Tästä on aina välillä puhuttu ennenkin. Vaan pitänee jaksaa jurnuttaa. Lähetin Ylen uutistoimitukselle seuraavaa palautetta:
”Hei, oli jälleen ikävä onnettomuusuutinen Kalajoelta. Tavallaan tyypillinenkin, ja hyvä että kiinnititte kriittistä huomiota nuorten kaahaamiseen ilmiönä.
Puuttuisin yhteen asiaan, joka liittyy kriisitukeen: Lain mukaan kunnat hoitavat kriisitukea. On olemassa lain säätämä kriisiorganisaatio yhteistyöverkostoineen.
Sen lisäksi ev.-lut. kirkolla on seurakunnille kriisien varalta toimintaohjeet, jossa tärkeällä sijalla on mediayhteistyö. Se onnistuukin usein hyvin, kun jälleen radiossa/tv:ssä haastatellaan pappia onnettomuuden jälkeen. Miksi?
Mitä jos Ylen uutisissa joskus haastateltaisiin yhteiskunnan, julkisen vallan ja palvelun kriisiorganisaation edustajia?!
Ja suuronnettomuuksissa mukaan tulee myös julkisen vallan yhteistyö Punaisen ristin koulutettujen kriisityöntekijöiden kanssa, sekä lääkärien ja sairaanhoitohenkilöstön että koulutettujen maallikkovapaaehtoistyöntekijöiden kanssa.
Vaikka varsinainen kriisityöväki keskittyy enemmän kriisityöhön kuin mediatiedotukseen, Ylen toimittajien kannattaisi tietoisesti hakeutua haastattelemaan sekulaarin ammatillisen palvelun antajia.
Kun aina haastattelette vain pappia ja näytätte kirkkoa, tulette suurennelleeksi kirkon roolia ja mainostaneeksi kirkkoa sekä samalla vähätelleeksi julkista palvelua ja kriisityötä Suomessa. En väitä, ettei kirkosta olisi apua seurakuntansa jäsenille, varsinkin uskonnollisille ihmisille.
On myös mahdollista, että onnettomuustapauksissa yhä useammin uhrit ja heidän perheensä ovat uskonnottomia. Kirkosta ei ole apua kaikille.
Ehkä joskus, onnettomuuksien välillä, voisitte käsitellä ja esitellä ihan erikseenkin onnettomuuksien ja suuronnettomuuksien varalta olevien julkisten kriisiorganisaatioiden toimintaa.”
”Hei, oli jälleen ikävä onnettomuusuutinen Kalajoelta. Tavallaan tyypillinenkin, ja hyvä että kiinnititte kriittistä huomiota nuorten kaahaamiseen ilmiönä.
Puuttuisin yhteen asiaan, joka liittyy kriisitukeen: Lain mukaan kunnat hoitavat kriisitukea. On olemassa lain säätämä kriisiorganisaatio yhteistyöverkostoineen.
Sen lisäksi ev.-lut. kirkolla on seurakunnille kriisien varalta toimintaohjeet, jossa tärkeällä sijalla on mediayhteistyö. Se onnistuukin usein hyvin, kun jälleen radiossa/tv:ssä haastatellaan pappia onnettomuuden jälkeen. Miksi?
Mitä jos Ylen uutisissa joskus haastateltaisiin yhteiskunnan, julkisen vallan ja palvelun kriisiorganisaation edustajia?!
Ja suuronnettomuuksissa mukaan tulee myös julkisen vallan yhteistyö Punaisen ristin koulutettujen kriisityöntekijöiden kanssa, sekä lääkärien ja sairaanhoitohenkilöstön että koulutettujen maallikkovapaaehtoistyöntekijöiden kanssa.
Vaikka varsinainen kriisityöväki keskittyy enemmän kriisityöhön kuin mediatiedotukseen, Ylen toimittajien kannattaisi tietoisesti hakeutua haastattelemaan sekulaarin ammatillisen palvelun antajia.
Kun aina haastattelette vain pappia ja näytätte kirkkoa, tulette suurennelleeksi kirkon roolia ja mainostaneeksi kirkkoa sekä samalla vähätelleeksi julkista palvelua ja kriisityötä Suomessa. En väitä, ettei kirkosta olisi apua seurakuntansa jäsenille, varsinkin uskonnollisille ihmisille.
