Kun oli niin hyvä rakkauspelkoketju, niin pohditaas rakkauden olemusta vähän myös.
Mitä rakkaus juuri sulle merkitsee? Miten se liittyy intohimoon, haluun jne? Miten rakkaus on erilaista eri kohteille, vai onko? Pitääkö rakastaa itseään jotta voi rakastaa toista? Mitä eroa on itsen ja toisten rakastamisella?
Mulle arkinen rakkaus itseäni kohtaan on viisaiden valintojen tekemistä hetkellisen mielihyvän yli. Syvän sisäisen viisauteni kuuntelemista ja sen mukaan toimimista. Esim. Koska rakastan itseäni, menen aikaisin nukkumaan kun tiedän että se tekee mulle hyvää sen sijaan että valvoisin netin äärellä, vaikka se tuntuis sillä hetkellä kivemmalta jne.
Rakkaus ja intohimo ovat mulle eri asioita.
Rakkaus toisia ihmisiä kohtaan on lämmintä, pehmeää tunnetta, joka näkyy suhtautumisessa ja toiminnassani toista kohtaan. Jos toinen suhtautuu minuun vastaavasti, rakkaus voi kasvaa ja jos taas ei niin se yleensä vähenee. Intohimo taas, se on toisenlaista, vaativampaa halua. Mutta sekin lähtee itsestä, omasta seksuaalisesta voimasta ja fiiliksestä.
Rakkaus maailmaa kohtaan on iloa, haltioitumista, arvostusta asioista, jotka eivät ole minun teoistani lähtöisin.
Oon sitä mieltä, että ei välttämättä tarvitse rakastaa itseään voidakseen rakastaa toista. Mutta silloin siitä toisen ihmisen rakastamisesta ottaa rakkautta omaan elämäänsä ja jos ei ole rakkaudelle omaa lähdettä itsessään, tulee helposti jääneeksi väärällä tavalla kiinni siihen toiseen ihmiseen. Alkaa vaatia, että toisen pitää täyttää se oma rakkauden kaipuu tai olla oman rakkauden tyydytettävänä, vaikka rakkauden lähde voisi olla myös itsessään.
Hyvä rakkaus edellyttää tietoa ja ymmärrystä, että mikä on hyväksi. Pelkkä halu hyvään ei aina riitä. Juuri nyt olen sitä mieltä, että koska itsensä tuntee parhaiten ,itseään osaa myös rakastaa paremmin kuin ketään muuta.
Paha rakkaus on tietämättömyyttä ja vallanhalua. Pyrkimystä tunkea itsensä tai toinen väärään muottiin rakkauden nimissä. Silloin taustalla ei yleensä ole oikea rakkaus, vaan usein myös pelko, joka oikeasti vähentää rakkautta.
Tällaisia mietin aiheesta, mitä itse mietit?
Mitä rakkaus juuri sulle merkitsee? Miten se liittyy intohimoon, haluun jne? Miten rakkaus on erilaista eri kohteille, vai onko? Pitääkö rakastaa itseään jotta voi rakastaa toista? Mitä eroa on itsen ja toisten rakastamisella?
Mulle arkinen rakkaus itseäni kohtaan on viisaiden valintojen tekemistä hetkellisen mielihyvän yli. Syvän sisäisen viisauteni kuuntelemista ja sen mukaan toimimista. Esim. Koska rakastan itseäni, menen aikaisin nukkumaan kun tiedän että se tekee mulle hyvää sen sijaan että valvoisin netin äärellä, vaikka se tuntuis sillä hetkellä kivemmalta jne.
Rakkaus ja intohimo ovat mulle eri asioita.
Rakkaus toisia ihmisiä kohtaan on lämmintä, pehmeää tunnetta, joka näkyy suhtautumisessa ja toiminnassani toista kohtaan. Jos toinen suhtautuu minuun vastaavasti, rakkaus voi kasvaa ja jos taas ei niin se yleensä vähenee. Intohimo taas, se on toisenlaista, vaativampaa halua. Mutta sekin lähtee itsestä, omasta seksuaalisesta voimasta ja fiiliksestä.
Rakkaus maailmaa kohtaan on iloa, haltioitumista, arvostusta asioista, jotka eivät ole minun teoistani lähtöisin.
Oon sitä mieltä, että ei välttämättä tarvitse rakastaa itseään voidakseen rakastaa toista. Mutta silloin siitä toisen ihmisen rakastamisesta ottaa rakkautta omaan elämäänsä ja jos ei ole rakkaudelle omaa lähdettä itsessään, tulee helposti jääneeksi väärällä tavalla kiinni siihen toiseen ihmiseen. Alkaa vaatia, että toisen pitää täyttää se oma rakkauden kaipuu tai olla oman rakkauden tyydytettävänä, vaikka rakkauden lähde voisi olla myös itsessään.
