Tällä palstalla näkee aina välillä vinkkejä huonosta parisuhdemarkkina-arvosta kärsiville miehille.
Tasoteoreetikoiden mukaan ainoat naisen tason määrittävät tekijät ovat nuoruus ja eroottisuus.
Tästä voisi päätellä, että ulkonäöstään täytyy pitää hyvää huolta, jos haluaa parisuhteeseen. Olen itsekin päättänyt vakavoittaa salilla käymistäni. Keho saisi olla tiukempi ja vyötärö kapeampi. Syömistäni olen jo vähentänyt ja vaatteet jäävät koko ajan suuremmiksi. Hyvännäköinen keho ei auta parisuhteen muodostamisessa mutta se saa tuntemaan olon paremmaksi.
En usko, että ulkonäön parantaminen kohottaisi kaikkien naisten markkina-arvoa. Toki useilla se varmasti tekee niin. On kuitenkin olemassa naisia, jotka eivät koskaan pääse kestävään parisuhteeseen, ja uskon olevani yksi heistä. Ongelmaa ei ole, jos ei ole koskaan halunnut parisuhteeseen (ei osaa kaivata sitä) tai jos ei ole koskaan ollut parisuhteessa (ei tiedä, miten mukavaa se voi olla). Mutta jos kaipaa parisuhdetta ja tietää, ettei voi sellaista saada, täytyy tehdä vähän temppuja, jotta nykyisessä tilanteessa on mahdollisimman siedettävää elää.
Tässä omat vinkkini:
1) Pidä itsesi kiireisenä. Tätä ei voi korostaa liikaa. Työn täytyy olla kiireinen ja vapaa-ajan täytyy olla kiireinen. Itselleni tärkeintä on, että aivot ovat kiireisinä koko ajan. Se estää ikävien ajatusten nousun mieleen. (Tällä viikolla aivoni ovat olleet hieman tavallistakin kiireisemmät, ja nyt en saa unta...)
2) Etsi ystäviä, jotka eivät elä parisuhteessa. Tämä on tärkeää, koska useimmilla keskiluokan kansoittamilla työpaikoilla suurin osa ihmisistä on pariutuneita, eikä työssä voi useinkaan jutella sinkkujen asioista.
3) Ota ilo irti kaikista tilanteista, joissa vastapuoli osoittaa seksuaalista kiinnostusta, oli se sitten flirttiä tai suoraa ehdottelua. Sillä kyllä sitä löytyy, jos joskus edes astut ovestasi ulos. Kahdenkymmenenviiden ikävuoden jälkeen ei enää kannata säästellä itseään kenellekään. Sitä paitsi kenelle säästelisit itseäsi? Et luultavasti kenellekään. Mutta kolmenkymmenenviiden vuoden jälkeen seksimarkkina-arvo laskee. Käytä se hyödyksesi niin kauan kuin sitä vielä on.
4) Älä usko ihmisiä, jotka kritisoivat sinua valikoivaksi. Olen vihdoin tutustunut Henry Laasaseen, joka syyllistyy tähän myös: hänen mukaansa naisen sinkkuus johtuu siitä, että nainen on liian valikoiva. Hän ei kai ymmärrä, että on olemassa naisia, jotka eivät kelpaa kenellekään. Samalla tavalla kuin on miehiä, jotka eivät kelpaa kenellekään.
5) Kerro tilanteestasi rehellisesti sukulaisillesi. Muuten saat kuulla jatkuvasti, että olet valikoiva. Katso kohta 4. Osa sukulaisista ja muista vakiotuttavista ihmettelee ääneen, miksi olet sinkku, ja usein samaan hengenvetoon väittää, että sinullekin löytyy vielä joku. Älä lyö heitä turpaan, vaikka tekeekin mieli tehdä niin. Hymyile ja sano "Kiitos. Toivotaan niin."
6) Matkusta. Muihin kuin suomalaisiin miehiin on paljon helpompi tutustua, ja vaikka heistä ei tulisi kumppaneita, heistä tulee helposti ystäviä. Varsinkin keskieurooppalaiset miehet käyttäytyvät uskomattoman kohteliaasti naisia kohtaan, ja harva siellä elelevistä sinkuista on yhtä epäkohtelias naisia kohtaan kuin vaikkapa suurin osa tällä palstalla jutustelevista miehistä. Ei koske kaikkia palstalaisia.
7) Opiskele. Ihan kaikkea. Koska maailmassa on liikaa tietämättömiä ihmisiä, ja asioista tietävillä on aina helpompaa tilanteesta riippumatta. Älä usko kaikkea opiskelemaasi mutta opiskele silti.
8) Panosta työhön. Pääset etenemään urallasi paljon nopeammin kuin perheelliset, koska sinun ei tarvitse olla hakemassa lapsia päivähoidosta tai olla kotona klo 16 tai 17. Pari-kolme lisätuntia päivässä ei tee ihmeitä työpanokseesi mutta vaikuttaa kyllä siihen siten, että muut huomaavat sen.
9) Juhli. Vaikka omaksi iloksesi. Koska elämä on niin lyhyt.
10) Hanki itsellesi laadukkaita aikuisten leluja ja muita materiaaleja ja varmista, että saat itseksesi toteutettua kaiken, mitä ei ole mahdollista toteuttaa parisuhteessa tai mitä et halua toteuttaa satunnaisissa kohtaamisissa.
Kuinkas muut ätnit täydentäisivät vinkkilistaani?
Tasoteoreetikoiden mukaan ainoat naisen tason määrittävät tekijät ovat nuoruus ja eroottisuus.
Tästä voisi päätellä, että ulkonäöstään täytyy pitää hyvää huolta, jos haluaa parisuhteeseen. Olen itsekin päättänyt vakavoittaa salilla käymistäni. Keho saisi olla tiukempi ja vyötärö kapeampi. Syömistäni olen jo vähentänyt ja vaatteet jäävät koko ajan suuremmiksi. Hyvännäköinen keho ei auta parisuhteen muodostamisessa mutta se saa tuntemaan olon paremmaksi.
En usko, että ulkonäön parantaminen kohottaisi kaikkien naisten markkina-arvoa. Toki useilla se varmasti tekee niin. On kuitenkin olemassa naisia, jotka eivät koskaan pääse kestävään parisuhteeseen, ja uskon olevani yksi heistä. Ongelmaa ei ole, jos ei ole koskaan halunnut parisuhteeseen (ei osaa kaivata sitä) tai jos ei ole koskaan ollut parisuhteessa (ei tiedä, miten mukavaa se voi olla). Mutta jos kaipaa parisuhdetta ja tietää, ettei voi sellaista saada, täytyy tehdä vähän temppuja, jotta nykyisessä tilanteessa on mahdollisimman siedettävää elää.
Tässä omat vinkkini:
1) Pidä itsesi kiireisenä. Tätä ei voi korostaa liikaa. Työn täytyy olla kiireinen ja vapaa-ajan täytyy olla kiireinen. Itselleni tärkeintä on, että aivot ovat kiireisinä koko ajan. Se estää ikävien ajatusten nousun mieleen. (Tällä viikolla aivoni ovat olleet hieman tavallistakin kiireisemmät, ja nyt en saa unta...)
2) Etsi ystäviä, jotka eivät elä parisuhteessa. Tämä on tärkeää, koska useimmilla keskiluokan kansoittamilla työpaikoilla suurin osa ihmisistä on pariutuneita, eikä työssä voi useinkaan jutella sinkkujen asioista.
3) Ota ilo irti kaikista tilanteista, joissa vastapuoli osoittaa seksuaalista kiinnostusta, oli se sitten flirttiä tai suoraa ehdottelua. Sillä kyllä sitä löytyy, jos joskus edes astut ovestasi ulos. Kahdenkymmenenviiden ikävuoden jälkeen ei enää kannata säästellä itseään kenellekään. Sitä paitsi kenelle säästelisit itseäsi? Et luultavasti kenellekään. Mutta kolmenkymmenenviiden vuoden jälkeen seksimarkkina-arvo laskee. Käytä se hyödyksesi niin kauan kuin sitä vielä on.
4) Älä usko ihmisiä, jotka kritisoivat sinua valikoivaksi. Olen vihdoin tutustunut Henry Laasaseen, joka syyllistyy tähän myös: hänen mukaansa naisen sinkkuus johtuu siitä, että nainen on liian valikoiva. Hän ei kai ymmärrä, että on olemassa naisia, jotka eivät kelpaa kenellekään. Samalla tavalla kuin on miehiä, jotka eivät kelpaa kenellekään.
5) Kerro tilanteestasi rehellisesti sukulaisillesi. Muuten saat kuulla jatkuvasti, että olet valikoiva. Katso kohta 4. Osa sukulaisista ja muista vakiotuttavista ihmettelee ääneen, miksi olet sinkku, ja usein samaan hengenvetoon väittää, että sinullekin löytyy vielä joku. Älä lyö heitä turpaan, vaikka tekeekin mieli tehdä niin. Hymyile ja sano "Kiitos. Toivotaan niin."
