, että tääkin piti nähdä.
Joo. Siis kyllähän mä ymmärrän, että ei ole isoista asioista kiinni palstapoikienkaan syrjäytyminen ja ongelmat. Itse en usko niinkään konkreettisiin juttuihin ongelmienratkonn
Ainiin se! No mä vilaisin sen alussa ja laitoin, että tääkin piti nähdä.
Joo. Siis kyllähän mä ymmärrän, että ei ole isoista asioista kiinni palstapoikienkaan syrjäytyminen ja ongelmat. Itse en usko niinkään konkreettisiin juttuihin ongelmienratkonn
Dääm... kännykkä sekoili...läks ennenaikojaan...ja tuplana näköjään..
Niin minusta kyse on itsensä oikeanlaisesta arvostamisesta. Kun ymmärtää minkälainen ihminen on ja miten voi elämäänsä elää, hyväksyy ja arvostaa sen oikein, voi toisen päästää lähelle. Konkreettiset asiat... tapa puhua, esiintyä, tavat yms. Menee sitten oikein perille, kun pohja sille on luotu. Nyt ne olisi vaatimuksia heille. Minulle ne ovat itsestäänselvyyksiä...ja monelle muulle täällä heitä auttavalle...
"Iloinnenko taikka surren, nään ma tuonen tuiman purren" runoili Eino Leino ja niinhän se on että elämällä ei ole merkitystä eikä vääjäämätöntä estä edes se että on hauskaa. Toisaalta surukin johtaa samaan, eli on tämä sikäli reilu peli.
Ehkä eniten ahdistaa että elämän merkityksettömyys "kuuluisi" täyttää merkityksillä. Perhe-elämä tai seurustelu nyt olisi yksi tällainen merkitys ja kun ei edes siihen pysty niin merkityksettömyys on tavallaan kaksinkertainen. On kuolema ja sen lähestyminen ja on epäonnistuminen myös tässä maallisessa korviketoiminnassa.
Loppujen lopuksi se on ihan sama mitä sitä elämänsä aikana tekee kun ei sitä enää kukaan muista esim 70 vuoden päästä mitä minäkin olen tässä maailmassa tehnyt kun en ole enää hengissäkään silloin. Periaatteessa vois siis vain perseillä kaikkee kun ei sitä enää kukaan kymmenien vuosien päästä muista eikä välitä.
Olen ajatellut että 100 vuoden päästä ei kukaan edes muista että tämän niminen ihminen on joskus elänyt. Vetää aika hiljaiseksi ja sitten pitäisi vielä olla määrätietoinen mies joka "tietää mitä haluaa". Mitäpä tässä nyt haluaisi muuta kuin pienen lohdun mutta eihän se korviketoiminnassaan onnistuneille ihmisille kelpaa ja muut herkät ovat varmaan jo sortuneet minua niin paljon pahemmin että yhteiselo olisi aika vaikeaa.
Aika jännä että sääntöjenvastainen on ollut viestini jossa kerroin pyrkiväni elämään niin että kukaan ei muistaisi, mutta kaoia se on niin että pitäisi täällä kannustaa pahantekoon jotta nimi jäisi historiaan, outoa ylläpitoa.
Miksi jonkun pitäisi muistaa sadan vuoden päästä? Mielestäni asialla ei ole mitään merkitystä.
Merkityksettömyydestä juuri oli kyse joten ei mitään. Minulla ei ainakaan ole mitään muuta kuin tämä yksi ihmiselämä ja se on kuin järjetön uni, hetken houre, kipinä tuulessa, kuin yksi lämmin ja suloinen kesäilta. Kaikessa on mukana luopumisen tuska ja kauneus. Kamalia itsestäänselvyyksiä mutta paljon on ihmisiä jotka eivät ajattele näin. En minäkään haluaisi ajatella mutta en voi sille mitään ja ajatus 100 vuoden päähän saa tuntumaan kuin putoaisi pimeään kuiluun.
