Jokioinen on kokemusteni mukaan syntisin paikkakunta. Siellä ihmisiä nimitellään, parjataan, ihmisistä levitetään valheita, he kulkevat toisten asunnoissa.
Jokioinen syntisin paikkakunta
mooses
323619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ja tuossakin on jokioinen päässyt aivan kärkeen.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/cb431f91-b8cd-4aef-8366-09025e2239df
No eipä kandee ainakaan Jokioisille sit muuttaa.
Jokoisilla on hyvät sosiaaliset edut. Aina olleet
olisi kiva viettää aikaa jokioisilla ja sit ennen kaikkea tutustua ihmisiin siellä
Siellä on päihde parantola jossa syötetään ihmisille semmoosia lääkkeitä että netti nörttikin menettää elämän hallinan
En ole ollut k.o. laitoksessa. Olen tehnyt Jokioisilla vain töitä, mutta mitään kiitosta siitä ei saanut. Kokoomuksen kansanedustajan jälkeläinen piti siitä huolen.
Miksi päästät ulkopuolisia kulkemaan asunnossasi? Mikset pidä ovia lukossa ja sarjoituta lukkoja niin, ettei muilla ole avaimia lukkoihisi?
Ulkopuolisen henkilön asunnossasi voi ottaa kiinni ja luovuttaa poliisille.
Älä ole nössö suomaloinen lammas.
Aloittaja+kirjoittaa+ihan+pas%&/kaa.+Asuttiin+perheen+kanssa+yli+10v.+Jokioisilla+ja+mitään+tuollaista+en+ole+huomannut.
Työnantaja kulki asunnossani. Hän oli saanut Forssan isännöitsijältä tai taloyhtiön hallituksen puheenjohtajalta. Varmuuslukon jouduin 3 vaihtamaan, mutta mistään ei ollut apua. Lukitusta pöytälaatikostani varastettiin apurahoillani toisessa organisaatiossa tekemiäni tutkimustuloksia ja ainutkertaiset lapsuuteni aikaiset valokuvat. Yhtään rehellistä ihmistä en Jokioisilla tuntenut.
Apurahoilla tekemäni tutkimustulokset olivat omaisuuttani. Olen saanut yhteiskunnalta seuraavat tuet: 5,5 vuoden opintolainan valtion korkotukea, velan takaisinmaksu ja korko nousi normaaliksi pankkivelan koroksi 1,5 vuotta valmistumisen jälkeen, 2,5 vuotta opintotukea 720 mk/vuosi ja 3 viikkoa työvoimapoliittista koulutustukea, joka oli työttömyyskorvauksen suuruinen. Lisäksi vanhempani ovat saaneet minusta lapsilisiä. Muita tukia en ole saanut. Lapsia minulla ei ole, joten olen vain verorahoillani tukenut muiden lasten koulutusta ja lapsilisiä. Isäni oli sotainvalidi. Hän oli ottanut invaliditeettikorvauksen kertakaikkisena. Korvausrahat ilmeisesti käytettiin vuosina 1951-52 tiilinavetan rakentamiseen. Paikallinen sotainvalidijärjestö keräsi joka syksy maatiloilta viljaa, joka ilmeisesti jaettiin pitäjän kirkokylän ja taajamien sähkövalotalojen asukkaille. Isäni lopetti aputyövoiman palkkaamisen, kun olin 10 - vuotias. Vanhin meistä lapsista oli 14 ja nuorin 8. Me lapset aloitimme työnteon. Sotainvalidijärjestöltä Isäni sai jonain syntymäpäivänä viirin, jonain jouluna kynttilän ja kerran hän oli saanut 1/4- kilon paketin kahvia. Muuta tukea hän ei saanut, eikä kukaan meistä.
Tutkimustulosten varastaja on minulle velkaa ainakin 50 000 €, koska olen tehnyt tutkimustyötä niillä rahoilla, joita olen voinut säästää aina työssä ollessani.
Kun olin Jokioisilla töissä, helluntalainen tuli puhumaan kielillä asuntooni. Kun ei saanut minua käännytettyä, hän alkoi haukkua ja nimitellä minua. Kävin häntä sairaalassa katsomassa. hautajaisissaan joku hänen sukulaisensa nimitti minua joksikin -noffiksi tai -jeffiksi. En ole venäläinen, enkä edes karjalainen.