6) Matkusta. Muihin kuin suomalaisiin miehiin on paljon helpompi tutustua, ja vaikka heistä ei tulisi kumppaneita, heistä tulee helposti ystäviä. Varsinkin keskieurooppalaiset miehet käyttäytyvät uskomattoman kohteliaasti naisia kohtaan, ja harva siellä elelevistä sinkuista on yhtä epäkohtelias naisia kohtaan kuin vaikkapa suurin osa tällä palstalla jutustelevista miehistä. Ei koske kaikkia palstalaisia.
7) Opiskele. Ihan kaikkea. Koska maailmassa on liikaa tietämättömiä ihmisiä, ja asioista tietävillä on aina helpompaa tilanteesta riippumatta. Älä usko kaikkea opiskelemaasi mutta opiskele silti.
8) Panosta työhön. Pääset etenemään urallasi paljon nopeammin kuin perheelliset, koska sinun ei tarvitse olla hakemassa lapsia päivähoidosta tai olla kotona klo 16 tai 17. Pari-kolme lisätuntia päivässä ei tee ihmeitä työpanokseesi mutta vaikuttaa kyllä siihen siten, että muut huomaavat sen.
9) Juhli. Vaikka omaksi iloksesi. Koska elämä on niin lyhyt.
10) Hanki itsellesi laadukkaita aikuisten leluja ja muita materiaaleja ja varmista, että saat itseksesi toteutettua kaiken, mitä ei ole mahdollista toteuttaa parisuhteessa tai mitä et halua toteuttaa satunnaisissa kohtaamisissa.
Kuinkas muut ätnit täydentäisivät vinkkilistaani?
Vastaukset 115
Vanhimmat
Eilinen aloitukseni on kokenut kovin vaatimattoman vastaanoton.
Eikö tällä palstalla ole muita ätnejä? En usko, etteikö olisi.
Et sinäkään ole yhtään sen enempää kuin lauma palstan miehiä luulee olevansa ätmejä.
Eipä taida olla....Miehet ovat tehneet parisuhteiden/seksiseuran/ ystävyyssuhteiden luomisen naisille niin helpoks, että olisi suht kummallista mikäli joku onnistuu ilman jäämään yrityksestä huolimatta.
Näin miehenä ihmettele tuota ohjettasi pyrkiä panostamaan työelämään ja jopa jatkamaan työpäiväänsä mikäli kuuluu ikisinkkuihin...
-Eihän tossa ole mitään järkeä kerätä sukulaisille perintöä jaettavaks....
Iksinkkujen kannattaa tehdä töitä vain sen verran kuin on tarpeellista toimeentulon kannalta..Ideaali tilanne kun on, että ehtii itse kuluttaa kaiken omaisuutensa ennen kuolemaansa.
Muutenkaan en ymmärrä miksi pitäisi pitää itsensä erityisen kiireisenä...Sehän tässä sinkkuna juuri parasta onkin kun jää sitä aikaa rentoutumisellekkin töiden ja harrastusten jälkeen.
Olen tehnyt pyhän lupauksen: jos jään sinkuksi loppuelämäni ajaksi, se ei johdu tulevaisuudessa ainakaan kahdesta asiasta:
- ulkonäöstäni
- koulutuksen tai aseman puutteesta.
Lisäksi lupaan pyhästi vaatia jokaiselta minua valikoivaksi väittävältä henkilöltä perustelut väitteelleen. Muutama on jo joutunut syömään sanansa.
Se on tuota lempeän herätyksen omaa "marttyyriasennetta", veli hyvä...
”Muutenkaan en ymmärrä miksi pitäisi pitää itsensä erityisen kiireisenä...Sehän tässä sinkkuna juuri parasta onkin kun jää sitä aikaa rentoutumisellekkin töiden ja harrastusten jälkeen.”
Kiireisyys auttaa unohtamaan yksinäisyyden. Sitä paitsi minä pidän opiskeluistani niin paljon, että käytän niihin mielelläni iltoja ja viikonloppuja.
Rentoutumisen tarkoitus minulle on palautua seuraavaa suoritusta varten. ;-)
Etkö usko, että voisin oikeasti pitää asioista, joihin käytän aikani?
"Miehet ovat tehneet parisuhteiden/seksiseuran/ ystävyyssuhteiden luomisen naisille niin helpoks, että olisi suht kummallista mikäli joku onnistuu ilman jäämään yrityksestä huolimatta."
Ootko muuten koskaan kuullut tunnetyöstä?
Entä tiedätkö miten orgasmien määrä jakaantuu heterosuhteissa?
Mitä ystävyyteen tulee... se voi jäädä sulle ikuseksi mysteeriksi ellet itse kokeile.
Tämähän ei ollut eilinen.
Haha! Kiitos huomautuksesta! :D
Nukuin välissä, joten se tuntui aivan edelliseltä päivältä. Mutta täytyy olla tarkempi. Työpaikalla olen kyllä pilkuntarkka päivämääräasioissa...
No käytät niitä vältelleksesi tunteesi. Ja kun kirjoitat niistä tälleen julkisesti, on tarkoitus saada kaikki kuullostamaan lohduttomalle muillekin.
Kyllä kaikkea voi vältellä. Tarpeeksi pitkään kun välttelee vaikka hengitystä, voi päästä yhdestä jos toisesta ongelmasta. :oD
Se ihmisen pää on vaan kumma laitos. Ne asiat siellä mitkä pitäisi oikeasti löytää, on usein juuri piilossa ja ne, millä ei ole mitään väliä, näyttäytyy, joista itse käytän termiä "ilmeinen".
Jos et miellytä vaikka jotakuta vaikka välittömästi, pää kaivaa sen oman ulkoisen habituksen syyksi. Mutta syitähän voi olla ties miten paljon, vaikka se, että toinen haluaakin olla yksin. Se ulkonäkö tai toiselle vaikka ujoudesta tuleva "ilmeinen" tunne tulee pinnalle. Siitähän tämän sivuston epäluuloiset kommentit koostuu.
Kiire sinut sinkkuna pitääkin ehkä vaatimattoman lue lihavan ulkonäkösi takia. Kukaan mies ei kaipaa kiireistä hössöttäjää.
”Se ihmisen pää on vaan kumma laitos. Ne asiat siellä mitkä pitäisi oikeasti löytää, on usein juuri piilossa ja ne, millä ei ole mitään väliä, näyttäytyy, joista itse käytän termiä "ilmeinen".
Jos et miellytä vaikka jotakuta vaikka välittömästi, pää kaivaa sen oman ulkoisen habituksen syyksi. Mutta syitähän voi olla ties miten paljon, vaikka se, että toinen haluaakin olla yksin. Se ulkonäkö tai toiselle vaikka ujoudesta tuleva "ilmeinen" tunne tulee pinnalle. Siitähän tämän sivuston epäluuloiset kommentit koostuu.”
Minä olen päättänyt etsiä kaikki piilossa olevat syyt sinkkudelleni ja korjata ne. Jos vielä sen jälkeen olen yksin, minun ei tarvitse syyttää itseäni.
Kiireisyys viittaa aivotoimintaan, ei hössöttämiseen.
Painoa on varaa pudottaa ja lihaksia kasvattaa. Katsotaan, auttaako se.
”No käytät niitä vältelleksesi tunteesi. Ja kun kirjoitat niistä tälleen julkisesti, on tarkoitus saada kaikki kuullostamaan lohduttomalle muillekin.”
En voi vältellä tunteitani. Minä tunnen syvää yksinäisyyttä, eikä mikään määrä tekemistä peitä sitä, ainoastaan tekee tunteen siedettävämmäksi. Lisäksi tarvitsen jotain, jossa koen olevani hyödyllinen muille. Mutta minä itken silloin tällöin yksinäisyyteni vuoksi ja joskus menetän ruokahalunikin vähäksi aikaa. En minä ymmärrä, mikä tuossa on välttelyä. Kyllä minä tunnen asiat aika vahvasti.
Mutta tuosta julkisuudesta kysyisin vielä: oliko tuo huomautus tarkoitettu vain minulle vai kaikille sinkkupalstalaisille? Jos se oli tarkoitettu kaikille, ymmärrän kommentin. Ja kyllä, minä tunnen oloni lohduttomaksi.
Jos kommentti oli tarkoitettu vain minulle, haluaisin kysyä: millä perusteella minun julkituomiseni eroaa millään tavalla palstan muiden lohduttomien julkituomisista?
Vastasit jo vähän itsellesi tuossa...
" Jos vielä sen jälkeen olen yksin, minun ei tarvitse syyttää itseäni."
Sitä vaan on itselleen ankara... toisaalta jos miettii, niin sitä on juuri siinä maailman paras, eli olemaan juuri sellainen kuin on. Miksi sellaista pitäisi muuttaa?
