Tosi rankkaa!!Kirjoittelin yhden naisen kanssa 4kk ja tänään sai kuin nähtiin. Mä en voi käsittää en saa happea!!Mitä äsken tapahtui!?? Miksi ollaan vain kavereita eikä enää tule Nean viestejä. Koskaan.
Nyt masentaa!!!
Rumpali96
42855
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
No jos kavereita olette niin kai se viestiä joskus laittaa?
Niinkö meinaat? Pieni on todennäköisyys että niin kävisi.
Tuota ei kriisin hetkellä kannata sanoa. Jos toinen ei saa henkeä.
Ei minulla ainakaan ole näihin mitään kovin lohduttavaa sanaa. Eino Leinolla, Reino Helismaalla tai Juha Vainiolla tuntuu olevan. Itse löysin metsäisellä kävelyretkellä pienen niityn metsän keskeltä, ihan unohdetun. Ajattelin mennä sinne kesällä makoilemaan, saatan ottaa pari olutta ja jonkin runokirjan mukaan. Siinä on minun lohtuni. Maailma on synkkä ja naiset oikullisia. Pitää vaan etsiä jokin paikka missä henki kulkee ja sielu saa edes hetken rauhan.
Onnittelut löydöstäsi. Se on mukava tunne, kun on löytänyt itselleen jonkin pikku vetelehtimisläntin tuolta jorpakosta.
No, te vanhemmat palstanaiset jotka olette sitä mieltä että on viisasta kirjoitella viikkokausia ennen tapaamista, menikö nyt jakeluun miten käy kun sitä kemiaa ei sitten olekaan turhanpäiväisten viestittelyjen jälkeen?
No eihän vanha koira eli vanha nainen enää opi uusia temppuja mutta aloittajalle sanoisin että älä tee samaa virhettä enää uudestaan, jos nainen ei suostu tapaamiseen pikimmiten niin unohda ja siirry seuraavaan.
Jos tuntuu siltä että välimatka on liian pitkä tapaamiseen niin unohda ja siirry seuraavaan.
Jos oot -96 syntynyt niin mitään kiirettähän sulla ei ole seurusteluun, ei maailma tuohon kaadu vaikka siltä tuntuiskin.
Mun poika on myös -96 syntynyt.
Joo olen 96 ja piti lukea sain pakit. En muuta.
Järkeään saa toki jokainen käyttää, eikä kaavamaisesti toimia muiden ohjeiden mukaan. Se mikä toimii yhdellä ei toisella aina toimikaan. Eli ehdotus tutustua rauhassa on hyvä jos se toimii. Ja kyllähän sen jokainen itse tietää mikä itsellä toimii, viimeistään sitten kun on tarpeeksi pakkeja ja takapakkia kokenut, epäonnistumista.
Itse en herkästi lähtis tosta vaan suhteilemaan, tutustumatta ensin toisen ajatusmaailmaan kaikessa rauhassa. Mulla se toimii, koska sen verran väitän olevani jo ihmistuntija että osaan katsella ja ruotia ja hätähousujen kanssa en takuulla pärjää. :)
En lyhyemmällä tutustumisella edes vielä tiedä haluanko tavata. Tarvitsen aikaa. Jokainen tehköön niin kuin parhaaksi katsoo.
Ja kun olet täällä neuvomassa, niin olet myös eronnut. En ihmette yhtään miksi.
MÄ jo aattelin, että ensin sait ja sitten se pisti kaiken yhteyden poikki. Mutta etttä pakit sait... :(
Kuka odottaa 4kk?? Treffit mahdollisimman nopeasti ennenkuin ehtii ihastumaan pelkkään mielikuvaan.
Vanhemmat naiset odottaa ja 4kk on varmasti liiankin lyhyt aika heidän mielestään, katsos kun haluavat vain kirjoittelukavereita/mielenkohottajia yksinäisiin iltoihinsa. Sitten kun joutuvat vastahakoisesti treffeille, ajattelevat että kai voisin sitten käydä ulkona syömässä miehen laskuun mutta tämän kanssa en sitten enää kirjoittele, onneksi tulee kokoajan lisää ehdokkaita niin ei haittaa.