On myös mahdollista, että onnettomuustapauksissa yhä useammin uhrit ja heidän perheensä ovat uskonnottomia. Kirkosta ei ole apua kaikille.
Ehkä joskus, onnettomuuksien välillä, voisitte käsitellä ja esitellä ihan erikseenkin onnettomuuksien ja suuronnettomuuksien varalta olevien julkisten kriisiorganisaatioiden toimintaa.”
Vastaukset 91
Vanhimmat
Hyvä asiallinen palaute.
Kirkko on usein noukkimassa heti ikävien tapausten jälkeen irtopisteet, ei niin etteikö kuunteleva pappi joillekin ole lohduksi.
Ihan oikeat ammattilaisten kriisiorganisaatiot tekevät kuitenkin sitten kuukausien jopa vuosien ajan työtä traumatisoituneiden auttamiseksi - mutta siitä ei media kerro juuri mitään.
Media ylikorostaa kirkon roolia kriisitukena. Ihan kuin kirkko olisi siinä keskeisin tekijä. Jos niin olisi, niin paljon huonommin olisivat asiat, kuin nyt ovat.
"Media ylikorostaa kirkon roolia kriisitukena. Ihan kuin kirkko olisi siinä keskeisin tekijä. Jos niin olisi, niin paljon huonommin olisivat asiat, kuin nyt ovat."
Kysymys ei ole kirkon roolin ylikorostamisesta, vaan siitä, että media luottaa kirkkoon enemmän kuin sekulaarisiin "ammattiauttajiin."
Tosin parempi olisi, että luterilaisen kirkon papin sijasta haastateltaisiin sellaisia hengellisen työntekijöitä, joiden varmasti tiedetään olevan uskossa ja mieluummin myös Pyhällä Hengellä täyttyneitä sielunhoitajia.
Hyvää antaa palautetta ja vinkkiä juuri Yleisradiolle, koska tv-kuva ja radio tärkeällä sijalla onnettomuustapauksissa.
Tietysti voisivat tehdä juttua kriisitukiorganisaatiosta myös silloin kun ei ole "tilanne päällä".
Näistä olisi hyvä saada myös kansalaisopistoihin yms. luentoja ja kursseja.
Laajemminkin sekulaarista kulttuurista, uskonnottomien oikeuksista ja palveluista.
Psykologisen ja lääketieteellisen tuen lisäksi myös sekulaari henkinen tuki voi olla hyödyllistä. Niinpä kirkollisten kappalaisten lisäksi eräissä maissa (mm. Hollannissa) on alettu mm. armeijaan palkata sekulaareja, humanistisia kappalaisia, henkisen tuen antajia.
Täsä oli poistettu Hoitutuen sutkimusäätiön julkaisema Äkillisesti kuolleen henkilön läheisten tukeminen -hoitosuositus. Ehkä se oli robotin tekosia nettilinkin takia? Suosituksissa ei haikailla pappien perään, vaan puhutaan eri ammattilaisten kriisiavusta. Suositukset laadittu tutkimukseen perustuen.
2. VIESTIN VIEMINEN ÄKILLISESTÄ KUOLEMASTA JA SIIHEN JOHTANEISTA SYISTÄ
Suosituslause: Anna tieto vainajan äkillisestä kuolemasta läheisille mahdollisuuksien
mukaan moniammatillisessa ryhmässä, mahdollisimman pian ja yhdessä kaikkien
perheenjäsenten läsnä ollessa.
Näytön aste: B
Henkirikosuhrien läheisten selviytymistä edisti oikeanlaisen tuen saaminen, joita olivat
ammattilaisten kriisiapu, psykiatrinen ja terapeuttinen tuki.
Laadullinen tutkimuksessa1 kuvattiin henkirikosuhrien läheisten surua sekä selviytymistä
edistäviä ja estäviä tekijöitä (n=34). Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tutkimuksen laatu: Tasokas (9/10 JBI).
Näytön vahvuus: 3
Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: Hyvä.
Itsemurhan tehneen sisarukset saivat ammatillista tukea kriisiavusta, psykologilta, terapeutilta,
lääkäriltä ja poliisilta. Tuen puuttuminen kriisityöntekijöiltä tai ammattilaisista esti sisarusten
selviytymistä. Kriisityöntekijän tapaamista toivottiin heti.