Eikö ennemmin voisi etsiä oman todellisen itsensä ja huomata sen kauneus ja hyvyys, ottaa se vastaan, kun alkaa murjomaan siitä sellaista, mikä ei ole sitä itseään? Se ennemmin tai myöhemmin lyö läpi sinusta. Olet selkeästi tunteva ihminen, eikä sellaiset "tehdyt" asiat saa sinua tuntemaan oloasi kotoisaksi itsesi kanssa... eli tongit nyt väärästä paikasta....
Itse ainakin huomasin, että etsin aina syitä noista "ilmeisistä" asioista. Tunsin riittämättömyyttä ja pidin itseäni outona. Piilotin ne oikeat tunteet ja sanoin niille "turpa kiinni ja koita pysyä ruodussa". Ei onnistunut.... ei vaikka minulla olikin se silloinen elämäni rakkaus. Se ei muuta tilannetta. Paha olo tulee siitä, että en huomioi itseäni. Enkä hyväksynyt tunteita.
Kun nyt hyväksyn tunteet, että en ole täydellinen ja ehjä, voin kuunnella ne loppuun. Voin miettiä rauhassa, että mistä tunteet tulee. Ne tulee koetusta ja huonosti kuullusta itsestä vuosien varrelta. Jos kysyy keltä tahaansa läheiseltä ihmiseltä olenko hyvä, niin vastaus on, että olen. Että sen uskoisin ja ottaisin vastaan, on siihen uskottava itsekin, että se tulee läpi.
Jotkut palaa lapsuuteen ja tonkii sieltä, minusta se pieni lapsi on mukana aina. Se on se joka haluaa tietää miksi tunnen pahaa. Sille on itse ojennettava käsi ja sanottava, että ei se paha tunne ole totta, se on vaan tunne, mutta lähetäämpäs ja otetaan selvää siitä käsikädessä. En mitätöi tuota lasta. En enää huuda sille, että suu kiinni ja elä ole hölmö. Se on vaan utelias, mutta pelokas lapsi. Se paha olo sisällä vaimenee, kun tuo lapsi huomataan. Annetaaan sille lohdutusta ja uskotaan, että asiat selviää...Eli ollaan se aikuinen joka sytyttää valot, kun on pimeää. Tarjoaa syliä kun pelottaa. Se pikkulapsi sisällä ei tarvitse sitä ulkopuolista sanomaan vaan, että elä itke, vaan se tarvitsee sitä oikeaa aikuista, joka tuntee myös ne tunteet, mutta uskaltaa lähteä katsomaan, mikä mörkö siellä muka on. Eihän niitä ole olemassa? Vai onko muka?
Kiitos kannustavasta viestistä. Kerrankin jotain järkevää. Minun täytyy miettiä perusteellisempaa vastaustani nyt vähän pidempään.
Tätä asiaa haluan kuitenkin kommentoida heti:
”Eikö ennemmin voisi etsiä oman todellisen itsensä ja huomata sen kauneus ja hyvyys, ottaa se vastaan, kun alkaa murjomaan siitä sellaista, mikä ei ole sitä itseään? Se ennemmin tai myöhemmin lyö läpi sinusta. Olet selkeästi tunteva ihminen, eikä sellaiset "tehdyt" asiat saa sinua tuntemaan oloasi kotoisaksi itsesi kanssa... eli tongit nyt väärästä paikasta....”
Sain tähän ketjuun (ilmeisesti toiselta henkilöltä) kommentin, jonka mukaan aloitusviestissäni näkyvät syyt siihen, miksi olen sinkku. Sinun viestissäsi on päinvastainen sisältö. Olen itsekin sitä mieltä, että olisi parempi olla oma itsensä. Minä olen omasta mielestäni aina ollut.
Tähän mennessä olen kuitenkin kohdannut erittäin systemaattista ja toistuvaa hylätyksi tulemista eri ihmisten suunnalta siitä huolimatta tai sen vuoksi, että olen ollut oma itseni. Eli se tie on jo kokeiltu ja hieman huonosti on käynyt. Nyt en oikein tiedä, mihin suuntaan tästä kannattaisi lähteä. En ole koskaan osannut teeskennellä, mutta yksinäisyyteni on nyt niin läpitunkevaa kaikilla elämänalueillani, että olen valmis avartamaan näkemyksiäni.
Pelimies-kirjaan en silti aio tarttua. Olen mieluummin yksin kuin turvaudun manipulaatioon.
No minäkin olin mielestäni oma itseni ties miten pitkään, mutta itseasiassa olin vaan koko elämäni perustanut sen "sisäisen lapsen" kyselyjen mitätöintiin. Otin kaikki ulkoapäin vastaan, en niinkään ottanut sitä lasta kädestä ja lähtenyt tutkimaan, että mistä kaikki tunteet johtuu oikeasti.
Jos mietit tuollaista pientä aitoa lasta, niin sellainen ei osaa tulkita tunteita oikein. Ne on sille totta. Jos vaikka lapselle huudetaan, hän ottaa sen niin, että hän on paha ja huono, vaikka huutaja saattaa olla vaan kyllästynyt kyselyyn ja väsynyt. Sanotaan nyt vaikka oma vanhempi. Mutta lapselle jää olo, että hän on huono. Ääritapaukset on helppo yhdistää, että jos on vaikka alkoholistiperheestä, niin siinähän alkoholin kautta tulee kaikenlaisia kauheuksia, mitkä lapsi ottaa itseensä. Hän on se paha ja hänen pitää itse selvitä. Lupaukset on tyhjää, aina tulee vaan se kauheus elämään. Pitää olla kova ja sietää pahaa, että pärjää.
Mutta se pieni lapsi osaa tulkita omia tunteitaan yksin muutenkin niin väärin, jos ei ole vanhempaa, joka sanoo vierellä, että sinä olet ihana ja tärkeä ihminen. Aikuisella se on se oma aikuinen. Mutta se osaa olla aika saakelin julma sille pienelle lapselle.... Sinun kirjoituksista huomaa, että mitätöit aika paljon sen sisäisen lapsesi. Korjaat asioita...ja olet vihainenkin, että se ei saa hommaa toimimaan. Se lapsi on nuupallaan ja se aikuinen on pettynyt. Näin minä sinut koen....
Sinä puhut totta.
Kiitos, että käytit aikaasi tilanteeni pohtimiseen. En tiedä miten kauan olet lukenut tekstejäni, mutta jos muodostit äskeisen kommenttisi vain tämän ketjun perusteella, olet hyvin tarkkanäköinen.
Lapsuuteen tämä johtaa nyt niin vikkelästi että en pysy perässä. Kärsin valtavasta yksinäisyydestä jo lapsena. Ympärilläni oli muita ihmisiä, mutta koin, että kukaan ei ymmärtänyt minua. Paitsi äiti. Koko elämäni jatkunut tarpeeni olla aina kaikessa paras ja täydellinen johtuu luultavasti siitä, että vain siten olen ikinä onnistunut saamaan huomiota.
Mutta huomio ei ole välittämistä. Välittäminen edellyttää sekä ymmärtämistä että ymmärretyksi tulemista.
Mun keino yksinäisyyden poistamiseen on etsiä yhteyttä ihmisten kanssa sen kauta että huomaan ne muut ihmiset. Ja etsin mitä yhteistä mulla on niiden kanssa. Ja pyrin jakamaan sitä.
Eli en lähde siitä, että koen yhteyttä vaan, kun joku antaa minulle huomiota, vaan että itse avaan mielen portit muiden maailman tulla sisään ja koen sitä yhteyttä sen kautta.
Se toinen ottaa sitten minun maailmaani vastaan jos on ottaakseen. En tunge toisen kurkusta alas sitä, mutta annan mahdollisuuden ottaa sitä vastaan. Jos ei ota, nin olen kuitenkin saanut yhteyttä sen kautta että olen avautunut hänen maailmalleen.
Seksissä tämä olisi aika huono neuvo, mutta henkississä asioissa avartaa omaa maailmaa. Huomaa, ettei ole minkään kokemuksen kanssa yksin.
Tuo edellä fiksuja puhunut lienee vanha ystävämme Dissident. Mukava nähdä häntäkin.
Dissi olisi maininnnut turskalla lätkimiset parhaana neuvonaan.
Kiitos taas arvokkaista vinkeistäsi! <3
Joo, minäkin luulen, että se oli Dissident.
Hän on parantanut ilmaisutyyliään huimasti. Ja osaa nyt paremmin kuunnella muita.
Minulla on vielä tekemistä tuossa yhteyden kokemisessa. Tällä palstalla tasan neljä nimimerkkiä on osoittanut ymmärtävänsä minua:
- sinä (NRT)
- ”maisteletoki” tässä ketjussa. Siis se, jota sekä sinä että minä Dissidentiksi epäilemme.