Sanovat treffien jälkeen kun miehen kustantama sessio on ohi..ei tietenkään ennen sitä, ettei tunnu siltä kuin pitäisi ja palaavat takaisin netin ääreen harrastuksensa pariin ajatellen että miksi tyytyisin yhteen mieheen kun voin kirjoitella netissä vapaasti useampien miesten kanssa ja elää fantasiamaailmassani.
Heh, odotin 6 kk ennen kun näin ekan kerran nykyisen mieheni irl. Toisaalta, mulla olikin ajatus että kaverina tavataan ja kaverina jatketaan tai sitten ei jatketa mitenkään, jos ei synkkaa. Eli ei liikaa odotuksia onnistumisesta on ehkä ihan realistista, kunhan ei pessimisty sitten jo liikaa. Jos on kauhea kiire voi tavata aikaisemminkin. :D
Ja ihan hyvin toimii.
Minä oon odottanut tuota vielä pidempäänkin ja hyvin toimi myös. :)
Vanhemmat naiset tietää että näitä jännämiehiä on maailma väärällään.
Niinpä, näin juuri. Ihmisillä toimii erilailla nämä odottelut. :)
Omakokemus hätäilystä...Joka kerta, kun olen lähtenyt liian hätäisesti suhteilemaan, niin olen kokenut että pieleen on mennyt. Olisi pitänyt ensin käydä keskustelua pidempään kaikenlaisista asioista ja funtsia rauhassa. Tutustua mieheen kaverina pidemmin, eikä ryhtyä heti pian seurustelemaan ja intiimiksikään.
Eikä ladata heti korkealle odotuksia onnistumisestakaan...
Jaanalla tärppäs miähen logiikassa kolli:)
Tiädän kuka hähä:D
Juurikin noin. Monella on hirmuinen tilaus ja lataus kaikelle ihanalle ja hempeälle suhteesta, että itse ihminen, se toinen ja itsekin jää taka-alalle.
Pitääkin oivaltaa onkia itsestään asiat, mitkä on tärkeitä. Niitä löytää joko kokemalla jotain ja miettimällä niistä, tai keskustelemalla muitten kanssa.
Mutta aina kun tulee ns. turpaan, pitäisi osata nähdä kokonaisuus omasta näkökulmasta ja keskittyä siihen. Aina sitä oppii enemmän niistä itselle tärkeistä asioista. Ja osaa ottaa siitä ihmisestä selvää, ennenkuin syventää suhdetta.
Se muuten lievittää pelkojakin muita kohtaan kun tietää itse mitä haluaa...siihen on parempi toisen tulla...
Et+ihan+ymmärrä+jutun+juonta.+Puhut+vain+ITSESTÄSI+eli+ymmärrän+millainen+ihminen+olet.+Vaikka+sulla+olikin+ajatus+että+kaverina+vaan,+entä+jos+miehellä+on+muita+ajatuksia+kuin+sulla+6+kk+jälkeen?+Sehän+ei+sua+hetkauta+kun+sanot+ettei+ole+kemiaa.
Totta, minä käyn joka päivä treffeillä eri miehen kanssa. Syödään pitkän kaavan mukaan, hän tietenkin maksaa. Vähintään 4-6 kk ollaan kirjoiteltu, mutta edes puhelinnumeroita ei olla vaihdettu. Säästän pitkän pennin tällä tavalla, kun ei tarvitse itse tehdä eikä varsinkaan maksaa ruokailusta. Kun mies on maksanut laskun, kerron, etten halua jatkaa tapailua, koska kemiaa ei ole ja häivyn paikalta.
Minäkin aivan hämmennyin kun Nicitönnä puhui vain itsestään, ikään kuin toinen olisi merkityksetöntä ilmaa.
Puhun vain omalla suullani, mutten vain itsestäni. Kyllähän tähän tangoon kahta tarvittiin ja tarvitaan edelleen. Helposti puhun kuin vain itsestäni, mutta meillä on miehen kanssa kokolailla yhteneväinen näkemys monesta asiasta. Enkä näe tarpeelliseksi sitä kirjoituksissani erikseen mainita tai korostaa.
