Äidin kohdussa oli kaksi vauvaa. Toinen kysyi toiselta:
”Uskotko synnytyksen jälkeiseen elämään?”
Toinen vastasi: ”Totta kai. Kyllä synnytyksen jälkeen täytyy olla jotakin. Ehkä me olemme täällä valmistautumassa siihen, mitä meistä myöhemmin tulee.”
”Hölynpölyä”, sanoi toinen. ”Ei synnytyksen jälkeen mitään elämää ole. Millaista sellainen elämä olisi?”
”En tiedä, mutta valoa tulee olemaan enemmän kuin täällä. Ehkä me kävelemme kahdella jalalla ja syömme suun kautta.”
Toinen sanoi: ”Tuo on järjetöntä! Käveleminen on mahdotonta. Ja että söisimme suun kautta? Naurettavaa. Ravinto tulee napanuoran kautta. Elämä synnytyksen jälkeen on täysin poissuljettu mahdollisuus. Napanuora on liian lyhyt.”
”Uskon, että jotakin siellä on ja ehkä se on erilaista kuin täällä”, toinen vastasi.
”Kukaan ei ole koskaan tullut sieltä takaisin. Synnytys on elämän loppu, ja sen jälkeen on vain pimeyttä ja ahdistusta. Ei se vie meitä mihinkään.”
”No, en minä tiedä”, sanoi toinen. ”Mutta ainakin me näemme äidin, ja hän pitää meistä huolen.”
”Äiti! Uskotko sinä äitiin? Missä hän on nyt?”
”Hän on kaikkialla ympärillämme. Me elämme hänessä. Ilman häntä ei olisi tätä maailmaa.”
”Minä en näe häntä, joten järki sanoo, ettei häntä ole”
Tähän toinen vastasi: ”Joskus kun on ihan hiljaista, hänet voi kuulla ja aistia. Uskon, että synnytyksen jälkeen on toinen todellisuus, ja me olemme täällä valmistautumassa siihen todellisuuteen.”
Lähde: Internet
”Uskotko synnytyksen jälkeiseen elämään?”
Toinen vastasi: ”Totta kai. Kyllä synnytyksen jälkeen täytyy olla jotakin. Ehkä me olemme täällä valmistautumassa siihen, mitä meistä myöhemmin tulee.”
”Hölynpölyä”, sanoi toinen. ”Ei synnytyksen jälkeen mitään elämää ole. Millaista sellainen elämä olisi?”
”En tiedä, mutta valoa tulee olemaan enemmän kuin täällä. Ehkä me kävelemme kahdella jalalla ja syömme suun kautta.”
Toinen sanoi: ”Tuo on järjetöntä! Käveleminen on mahdotonta. Ja että söisimme suun kautta? Naurettavaa. Ravinto tulee napanuoran kautta. Elämä synnytyksen jälkeen on täysin poissuljettu mahdollisuus. Napanuora on liian lyhyt.”
”Uskon, että jotakin siellä on ja ehkä se on erilaista kuin täällä”, toinen vastasi.
”Kukaan ei ole koskaan tullut sieltä takaisin. Synnytys on elämän loppu, ja sen jälkeen on vain pimeyttä ja ahdistusta. Ei se vie meitä mihinkään.”
”No, en minä tiedä”, sanoi toinen. ”Mutta ainakin me näemme äidin, ja hän pitää meistä huolen.”
”Äiti! Uskotko sinä äitiin? Missä hän on nyt?”
”Hän on kaikkialla ympärillämme. Me elämme hänessä. Ilman häntä ei olisi tätä maailmaa.”
”Minä en näe häntä, joten järki sanoo, ettei häntä ole”
Tähän toinen vastasi: ”Joskus kun on ihan hiljaista, hänet voi kuulla ja aistia. Uskon, että synnytyksen jälkeen on toinen todellisuus, ja me olemme täällä valmistautumassa siihen todellisuuteen.”
Lähde: Internet
Vastaukset 13
Vanhimmat
aika siisti juttu
Muuten hyvä, mutta vatsassa ei kukaan keskustele vielä,
ei Esau eikä Jaakobkaan keskustelleet !
-
Mutta Jumala nimitti nuoremman esikoiseksi.
-
Näin se on. Ei maassa möyrivä perhosen toukkakaan tiedä jossakin vaiheessa lentävänsä ilmassa.
Mistähän tuon tiedät noin varmasti sanoa? Niinhän voi hyvinkin olla, muuta me emme sitä voi tietää. Vai voimmeko?
Sääli niitä ihmispoloja jotka kuvittelevat että olemme täällä vain maksaaksemme autoveroa kiinteistöveroa tuloveroa pääomaveroa asuntolainaa pikavippejä sekä sitä ikuista laihduttamista varten ja niin vaimoihmisillä tietenkin antaa hiukan valoa elämään jos varjo seinässä todistaa takapuolen kasvaneen kolme milliä.
Huom!
Muista pisteet ja pilkut!
joo muistelen niitä sitten kun asia on jo perillä!
Ei väitä sisällöstä, vaan siitä onko kommat paikallaan .
-
no onko kommat paikallaan?
Aika monta sellaista on ollut kyllä sinä aikana kun nykyihminen tällä planeetalla jo 300 000 vuotta on tallustellut.
"ykdsituomas"
-
Oletko kuullut tiedemiehiä ja uskotko heitä.
Raamattu kertoo nyt 7660v. takaisesta ajasta.
Ei sen kauempaa, eli Pyhä Henki on sanellut
Moosekselle Joka kirjoitti ylös, ne 4195 v.
-
No täytyy myöntää ei ollut.
-
Raamattu kertoo, - ALUSSA JUMALA LOI TAIVAAN JA MAAN.
Tämä tieto riittää.