Hyvä rakkaus edellyttää tietoa ja ymmärrystä, että mikä on hyväksi. Pelkkä halu hyvään ei aina riitä. Juuri nyt olen sitä mieltä, että koska itsensä tuntee parhaiten ,itseään osaa myös rakastaa paremmin kuin ketään muuta.
Paha rakkaus on tietämättömyyttä ja vallanhalua. Pyrkimystä tunkea itsensä tai toinen väärään muottiin rakkauden nimissä. Silloin taustalla ei yleensä ole oikea rakkaus, vaan usein myös pelko, joka oikeasti vähentää rakkautta.
Tällaisia mietin aiheesta, mitä itse mietit?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Rakkaus ja intohimo ovat kaksi eri asiaa. Ne erottaa toisistaan viimeistään silloin kun saa perheenlisäystä (lestadiolaiset ja katoliset on oma lukunsa). Iso osa (suurin osa?) parisuhteista perustuu intohimoon (miehet) ja hyötynäkökulmiin (naiset).
Minä ajattelen niin, että rakkaus on tunne joka on ihmisellä sisällään vaikka kohde ei olisi vielä näköpiirissä. Rakkaus on tietynlainen positiivinen varaus ihmisen "sielussa", ja sitä annetaan niille jotka koetaan itselle niin tärkeiksi (läheisiksi) että niitä halutaan suojella ja ne halutaan omaan lähipiiriin.
Rakkaus- ja intohimosuhteiden lisäksi parisuhteet voivat perustua myös erilaisille riippuvuuksille, mutta niistä ehkä tuonnempana.
Itserakkaus on mielestäni itsensä hyväksymistä, karvoineen kaikkineen. Mielestäni kyky rakastaa muita vaatii pohjalle itserakkauden ja itsensä hyväksymisen vikoineen.
Kiinnostavia pohdintoja, kiitos niistä.
Panemista ainakin.
.. Jokaisella Verensä Mukaista.. Jokaisella Lajilla OmanLaistaan.. ;P
.. Kuin myös Lajilleen Tyypillinen ItsePetostelu (Tahaton ja/tai "Tahaton" Valehtelu&SeliSelittely Itselleen ja muille) ja/tai Itsekkyys (Tahallinen OpportuNistinen Valehtelu&SeliSelittely Muille).. Myös Näissä Asioissa.. Niin, kuin Monissa Muissakin.. ;P
Mutta mitä se sulle merkitsee? Sun Veresi Mukaiselle?
Ei Nuuska nyt jaksa selittää, kyllä SamanLainen tietää kysymättäkin ja Muut eivät ole Sen Selityksen arvoisia.. ;)
.. SuusKii.. PainaJ.. Nainen.. ;D
.. Ja Juuh.. Nyt on sellainen Hetki, ettei Ainakaan Just Nyt tee Mieli Sukeltaa näihin juttuihin Sen Enempiä.. Just Eilen(kin) tuli leikittyä Tulella&Koputettua Muureja Hieman.. Niin.. Ja Onhan Näitä aiemmin(kin) niin Miljuuna Kertaa käyty Läpi.. ;D
"SamanLainen tietää kysymättäkin"
.. Tää On Khyl Just Näin.. =)
.. Miks Kysyt?.. Miks Kiinnostaa?.. ;P
#TurhaaTietoa&ToistoaToistonPerään.. ;D
Miks ei kiinnostais? Sulla on fiksuja juttuja kuitenkin.
.. Ollaaks Koht Peril?.. ;P
.. Yritätkös Muute ManiPuLoira Mua.. Ei saa Se on meinaa Tuhmaa.. ;(
Tääkin on liian lälly aihe minulle
Tuollaista narskun jargoniaa jaksa edes lukea. Opettele ensin pitämään omat suhteesi kasassa, ennen kun toimit "opettajana" muille.
Sä teet itse sen valinnan, että rajaat rakkauden pois elämästäsi. Ensin määrittelet, mitä rakkauden ja toisten ihmisten pitäis olla, sitten torjut omat kuvitelmasi ja vielä äksyilet siitä muille. :D
Mutta kun kerran tunnet viehtymystä mussa näkemääsi rakkauden valoon, niin et oo täysin toivoasi heittänyt vielä. Haluat tulla haavoitettunakin rakastetuksi, niin kuiin niin moni lähelläsi, kun vain katsot ympräillesi...
