Tästä aiheesta on varmaan ollut otsikoita ennenkin, mutta kun olen aika uusi tällä palstalla, eivät ole osuneet silmiini. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä ajatelmia muilla on haaviin tarttunut pitkän elämän varrelta.
Oma suosikkini on (muistaakseni) kreikkalainen sanalasku:
- Synnyin tahtomattani, kuolen tahtomattani. Antakaa minun elää niin kuin tahdon.
Oma suosikkini on (muistaakseni) kreikkalainen sanalasku:
- Synnyin tahtomattani, kuolen tahtomattani. Antakaa minun elää niin kuin tahdon.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Syvimmin tosiksi olen kokenut kaksi Albert Einsteinin mietelmää :
"Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys",
"On kaksi tapaa elää: joko niin, ettei mikään ole ihmeellistä, tai niin,
✨✨että kaikki on ihmeellistä!✨✨
Viimeksimainittuun tunnen kuuluvani, koko luonnossa elämän ihmeellisyyteen ihastuneena.
Sini
Menee minulta yli Einsteinin viisaudet. Eli minuun sopii tuo paremmin tuo ensimmäinen: on käsittämätöntä se, minkä kaiken Eistein käsittää.
Eipä tullut mieleen yhtäkään viisautta, siksi piti googlettaa. Heti kättelyssä löytyi hyvä sivu joka on täynnä hienoja aforismeja. Niin paljon etten todella osaa siitäkään yhtä ja ainoaa parhaimmaksi valita.
On kuin olisi Citymarketin hyllyjen välissä, niin on runsas valikoima että sormi menee suuhun.
http://www.aforismit.fi/?id=77
Kattleija
Luettelon aforismit ovat teräviä havaintoja elämästä. Ei niistä ehkä monestakaan elämänohjeeksi ole, mutta hauskoja ne ovat, ja käyttökelpoisia sellaisinaan moneen tilanteeseen.
Ruunemanni aina välillä kirjoittaa osaamattomuudesta ja tietämättömyydestä. Minä kallistun tuon seuraavan aforismin kannalle eli mitäenemmän tietoa saa sitä vähemmin tuntee tietävänsä.
Yhdyn muinaisen kiinalaisen Laozin ajatukseen.
Tietämättömyytensä tietäminen on tiedon korkein aste. - Laozi muinaisen
Savolaisten hauska ohje lyhyt ja naseva;
Hengähä tok'!
Siis paussita keskity ja nauti elämästä,näin minä sen selittäisin
"Antakaa minun elää kuten tahdon".
Tätä ihanata filosofista ohjetta nykyään käytetaan nuorison keskuudessa yhä enemmän.
Halusin ns. ottaa rusinat pullasta käydessäni koulua 1960 luvulla.
Jouduin tarkkailuluokalle. Tästä huolimatta koulutodistukseni jäi kehnonlaiseksi. Hienon isäni ansiosta sain paikan hänen romuliikkeessään.
Ja ah! voin elää verstaan tiloihin tehdyssä kojussa lähes miten haluan. Huom. ei kuitenkaan kopin ulkopuolella.
bengt
Ehkä minun elämänohjeeni ei sovi alaikäisille. Itse löysin sen vasta kypsällä iällä.
Jocus. Olisit sanonut heti. Nimimerkkiprofiilisi hämäsi munt. Se vaara näissä on että alle 70v. henkilötkin voivat elämänohjeita etsiessään harhailla tännekin.
Yhteen aforismiin ei kerätä kaikkia varauksia, vaan siinä sanotaan yleensä yksi totuus, yksi puoli asiasta. Mikäs minun profiilissani on hämäävää?
Tuosta tuli mieleeni erään runoilijan värssy, en varma runoilijasta, ja värssykin vain sinne päin.
Elämässä voi tärkeät asiat tehdä vain yhden kerran. kerran syntyä, kerran kuolla ja kerran elää tämä hetki."