Laadullisessa tutkimuksessa2 kuvattiin itsemurhan tehneen sisarusten (n=26) surua sekä
selviytymistä edistäviä ja estäviä tekijöitä. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella
sisällönanalyysilla.
Tutkimuksen laatu: Tasokas (9/10 JBI).
Näytön vahvuus: 3
Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: Hyvä.
Täällä olisi muitakin hoitosuosituksia: http://www.hotus.fi/akillisesti-kuolleen-henkilon-laheisten-tukeminen-hoitosuositus
9. VERTAISTUEN PIIRIIN OHJAAMINEN
Suosituslause: Ohjaa läheiset vertaistuen piiriin, sillä vertaistuesta on hyötyä äkillisesti
kuolleen henkilön läheisten surutyössä.
Näytön aste: B
Vanhemmat pitivät tärkeänä sisarusten mahdollisuutta jakaa kokemuksensa vertaistensa kanssa,
koska se auttoi heitä ymmärtämään, että on toisiakin lapsia, joiden sisarus on kuollut.
Laadullisessa ryhmähaastattelututkimuksessa1 kuvattiin vanhemmuutta sekä sisarusten
tarpeita kohtukuoleman jälkeen vanhempien (n=27) näkökulmasta.
Tutkimuksen laatu: Tasokas (9/10 JBI).
Näytön vahvuus: 3
Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: Hyvä.
Tukiryhmistä voi olla apua traumaattisen menetyksen kokeneille läheisille.
Laadullisessa haastattelututkimuksessa2 kuvattiin henkirikoksen uhrien läheisten (n=10)
kokemuksia.
Tutkimuksen laatu: Kelvollinen (6/10 JBI).
Näytön vahvuus: 3
Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: Hyvä.
Siis Hoitotyön tutkimussäätiö: http://www.hotus.fi/
Jossei joko-tai niin sitten sekä että.
Kriisituen lisäksi on toki syytä keskustella myös vertaistuesta lähimmäisten kesken.
Totta kai inhimillinen kosketus ja lohdutus korostuu elämässä, johon kuuluu myös vaikeita hetkiä.
Vertaisuus, vertaistuki on tärkeä mahdollisuus. Vertaisuus-termi kuvaa sitä, että kumpikin antaa ja saa jotain.
Vapaa-ajattelijain yhdistyksissäkin on hyvä olla osaamista henkisen tuen ja kriisituen kysymyksistä.
Suuronnettomuuksien lisäksi tarvitaan myös yksilöllistä, pienimuotoista henkistä tukea - sekä jäsenille että laajemmin uskonnottomille. Sitä käsiteltiin liiton toimintaseminaarissa toukokuussa Tampereella. Myös tietoa siitä, mihin ohjata eteenpäin.
OPiskelija kertoi, että oilulaiseen ammattioppilaitokseen oli uusien opiskelijoiden ryhmäyttäminen tilattu seurakunnalta. Liittivätpä hartaudenkin johonkin väliin. Palautteiden jälkeen koulun johto on ilmoittanut, että ei nyt sentään enää jatkossa. Enää ensi vuonna.
Kuopiossa 1.10. ammattioppilaitoksessa tapahtuneen miekkasurman jälkeen oppilaitoksen edusaja ja Yle kertoo uutisessaan hyvin seuraavaa:
"Tapahtuma on järkyttänyt koko Savon ammattiopiston henkilökuntaa ja opiskelijoita. Heikki Helven mukaan kriisiryhmä on jo kokoontunut ja päättänyt lähituntien toimista. Tapahtumista on lähdössä Wilma-viesti kaikille ammattiopiston opiskelijoille ja heidän huoltajilleen.
– Tiedotusvastuu tapahtuneesta on viranomaisille. Me keskitymme oppilaiden ja henkilökunnan hyvinvoinnin varmistamiseen, Heikki Helve sanoo.
Huomenna keskiviikkona tapahtuneesta järjestetään tiedotustilaisuuksia kaikille opiskelijoille. Helven mukaan on erityisen tärkeää, että kaikki saavat tiedon erilaisista tukimuodoista.
– Ketään ei saa jättää nyt yksin. Tällainen käsittämätön drmaattinen tapahtuma pysäyttää kaikki ja on erittäin järkyttävä. Meillä on kuitenkin turvallista opiskella myös jatkossa, Helve sanoo."