Tämä!
Sinulla on joku ihme kuvitelma, että olet tuntevinasi ja tietävinäsi kaikkien elämät, rakkaudet jne ja mesoat kuin olisit joku paraskin poppaukko rakkausasioissa.
Sinä et määrittele minun etkä kenenkään muun rakkauselämää. Keskity omaasi ennenkuin alat opettamaan muita.
Paras opettaja on sellainen, jolla on aidosti kokemusta rakastavasta suhteesta, ei sellainen joka vaan odottaa rakkautta muilta, mutta ei itse tee asian eteen mitään.
Ei minunkaan suhteessa ainoastaan odoteta minulta, kyllä minä myös odotan häneltä aitoa tunnetta ja sitä saankin.
"Ei minunkaan suhteessa ainoastaan odoteta minulta, kyllä minä myös odotan häneltä aitoa tunnetta ja sitä saankin."
.. Näin On Näppylät.. Vain Aito on Aitoa.. Ja sen Kyllä Aistii.. Joka Solullansa.. Kuin Myös sen Jos Se on Jotain Muuta.. Ainaskin Jotkut.. ;P
Jos mulle ruvetaan aggrea heittämään, niin pistän provoa takaisin. ;)
En ole täällä opettamassa ketään, vaan kertomassa omia pohdintojani ja kuulemassa muiden.
Passiivisagressiiviset hymiösi kertoo aivan muuta.
Ah, mitä on rakkaus, siinä vasta pulma. Tässä saksalaisen filosofin tulkinta aiheesta viime vuosituhannen jälkipuoliskolta:
https://www.youtube.com/watch?v=HEXWRTEbj1I
Siinähän se on tiivistetty sanoiksi tavalla, jonka voisi mesettää vaikka teinitytölle whatsappissa.
Uskoisin, että itseinhoinenkin voi rakastaa, mutta voipi olla paljon vaikeuksia suhteessa sellaiseen ihmiseen.
Rakkaus on lämmin läikähdys, taikka vaikka tsunami. Se on moninainen, jokaista ihmistä (tai vaikka eläintä) kohtaan hieman erilailla esiintyvä tunne ja toiminta.
Joskus se antaa siivet, toisinaan betonikengät suojuoksuun..
Kirosana
:-)
Että hyväksyy kaiken sellaisena kuin se ilmentyy , tuolloinhan rakkaus jakautuu kaikkeen tasaisesti eikä liitä siihen muotoa.
Itsestä se tietysti lähtee , olethan kokemuksesi keskipiste.
Mitä rakkaus juuri sulle merkitsee?
– vain tunteita
Miten se liittyy intohimoon, haluun jne?
– voi olla samanaikaista
Miten rakkaus on erilaista eri kohteille, vai onko?
– Perusteita/syitä on erilaisia
Pitääkö rakastaa itseään jotta voi rakastaa toista?
– riittää jos osaa rakastaa itseään
Mitä eroa on itsen ja toisten rakastamisella?
– tapahtuu eri kohdissa aivoja (eros, filia, agape, amor)
– vastakkaiseen sukupuoleen rakastutaan tuoksun (feromonien = androstenoni tai kopuliini) sytyttämänä.
No tässähän oli monta juttua hyvin kiteytetty.
No ensinnäkin koen erilaisia rakkauksia.... lapsia, vanhempia, siskoa ja naista, sekä hänen lastaan kohtaan. Niin ja ystävät.
Mä huomaan rakkauden muuttuneen kokoajan. Siinä missä mä tunnen itseäni enemmän, tunnen syvempää rakkautta mun läheisiä kohtaan. Rakastan yhä yhtä exää jollaintavoin, vaikka en haluisi enää olla tekemisissä hänen kanssaan. Siitä suhteesta jäi loppujen lopuksi paljon hyvää ja se suhde pisti mut miettimään.
No nykyistä naista kohtaan jos mä ietin rakkautta, niin se on jotain käsittämätöntä. Himoitsen naista vierelle aina, mutta vaikka asutaan eri kaupungeissa, on eroaikanakin syvä tunne häntä kohtaan kokoajan. Hän on mielessä vähän joka-asiassa. Mutta en tunne tukehtuvani. Tunnen rauhaa ja toisaalta kun tätä kirjoitankin, tuntuu keuhkoissa kihelmöintiä ja suhinaa päässä. Hän on taivaallinen ihminen. Viisas ja tunteva nainen. Hämmästelijä ja hauska. Seksikäs ja lempeä. Tulinen ja suloinen pikku möykky mun kainalossa, joka ymisee tyytyväisyyttään. Tarraa yölläkin kuin laiskiainen kiinni ja ynisee tyytyväisyyttään.