- Rakas (todellavaikeeta)
- MJTMH eli entinen MiesJokaTietääMitäHaluaa
On ollut hyvin vaikeaa löytää mitään yhteistä muiden nimimerkkien kanssa. Minä toivon sellaista vastavuoroisuutta, että jos ”avaan mieleni portit” jollekulle, hän ei ainakaan ensimmäisenä osoittaisi olevansa epäkohtelias, pahantahtoinen tai ymmärtämätön. Pyrin itsekin välttämään noita piirteitä, mutta aina se ei tietenkään onnistu.
Palstan ulkopuolella eli IRL on helpompaa tutustua ihmisiin, mutta IRL on paljon vaikeampaa vaihtaa ajatuksia kenenkään kanssa.
Täsmennysenä, että ei se mielen porttien avaaminen tarkoita, että ottais kaiken suodattamatta vastaan, vaan että omat rajat pysyy silti. Musta pidät hyvin omat rajasi siinä miten fiksusti tulkitset palstamiesten ilkeilyjä. Että asiat ei osu, vaan osaat nähdä ne omasta vinkkelistäsi.
Sen mitä olen sun juttuja lukenut, niin musta suorituskeskeisyyden painottaminen toimii rakkaudelle avautumista vastaan. Ei se ihmissuhde ole suoritus, joka pitäisi toteuttaa jollain tavalla, vaan yhdessä avautumista elämälle jonkun kanssa. Ja se edellyttää, että on riittävän yhteneväinen käsitys siitä mille avaudutaan ja miten.
Mut nää on vaan mun ajatuksia tällaisesta hedonistisen ekstrovertin näkökulmasta.
Kiitos. <3
”Sen mitä olen sun juttuja lukenut, niin musta suorituskeskeisyyden painottaminen toimii rakkaudelle avautumista vastaan. Ei se ihmissuhde ole suoritus, joka pitäisi toteuttaa jollain tavalla, vaan yhdessä avautumista elämälle jonkun kanssa. Ja se edellyttää, että on riittävän yhteneväinen käsitys siitä mille avaudutaan ja miten.”
Tämä ”yhdessä avautuminen elämälle” on aika utopistiseltä kuulostava juttu, jos on suurimman osan elämästään kokenut kelpaavansa seksiseuraksi. Mutta katsotaan, jos tuollainen vielä joskus olisi mahdollista. Ex-avomiehen kanssa se onnistui jonkin aikaa, joten on teoriassa mahdollista vaikkakin epätodennäköistä, että se voisi onnistua jonkun toisen kanssa.
No olen mä lukenut muitakin kirjoituksia ja kyllä Nrt;n kanssa veikkasitte oikein. Ja yksi syy minun ehkä sitten lämpimämpään kerrontaan lienee juurikin tämä suora tuntemattomuus, sekä ennalta tietämättömyys minusta. Siis palstahistoria Dissinä on myös jonkinsortin taakka ollut...nyt se on kuopattu.
Mitä tulee tuohon lapsuuteen, on hyvä muistaa, että se pieni lapsi silloin joskus ja yhä vielä sisälläsi on tosiaan vaan se pieni lapsi. Se rakentaa ajatuksesi ihan toisella tavalla kuin aikuiseksi oppinut osasi. Moni osaa kyllä ammattinsa, harrastuksensa ja sen sellaiset osa-alueet elämässä, mutta tunnepuoli on kasvanut tunnistamaan tunnetilat väärin. Etkä tod. olisi ainoa laatuaan, vaan meitä täällä maailmassa on aikapaljon.
Minun lapsuus on ollut hyvä. Ei mitään sellaista, että kokisin sen vääränä, mutta jokatapauksessa se ei ole rakentanut minun ymmärtämään itseäni oikein erillisenä ihmisenä. Se kun sanotaan, että etsitään itseä, tarkoitetaan sitä, että tuo lapsi sisällä saa toteuttaa ne omat halut ja haaveet. Että ne löytyy ja toisaalta saa työkaluja tunnistaa kaikenlaiset omiin ajatuksiin ja tunteisiin vaikuttavat asiat. Siinä joutuu jotain hyväksymään menneessä elämässä tapahtuneita virheitä ja oletuksia, ehkä näkee olevansakin tietämättään tyly muita kohtaan ja ties mitä, mitkä ovatkaan jääneet maton alle. Mutta pikkuhiljalleen kaikelle löytyy fiksu selitys. Ja se pikkulapsi sisällä alkaa uskomaan, että kerrankin häntä kuunnellaan ja huomioidaan.
”Ja se pikkulapsi sisällä alkaa uskomaan, että kerrankin häntä kuunnellaan ja huomioidaan.”
Todellakin. Kiitos ”sisäisen lapseni” huomioimisesta. (Auts, tuon käsitteen kirjoittaminen saa minut irvistämään, mutta onhan se ihan käyttökelpoinen käsite omille tarpeille.) Olenkin jättänyt sen vähän liian vähälle huomiolle sen jälkeen, kun elämäni ainoa hyvä suhde loppui.
Saat Dissi anteeksi kaikki ne kerrat, kun menneisyydessä esitit asiasi epäselvästi ja minä suutuin. :D Tänään sinusta nimittäin oli oikeasti suurta apua.
No minusta on ehkä varsinkin naiselle helppo kertoa, että jokaisella on se pieni lapsi vielä sisällään, että ymmärtäisi senkin, että ne omat halut ja toiveet ovat oikeastaan viattoman aitoja ja oikeita. Se kokemuksien ja koettelemuksien kyynisyttämä aikuinen vaan jyrää sen pienen ihmisen ja se on julmaa, kun sen näkee sivusta.
No eipä kuule mitään, en mä näitä täällä toisten vuoksi pelkästään kirjoita, vaan kyse on myös minun oman filosofian ulosajamisesta. Ajattelen kirjoittaessa ja toisten vasteet aiheuttaa usein juuri niihin sen, että osaan nähdä taas asian ihan toiselta kantilta, se hyvä tässä palstassa on.
Mutta toki otan tuon kaiken vastaan ja olen vaan mielissäni, jos saan jotain positivista jossakussa aikaiseksi. :o) Kyllä elämä antaa joskus yllättävästikin paljon hyvää.
Jonkin verran kyllä ärsyttää, että todellavaikeeta ei ole vielä kommentoinut tätä ketjua, vaikka nimenomaan hän pyysi minua tutustumaan Laasasen ajatuksiin.
Minä olen kommentoinut useita hänen ketjujaan.
Floweri odottaa palstan kiemuroissa turska olallaan, että varokaa vaan, sieltä pesee ja linkoaa! Saa välillä sapiskaa Harmikset ja kaikki, kun Floweri on joutunut vartoomaan liian pitkään! 😂
En miellä itseäni ätniksi, mutta omat parhaat vinkkini sinkkuelämään:
1. Elämän tarkoitus muusta kuin perhehaaveista. Eli joko työ ja ura tai maailmanparannus tai joku harrastus tai vaan elämästä nauttiminen vaikka kulttuurin tai matkustelun keinoin. En kannata mitään huippukiirettä, vaan sitä, että elämän punainen lanka on jossain ja sen avulla on kiinni elämässä.
2. Sinkut ystävät, joilla on riittävän samanlainen maailmankuva ja ajankäyttö, jotta voi jakaa ymmärrystä ja läsnäoloa. Myös ystävien halailu, sylikkäin istuminen jne, jos sellaisesta tykkää, täyttämään fyysistä läheisyden kaipuuta. Jos ei tykkää asua yksin, kämppikset on <3.
3. Lemmikit, jos se on se oma juttu. Onpahan jotain paijattavaa ja jotain joilta saa huomiota ja varauksetonta hyväksyntää.
4. Seksilelut, porno, mahdolliset yhden yön suhteet. Seksuaalisuuden toteuttaminen tavalla mikä nyt itseä saattuukin kiinnostamaan.
5. Suorasukaisuus ja tilanteen haltuunotto. Eli kyselijöille voi vastata suoraan pystypäin että eipä ole sulhasia näkynyt ja sitten vaihtaa puheenaihetta. Ei tehdä siitä itelleen tabua, mutta pitää rajansa ettei ryhdy liikoja selittämään.
Oisko nyt tässä ne omat vinkkini. Aika paljon samoja.
Mahtavaa! Olemme aika samoilla linjoilla näissä asioissa. :) Kiitos kommentistasi! <3
Vastasit myös hyvin siihen, mitä CamelBoots ihmetteli ylempänä, eli miksi työstä kannattaa tehdä itselleen tärkeää: elämässä täytyy olla jotain merkityksellistä. Minä en ikinä voisi kuvitella, että vapaa-aika olisi minulle merkityksellisin asia. Eihän vapaa-ajan tuloksia pysty mittaamaan mitenkään! Ellei jotain urheilutuloksia lasketa.
Kommentoin vielä sun:
"1) Pidä itsesi kiireisenä."
Itse tykkään ennemmin leppoistella. Ihanaa, kun elämässä ei ole kiire.
"2) Etsi ystäviä, jotka eivät elä parisuhteessa."
Kylläkyllä. Huipputärkeää.