Koira nimen antaa, mies nimen kantaa (Suomalainen sananlasku). Jokioisilla oli paljon koiria.
Olen körttiläistaustaista sukua. En ole helluntailainen enkä venäläinen. Isomummoni oli lukkarin tytär, jonka veli ja veljen poika olivat pappeja, joista vanhempi on vihkinyt vanhempani ja kastanut osan meistä lapsista ja nuorempi siunasi haudanlepoon isovanhempani. Isoisäni on ollut 1900-luvun alkupuolella kunnan ja kirkon rahastonhoitaja siihen saakka, kun hänet on nimitetty paikkakunnalle perustetun Maatalous-Osake-Pankin johtajaksi, missä tehtävässä hän oli 70-vuotiaaksi saakka. Isoukkini on valmistunut vuonna 1875 2-vuotisesta maanviljelyskoulusta, minkä jälkeen hän on toiminut eri tehtävissä mm pappilan pehtoorina, kauppiaana ja vaivaistalon johtajana, minkä jälkeen hän on toiminut kivikirkkojen rakennusmestarina arkkitehti Josef Stenbäckin alaisuudessa vastaten ainakin 5 kivikirkon rakentamisesta ja myöhemmin yhden tiilikirkon rakentamisesta rakennusvaiheen loppuvaiheessa sekä ainakin yhden kaupungin tiilirakenteisen 2-kerroksisen vaivaistalon rakentamisesta, josta on tullut niin nykyaikainen, että vuonna 1915 valmistuneeseen rakennukseen on asennettu keskuslämmitysjärjestelmä,
Isoukkini veljen poika on samoihin aikoihin maalannut ainakin 4 kirkon alttaritaulun. Myös se professorin arvonimellä palkittu Tammelan ukko lienee istunut ja katsellut tuomiokirkossa ristiinnaulitun kuvaa. Itse hän oli työurani yksi urakehitykseni estäjä estäen tutkimustulosteni julkaisua, kun halusivat karjalaisukon professorin virkaan. Sain sitten avun Ruotsin Maatalousyliopiston professorilta, että sain tutkimustulokseni julkaistua. Suomesta ei apua tullut, ei silloin, eikä aina muulloinkaan.
Jokioisilla ihmisen täytyi olla vähintään kartanon, opettajan tai muun virkamiehen jälkeläinen työuralla edetäkseen. Tietysti myös Jokioisten torpparien jälkeläiset kelpasivat.
Tietysti työuralla etenivät ne, jotka ajoivat Mersulla. Ympäristöstä siellä ei välitetty. Osa työntekijöistä harrasti myös ajaa autolla pellolle koeruutujen viereen niin, että pelloille muodostui kovia tienpohjia.
Muistan myös erään, jolla ei ollut mitään sen alan koulutusta, millä hän työskenteli. Karjalaisukko oli järjestänyt, että hän oli käynyt suorittamassa Britanniassa k. O. peruskurssit. Kun hän tuli sen jälkeen töihin, hän ajoi Mersulla. Hänet valittiin myös jossain vaiheessa k. O. yksikön johtoon ja myöhemmin suuren valtion yksikön johtoon. Mersulla pääsi hyvin etenemään.
Oikeus, totuus ja vanhurskaus eivät enää asu Jokioisilla kun Olawikin on poistunut keskuudestamme. Kuka tietää minne Olawi on haudattu? Jokioisten kirkkomaalla ei häntä näkynyt.
Jos vaikka rauhanmaalla lopullisesti.
Hienoa. Muutan heti asumaan Jokioisiin. Hyvä meininki.