Näitäkin tekstejä lukee 5000 vuoden päästä joku arkeologi. Mieti sitä. Pitää kiinnittää katse valoisiin asioihin eikä synkkiin. ;-)
Pitäisi vaan nostaa perseensä penkistä, ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä jotain. Kun ajattelee että on ihmisiä jotka ovat onnellisia muutettuaan jonnekin mökkiin ilman sähköjä, tai vaikka asuessaan jossain pakussa.
Voihan sitä itseään noinkin pettää, että valehtelee tuollaista...
No tuolta se varmaan egoistista vaikuttaa.
Jokaisen elämällä on merkitystä, sinullakin, ei me naiset tai miehet ole itse autuuden tekijöitä, jokainen on oma ainutlaatuinen persoona, ja vain sinä voit elää sinun näköisen elämän. Mieti mitkä asiat on sinulle tärkeitä, kehitä itsessäsi niitä taitoja joita itse arvostat, mene sellaisiin piireihin missä liikkuu samanlaisesta asioista pitävää porukkaa, tutustu itseesi. Astu ulos kuoresta, sinulle on annettu sellainen dna ja sormenjäljet et sinut tunnistetaan, joten sinä olet oma ainutlaatuinen persoona. Tee hyviä asioita, ne pitää mielen hyvänä. Kyllä se kumppaniksi voi ajantullen löytyä... Kun se pakko ajatus katkeaa, niin asiat voi tapahtua ihan luonnollisesti.
Jeesus rakastaa sinua, joten sinulla on vielä koko elämä elettävä, ja kuka tietää, jos maailmassa vielä päiviä on, niin voihan olla et olet ,an ilmaan omaan puumerkit pistänyt.
Kuoleman rajan yli ei kannata mennä ilman Jeesusta
Älä hyvä mies tapa ittees. Ensi vuonna on uusi alku ja työttömien ätmien pitää olla aktiivisia työnhakijoita.
Ärsyttää lukea kun ihmiset ei osaa arvostaa elämäänsä, joka teille on annettu...Äitisi on sinunkin perseesi pyyhkinyt, syöttänyt,juottanut ja itsensä repiny vuoksesi ja mitä teet? Nillität!
Itselläni on vielä niiiiin paljo kokematta...Valtava elämänhalu. Toivottavasti ei tule mitään vakavempia sairauksia ja saa elää terveenä ainakin sen 90v
Oon samaa mieltä..vaikeeta on ollu mutta ELÄMÄNHALU..se juuri..monta tekemätöntä juttuu on..ei aika taida riittää vaikkee 40mmentä vielä..
Ei sitä ihminen kykene ajattelemaan tuolla tavalla kun on ollut jo 10 vuotta masentunut ja ahdistunut. Jos olisit itse kokenut saman eikä sulla olisi naiskokemuksia niin tuskin ajattelisit tuolla tavalla kuin nyt ajattelet.
Vai että pitäis olla vielä oikein kiitollinen kaikesta tästä paskasta mitä on joutunut jo yli 10 vuotta kokemaan.
Oletko hakenut apua tuohon pitkään kestäneeseen masennukseesi?
"Ei sitä ihminen kykene ajattelemaan tuolla tavalla kun on ollut jo 10 vuotta masentunut ja ahdistunut. Jos olisit itse kokenut saman eikä sulla olisi naiskokemuksia niin tuskin ajattelisit tuolla tavalla kuin nyt ajattelet."
Just näin se ilmeisesti on. Naiskokemuksen puutteesta tulee ahdistava olo, pakkomielle joka alkaa hallita koko elämää eikä siksi motivaatiota tahdo olla mihinkään. Parisuhteiden ja seksin tärkeyttä elämässä korostava kulttuuri ja media vielä takaa sen, että ei asia siksikään ainakaan unohtumaan pääse.