"3) Ota ilo irti kaikista tilanteista, joissa vastapuoli osoittaa seksuaalista kiinnostusta, Mutta kolmenkymmenenviiden vuoden jälkeen seksimarkkina-arvo laskee. Käytä se hyödyksesi niin kauan kuin sitä vielä on."
Lisäisin tähän, että ole itse aktiivinen ja hae seuraa, joka sinua miellyttää.
"4) Älä usko ihmisiä, jotka kritisoivat sinua valikoivaksi.
5) Kerro tilanteestasi rehellisesti sukulaisillesi. Muuten saat kuulla jatkuvasti, että olet valikoiva. "
Pitää ollakin valikoiva. Ei pidä ryhtyä suhteiseen, jos se laskee omaa elämänlaatua. Ihanaa, että saa valita.
"6) Matkusta."
Myös muut syyt ovat hyviä matkustaa kuin miehet. Parempiakin ne muut syyt.
"7) Opiskele.
8) Panosta työhön."
Kyllä, molemmat nostavat monella tapaa elämänlaatua. Niillä ei mielestäni voi kuitenkaan korvata esim. ystäviä.
"9) Juhli. Vaikka omaksi iloksesi. Koska elämä on niin lyhyt."
Kylläkyllä! Juhli kaikkea, hyviä asioita, huonoja asioita, omaa ja toisten menestystä!
"10) Hanki itsellesi laadukkaita aikuisten leluja ja muita materiaaleja"
No kyllä vain!
Erinomainen lista oli.
Elämässä on myös mittaamattomia nautintoja. :) Siksi vapaa-aika. Eikä työn arvoakaan aina mitata (vain) rahassa tai muuten numeroilla.
Itselleni ainoastaan vapaa-aika on merkityksellistä ja työ on lähinnä välttämätön paha...
Lopetan työelämässä reippaasti ennen eläkeikää..
Toivottavasti valintasi tekee sinut onnelliseksi. :) Minua se ei tekisi.
”Itse tykkään ennemmin leppoistella. Ihanaa, kun elämässä ei ole kiire.”
Alkuperäinen tekstini oli ehkä vähän huonosti muotoiltu. Minäkin nautin rauhallisesta elämästä ja siitä, että aikaa on tarpeeksi.
Ehkä aktiivisuus olisi ollut parempi sana kuin kiire. Ja omalla kohdallani se tarkoittaa nimenomaan aivojen pitämistä aktiivisina/kiireisinä.
Totta, jos ympärillä on niitä ystäviä. Jos ei, ilo täytyy etsiä sieltä mistä se on mahdollista löytää.
Oli lapsena yksinäinen ja pitkälle nuoruuteenkin vielä. Aikuisena olen sitten tehnyt paljon työtä sen eteen, että mulla on laaja ystäväpiiri, kun olen kuitenkin varsin sosiaalinen.
No minä olenkin ihminen jolla ehkä jopa poikkeuksellisen paljon harrastuksia ja sisältöä vapaa-ajalle...Itseasiassa haluaisin käyttää harrastuksiin enemmän aikaa kuin mitä nykyään työelämän vuoksi on mahdollista...
Jos elämä on sitä, että asutaan jossain yksiössä, jossa seinät kaatuu päälle, eikä oikeastaan mitään erityistä ole elämässä, niin sitten on ihan ymmärrettävää, että sellainen ihminen jo oman mielenterveytensäkkin takia haluaa luoda elämälleen merkitystä/ sisältöä työelämän kautta.
Näissä suhteissa ihmiset ovat niin erilaisia ja elämät erilaisa yksilöiden välillä, että niitä on mahdotonta verrata....Toivotaan, että kaikki löytää ne omat itselleen merkitykselliset juttunsa elämässä.
Katsos, sinullahan on oikein järkeviä(kin) ajatuksia. Ne eivät ole aina päässeet tällä keskustelualueella esille. :)
Olen melko lailla samaa mieltä kanssasi. Aloitusviestissäni tarkoitin ”kiireellisyydellä” nimenomaan sitä, että vapaa-ajalla täytyy olla tekemistä.
Olen eri mieltä siitä, että mielekkään tekemisen täytyisi aina tapahtua kodin ulkopuolella. Opiskelu harrastuksena ja muu lukeminen ja kirjoittaminen on minulle hyvin nautinnollista, koska pidän aivojen stimuloinnista, hiljaisuudesta ja aika pitkälle myös yksin olemisesta. (Yksinäisyydestä en aina pidä.) Tämän vuoksi en myöskään haluaisi seurustella kovin ekstrovertin ihmisen kanssa.
Asunnon koko liittyy tähän sillä tavalla, että minun asuntoni täytyy olla suurehko ja viihtyisä, koska vietän kotona ison osan vapaa-ajastani. Täytyy kyllä tunnustaa, että ilman pikaviestimiä ja keskustelufoorumeita haluaisin luultavasti rupatella vieraille ihmisille jossain muualla, sillä juuri tällainen lörpöttely on mukavaa. :)
Ystävien hankkiminen on tärkeää. Itselläni on tässä suhteessa sellainen ongelma, että olen halunnut vaihtaa asuinpaikkaani muutaman vuoden välein. Se on tarkoittanut sitä, että ensimmäiset vuodet uudessa paikassa ovat aina yksinäisiä... :(
Mutta yleensä jo yhden vuoden kuluttua on ehtinyt tutustua hyvin ainakin muutamaan ihmiseen.
”Pitää ollakin valikoiva. Ei pidä ryhtyä suhteiseen, jos se laskee omaa elämänlaatua. Ihanaa, että saa valita.”
Tämä kertoo, että sinä et ole ätni. Ätni ei voi valikoida, sillä edes valikoimatta jättäminen ei auta suhteen muodostamisessa.
Kohdat 1-3 sopii ihan parisuhteeseessa olevillekin, ainakin jos ei lapsia ole.
Tarkoitan valitsemisella sitä, että voi valita ollako vaiko eikö olla yhdessä. Ei että olis esim. useita joita miettii että keinen kanssa olisi.
Aivan. Joo, ymmärsin luultavasti oikein.
Minä vain olen hyvin harvoin päässyt valitsemaan, olenko jonkun kanssa yhdessä vai en.
Nainen ottaa ätmin ja loppu elämä onkin sitten pelkkää rakkautta.
Ätmejä ei ole yhtään sen helpompaa vain ”ottaa” kuin ketmejäkään.
Vaikeampikin kun ovat valikoivampia ja estyneempiä.
Kyllä se todellinen syy on siinä, että ätmi nyt ei vaan yhdenkään naisen silmissä ole ainakaan seksimielessä kiinnostava, eikä se ole mikään ihme. Onhan lempiskin sanonut, että että seksiä kyllä saisi mutta kun hän haluaa suhteen.
Noniin taas peukutat omia kommenttejasi xD
Kirjautumattomat nimimerkit eivät voi peukuttaa. Eli minä ja NRT emme peukuta koskaan.
Totta kai minä ottaisin ätmin sänkyynikin, jos hän haluaisi suhteeseen kanssani.
Mutta tähän mennessä kukaan ätmi ei ole halunnut suhteeseen kanssani.
Hölmö. Tuolla idiootilla on kasa rekisteröityjä nimimerkkejä jolla käy peukuttamassa rekkaamattomia nimimerkkejään. Kuten myös n39vee tekstejään.
Tiedän, että tuo on teknisesti mahdollista, mutta minä kyllä hieman epäilen NRT:n tarvetta peukuttaa omia kommenttejaan... ;-)
En minä ainakaan saa peukuista yhtään mitään. Minä etsin ajatuksia ja oivalluksia. Tukea myös, mutta vastaanotan sen mieluummin jossain muussa muodossa kuin anonyyminä peukkuna. Jos peukuista näkisi, keneltä ne tulevat, niitä olisi mukavampaa saada.
Lopeta tuo nimittely. Kyllä minä välillä olen hölmö mutta en kaipaa muistutuksia siitä.
Ihanko oikeasti alkaisit seurustella kenen kanssa vaan, joka haluaisi seurustella kanssasi, riippumatta siitä millainen hän olisi tai miten hän kohtelisisi sinua?
Oonko väärässä jos sanon että kirjautuneen nimimerkin saa näkymään myös harmaana sinisen sijaan?
Kyllä. Kunhan kyseessä olisi aito seurustelusuhde eikä esimerkiksi sivusuhde. Mutta ei tämä asenne millään tavalla tuo lähelleni ihmisiä, jotka haluaisivat seurustella kanssani.
Tästä syystä minua ärsyttävät niin suunnattomasti henkilöt, jotka väittävät minun olevan valikoiva. Kuulen sellaisia väitteitä koko ajan.
Mielestäni Laasasen tekstit ja koko tasoteoria perustuvat ajatukselle siitä, että naiset ovat liian valikoivia.
No aivan sama. Minua ei ollenkaan häiritse ajatus siitä, että joku kenties peukuttaisi omia tekstejään.