Itseasiassa rakkautta on vaikea sanoittaa. Sitä on vaikea osoittaakin sanoin rakkauden kohteelle. Onneksi tässä naisen tapauksessa on rakastelu. Se on jatkumo siihen, kun sanat loppuu.
Eli kyllä mulla intohimo ja rakkaus parisuhteessa kietoutuu yhteen ja ruokkii toinen toistaan. Parhaimmillaan sen tuntee niin, että on kuin kaikkia erivärisiä vahoja kierrettäisiin yhteen ja syntyy värien suloinen skaala... ei tarvitse erotella... voi vaan ihailla värejä ja nauttia ihmetellen. ❤️
Paljon kiinnostavia juttuja tässä. Tuo rakkauden muuttuvaisuus varsinkin...
Niin. Jos rakkaus on sinun oma tunne ja sinä opit itsestäsi enemmän, etkö tiedä omasta rakkaudestakin enemmän? 🤔
Minua itseäni kiinnostaa tuo eräs exä tuolla. On jännä tajuta, että vaikka suhde loppuu, ei rakkauden tarvitse.
Keneltä on pois minun tunne? Nykyiseltä? Ei.
Mielenkiintoista itsestänikin... kaivoin vaan esiin nää itsestäni... en ole aikaisemmin miettinyt...
miten sen sitten sanoo niin siitä toisesta tulee tärkeä ja sen kanssa haluaa olla ja tehdä kaikkea yhdessä ja siitä haluaa pitää huolta ja sen kanssa haluaa jakaa kaiken esim mökki saunassa haluaa että sille riittää sopivaa pesu vettä ja jos vesi loppuu niin haluaa hakea hänelle lisää kaivosta mutta haluaa että sopiva vesi riittää hänelle ja hänelle haluaa antaa osuuden omasta pesu vedestä jos hänen omansa ei riitä niin hänet haluaa ottaa kaikkialle mukaan ja kysellä mistä hän tykkää ja yrittää toteuttaa niitä en osaa paremmin sanoa
Mitä rakkaus on? Ei ainakaan mitään vaihtokauppoja, ostamista tai odotuksia toisen tekemisestä. Aito rakkaus syntyy silloin kun et tarvitse sitä toista ihmistä mutta silti olette hymyillen yhdessä.
Ai niin, rakkaudessa voi olla vähän samaa mitä siinä pelottavassa vartalossa, se voi syödä sinut hengiltä, et välitä vaikka niin kävisi:)
Rukoilijasirkka naaras osoittaa suurta rakkautta paritellessaan uroksen kanssa ja uros osoittaa vielä suurempaa rakkautta naarasta kohtaan. Monet hämähäkitkin rakastavat syvemmin mitä ihmiset ja osoittavat sen teoillaan, sellaisilla joita ei moni ihminen tekisi rakkaansa tähden. Pyyteetöntä ja puhdasta:)
Mutt kun et sinä minusta halua muuta kuin padijuttuja. Se ei ei mulle vaan riitä.
Kaikkea hyvää. Ikävää, jos sulla on niin, paitsi,... itsehän sen haluat. Se on sun elämääsi.
Minä en vain enää jaksa.
Ystävänä jos haluut mulle jotain kertoa, kuuntelen
Rakkautta on vähän eri langoista punottuna. On lapsiin, vanhempiin, sukulaisiin ja tietysti sitten kumppaniin.
Minulla menee niin että intohimo on se piilevä voima joka pyrkii puskemaan sen rakkauden näkyväksi. Minä pystyn kyllä antamaan kasvot sellaisille sanoille kuin tylsyys, tasapaksu, arkisuus ja harmaus, mutta intohimo, kukaan ei sitä minuun yhdistäisi.
Intohimon tehtävä on minulla miettiä miten tekisin asioita paremmin. Jos treenaan eri tavalla, mitä se antaa. Jos teen työni tai opiskelen mitä se tuo tulevaisuudessa. Sama koskee rakkautta, jos nyt tänään veisin kukkia niin se vahvistaisi rakkautta, jos hieroisin niskaa tai suukottaisin enenmmän yms.
Olen joskus miettinyt että rakkauden määrä on käänteinen ja puheen ja tekojen määrään. Jos paljon puhut etkä mitään asialle tee niin kevyttä on se rakkaus. Ehkä se rakkaus on tekoja toisen vuoksi.