Tässä on yksi hyvä esimerkki siitä, että kirkon esilletulo erilaisten onnettomuuksien yhteydessä sieppaa ainakin joitakuita vapareita.
Jos joku tekee tästä kärjistetyn aloituksen, vaparit rynnistävät kiövsn sitä poistamaan. Miksi, kun siinä luitenkin oli tottakin? Ai niin, keskustelua tulee käydä vaparien sallimalla tyylillä ja sanoilla.
Kuopion turmassa julkisen vallan kriisituki tässä toimii, toimi jo ensimmäisenä päiv''nä, samoin Punaisen Ristin koulutetut kriisityöntekijät. Oppilaitoksessa ja muuallakin. Tällä kertaa siitä on uutisoitu tavallisa paremmin.
Toisena päivänä kirkon markkinointikoneisto sai kuitenkin uutisiin läpi, että tämän illan messussa Kuopiossa rukoillaan uhrien puolesta. Papit mennevät tarjoutumaan myös oppilatokseen.
Hyvä että Suomessa on ammatillinen kriisityöorganisaatio ja yhteistyö myös Punaisen Ristin ammattilaisten ja koulutusten vapaaehtoistoimijoiden kanssa pelaa. Myös muut sekulaarit sosiali- ja terveystoimen järjestöt antavat tukea.
Teologin koulutus ei anna valmiuksia kaikkia palvelevaan kriisitukeen, ja onneksi Suomessa on ammatillisia ja muita koulutettuja kriisityöntekijöitä akuuttiin apuun ja myös pitkäkestoista tukea tarjoavan järjestelmä. Uskonnottomana en toivo pappia ovelleni missään tilanteessa apuaan tarjoamaan.
Uskonnolliset yhdyskunnat, niin islamilaiset, buddhalaiset kuin erilaiset kristilliset, voisivat keskittyä ennen muuta omien jäsentensä tukemiseen. Niiden jotka papin apua sanovat tarvitsevansa.
Ilmeisesti tiedotuksen parantamiseen on kiinnitettu huomiota. Se on usein ollut perässä todellisesta toiminnasta, jolloin kirkon yliviritetty tiedostuskuvio poikkeustilanteisiin on vallannut alaa ja saanut epäsuhtaisen aseman mediassa kriisityöön todellisuuteen verrattuna.
No nyt selkis: Teologian opinnot nostavat teologit "kaikkien alojen erityisasiantuntijaksi" ja "ihmissiellujen insinööriksi".
Vaihteeksi Helsdingin Sanomat ei ole vaivautunut kertomaan mitään kirkollisesta insinööritoiminnasta.
Myös Ylen tv-uutisissa kerrotiin, että kriisitukea on saanut ja julkinen kriisiorganisaatio toimii. Hyvältä vaikuttaa. Toki on oikein että kirkon ovatkin ovat auki, olipa papeilla sanoja tai ei.
Henkiseen tukeeen kannattaa kiinnittäää huomiota myös sekulaareissa järjestöissä kaiken aikaa. Asia olikin esillä va-liiton toimintaseminaarissa toukokuussa.
Kuopion tapaus on tiedotuksellisesti sujunut aiempaa paremmin kriisitukeen liittyvissä asioissa. Hyvä.
Hyvä huomata vapaa-ajattelijain toiminnan asiallisuus. Vapaa-ajattelijat eivät raivoa, vaikka heidän vastustajansa raivoaakin raivo-viesteillään.
Palliatiivisen hoidoon ja saattohoidon uusissa ohjeissa otetaan lähiomaiset parmemin huomioon. Tarvitaan enemmän tukea myös lähiomaisille.
Ammatillisessa sairaanhoidossa pitää ottaa huomioon potilaan fyysiset ja henkiset puolet, se on selvää. Moniammatilllisuutta. Ja siihen omaisten osuus. Tarvittaessa myös koulutettujen vapaaehtoisten tukea.
Tässä on vaihtelevia toteutuksia, sillä olen huomannut, että sekulaarin kriisituen esiintuonti on parantunut ja mediakin kertoo siitä eikä vain kirkon ovien aukaisusta.
Vertaistukea voi saada useastakin uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomasta kansalaisjärjestöstä.