Eikö valikoivuus ole vain hyvä asia? Olisiko parempi, jos puhuisivat että sinulle kelpaa kuka vaan? ;)
Sen verran pehmennän, ettei niitä vaatimuuslistoja kannata tehdä etukäteen rajoittamaan. Joku ominaisuus tai piirre ilmenee erilaisissa ihmisissä erilailla. Niin kuin taisit aloituksessa kirjoittaakin, avoimin mielin...
Minulle kelpaa kuka vain, jolle minä kelpaan.
Ei siinä ole mitään salattavaa. Pitäisikö olla?
Joo voin uskoa, että ei tuo, koska kuulostaa mun korvaan että et osaa asettaa rajoja tai et tiedä mitä haluat/kaipaat/tarvitset (minkä en usko olevan totta). Musta toi kuulostaa pelottavan rajattomalta, jos sua vois kohdella suhteessa miten vaan - väkivaltaisestikin tai välittämättä pätkääkäään sun tarpeista?
Mitä "aito seurustelusuhde" sulle sisältää? Oletuksen monogamiasta? Moni polykin on omasta mielestään aidossa suhteessa.
Mun pointtina herätellä sua näkemään niitä omia rajoja ja tarpeita.
No olisihan se hyvä, että suhde olisi vastavuoroinen, terve ja lämminhenkinen. Sellaista toivoin nuorempana, mutta ei kysyntäni ollut yhtään sen parempaa.
Mutta sinä et nyt taida ymmärtää, että rajojen asettaminen tai niiden poistaminen ei vaikuta kysyntään parisuhdemarkkinoilla mitenkään. Se on täysin merkityksetön seikka ainakin minun pitkähkön kokemukseni perusteella. Minulla on pitkäaikaista kokemusta molemmista tilanteista, siis parisuhteen etsimisestä sekä ”rajojen” kanssa että ilman. Kumpikaan ei toimi.
Ainakin mun kohdalla vaikuttaa ratkaisevasti koenko että toisella on rajat kunnossa vai ei (eli pystyykö tietämään mikä on itselle hyväksi ja mikä ei). Siihen myös perustuu tajuaako toisten rajoja ja osaako kunnoittaa niiitä. Koska jos ei ole, niin en ole kiinnostunut sellaisen tyypin kanssa läheisempiin tekemisiin.
En siis tarkoita, että pitäis olla tosi vahvasti kaiken torjuva jne vaan että just osaa valita mikä itselle on hyväksi. Osaa myös sanoa kyllä sille mikä on hyvää.
En nyt tarkoita ettetkö osaisi.
Juu, en minä ehkä hakkaavan seurustelukumppanin kanssa viihtyisi...
Ehkä tarkentaisin aikaisempia vastauksiani siten, että haluaisin fyysisesti ja henkisesti väkivallattoman ja monogamisen suhteen. Ja tietysti lapsettoman.
Jos nuo otetaan huomioon niin olen edelleen sitä mieltä, että kuka tahansa minusta kiinnostuva kelpaa.
Hyvin tarkennettu. :)
Lainaus+:-+kuka+tahansa+minusta+kiinnostuva+kelpaa-
Minä voin luvata, etten olisi tunnekylmä siinä suhteessa. <3
Mitäs vaihtoehtoa sinä ehdottaisit heikosta kysynnästä kärsiville? Kuten ylempänä totesin, kysyntäni parisuhdemarkkinoilla ei ollut yhtään sen parempaa nuorempana, kun olin vielä valikoivampi.
Entä miten kommentoisit mielipidettäni suhteessa Laasasen ajatuksiin?
”Eli monet heikosta kysynnästä kärsivät miehet loppujen lopuks ottaa juuri sen ainoan, joka sattui vastaan kävelemään ja heistä kiinostumaan....”
Minä tekisin näin. Haluan kuulla perustelut sille, miksi se olisi huono suunnitelma.
Toki täytyy ottaa huomioon, etten oikein enää usko, että kukaan kiinnostuisi minusta.
”Sinulla itselläsi ei siis ole mitään omaa tahtoa/ omia tunteita.....Tämä selvä.”
Käsi sydämelle: tuleeko sinulle (tai muille lukijoille) minusta sellainen kuva, ettei minulla olisi omaa tahtoa tai tunteita?
Siksi kun se ei ole aitoa molemminpuoleista rakkautta....
--->Tilanteessa jossa ihmisen taso on niin heikko tai ihminen on muutenvaan luonteeltaan sellainen, joka ei viehätä riitävän monia ihmisiä, että pääsisi valitsemaan itselleen sopivan kumppanin on paljon rehellisempää, fiksumpaa ja kunniakkaampaa etsiä ihan rehellisesti vain vakipano itselleen tai jotain satunnaisempaa , johon ei edes yritä väkisten vääntää mitään tunnehömppää mukaan. Tai sitten olla kokonaan ilman ja keksittyä muihin asioihin elämässä.
-Eihän sitä tiedä jos se jonain päivänä kuitenkin osuisi kohdalle se oikeakin. Mutta
---> Älkää ihmiset pettäkö itseänne epätoivossanne..
”Tilanteessa jossa ihmisen taso on niin heikko tai ihminen on muutenvaan luonteeltaan sellainen, joka ei viehätä riitävän monia ihmisiä, että pääsisi valitsemaan itselleen sopivan kumppanin on paljon rehellisempää, fiksumpaa ja kunniakkaampaa etsiä ihan rehellisesti vain vakipano itselleen tai jotain satunnaisempaa , johon ei edes yritä väkisten vääntää mitään tunnehömppää mukaan. Tai sitten olla kokonaan ilman ja keksittyä muihin asioihin elämässä.”
Juuri näinhän minä olen tehnyt. Mutta eihän se sulje mitenkään pois sitä, että edelleen voisin ryhtyä parisuhteeseen jonkun kanssa, jos joku haluaisi.
Ei kaikilla ole mahdollisuutta molemminpuoleiseen rakkauteen.
En ole vakuuttunut argumentointisi tasosta.
Rakkautta on monenlaista. Länsimaissa erotiikan pitää tulla heti yhdessä rakkauden kansa, mutta monissa järjestettyjen avioliittojen maissa mennään sopivan kanssa suhteeseen ja aletaan rakentamaan sitä eroottista rakkautta siihen järjellä valittuun tai riittävän hyvään, jota on ehkä pari kertaa ennen häitä tavattu.
En näe, etteikö vois noinkin onnistua hyvä suhde luomaan.
Jos ei oo helposti rakastuvaa/löytävää tyyppiä, niin toi strategia että ottaa minkä saa, voi olla oikein hyvä suhteen hankintaan. Tai ainakin vähemmän huono kuin se, että ei ryhdy suhteeseen jos ei kiinnosta sillä tavalla kuin meidän kulttuurissa yleensä ajatellaan että pitäis kiinnostaa.
Ei olis mun tapa, mutta kukin tyylillään.
Tavallaan mä ihailen tuollaista elämänasennetta, että osataan tunnistaa milloin tulee tilaisuus kohdalle ja tyytyä siihen eikä jäädä jumiin johonkin omiin kuvitelmiin. Että eletään oikeassa maailmassa eikä omassa haavemaailmassa.
No se on kaverisuhde.......Toki on mahdollista, että kiintymyksen tunteita alkaa muodostua myöhemminkin/ tunteet syvenee...Käyhän niin usein vakipanosuhteissakin.
Jos kokee, että se riittää niin mikäs tuossa. Itse en taivu leikkimään parisuhdetta vääränlaisien ihmisten kanssa. Ei pysty.
Pitää olla paljon yhteistä, ajatus kulkea samaan suuntaan ja samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat kumppanin miellyttää omaa silmää Tähän soppaan vielä se kuuluisa kemiakin vielä.
Voih, sinä ymmärrät. <3 <3 <3
Kiitos.
Et ole ollut sinkkuna tarpeeksi kauan... ;-)
Tuo kuulosti ihan 20-vuotiaan minun vaatimuslistalta.
Oletkos ihan varma.....Vaikka olisin sinkku loppuelämäni, niin ei nämä käsitykset tästä mihinkään muutu. Parisuhde/ yhteiselo ei vaan voi toimia, jos ei ole riittävästi yhteistä.
Ei parisuhde voi toimia jos ihmiset ovat kiinostuneet täysin erilaisista asioista..
Tuossahan nainen ruudun takaa nimimerkki puhui ns. Järkiavioliitosta edes, mutta sinähän sanoit, että ihan kuka tahansa tahvo jänkältä kävisi, jos vaan on sinusta kiinostunut, eli käytännössä mitään yhteistä ei välttämättä olisi/ tarvitsisi olla.
Et taida itse edes ymmärtää millaista helvettiä se elämä voi siinä tapuksessa olla....Kuinka vaikeaks se arki voi käydä kun saa vänkää joka helvetin asiasta.... En mä nää, et se vois toimia...Ei.