Vanhemmiten, jos elää, ei oikein enää tahdo motivaatiota olla mihinkään haastavampaan harrastukseenkaan, vaikka sellaista motivaatiota olisi nuorempana hyvinkin ollut ja kaikenlaista olisi tehnyt. No siinä ei näin mennen oikein enää tahdo kiinnostusta olla muuhun kuin talousasioiden seuraamiseen, eikä nähtävästi niin siihenkään ellei ole sen verran itsellä varallisuutta että myös omilla pelimerkeillä voi pelailla.
Vielä kun saisit niitä oikeita kavereita ja lopettaisit sen esittämisen.
Naisettomien tehtävä on painaa kovasti töitä ja maksaa veroja.
Eläkeiässä sitten juoda itsensä hengiltä mahdollisimman nopeasti.
Juuri sen takia en tee töitä enkä maksa veroja koska miksi olla hyödyksi järjestelmälle joka ei anna juuri mitään takaisin.
On sinulla merkitystä. Voit olla veronmaksaja ja maksaa jännämiesten yh lapsien elatuksen.
Juuri tuota osaa minä välttelen. Pyrin jo nyt juomaan itseni hengiltä. Siihen tosin voi mennä vielä monta kymmentä vuotta että ryyppäämisen takia henki menee.
Et sinä mitään itsaria tee. Olisit jo tehnyt jos tekisit. Sinullekkin löytyy nainen jos vaan olet rohkea ja teet alotteita. Mene vaikka huoriin ekana niin saat kokemusta naisesta.
Jollei ole mitään väliä niin kalsarit reppuun ja kävellen maapallon ympäri, eipä ole ainakaan kotona ruikuttamassa.
"Ärsyttää+lukea+kun+ihmiset+ei+osaa+arvostaa+elämäänsä,+joka+teille+on+annettu...Äitisi+on+sinunkin+perseesi+pyyhkinyt,+syöttänyt,juottanut+ja+itsensä+repiny+vuoksesi+ja+mitä+teet?+Nillität!
Mikäs sitä ätmiä estää muuttamasta? No tietty sama asian kuin naisen saannin, eli se että on luonteeltaan luovuttaja, tai vieläkin pahempi eli ei edes yritä.
"Ja te naiset, ja YTM:t teillä ei ole minkäänlaista kommentointioikeutta, koska ette tiedä tavallisen alemman tason miehen elämästä paskan vertaa. "
Ihan yhtä paljon saan mutuilla ätmien elämästä kuin ätmit naisten elämästä.
Miksi kukaan ei koskaan puhu siitä, että ahdistus ja masennus kuuluu ihmisen elämään?
Miksi aina yritetään väittää että normaali ihminen on aina hyväntuulinen?
Sitten syötetään vaikka minkälaisia mielialalääkkeitä, joista ihminen sitten ainakin sekoo varmasti.
Jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa, niin suruun kuin epätoivoon tai muihinkin negatiivisiin.
Tappaminen ei ole ratkaisu- tiedät sen itsekin. Kyllä se päivä taas sinullekin paistaa.
Tsemppiä ja iloa.
No ei se kai normaalia ole että ahdistaa ja masentaa ihan koko ajan eikä ole koskaan iloinen. Kyllä miehen pitää saada nussia tai muuten miehestä tulee masentunut, vihamielinen ympäröivää maailmaa kohtaan ja itsetuhoinen.
Harmi että ketään ei kiinnosta ottaa vakavasti atmien ongelmia vaan pilkataan ja väheksytään vain lisää.
Masennus kuuluu elämään samalla tavalla kuin syöpä. Hyvin monelle se tulee, mutta se ei tarkoita, ettei sitä kannattaisi hoitaa.
On tässä maailmassa sentään jotakin kieroa oikeudenmukaisuuttakin.
