Iltapäivä lehti aloittaa taas kampanijan, jossa yksinviihtyvät leimaataan oudoiksi ja jopa sairaiksi.
Miksi, eikö ole aivan normaalia että joku viihtyy omissa oloissaan. Miski syyllistetään ja osoitetaan sormella?
Miksi, eikö ole aivan normaalia että joku viihtyy omissa oloissaan. Miski syyllistetään ja osoitetaan sormella?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Saisko linkin kyseiseen juttuun? Olisi mielenkiintoista lukea...
Moi
Tässä linkki: https://www.is.fi/aihe/yksin/
Se on sitä jatkumoa ihmiskunnan typerystymiselle. Evoluutio katsos evoluutio. Hah.
Jokaisella oma luonteensa,minä olen aina viihtynyt itsenäisenä,tarvitsen omaa aikaa,rauhaa ja tilaa.SELLASTA kumppania ei tule joka antaisi rauhassa elää oman-näköistäni elämää,ei edes iltalehtien toimittajat, ketkä lienee massaihmisiä kellä pitää olla tietynlaiset jutut elämässä tai muuten on sairas tai outo...höpöhöpö! Ei yksinään asuvat tietoisena haluakaan jakamaan toista siihen nurkkiinsa,vaan tapailee halunsa mukaan ketä tahtoo ja milloin, olisikin aika ihmisten aika jo opetella viihtymään myös itsensä kanssa ,ei se tarkoita että 24h ollaan omassa maailmassa,vaan töissä,kavereita tapaillen,harrastuksien kanssa ym kukin tavallaan. En koskaan halua elää toisen kanssa tässä elämässäni,enkä tunne jääväni mistään paitsi,edes erottikasta,kuten oletetaan usein .
No miksi se ottaa sinua noin iholle? Joten koet olevasi outo olio tässä systeemissä, jossa KUKAAN ei valitettavasti voi elää ilman sosiaalisia suhteita! Neuvon sinua luopumaan pakollisesta "vapaaehtoisesta" yksinäisyydestä ja hakemaan kontaktia toisiin "vaapaaehtoisiin" yksinäisiin.
Miks pitäis väenväkisin alkaa ottamaan kontaktia joihinkin tuntemattomiin ihmisiin?
Ja se, että tässä elämässä voi aivan hyvin elää yksinkin, ilman sosiaalisia suhteita.
Nykyajan ihmiset eivät vaan tunne itseään ja viihdy itsensä kanssa. Se on vakavampaa, kuin tämä yksinäisyys, mistä kaikki jauhaa.
Ihan kun ei vois elää elämäänsä miten parhaaksi näkee? Ei sitä KUKAAN voi tietää ja sanoa, mikä tekee kenetkin onnelliseksi.
Huolestuttaa lähinnä se, kuinka lhmiset eivät viihdy yksinään ja osaa keksiä omia mielenkiinnon kohteitaan ja menojaan, vaan surkutellaan sitä "kuinka ei koskaan kuulu joukkoon" ym.
Työtön ei ainakaan saa myöntää, että viihtyy ja on yksin kotonaan. Heti pidetään syrjäytyneenä ja työkyvyttömänä. Kimppakivakursseille määrätään avautumaan omasta elämästään umpioudoille ihmisille. Pitäisi ryhtyä ystäviksi ihmisten kanssa, joita ei edes alunperin ole itse saanut valita mahdollisiksi ystäväkandidaateiksi. Mitä järkeä siinä on, että luuseripummityöttömiä yritetään saada verkostoitumaan keskenään?
Jos ette ole vielä huomanneet niin jo useamman vuoden käynnissä olleilla "syrjäytymisen" vastaisilla kampanjoilla ei ole mitään tekemistä kirjaimellisen syrjäytyneisyyden tai yksinäisyyden vähentämisen kanssa vaan tarkoitus on pakottaa ihmiset pois sosiaalietuukisen piiristä töihin. Se onko kampanjan varsinainen tarkoitusperä kannatettava ja missä tilanteessa tai keiden kansalaisten tapauksissa on eri keskustelu, mutta kampanjan tekopyhyys näennäisesti syrjäytyneiden, yksinäisten tai surullisten auttamiseksi on paheksuttava.