Mä+nään+sen+niin,+että+mitä+kauemmin+on+sinkkuna,+sitä+enemmän+jää+jumiin+omaan+tilaan+ja+elämään+ja+tapoihin+niin+että+on+vaikeempi+saada+mahdutettua+siihen+ketään,+vaikka+olis+tavallaan+halujakin+jakaa+elämä+jonkun+kanssa.+Mutta+sen+jonkun+pitäis+olla+vaan+jo+valmiiksi+tosi+sopiva+siihen+omaan+urautuneeseen+elämään,+eikä+sellaista+tietenkään+koskaan+tule+vastaan.++
”Järkiavioliitosta edes, mutta sinähän sanoit, että ihan kuka tahansa tahvo jänkältä kävisi, jos vaan on sinusta kiinostunut, eli käytännössä mitään yhteistä ei välttämättä olisi/ tarvitsisi olla.
Et taida itse edes ymmärtää millaista helvettiä se elämä voi siinä tapuksessa olla....Kuinka vaikeaks se arki voi käydä kun saa vänkää joka helvetin asiasta.... En mä nää, et se vois toimia...Ei.”
Tekstissäsi on kaksi oletusta, joista en ole samaa mieltä kanssasi:
1) ”kuka tahansa tahvo jänkältä” kiinnostuisi minusta
2) minun täytyisi ”vänkää joka helvetin asiasta” tahvon kanssa.
Nuo ovat viestisi premissejä, mutta ne eivät ole totta. Viestiltäsi putoaa pohja pois ilman noita kahta asiaa.
Tuohan tarkoittaa sitten sitä, että sinulla ei ole lainkaan omaa tahtoa, vaan olet valmis aina tekemään tasan niin kuin tämä kuvitteellinen miehesi haluaa....Vaikka se olisi täysin eri mitä itse haluaisit!!
Tämä on just se pointti tässä kun sanoin, että mitä enemmän on yhteistä ja ajatus kulkee samaan suuntaan, niin sitä vähemmän tarvitsee tehdä kompromisseja elämässä/parisuhteessa = Sen helpompaa ja miellyttävämpää elämäsi on parisuhteessa...
Sinun käsityksesi parisuhteesta -sorry vaan- on hieman naiivi, mutta niimpä näyttää olevan tällä nrt:lläkin kun näyttää puoltavan ajatustasi.....Mutta käsittääkseni hänen(ään) parisuhteet eivät ole kestäneet.. Se johtuu juurikin siitä kun otetaan jopa tietoisesti vääränlainen ihminen kumppanikseen kun on vaan saatava joku, että voi sitten päivittää parisuhde statustaan facebookkiin ja esittää kulissi parisuhdetta ystäville ja tuttaville.
”Tuohan tarkoittaa sitten sitä, että sinulla ei ole lainkaan omaa tahtoa, vaan olet valmis aina tekemään tasan niin kuin tämä kuvitteellinen miehesi haluaa....Vaikka se olisi täysin eri mitä itse haluaisit!!”
Mistä näin päättelit? En missään vaiheessa ole sanonut, että suhteessa ollessani tekisin aina niin kuin kumppanini haluaa.
”Se johtuu juurikin siitä kun otetaan jopa tietoisesti vääränlainen ihminen kumppanikseen kun on vaan saatava joku, että voi sitten päivittää parisuhde statustaan facebookkiin ja esittää kulissi parisuhdetta ystäville ja tuttaville.”
Olen yrittänyt sanoa moneen kertaan, että kumppania on hyvin vaikeaa vain ”ottaa”, vaikka lähes kuka tahansa kelpaisi.
Entä mistä sait tuon ajatuksen, että suhteen tarkoituksena olisi vain esitellä kumppania muille? En kai minä sellaisen tavoitteen vuoksi tekisi näin paljon työtä, jotta pystyn elämään joten kuten onnellisesti sinkkuna?
CamelBoots, ole hyvä ja kirjoita viesteihisi vain sellaisia asioita, jotka voit perustella. Nyt sinä olet alkanut vedellä hatustasi ihan mitä sattuu, ja se on ärsyttävää. Älä oleta minusta asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. En minäkään tee niin sinusta.
Lempeä Herätys, ole hyvä lue kirjoittamani perustelut, koska sinne ne kaikki on kirjoitettu:D
Elikkä nyt sinä kiellät aiemman väitteesi kun aikaisemmin sanoit, että parisuhteessa et vänkäisi asioista....
Tarvitseeko tähän nyt käytännön asioita alkaa kirjottelemaan....Asioita on niin paljon mistä kaikesta voi olla erimieltä...Ruoka, musiikki, tv-tarjonta, elokuvat, netflix, asuminen, sisustus, harrastukset, lapsiasiat, uskonnot, matkustelu, seksiin liittyvät asiat, meneminen ja tuleminen jne jne......Siis ihan vitusti asioita, jotka kaikki voi olla päin helvettiä vääränlaisen kumppanin kanssa, joka käytännössä voi tuhota sun oman mielekkään elämäsi omalla läsnäolollaan vaatimalla sinulta jatkuvasti vääränlaisia asioita tehtäväksi, mitkä ei ole YHTÄÄN sun juttus...
--> Käytännössä kuka tahansa voi hetken aikaa mukautua vääränlaiseen ihmiseen, mutta piakkoin se mitta tulee täyteen.....Se on ihan varma, että se venyminen ei jatku loputtomiin...
= Ero.
Kamelilla on lähtenyt nyt olkinuket rakentumaan meistä molemmista omien naisia koskevien ennakkoluulojensa pohjalta. Metsään menee niin että rytisee, vaan eipä jaksa oikoa kun työmaata olisi ehkä moneksi kuukaudeksi (vuodeksi?) ja elämässä on muutakin hommaa kuin palstailu.
Kiinostavat keskustelut ovat tänään olleet. Hyvää yötä ja viikkoa!
Sinulla on hyviä pointteja tuossa. Sitten on vielä niinkin, että vaikka heittäytyisikin uusiin juttuihin, niin saattaa tulla aina ihan käytännön esteitä suhteen rakentamisen tielle. Omalla kohdallani on käynyt ainakin juuri näin. Vaikka tutustun helposti uusiin ihmisiin, niin kiinnostun romanttisella tasolla aika harvoin. Se vaatii tietynlaisen saman aallonpituuden toisen kanssa. Yleensä näiden suhteiden syventymisen esteeksi on kuitenkin tullut jokin käytännön asia, kuten toisen olemassaoleva suhde, ikäero tai etäisyys.
"Elikkä nyt sinä kiellät aiemman väitteesi kun aikaisemmin sanoit, että parisuhteessa et vänkäisi asioista..."
En kiellä. Minä olisin sellainen kuin minä olen ja toinen olisi sellainen kuin toinen on. Jos molemmat antavat toiselle tilaa, ei tule ongelmia. Jos vain toinen antaa tilaa, tulee ongelmia. Ei kenelläkään ole oikeus "vaatia" toiselta sellaisia, asioita, joita toinen ei halua.
Sinun näkökulmastasi mukautuminen on ilmeisesti sitä, että vain toinen mukautuu?
Ensin pitää sanoa että en usko ätmiyteen enkä ytmiyteen. Uskon että ihmiset ovat erilaisia he ottavat asiat eri tavoin, minä en ainakaan ole mikään sanomaan kuinka sinun pitää elää ja olla. Jos joku jää yksin mistä hyvästä syystä miksi sen pitäisi olla väärä syy tai ei hyväksyttävä syy. Syytä tai ei kaikki haluaa elää omalla tavallaan ottaa toisilta onkeensa tai sitten pitää omat ajatukset.
Olet lempeä herätys hyvä ja virkistävä kirjoitus tänne. Sinusta monen kannattaisi ottaa opiksi.
Moni tähtää parisuhteeseen siksi että olisi itsellä parempi olla. Kohta ei enää muisteta millaista oli olla kun oli hyvä olla.
Koska kumpaakin osapuolta miellyttävä parisuhde on vaikea saavuttaa ainakin useimmilla jotka sitä taukoamatta etsii. Siksi onkin parempi keskittyä enemmän itseensä kuin muihin. Itsensä kanssa ollaan kuitenkin enemmän kuin muiden, jos kerran yksin ollaan. Yksin olo ei tarkoita sitä että pitäisi unohtaa muut tai välttää kohtaamasta muita. Miksi varoa kohtaamasta, jos sitä varoo paljon ei tapahdu pahaa ehkä muttei sitten sitä hyvääkään. Painotetaan ettei saisi tulla huonoja kokemuksia ja kun osataan välttää niitä vältetään samalla ne mahdolliset hyvät kokemukset.
Ei parisuhteita tarvitse solmia pakosta vaan halusta, molempien halusta. Ei parisuhteisiin joudu vaan niihin jäädään omasta halusta.
Sillä aikaa kun niitä haluja etsitään voi elää omaa elämääkin.