Ei ehkä kaikki aukene niin seikkaperäisesti, mutta niin se on. Itselle selvää, että homma meni yhteisymmärryksessä kaiken aikaa eteenpäin.
Mulla on aikaa luuhata täällä, jos toisellakin on aikaa luuhata muualla. Jos mieheni ei tästä phaastu, niin miksi sinä pahastut tai kiinnität asiaan niin paljon huomiota? Häiritseekö läsnäoloni jotenkin? :)
Oletan ettei kukaan minusta olekaan kiinnostunut, korkeintaan joskus asioista joita balncolle tuotan. Eikä aina silloinkaan. Miksi siis masentua? Olen yhtä harmiton, kuin sinäkin vai olenko? :)
Perrrhana blancolle. :)
Koko aika saa olla oikomassa väärinkirjoittamista...
Niinpä, jos on omat ajatukset hyrskyn myrskyn vaikeeta se on toisen siihen torpeidon silmään asettua mukavasti. :)
Ette vissiin ole olleet lukemassa, kun joskus olen kertonut koko tarinan alun. Ja kuinka kaikki ylipäänsä alkoi. Kaverina, olinhan sentään naimisissa olevan nainen.
Ja naimisissa vielä silloinkin, kun tapasimme irl. Ja olin aikonut ryhtyä erottuani nk- vanhaksi piiaksi joka ei enää miestä itselleen halua. Kaverit on eri asia, mutta tuo kaveri saikin ajatukset nurinniskoin ja ihastuin kaiken aikaa tutustuessani enemmän ja enemmän. :)
Kokemuksesta silti tiedän, että omakanaa ihastuminen ei yksin riitä, jos toinen ei halua jatkoa jutulle...koskee molempia osapuolia. Siksi realismi.
Omakana joo omakaan..ei ole mun keskittyminen nyt tekstissä ei. Mutta eihän sitä irl tapaamisen jälkeenkään olisi välttämättä yhteen menty mitenkään, jos mies olisi kokenut vaikka etten minä olekaan semmoinen miksikä oli mut kuvitellut. Oishan mieskin voinut kuvitella enemmän minusta mitä todella olenkaan.
Ymmärrättekö pointin? Tangoon tarvitaan kahta. Tai se menee sooloiluksi.
miksi ette tee mitään yhdessä ei teillä onnellinen suhde ainakaan ole ja miksi ette viihdy keskenänne yhdessä ja oletteko tosiaan onnellisia ja eikö kun kirjoitat tänne jotakin niin senkin ajan keität kahvit teille ja juotte ne yhdessä ja miksi miehesi ei halua sinua mukaansa ja eikö kannattaisi vaikka talo onkin niin pistää myyntiin ja erota ja kumpikin etsii uudet hyvät kumppanit joissa kumpikin on onnellinen niin miksi ette tee mitään yhdessä nukutteko edes yhdessä tai syöttekö yhdessä minusta ette ole onnellisia
Voisit ehkä kysyä mieheltäni tuota asiaa. Miksi ja miksi. Minä kun en välttele häntä laisinkaan. Kunhan tapan aikaani. :)
eikö hän halua olla kanssasi mutta tietää ettei ehkä löydä toista naista itselleen vaan joutuisi olemaan iki sinkku ja talokin on että tuntee olevansa kuten muutkin miehet eli ei kukaan voi kiusata ettei ole naista taloa yms ja välttelee sinua kun ei rakasta sinua ja seksiä ei ole lainkaan tai pakko seksiä sinuna lähtisin lätkimään ja etsisin miehen joka oikeasti rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi vai rahako ja omaisuus pitää teidät yhdessä ja onko rakkaus yksipuolinen eli pidät miehestäsi mutta mies ei välitä sinusta ja välttelee sinua
Tuotakin voisit kysyä häneltä, sillä ihan sama mitä vastaan ei se kelpaa kumminkaan. Vaan joku palstalla tietää asiani paremmin. Joten en viitsi vaivautua enää selvittämään. ☺️
Sä voisit harkita seurustelun aloittamista siinä vaiheessa, kun sua naurattaa lause: "miehen kustantama sessio." Aikuisilla ei ole niin pennin päälle.