Kun menin Jokioisille töihin, minulla oli kaksinkertainen maisterin tutkinto: 2 laudaturia
, 2 cum laude approbaturia ja 2 approbatur- arvosanaa, ylioppilastutkinnon jälkeen tehty kielitutkinto 4 kielessä. Lisäksi minulla oli yliopistossa tehtyjä opintoja 7 muulla tieteen alalla, eli yhteensä opintoja 13 eri tieteenalalla. Näihinkin opintoihin oli kuulunut luentojen ja tenttien lisäksi esim laskuharjoituksia, laboratoriotöitä ja esim. N. 130 hyönteislajien tunnistustentti latinalaisilla nimillä ja n. 30-50 nisäkäs- ja lintulajin tunnistustentti. Tilastotiedettä opiskelin 2 kurssia, joista olisin saanut approbaturmerkinnän valtiotieteellisestä tiedekunnasta, jos olisin saanut tentistä erinomaiset tiedot. Kun kuulin siitä vasta myöhemmin, vaatimustaso oli ehtinyt muuttumaan, joten se jäi hankkimatta. Minulla oli silloin 2 esitarkastettua englanninkielistä tieteellistä julkaisua ja yksi kansainvälisessä kongressissa (FAO) esitetty posteri. Käytännön työtä olin maatalousalalla tehnyt varhaislapsuudestani asti. K.o. tieteenalan kokemusta minulla oli usealta vuodelta sekä valtion että yksityissektorilta. Mutta mikäänhän ei tietenkään ollut riittävää.
Ihmiset Jokioisilla olivat hyvin epäkohteliaita. He puhuivat toisesta ihmisestä ihmisen itsensä kuullen. En ole missään muualla tavannut niin epäkohteliaita ihmisiä. Siten he kyllä toivat myös esiin omat syntinsä esim puhuessaan toisen ihmisen asunnosta ja sellaisista asioista, joista heidän ei olisi pitänyt mitään tietää. Toisaalta työpaikan sihteeri, joka hoiti myös työpaikan puhelinvaihdetta, teki omia virheellisiä johtopäätöksiään. Tilasin esim kerran yksityiseen laboratorioon Helsinkiin tutkimusajan. Sen jälkeen hän levitti minusta tietoa, että minulla olisi ollut syöpä. Ei ollut. Kun jäin 65 vvuotiaana eläkkeelle, olin ollut kerran 2 viikon sairauslomalla, olin pitänyt kerran yhtäjaksoisen 4 viikon vuosiloman ja olin ollut 1 yön sairaalassa koko elämäni aikana, kun rekka kääntyi eteeni kolmion takaa etuajo-oikeutetulle 2- tielle. Auto meni romuksi. Tämä on totuus. Tuollaisella työpaikalla ei olisi kannattanut tehdä mitään. Työuralla en edennyt ja varkaat ja valehtelijat veivät viimeisenkin kunnian ja maineen.
Jokioisilla johtoasemissa olevat Agronomiliiton jäsenet nimittelivät, pilkkasivat, vähättelivät ja levittivät valheita muista ihmisistä. Koko järjestö oli pilkkausyritys. Me väärensivät matrikkelitietoja ja jättivät tietoja pois.
2 viestiä poistettu. Jos arvostelee yhteiskunnan 'vaikuttajien' jälkeläisiä, tiedot poistetaan. Systeemi toimii näin. Kansanedustajan jälkeläisen ja professorin miniän virkanimityksiä ei saa arvostella. Suomi haisee!
Minua nimiteltiin Jokioisilla venäläiseksi. Isäni ja kumpikin isoisäni on kuulunut suojeluskuntaan ja äitini on ollut lotta. Kansalaissotaan isoisäni eivät ole osallistuneet. Jokioisilla luullaan, että suojeluskuntalaiset ja lotat ovat venäläisiä. Vanhempani ovat elättäneet ja kouluttaneet 4 lasta raskasta maataloustyötä tekemällä. Mitään avustuksia ei ole ollut. Voin kiittää vain vanhempiani, työnantajiani tai työtovereitani en juuri voi kiittää.
Kymenlaakso kuusankoski täällä vasta törkeyksiä naisihmisestä huudellaan ,mikään ei ole edes totta.
Olen vuokrannut Forssan kiinteistökauppiailta asunnon rivitalosta Jokioisissa. Erakoiduin sinne kylälle ja kävelin aina jalkamiehenä Forssaan asti jalan kaupalla, vielä eläkeläisenäkin. Kyläkauppaa kun ei ole aikoihin ollut kylällä. Jokioinen on todella rauhallinen paikkakunta, eikä kukaan häirinnyt siellä erakon elämää. Moni naapuri olisi kyydinkin tarjonnut Vorssaan, mutta kävelin aina jalkaisin. Sittemmin piti muuttaa Forssaan, enää ei tarvitse kävellä, kun kauppa on ihan siinä niin.
Hienoa että kävelit jalkaisin.