Strategia on leimata "syrjäytyneet" (lue sosiaalietuuksin elävät) "apua tarvitseviksi", esim. sairaiksi, jotta heitä voidaan painostaa yhteiskunnallisen keskustelun kautta ja jotta heihin voidaan haluttaessa kohdistaa pakkotoimia. Osa kohteista saatetaan ennen pitkää pakottaa psykiatriseen laitokseen käsiteltäväksi (lue patisteltavaksi/rangaistavaksi). (Sama strategia on muuten havaittavissa myös asunnottomia kohtaan). Valtion käyttämällä kampanjakäsitteellä syrjäytynyt ei ole siis mitään tekemistä sen kanssa onko kohdehenkilö tyytyväinen elämäntilanteeseensa vai ei. Juuri äskettäin YLE Puheella oli radiojuttu "syrjäytymisenestokampanjasta", jossa mukana tunnettu suomalainen yritys. Jutussa tulee hyvin ilmi edellä mainitsemani seikat. Kyseessä Ajantasa-ohjelman jakso "Edunvalvontavaltuutus - miksi sellainen kannattaisi tehdä" (julkaistu 22.3.2018). Kannattaa kuunnella, jos tämä kiinnostaa. Vastaavia juttujahan julkaistaan lehdissä, radiossa ja telkkarissa tasaisin väliajoin.
Korjaus edelliseen. Radiojutussa esillä oleva kampanja on säätiön eikä sitä jutun mukaan tue mikään yritys.
Oleellista ehkäpä mainita, että tässä viittaamassani radiojutussa juontaja kysyy hyvin, että miten kampanjatiimi määrittelee syrjäytyneen. Vastaus on suurin piirtein, että henkilö, joka on 15-29-vuotias ja joka on "työn ja koulutuksen ulkopuolella" tai "joka on jäänyt syrjään yhteiskunnan normaaleiksi koetuista toiminnoista", mitä ikinä normaali tässä taas tarkoittaakaan. Toisin sanoen määritelmällä ei ole mitään tekemistä henkilön elämään tyytyväisyyden kanssa tai onko hänellä kavereita tai kivaa elämässä tai halua muuttaa mitään. Itse yhdistän syrjäytynyt käsitteen yksinäisyyteen, pahaan mieleen, hyljeksytyksi tulemiseen ja niin edelleen, joista asianomainen nimenomaisesti haluaa eroon.
Kannattaa kuunnella ja lukea tarkkaan mihin mikäkin kampanja tähtää ja verrata tavoitteita siihen millaisena kampanja kuulijalle tai lukijalle esitetään. Kaikki kuulemani "syrjäytymisenvastaiset" kampanjat noudattavat samaa linjaa.
Noin 9 minuutin kohdalta eteenpäin.
Pitää kyllä miettiä tarkkaan kenelle tuon valtuutuksen antaa.
Jos olet yksin, ei välttämättä löydy ihmistä. Yleinen edunvalvoja voi olla karmea vaihtoehto.
Eikös se ole hyvä, että yritetään kuntouttaa ihminen töihin ja hankkimaan itse leipänsä. Ei se leipä muillekaan tule tekemättä töitä. Sairaat on asia erikseen. Heitä on autettava pyyteettömästi.
Ai tästäkö tässä yksinäisyys hypessä olikin kyse. Ns syrjäytyneistä?
Kun loppujenlopuksi, niin moni ihminen haluaa elää omissa oloissaan elämänsä, eikä välitä noista "musertavista" tunteista, kun kukaan ei huomaa ja välitä ja on töissä ulkopuolinen, tai kokee niin.
Kyse on jostain muusta, kun yksinäisyydestä. On jollain tapaa tuntematon itselleen, eikä osaa täyttää tyhjiötään. Ja kaikki aika kuluu noiden asioiden pyörittelyyn ja tuskasteluun.
Onhan se valitettavaa, mutta itse ovat vastuussa onnelisuudestaan! Ongelma on vain pään sisällä.