Miten voit tänään?
Ihmisiä (lue myös naiset) ovat erilaisia. Jotkut tykkäävät tutustua ensin, vaikka kirjoittelemalla ja sitten tapaamalla. Tai toisinpäin.... Itsekin sinun täytyy etsiä itsellesi sopiva lähestymistyylisi.
Ennenkaikkea, ei kannata haaveilla ja olettaa mitään etukäteen. Tutustumisen jälkeenkin on syytä seurustella ja kokeilla kepeästi, millainen se toinen ihminen todella on. Monet ovat tutustumisen jälkeen ihastuneita ja oma käytös on ns. "Vieraskoreaa..." usein kuitenkin se loppuu aikanaan ja ihmisestä alkaa tulla oikeita ja aitoja piirteitä esiin. Vasta sitten kannatta miettiä yhdessä, että kannattaako suhdetta syventää.
Usein hellyydenkipeät ja haaveilijat alkavat sekoilemaan, kun arki astuu kuvioihin. Elämä ei ole parisuhdetta...
Ja ikäsi puolesta kerkeät mitä vaan...keskity vaan miettimään mitä ja miten sinä toisen ihmisen elämääsi haluat. Sillä on merkitystä...kun siihen paneutuu kunnolla, ei sitä alituiseen tarvitse tehdä...
Leuka ylös ja kohti uusia tuulia...
Hyvin kirjoitettu ja ajateltu. :)
hellyydenkipeät ja haaveilijat nimenomaan, ( allekirjoittanutkin on sellainen ollut) on taipumusta paitsi sekoilla, myös pettyä pahasti kun se arki on toisenlaista kun mielikuvituksessa on kuvitellut sen olevan. :)
Prinssitkin on vaan ihmisiä ja ihmisyys ei ole aina nättiä ja mukavaa. :)
Joo. Omakohtaista kokemusta itselläkin....
Kyllä rimpsessatkin käy kakkosella ja tätänykyä ovat kovinkin rahvaanomaisia kuolevaisia...
Olen mäkin kirjoitellut joidenkin naisten kanssa joskus ties kuinka pitkään ja ei siitä silti ole mitään tullut. Jotkut naiset ovat sellaisia, että chattailevät miesten kanssa tylsyyteensä ja eivät pakosti halua oikeasti edes nähdä. Käyttävät vain miestä täyttämään sosiaalista tyhjyyttään. Eivät he oikeasti välitä näistä tyhjyyden täyttäjistä. Se vain on niin, että sun pitää nähdä se nainen heti tai ei ollenkaan. Tuollaisia henkisiä hyväksikäyttäjiä löytyy naisista paljon ja sellaisille ei kannata antaa aikaansa ollenkaan. Aina he löytävät kuitenkin jonkun toisen hyväksikäytettävän. ;)
Voihan sitä kirjoitella vaikka kuinka pitkään, mutta ei pie rakastua/ripustautua kirjekaveriin:)
Kyllähän tuollaisessa tilanteessa herkästi siipeensä ottaa...Sellast se on elämä.
Ei kannata yrittää tavata naisia netissä. Silloin käy juuri noin.
Kannattaa vain lähteä kiltisti ryyppäämään ja bailaamaan yökerhoihin. Siellä tapaa naisia ihan kasvotusten oikeassa elämässä.
Ei kannata masentua, sinusta saa vielä joku nainen hyvän miehen
Uutta tulille💕
Pitkittäjiä, vaikeasti tavoiteltavia ja uudelleenlämmittäjiä on syytä karttaa, kuin ruttoa. Jos ei tule valmista pian, on turha käyttää lyhyttä elämäänsä epätoivoiseen lämmittelyyn. Elämän pituus ei sellaiseen riitä, ennenkuin on jo myöhä.