Parisuhde ei ole kaikille tarpeellista. Parisuhde on kai jakamista. Yksin ollessa jakaminen on vaikeampaa. Parisuhde on rakastamista, yhdessä oloa ja kokemista. Jos jakaa kokemukset yhdessä se on helpottavaa kun silloin tietää ettei ole yksin, on joku jota rakastaa.
Ei kukaan tarvitse parisuhdetta ilman sitäkin voi elää.
Kiitos kannustavasta kommentista.
"Painotetaan ettei saisi tulla huonoja kokemuksia ja kun osataan välttää niitä vältetään samalla ne mahdolliset hyvät kokemukset."
Minä en ole koskaan ymmärtänyt tätä. Olen ottanut vastaan sekä hyvät että huonot kokemukset.
APn listassa onkin aika lailla selkeästi kerrottu miksi ämmä on sinkku.
Uskoisin sinua muuten, mutta minulla on kiistaton vastaväite: entinen avomieheni rakasti minua tällaisena. Eikä ero johtunut mistään noista listassa luettelemistani asioista. Tokikaan kohdat 3, 4, 5 tai 10 eivät olleet käytössä suhteen aikana. Ja vaikka kukaan muu ei enää rakastaisikaan, en silti haluaisi muuttaa itseäni aivan muuksi kuin mitä oikeasti olen.
En oikein pidä siitä, että kutsut minua ämmäksi. Sano tytöksi vain.
Nykyinen listasi osoittaa täysin selvästi miksi olet sinkku. Turha argumentoida menneisyydellä. Kaltaisiasi sinkku(ämmiä) on suomessa satoja tuhansia.
No mitäs asioita sinä muuttaisit siinä ensimmäiseksi?
"entinen avomieheni rakasti minua tällaisena."
Ei yksi pääsky kesää tee.
Ei niin. Siksi odotankin kommentteja siitä, mikä listassani osoittaa, että olen täydellisen kelpaamaton parisuhteeseen.
Mua kiinnostais kans kuulla, että mikä tuossa listassa on miehistä niin hirveän luotaantyöntävää.
Nipotus?
Voitko tarkentaa? Tästä minua ei olekaan ennen syytetty. Pitäisikö siis olla hiljaa mielipiteistäni vai mitä tarkoitat?
Jos olet pienestä asti ollut kilpailuhenkinen, halu olla hyvä ja paras kaikessa, työelämässä tavoite on ylöspäin, kaikki toiminta ja opiskelu tähtää siihen, kai se menee sitten samoin parisuhteessakin, ei voi heittää vaihdetta vapaalle missään tilanteessa.
Pieninkin asia pitää analysoida, punnita ja kyseenalaistaa.
Siinä olis hyvä puoliso toiselle samanlaiselle, kaksi lapsetonta uratykkiä ymmärtää toisiaan.
Niin. Mutta minulle kelpaisi myös niin sanottu ätmi. Minä en kuitenkaan kelpaa heille.
Haluaisin nyt pian jonkun tasoteoreetikon kommentoimaan tätä! Missä he ovat silloin, kun heidän kommenttejaan kaivattaisiin?
Itse asiassa.... näissä parisuhdeasioissa on kylläkin niin, että se yksi ainokainenkin riittää, mikäli hän on juuri sopivalla tavalla sopiva.
Eikö oikeasti riitä, että (edes) se yksi ainokainen oikea rakastaa sua juuri sellaisena kuin olet?
Hyvä pointti, pinkki pantterini! :D
Tottakai. Mutta yksi tapaus ei riitä todisteeksi siihen että kaikki olisi ok, jotain on pielessä jos kukaan muu ei kiinnostu.
Voihan olla vain niinkin että tähdet eivät ole olleet oikeassa asennossa taivaalla, jos tähän mennessä on mennyt huonosti, ensi vuosi voi olla jo aivan toista, paistaa se päivä joskus risukasaankin.
Kaikkihan sen ymmärtää että pienikin virhe jossain asiassa voi olla toiselle liikaa.
Syö maiskuttamalla äänekkäästi, juo ryystäen, pälyilee ympärilleen kokoajan epäluuloisena, on poissaoleva vaikka on paikalla tms. jos tuollainen ärsyttää riittävästi niin kaatuuhan se tutustuminen siihen, joku toinen taas ei piittaa pikkuasioista eikä anna niiden vaikuttaa mihinkään.
Kunhan käy usein treffeillä yms. niin todennäköisyys matchiin kasvaa tietenkin.
Lakkaa kokonaan ajattelemasta asiaa siten että tarvitset jotain saakelin todisteita. Minä en ainakaan koe tarvitsevani mitään todisteita minkään suhteen. Yritän vain koko ajan toimia siten kuin koen asianmukaiseksi ja oikeaksi. Ja jos se ei riitä niin sitten se ei riitä. Enkä todellakaan jää surkuttelemaan jälkikäteen yhtikäs mitään vaikka tulisikin turpaan vaan jatkan eteenpäin kohti mitä nyt ikinä siellä onkaan ja toivon että jotakin parempaa olisi luvassa.
Joka ikiseen asiaan vaaditaan riittävästi todisteita ennenkuin voidaan olla varmoja asiasta.
Et tainnut ymmärtää mistä olikaan kysymys.
Ei suakaan tuomittu näillä palstoilla sun ekan kirjoituksen jälkeen, vasta sitten kun olit kirjoittanut useampia kertoja, alkoi kaava olla selvä..
Miksi pitäisi olla varma? Miksi pitäisi edes yrittää olla varma yhtikäs mistään ennen kuin pääsee todistamaan käytännössä, mitä todella tapahtuu? Kaikki tämä liittyy henkilökohtaisiin odotuksiin ja nimenomaan siihen, että kaikenlaiset odotukset ovat haitallisia aivan jokaiselle aivan jokaisessa tilanteessa. Pitääkö taas laittaa sen odotushaaveunelmaketjun linkki tänne?
APn listassa onkin aika lailla selkeästi kerrottu miksi ämmä on sinkku.
lempeä_herätys
Uskoisin sinua muuten, mutta minulla on kiistaton vastaväite: entinen avomieheni rakasti minua tällaisena.""""
Ei voi olla KIISTATON vastaväite sen perusteella kun YKSI ihminen on sanonut rakastavansa tälläisenä.
MJTMH ei tiedä että ihmiset ovat erilaisia mutta miten voisi tietääkään, seurustelua takana 0 vuorokautta..?
Mä seurustelin ekan kerran noin 10-vuotiaana. Älä nyt jaksa vänkää siinä ku tässä keskustelussa ei oo enää mitään järkeä.
Hmmm.... ap:lla on "entinen avomies" ja toisaalla hän sanoi että saisi kyllä seksiä mutta haluaa suhteen.
Minäpä väitän että aloittaja ei ole mikään ätni eikä ymmärrä ätmejä, jotka eivät saisi sitä seksiäkään.
Minä olen nyt lukenut sitä Laasasta.
Naiselle ongelmallisinta on nimenomaan parisuhteen muodostaminen. Seksimarkkina-arvo on ilmeisesti jokaisella naisella kohtuullinen.
Millä perusteella väität, etten olisi ätni, jos parisuhdemarkkina-arvoni on olematon?
Anteeksi nyt vain, mutta väitteesi on täyttä tyhjää, jos et pysty perustelemaan sitä.
Mistä olet yrittänyt etsiä seuraa?
Treffipalstat ja ravintolat kammottavia, mutta ei ketään kyllä kaupan kassajonostakaan löydä.
Jos rekisteröityisit tänne, niin joku voisi ottaa yhteyttä?
En etsi enää suhdetta. En usko sellaisen syntymiseen.
Minuun saa yhteyttä, jos jättää tälle palstalle s-postiosoitteensa ja perustelee, miksi minun pitäisi kirjoittaa siihen. Yksi henkilö on näin jo tehnytkin. :)
En aio rekisteröityä, koska tavoitteenani on jossain vaiheessa poistua tältä palstalta. Tämä on hyvin ristiriitainen paikka. Välillä täällä saa turpaansa ja välillä lohdutetaan tosi taitavasti. :)
Yhteystietojen laittaminen palstalle on kielletty.
Ja kyllä, tämä on ristiriitainen paikka. Mutta jos sulle kelpaisi ns. ätmi, niin miksi et anna sitä mahdollisuutta, että joku täältä voisi kiinnostuksensa privaatisti osoittaa?
Näyttää vähän siltä, että et ole kovin avoin suhteen synnylle tai lähestymisille kuitenkaan.
Mutta ehkä mä vaan luen jostain liikaa.
Ai jaa, kyllä minä olen täällä useammankin anonyymin s-postiosoitteen nähnyt. En tiedä, miten nopeasti ne on poistettu.
Kiitos tiedosta. Katsotaan, mitä teen.
Kyllä sp.osoitteita roikkuu täällä pitkäänkin, ei niitä poistella kovinkaan helposti.
Oletko ylipainoinen ja ruma? Vai miksi olet alemman tason nainen.