***
Mutta omat elämänviisauteni vaihtelevat mielialojen ja elämäntilanteiden mukaan.
Sananlaskut muistuvat mieleen, jos osuvat juuri siihen hetkeen.
Ain laulain työtäs tee – on hyvä ajatus
ja sitä voi hieman jalostaa:
Älä tee kaikkea mitä mielesi tekee, mutta se mitä teet, tee se mielelläsi.
toisin sanoen
Teen sitä mistä iloitsen ja iloitsen siitä mitä teen.
Silloin ei laulamatta voi olla.
Anteeksi. Ei noin saa runoilijaa lainata,
tässä tarkistustulos, runoilija on Heli Karjalainen
kokoelmasta Odota minua, elämä.
ja värssy menee näin:
"Tärkeät asiat voi tehdä vain kerran:
Kerran synnyn
kerran kuolen
ja vain yhden kerran
elän tämän hetken."
Carpe diem, poimi päivä, tartu hetkeen, sanoivat roomalaiset.
Minua tuo hetkessä eläminen arveluttaa. Tämä hetki on piste menneisyyden ja tulevaisuuden aikasuoralla, eikä hetkellä ole ajallista ulottuvuutta. Kuinka siinä voisi elää?
Roomalaiset olivat tuossa mielessä viisaita.
Tärkeää on elää se hetki, miten usein vain annamme mennä hetki hetkeltä elämän ohi.
Menneisyydellä ja tulevaisuudella on ajallinen ulottuvuus, ei me siinä elämämme aikajanalla missään tyhjiössä eletä. Mutta se on eri asia, osaammeko ja pystymmekö tiedostamaan juuri tämän hetken.
Jotenkin koen, että menneisyyden ajallinen ulottuvuus on kyvyssä muistaa ja tulevaisuuden taas taidossa suunnitella.
Voikos toinen hetki olla pitempi kuin toinen, vai onko se sitä yhtä tasaisen tappavaa sekunttiviivaa mitä eletään.
Tälläkin hetkellä on monta ulottuvuutta, istun tässä, katson välillä ulos ja lunta sataa ja kuuntelen kuinka seinäkello raksuttaa, mielessä ei ole mitään turhaa, mietin vain kimuranttia kysymystäsi ja vähän hymyilyttää, keponen olo. Omasta mielestäni olen elänytroomalaisten mukaan juuri tämän hetken. Pian siirryn toiseen...
Sovinnon ja anteeksiantamisen merkityksen oivaltaminen on tärkeimpiä oppejani täällä elämänpolulla, lapsuudenkodin eväinä annettu. "Yksi ihmiselämän tärkeimmistä matkoista on mennä toista puolitiehen vastaan ."
Tärkeäksi ole kokenut myös tämän : "Älä koskaan kadu tekemääsi, kadu tekemättä jäänyttä."
Meidän aikamme täällä on niin kovin lyhyt , virheiden pelossa tai mukavuudenhalussa saattaa jättää paljon kasvattavaa, kiinnostavaa ja hyvää tekemättä. Toki tuo on velvoittavakin, pitää pyrkiä siihen, ettei olisi kovin paljon kaduttavaa. Mutta kun on anteeksi pyydetty ja annettu, voi taas jatkaa ilman taakkaa. Olisi varmaan katkeraa ja yksinäistä katua kuolinvuoteellaan sitä, että on tietoisesti laiminlyönyt läheisiään tai itseään. Aika on kalleinta, mitä meillä on.
Tämä Karvisen mietelause kuvastaa valoisaa elämänasennetta :
"Eläminen on kallista, mutta siihen sisältyy matka auringon ympäri kerran vuodessa."
Ramoona
Vakavaa asiaa ja tässä iässä ajankohtaistakin.
Mark Twain käsitteli kysymystä kevyemmin:
"En ole koskaan katunut niin paljon niitä syntejäni, joita olen tehnyt, kuin niitä, jotka ovat jääneet tekemättä."
- Mutta hänhän olikin humoristi.