Ystävyytemme alkoi siten, että autoin häntä vaikeassa elämänvaiheessa. Alussa oli siis intensiivisempi yhteydenpito ja juuri siksi, että idea oli olla hänen tukenaan. Siis olla ymmärtävänä korvana. Ei ollut sen suurempaa ajatusta siitä, että ystävyys jatkuisi pidempään.
Kuitenkin olemme tulleet vuosien aikana pitämään yhteyttä. Usein niin että hänellä on ollut jokin huoli jaettavana ja on tuntunut hyvältä olla kanssakulkijana. Jossain kohti pidimme myös muuten yhteyttä ja kohtaaminen muuttui tasavertaisemmaksi, että myös itse pystyin kertomaan asioistani.
Välillä olen vahvasti aavistellut, että ehkä hän ei olekaan kovin hyvää seuraa. Jotain epämiellyttävää häneen liittyy. Hän tietyiltä osin "jyrää päälle". Eniten katkera olen siitä, että keskellä erästä raskasta elämänvaihettani, jolloin en ollut oma itseni, hän vakuuttaen ohjasi suorastaan tekemään tiettyjä elämänvalintoja, jotka lopulta olivat vääriä. Itse tietysti ne tein, mutta tuolloin luotin häneen.
Välillä emme pidä yhteyttä enkä oikeastaan edes kaipaa sitä, mutta välillä yhteys taas viriää. Oma asenteeni ihmissuhteissa on se, että ihmiset saavat olla mitä ovat. Enkä näe mitään järkeä siinä, että esimerkiksi alan hänelle kertomaan, että jokin mättää, koska se mikä on pielessä, on hänen persoonassaan. Ja minusta tuntuu etten enää jaksa häntä. Ajattelin omalta puoleltani antaa yhteydenpidon hiipua... koska en halua alkaa järjestämään mitään ystävyys päättyy nyt -draamaa...
Kuitenkin olemme tulleet vuosien aikana pitämään yhteyttä. Usein niin että hänellä on ollut jokin huoli jaettavana ja on tuntunut hyvältä olla kanssakulkijana. Jossain kohti pidimme myös muuten yhteyttä ja kohtaaminen muuttui tasavertaisemmaksi, että myös itse pystyin kertomaan asioistani.
Välillä olen vahvasti aavistellut, että ehkä hän ei olekaan kovin hyvää seuraa. Jotain epämiellyttävää häneen liittyy. Hän tietyiltä osin "jyrää päälle". Eniten katkera olen siitä, että keskellä erästä raskasta elämänvaihettani, jolloin en ollut oma itseni, hän vakuuttaen ohjasi suorastaan tekemään tiettyjä elämänvalintoja, jotka lopulta olivat vääriä. Itse tietysti ne tein, mutta tuolloin luotin häneen.
Välillä emme pidä yhteyttä enkä oikeastaan edes kaipaa sitä, mutta välillä yhteys taas viriää. Oma asenteeni ihmissuhteissa on se, että ihmiset saavat olla mitä ovat. Enkä näe mitään järkeä siinä, että esimerkiksi alan hänelle kertomaan, että jokin mättää, koska se mikä on pielessä, on hänen persoonassaan. Ja minusta tuntuu etten enää jaksa häntä. Ajattelin omalta puoleltani antaa yhteydenpidon hiipua... koska en halua alkaa järjestämään mitään ystävyys päättyy nyt -draamaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Alussa oli siis intensiivisempi yhteydenpito ja juuri siksi, että idea oli olla hänen tukenaan. Siis olla ymmärtävänä korvana. Ei ollut sen suurempaa ajatusta siitä, että ystävyys jatkuisi pidempään.
Sinänsä aika oudot lähtökohdat. Oletko jokin ammattiauttaja? Eihän ole kiva kun joku on ymmärtävänä korvana mutta ei ajattele jatkavansa mitään ystävyyttä. Teitkö tämän selväksi?
Ehkä hän huomasi että halusit jotain ihan muuta kuin ystävyyttä. Oletko ajatellut sitä. Hän ei ehkä kaivannut mitään suhdejuttuja ja se että yritit manipuloida hänet suhteeseen, vastoin omaa tahtoaan sai hänet peruuttamaan.
Eihän ystävyyssuhteet mitään lakiin ja rangaistukseen sidottuja vankiloita ole. Jotkut ystävyydet jatkuu, jotkut ei. Jos jonkun seura ei enää kiinnosta, olettekin liian erilaisia tai jotain muuta, taitaa se ihan luonnostaankin hiipua se yhteydenpito. Mutta kyllä ihmisellä on oikeus valita ystävänsä, muuttaa mieltään ja päättää toimimattoman ystävyyssuhteensa.