Näin se on mennyt tähän tultua, kun hyväntekeväisyyttä halveksitaan.
Kansanedutaja Sari Tanus vetoaa, että kaikki kansanedustajat rukoilisivat klo 12.00. Loitsut ja rukoukset eivät tehoa.
Tieteen ja humanismin avulla ratkaistaan ongelmia, myös kolera ja korona-epidemioiden aiheuttamia, ei loitsuilla ja puolipäivärukouksilla.
Humanismi liittyy tähän myös eettisesti, sillä politiikassa otetaan nyt huomioon riskiryhmien hoidon turvaaminen.
Tämä ei nyt liity ajankohtaiseen korona-epidemiaan.: Vaikka seurakunnat kustantavat sairaalapappeja, kunnan ja kuntainyhtymien sairaaloissa pitää silti turvata henkisen tuen ammattilaisten palvelujen riittävyys. Tarvitaan psykologeja, psykiatrisia sairaanhoitajia sekä sosiaalihoitajia. Myös sairaanhoitajien ja lähihoitjaien työn mittoitus tulee nostaa sellaiseksi, että on aikaa keskustella. Lisäksi kuntien tulisi organisoida vapaaehtoistoimintaa yksinäisten kroonikoiden ja saattohoitoon siirtyvien tueksi.
Hyvä että kunnat ovat ottaneet johtavan ja koordinoivan roolin, joka niille kuuluukin. Siltä pohjalta järjestöjen ja seurakuntien auttamistyö on rinnasteisesti omalla paikallansa. Kirkon markkinointi pyrkii johdattamaan tv-kuvausryhmät aina srk-puolelle.
Juurikin näin. Vaikuttaa joistain ketjuista sitä, että vaparien arkkuvihollinen ei tykkää kirkon alentamisesta järjestöjen kanssa samalle viivalle.
Kansalaisjärjestöt ovat kolmatta sektoria. Joissain yhteyksissä seurakunnatkin luetaan siihen, mutta evl kirkolla on kuitenkin julkisoikeudellinen erityisasema ja papit ovat rinnasteisia virkamiehiin.
Henkisen tuen riittävyys turvataan:
Terveydenhoidossa, erityisesti kunnan ja kuntainyhtymien sairaaloissa pitää turvata henkisen tuen ammattilaisten palvelujen riittävyys. Tarvitaan psykologeja, psykiatrisia sairaanhoitajia sekä sosiaalihoitajia. Myös sairaanhoitajien ja lähihoitajien työn ja vakanssien mitoitus tulee nostaa sellaiseksi, että hoitajilla aikaa keskustella potilaiden ja asiakkaiden kanssa. Lisäksi kuntien tulee organisoida vapaaehtoistoimintaa yhteistyössä järjestöjen kanssa erityisesti yksinäisten kroonikoiden ja saattohoitoon siirtyvien tueksi. Yhteistyö järjestöjen kanssa on tärkeää myös kuntien johdolla tapahtuvassa kriisityössä.
Myös suljetuissa ympäristöissä, kuten puolustusvoimissa ja vankiloissa tulee turvata sekulaari henkinen tuki. Nojautumisesta sotilas- ja vankilapappeihin on aika luopua. Lääketieteellisen ja psykologisen avun lisäksi puolustusvoimiin tulee alkaa pestata sekulaareja henkisen tuen ammattilaisia.
Tämä on lisäys liiton ohjelmaluonnokseen. Virike siihen tämän foorumin keskusteluista. Kiitos.
Hyvä lisäys. Kriisityö on noussut aiemmin tapatille suuronnettomuuksissa. Nyt epidemian yhteydessä.
Papit eivät ole psykologeja, eivätkä hoitajia. Miksi sekulaarin vastineen pitää olla hoitaja tai psykologi? Eikö siihen hommaan sovi jonkinlainen sosionomikin, joka on asiaan perehdytetty?