On hyvä asia, jos kohdehenkilö sitä tahtoo. Jos hän ei tahdo, niin tietenkään ei ole hyvä asia.
Kuten aikaisemmin mainitsinkin, keskustelu siitä, että kuka ansaitsee rahallista sosiaalitukea, kuinka paljon, kauan ja missä tilanteessa on eri keskustelu. On tekopyhää esittää auttajaa, kun oikeasti haluaa kiristää ja pakottaa. Sitä kritisoin. Niin sanotut syrjäytymisenvastaiset kampanjat ovat juuri tällaisia tekopyhiä kampanjoita, joilla ei ole mitään tekemistä kohdehenkilöiden auttamisen kanssa.
Taas tuolla otetaan esimerkeiksi naisia. Naiset saavat seuraa milloin tahansa, riittää että menevät baariin tai laittavat nettideitti-ilmoituksen. Kunnollinen, kiltti, vaatimattoman näköinen ja työtön yksinäinen mies ei kelpaa kenellekään.
No eikö työtön voi mitenkään kouluttaa itsenään, että sais töitä? Ja sit sais vaikka rahaa käydä ulkomailla, jossa voi törmätä mukavaan naiseen.
Eikö ihmiset mitenkään osaa ohjata ja elää elämäänsä?
Ja vaikkei ois töitä, niin tehdä jotain muuta, mitä sieltä sisältä kumpuaa.
Elämä on oikeasti hyvin yksinkertaista ja nautinnollista.
"Elämä on oikeasti hyvin yksinkertaista ja nautinnollista". Ei pidä alkuunkaan paikkaansa ihmiselle, joka on ollu vuosia yksin ja kokenu kaiken maailman syrjimiset ja ties mitkä mielenterveysongelmat, kiusaamiset ja masennukset ja kokee niitä edelleen, yksin. On TODELLA vaikeaa päästä liikkeelle ja muokata elämäänsä kuopan pohjalta ja saada uusia, myönteisempiä kokemuksia toisista ihmisistä ja omasta itsestään. On TODELLA vaikea lähteä esim. opiskelemaan, jos on ollu vuosia tekemättä mitään. Joillakin on vaikeuksia olla ihmisten ilmoillakaan, edes poistua asunnosta. Tätä ei monet ymmärrä. Ja kuinka sellaiset "normaalit" ihmiset voisivatkaan ymmärtää yksinäisyyttä ja syrjäytymistä? Eivät he yksinkertaisesti tiedä mitään siitä maailmasta, aivan kuin yksinäisetkään eivät tiedä välttämättä mitään siitä onnellisemmasta maailmasta.
Mutta muista pointeista oon postissas täysin samaa mieltä. On vain mun mielestä väärin sanoa, että asiat ois helppoja ja yksinkertaisia hoitaa. Ne on aivan HELVETIN vaikeita. Elämä on aivan HELVETIN VAIKEAA ja kuopan pohjalta ei niin vain nousta. Mutta se ei oo todellakaan mahdotonta. Ja kun sitä yrittää tosissaan, niin siinä voi onnistua ja kasvaa koko ajan, pikkuhiljaa. Ja kun sieltä on ylös päässyt, niin sitä osaa arvostaa elämää aivan eri tavalla, kuin kukaan "normaali" ihminen koskaan. Se ei ole helppoa, mutta vaivan arvoista. Jos se ois oikeesti niin helppoa, niin masennusta tai yksinäisyyttä tai muuta ei ois olemassakaan. Kaikki pääsis hetkessä siitä eroon.
Tsemppiä kaikille, jotka yrittävät tosissaan muuttaa elämäänsä paremmaksi!
Anteeksi, en tainnut ajatella ihan tarpeeksi pitkälle, tunnen itseni hölmöksi.
Tuo varmasti on todella vaikeaa ja haasteellista, jos oikeasti on kokenut kaikkea tuollaista elämässään, toiset ihmiset osaavat vaan olla niin ilkeitä ja julmia.
Olet oikeassa, yrittää pitää ja oikealla asenteella sieltä kyllän noustaan!
Toivotan tsemppia myös kaikille teille, hyvään elämään pyrkiville!