Lyhyesti: Ateismi on, ettei usko jumaliin. Ei muuta.
Monesti teistit haluavat luokitella ateisminkin uskomukseksi ja näin rinnastaa sen vastaavaksi uskomukseksi omansa kanssa. Tämä määrittely lähtee ilmeisesti liikkeelle siitä, että teisti tiedostaa oman uskomuksensa järjenvastaiseksi ja haluaa väkisin peilata tämän järjettömyyden kaikkiin maailmankuviin. Näinhän ei toki ole.
Maailmankuva, joka perustuu tieteeseen on luonnollisesti ainut järkevä maailmankuva, koska se perustuu havaintoihin ja tutkimuksiin, joista eri uskontojen edustajatkin ovat samaa mieltä (kenties uskonnollisia fundamentalisteja lukuunottamatta). Muiden asioiden osalta ei kannata olettaa mitään, koska totuus on ettemme tiedä. Tämä tietämättömyyden ja tutkiskelun lähtökohta on nähdäkseni ainut maailmankuva, joka voidaan kokea järkeväksi. Ei kannata uskoa varmasti mihinkään, vaan pitää mieli auki kaikille vaihtoehdoille. Toki todisteiden ilmaantuessa voi joitakin asioita pitää todennäköisinä.
Tunnetussa pallovertauksessa on purkki täynnä palloja. Teisti sanoo uskovansa, että punaisia on parillinen määrä. Ateisti sanoo, ettei usko teistin väittämää vaan pitää mielen avoinna - voihan palloja olla myös pariton määrä. Tämä vertaus on kuitenkin hieman epärehellinen, koska juuri kukaan ateisti ei käytännössä pidä Jumalan olemassa oloa 50% todennäköisenä.
Parempi vertaus lienee, että talossa on tapahtunut murha. Teisti sanoo, että veitsi tippui itsekseen hyllyltä ja lennähti huoneen toisessa päässä olevan uhrin rintaan. Teisti perustelee tätä uskomuksellaan, että talossa kummittelee,ja siellä on paha henki. Ateisti sanoo, että älä nyt hulluja puhu. Vaikka ateisti myöntäisi teoreettisen mahdollisuuden, että yliluonnollinen selitys voi teoriassa olla mahdollinen, se olisi ateistille niin suuri paradigman muutos, että ateistin on tähän käytännössä mahdotonta uskoa ilman, että teisti antaisi hänelle jotain todella vakuuttavaa todistusaineistoa. Tätä teisti ei anna, koska kyseessä on vain perusteeton uskomus.
Nyt teisti leimaa ateistin uskovaksi, koska ateisti ei kykene pitämään mieltä avoinna kummitustalo selitykselle. Ateistihan selvästi uskoo (jopa lähes varmasti), ettei murhia selitetä kummituksilla. Teisti on tavallaan oikeassa, mutta mielestäni teisti on argumentaatiossaan epärehellinen, koska eihän järjettömiin asioihin tule uskoa ilman todisteita.
Tämä esimerkki valitsee omaa näkemystäni tästä teistien ”ateismi on uskonto siinä missä uskonnotkin” jankutuksesta.
Monesti teistit haluavat luokitella ateisminkin uskomukseksi ja näin rinnastaa sen vastaavaksi uskomukseksi omansa kanssa. Tämä määrittely lähtee ilmeisesti liikkeelle siitä, että teisti tiedostaa oman uskomuksensa järjenvastaiseksi ja haluaa väkisin peilata tämän järjettömyyden kaikkiin maailmankuviin. Näinhän ei toki ole.
Maailmankuva, joka perustuu tieteeseen on luonnollisesti ainut järkevä maailmankuva, koska se perustuu havaintoihin ja tutkimuksiin, joista eri uskontojen edustajatkin ovat samaa mieltä (kenties uskonnollisia fundamentalisteja lukuunottamatta). Muiden asioiden osalta ei kannata olettaa mitään, koska totuus on ettemme tiedä. Tämä tietämättömyyden ja tutkiskelun lähtökohta on nähdäkseni ainut maailmankuva, joka voidaan kokea järkeväksi. Ei kannata uskoa varmasti mihinkään, vaan pitää mieli auki kaikille vaihtoehdoille. Toki todisteiden ilmaantuessa voi joitakin asioita pitää todennäköisinä.
Tunnetussa pallovertauksessa on purkki täynnä palloja. Teisti sanoo uskovansa, että punaisia on parillinen määrä. Ateisti sanoo, ettei usko teistin väittämää vaan pitää mielen avoinna - voihan palloja olla myös pariton määrä. Tämä vertaus on kuitenkin hieman epärehellinen, koska juuri kukaan ateisti ei käytännössä pidä Jumalan olemassa oloa 50% todennäköisenä.
Parempi vertaus lienee, että talossa on tapahtunut murha. Teisti sanoo, että veitsi tippui itsekseen hyllyltä ja lennähti huoneen toisessa päässä olevan uhrin rintaan. Teisti perustelee tätä uskomuksellaan, että talossa kummittelee,ja siellä on paha henki. Ateisti sanoo, että älä nyt hulluja puhu. Vaikka ateisti myöntäisi teoreettisen mahdollisuuden, että yliluonnollinen selitys voi teoriassa olla mahdollinen, se olisi ateistille niin suuri paradigman muutos, että ateistin on tähän käytännössä mahdotonta uskoa ilman, että teisti antaisi hänelle jotain todella vakuuttavaa todistusaineistoa. Tätä teisti ei anna, koska kyseessä on vain perusteeton uskomus.
Nyt teisti leimaa ateistin uskovaksi, koska ateisti ei kykene pitämään mieltä avoinna kummitustalo selitykselle. Ateistihan selvästi uskoo (jopa lähes varmasti), ettei murhia selitetä kummituksilla. Teisti on tavallaan oikeassa, mutta mielestäni teisti on argumentaatiossaan epärehellinen, koska eihän järjettömiin asioihin tule uskoa ilman todisteita.
Tämä esimerkki valitsee omaa näkemystäni tästä teistien ”ateismi on uskonto siinä missä uskonnotkin” jankutuksesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen ateisti. Kuitenkin olen sitä mieltä että jokainen jumalolento mihin yksikin ihminen uskoo on olemassa. Ne jumalat tosin ovat olentoja jotka ovat havaittavissa ainoastaan niihin uskovien mielissä. Siksi niitä onkin hyvä sanoa mielikuvitusolennoiksi.
En kiellä yhtään jumalolentoa enkä riihitonttua, mutta en usko yhdenkään sellaisen olemassaoloon. Tietysti jos todisteita ilmaantuu tulen uskomaan jokaiseen olemassaolevaksi todistettuun.
Ei ole uskoa, eläminen muodostuu todellisuudesta ympärillä kun usko perustuu epätodellisuuteen