Tässsä hieman säätöä: 4.4 Henkisen tuen riittävyys turvataan
Terveydenhoidossa, erityisesti kunnan ja kuntainyhtymien sairaaloissa pitää turvata psykososiaalisen tuen ammattilaisten palvelujen riittävyys. Tarvitaan psykologeja, psykiatrisia sairaanhoitajia sekä sosiaalityöntekijöitä. Myös sairaanhoitajien ja lähihoitajien työn ja vakanssien mitoitus tulee nostaa sellaiseksi, että hoitajilla on aikaa työnsä eettiseen toteuttamiseen ja potilaiden sekä heidän omaistensa kohtaamiseen. Lisäksi kuntien tulee organisoida vapaaehtoistoimintaa yhteistyössä järjestöjen kanssa erityisesti yksinäisten kroonikoiden ja saattohoitoon siirtyvien tueksi. Yhteistyö järjestöjen kanssa on tärkeää myös kuntien johdolla tapahtuvassa kriisityössä.
Myös suljetuissa ympäristöissä, kuten puolustusvoimissa ja vankiloissa tulee turvata sekulaari henkinen tuki. Nojautumisesta sotilas- ja vankilapappeihin on aika luopua. Lääketieteellisen ja psykologisen avun lisäksi puolustusvoimiin tulee alkaa pestata sekulaareja henkisen tuen ammattilaisia.
Helsingin kaupungin Helsinki-avun johtaja Tiinä Hörkkö kertoo järjestöjen osuudesta seuraavaa: "Moni järjestö on mukana ja moni on myös tulossa. Tästä tiedotamme myöhemmin lisää kun saamme yhteistyökuviot selviksi." Tiedustelin asiaa, kun HS-mielipidesivun kirjoituksessa oli mainittu vain seurakunnat.
Venäjänkielentaitoinen kaveri raportoi: "Moskovassa on otettu kovat keinot käyttöön koronaviruksen vastaisessa taistelussa: maan ortodoksisen kirkon pää, patriarkka Kiril kiertää koko Moskovan ihmeitätekevän ikonin kanssa vapauttaakseen kaupungin koronaviruksesta.
Eiköhän virus nyt lähde Moskovasta niin kuin se yksi tauti lähti aikanaan Töölöstä."
Isä kuoli kun olin pieni lapsi.Sain tukea,minulle sanottiin että hyvä oli kun pääsi pois.Niillä eväillä on menty.
Koronaepidemian johdosta on tullut selväksi, että ensinnäkin tarvitaan julkisen vallan kriisiorganisaatiota ja toiseksi tarvitaan kolmannen sektorin kansalaisjöärjestöjen toimintaa, joka yhdistää vapaaehtoistoimijoiden ja ammattilaisten osaamista.
Tähän on tulossa jotain hyvän hoidon kriteerejä, jossa psykososiaalinen tuki on tärkeällä sijalla mukana.
Viime aikoina on järjestöjen työ tullut paremmin esille. Esim. Mielenterveyden keskusliiton puhelinpalvelusta on ollut juttua. Tuotenimi mieli. Hyvää ja tärkeää työtä.
Toivottavasti valtion vuoden 2021 budjettiin löydetään ratkaisuja, jolla veikkausvoittotuottojen laskeminen hyvitetään järjestökentälle, Järjestöt ovat tehneet tosi tärkeää työtä ja sitä tarvitaan ensi vuonnakin.
Nyt oli kriisitapahtumasta uutisia, jossa kerrottiin nimenomaan kunnan kriisiorganisaation tarjoamasta henkisestä tuesta.
Porvoossa. Murheellinen tapaus. Hyvä että kriisiavusta kerrottiin nopeasti ja myös uutisoitiin.
Joku ikävä tapahtuma, mieluiten kuolemantapaus, jonka seurauksena on tarve kriisitukeen, tuntuu riemastuttavan antivaparia ilkkumaan heti, jos mediassa näkyy, että myös kirkko on availlut oviaan ja suorastaan väittämään, että vaparit raivostuisivat ovien availusta. Siten tuota valheellista väitettä toistellaan. Olisiko jonkinlaisen pitkäkestoisen tuen tarve tuollaisen harjoittajallaa?
Julkisia palveluja ei pidä jättää vajaaksi sillä verukkeella, että Papit hoitaisivat jotain. Esim ktiiditukea.
Julkisella kriisipalvelulla on oma organisaationsa, ja sillä on yhteistyösopimuksia mm SPRn kanssa. Hyvä olla partnereita, sitoutunattomia.
Sekulaarien kansalaisjärjestöjen tärkeä positiivinen rooli on tullut varsin hyvin esille koronapandemian aiheuttamisen ongelmien helpottamistyössä.