Minua nimitettiin venäläiseksi, koska vaihdoin kirkkokuntaa. Jokioisilla vaikutti kansanlähetys, joka on Suomen Lähetysseuran alainen järjestö. Itse olen körttiläistaustainen. Herätysyhdistys ei ole Suomen Lähetysseuran alainen järjestö. Suomen Lähetysseura etsii nyt ihmisiä, joita se on vuosien kuluessa kohdellut väärin, erityisesti kaltoin kohdeltuja seksuaalisesti väärinkäytettyjä lapsia. Jokioisten seurakunta ja sen alueella toimivat herätysliikkeet Evankeelinen lähetysjärjestö mukaan lukien kuuluvat tämän kattojärjestön alaisuuteen.
Syntymäkotini oli sellainen, että olipa meillä millainen tahansa työmies tai navettapiika, hänen tavaroitaan ei meillä lapsilla ollut lupa mennä penkomaan. Isäni oli toiminut puolustusvoimien palveluksessa. Isäni vanhempi veli oli puolustusvoimien rykmentin vääpeli, isäni nuorempi veli oli Helsingin kaupungin komisario ja Isäni nuorin veli teki koko työuransa töitä vankilalaitoksen piirissä. Epärehellisyyttä ei kodissani hyväksytty. Jokioisilla ihmiset johtajia myöten olivat rikollisia, jotka eivät noudattaneet Suomen perustuslakia eivätkä mitään muutakaan lakia.
Johtajiksi etsittiin aina mahdollisimman epärehellinen ihminen.
Äitini oli käynyt kansanopiston. Kansanopistoaikansa äitini oli asunut kansanopiston johtajattaren, myöhemmin kansanedustajan, asunnossa, koska hän oli ollut mummoni serkku. Äidilläni oli elintarvikealan koulutus, joka vastaa tänä päivänä ammattikorkeakoulututkintoa. Äitini opettajana on ollut tuossa oppilaitoksessa Suomen ensimmäinen naisagronomi, Agronomiliiton kunniajäsen. Koulun päätöspäivänä hän oli ojentanut äidilleni kirjalahjan palveluksesta koulussa.
Minulle ei kukaan agronomi ole halunnut antaa työtä. Kahteen pitempiaikaiseen työsuhteeseen olen tarvinnut syntymäkotikuntani asukkaan (2) suosityksen saadakseni koulutustani vastaavan työpaikan.
Työpaikallani Jokioisilla etenkin he, jotka eivät olleet missään muotoa maataloudesta lähtöisin, haukkuivat minua töikseen, joskus naapurihuoneessa, josta jouduin haukkumista kuuntelemaan.
Joku kysyi, kenen omistamassa asunnossa asuin. Kun naapurini, kotieläintutkija kotoisin jostain Hämeen ja Varsinais-Suomen rajalta kutsui minut kylään ja alkoi nimitellä minua nimellä, jolle ei ole perustetta, päätin muuttaa pois Jokioisilta. Ostin oman asunnon Forssasta, Pankin velalla tietysti.
Heti sen jälkeen Jokioisten nimittelevät koirat ja rotat alkoivat kulkea asunnossani levittämässä asuntooni likaa ja hilsettään.
Kun kutsuin joitakin työkavereita käymään, totesi yksi vieraista: "sinä olet tapetoinut tämän seinän". Miten hän tiesi tapetoinneistani? En minä tiedä, mitä ihmiset tekevät asunnoissaan.
Jokioinen on epärehellisten koirien ja rottien asuinpaikka. Erityisesti siellä oleva valtion organisaatio.
Näillä sivuilla ei saa kirjoittaa, millaisella haukkumanimellä Jokioisilla kutsutaan kunniallista elämää viettäviä ihmisiä ja millaisia valheita esitetään haukkumanimien perusteeksi. Siitä pitää huolen Jokioisten Luteruksen -uskoinen eliitti.
Kuulin kerran, miten Jokioisten vanha rouva, lisensiaatti, selitti, että minua nimitetään jollain nimellä, koska minulla olisi ollut lapsi ja josta ei tiedetä, minne se lapsi olisi joutunut.
Myöhemmin olen huomannut, että minut on sekoitettu toiseen minua nuorempaan samannimiseen, samasta kunnasta kotoisin olevaan henkilöön.
Että kyllä valheita riitti! Kadun, että en nostanut kunnianloukkaussyytettä tuota rouvaa vastaan.