Ätmit kuolevat aikaisemmin, elinikäinen yksinäisyys aiheuttaa stressiä ja stressi aiheuttaa sydän sairauksia. Eiköhän noita rytmihäiriöitä ja sydänkohtauksia ala ilmetä 40v jälkeen, tällä stressi kuormituksella. Onneksi meidän atmien ei tarvitse pelätä kuolemaa. Tämä elämä on kuin helvetti, mistä ne uskovaiset jaksaa saarnata. Täällä me joudutaan "elämään" yksin koko aikuisikä, horojen ja giggoloiden ympäröimänä. Ja todistamaan, kuinka ne ihmiset jotka ovat meitä pahiten loukanneet muodostavat aina vaan uusia parisuhteita ja perheitä. Ensimmäinen ihminen joka huomaa meidän kuolleen, on ulosottomies joka tulee vaatimaan meiltä rahaa maksamattomista laskuista. Ja jos kaikki on muutettu e-laskuiksi niin meidän kuolema huomataan vasta, kun meidän tilit ovat tyhjiä. Niin paljon meitä atmeja rakastetaan.
Ytmit ja naiset taasen elävät pidempään, kun ei tarvitse koko-ajan stressata yksinäisyydestä. Elävät yhdessä, kunnes toinen osapuoli lähtee tavoittelemaan jotain parempaa ja tuoreempaa. Sitten heidät lopulta dumpataan vanhainkotiin, missä joku sukulainen käy velvollisuuden tunnosta katsomassa kerran kuukaudessa. Ja nämä entiset ytmit ja naiset ovat lopulta yhtä yksin, kuin mitä atmit ovat olleet koko elin-ikänsä. Lisäksi he rupeavat pelkäämään kuolemaa ennen pitkää, kun heillä on niin paljon kaikkea mitä menettää.
Tämän voisi tiivistää sanomalla, että: atmien elämä on perseestä, mutta kaikki paranee heti kuoleman tultua. Ytmeillä ja naisilla elämä on mahtavaa, mutta mitään siitä ei jää jäljelle kuoleman jälkeen.
Paitsi se eletty elämä. Sellainen, jonka tyyppiseksi se oli aikoinaan annettu.
Itse oon ryypännyt koko tämän kuukauden ja mulla on ollut jo viikon ajan rytmihäiriöitä. Onhan niitä ollut mulla jo lapsesta asti mutta en ole vielä kuollut.
Mikä estää etsimästä elämälleen tarkoitusta, hölmöä ajatella että joku toinen sen toisi kun suurimmalla osalla pariutuneistakaan sitä ei ole. Sitäpaitsi jos lähtee vaikkapa auttamaan eläimiä tms. kasvattaa parisuhteenkin löytämistä huomattavasti.
Älä ota niin suurta vastuuta elämästäsi, että tekisit itse_murhan! Kysele:
Mistä minä olen tullut? - Kuka minä oikein olen? - Mihin minä olen menossa?
Tutkia asiaa Raamatusta, Jumalan Sanasta ja kysy kristityiltä, uskovaisilta - jos tunnet heitä - että kuka/millainen on se Jumala, johon te uskotte, ja jota te palvelette.
http://www.4laws.com/laws/finnish/default.htm
Ärsyttää kun joka vitun asiaan pitää tunkea uskonto ja Jeesus mukaan.
No sitten on vielä toivoa jos uskonasiat ja Jeesus ärsyttää.
Eräälle henkilölle oli tullut elämänsä loppusuoralla aika, jolloin uskonasiat eivät enää aiheuttaneet mielenliikutuksia. Hän oli maannut sänkypotilaana ja hänelle oli kerrottu evankeliumia: Uskomalla Jeesukseen Kristukseen hän saa kaikki syntinsä anteeksi ja pelastuu.
Vuoteessa makaava mies oli todennut:
"Ne ajat (jolloin olisi voinut tulla uskoon) ovat jo takanapäin.
Mene tänään yökerhoon. Kyllä siellä naisia on, pyydä naista tanssimaan ja heitä small talkkia ja tarjoo drinkki sillle. Kyllä joku susta kiinnostuu kunhan vaan teet aloitteen koska naiset odottaa että mies tulee juttelee.