Armeijassa sotilaspappivetoinen henkisen tuen järjestelmä tuottanut huonoa tulosta.
Armeijassa muodostui katastrofaalinen tilanne, kun pappisvetoinrn henkinen tuki ei ole toiminut.
Erittäin tarpeellinen ja asiallinen kommentti.
Sotilaspapit ovat huonoja kriisien henkisen tuen antajia puolustusvoimissa. Homma ei toimi papppisvetoissesti enää.
Teologikoulutuz ja pappisvihkinyös ei ole paras pohja henkisen tuen antajalle.
Armeijassa pappien henkinen tuki ei ole riittävä keino varsinkaan ei-uskonnollisille. Onko Suomen puolustuskykykin kärsimässä ei-ammatillisesta puoskaroinnista?
Sote-vaaleissa esille, että kriisituen riittävyys on varmistettava.
Aluevaaleissa on kysymys myös siitä, miten hyvinvointialueiden toiminnassa keriisituki kehittyy.
Jaajaa, ajattelitteko koskaan sellaista ylitarjontaa?
Erittäin hyvä ja rakentava palaute. Vastaisen varalle.
Tärkeä seikka hyvinvointialueiden päättäjille ja virkamiehille.
Ilman muuta pitää ja kannattaa jaksaa jurnuttaa.
Hyvää kehittävää palautetta medialle.
Vapaa-ajattelijat tukivat kuntien kriisitujärjestelmän edelleen kehittymistä. Muun ohella myös tiedotusproseszi kuntoon.
Kirkko on rasvannut tiedotuksessa liukkaaksi aina kun jotain pahaa tapahtuu.
Sanoilla on helppo "tukea", mutta entäs ne teot, vapaa-ajattelijain.
Asia on sinänsä ollut tapetilla jo pitkään. Uskomaton 2011: https://vapaa-ajattelijat.fi/helsinki/?p=1309
Silti paljon on vielä tekemättä ja tehtävissä.
Julkisen terveydenhuollon tulee turvata riittävä psykososiaalinen tuki kriisitilanteissa.
Henkisen tuen ammattilaisia ja koulutettuja vapaaehtoisia tarvitaan.
Keskustelun avaus on vapaa-ajattelun mahalasku:
Kyllä kaikki fyysinen ja henkinen tuki on tarpeen onnettomuustilanteessa.
Usein jopa kirkot ovat auki keskustelua varten suuronnettomuuden sattuessa.
Mutta kun vaparit ovat vain uskonnottomia erillispössyköitä ilman mitään kriisinhallintasuunnitelmaa niin he vain arvostelevat kun muut auttavat.
Kannattaa antaa vapareille lopputili eroamalla vapareista.
Ja heti säästyy v. 2023 jäsenmaksuraha omaan käyttöön.
Tylsää kirjoitusta Ylikoskelta.
Eiköhän vapareiden pitäisi vaihtaa mies jo nuorempaan.
Ylikoski on tehtävänsä tehnyt, Ylikoski saa mennä.
Ylikoski vaihtoon!
Nuorempi vapari kentälle ...............🏃....................................
Ei onnistu.
Ylikoski on vapareissa jonkin sortin "Kim".
Yhdenvertaisuus. Asialliset sekulaarit palvelut kaikille.
Puhutaan taas. Humanistinen vaihtoehto.
Just näin. Imagoon.
Tässä on haastateltu sosiaalityöntekijää. Paljon olisi tehtävää myös ennalta ehkäisevästi ettei nyt vaan sattuis jotain.
https://www.is.fi/perhe/art-2000009620288.html
Asiallinen kommentti.
Hyvä että Suomessa kuitenkin on kriizitukiorganisaatio.
Sekulaaria kriisiapua pitäisi olla saatavissa. Ja onkin.
Tänään HS sentään mainitsi hyvinvointialueen kriisiryhmän ja oppilashuollon ja nuorisotyön.
Joensuussa hyv-alueen kriisityön toiminta tuotiin esiin, Pohjanmaalla ei.
Viiden vuoden takainen ikuisuusaihe. Klassikkokamaa siis?
Hyvä palaute. Kannattaa.
Eksistentiaalista henkistä tukea voi tarvita paikassansa.