Heti alkuun tiedoksi, että kyse ei ole kuolinpesän perinnönjaosta. Kotipaikkamme, kutsuttakoon sitä nyt sukutilaksi, on siirtymässä vanhemmiltamme meidän lasten omistukseen. Ongelmia aiheuttaa kuitenkin sukutilan jako, eli osa haluaisi kiinteän osuuden tilasta ja osaa taas haluaa osuutensa vain rahana, eli muiden pitäisi ostaa nämä ulos tilasta. Nyt nämä kiinteän osuuden hankkijat (minä mukaan lukien) eivät halua maksaa muille mitään ja tästä nyt käydään sananvaihtoa. Vanhempiemme, eli tilan omistajien sanalla ei tunnu olevan mitään vaikutusvaltaa. Nyt kun tämä ongelma ei tunnu selviävän vanhempien ja lasten kesken, niin mikä olisi sellainen ulkopuolinen ja asiantunteva taho, joka kartoittaisi tilanteen ja kertoisi, että mitä meidän pitäisi tehdä?
Mistä apua sukutilan jakoon?
lusikkana_sopassa
1551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ketään ei voi pakottaa yhteisomistukseen,, siitä tulee vain riitaa tulevaisuudessa..
Onko mahdollista lohkoa erilliset palstat niille jotka eivät halua yhteisomistajiksi? Voivat sitten halutessaan myydä ne itsenäisesti. Maanmittaulaitos neuvoo lohkomiasaioissa.
Jos toimiva maatila niin sitten lienee kyseessä sukupolvenvaihdos, jossa on omat systeeminsä. Alueellinen Proagria neuvoo.
Onko tuo tila vanhempienne ainoa omaisuus? Jos on muutakin, niin voisivatko he lahjoittaa sitä niille, jotka eivät ole innostuneita tilanpidosta.
Kyseessä on siis vanha maatila, jossa ei ole enää mitään toimintaa. Se on siis vanhempiemme ainoa omaisuus, joka jäisi nyt vain ns. vapaa-ajan viettopaikaksi.
Tämän hetken tilannehan onkin se, että vanhemmat haluaisivat jakaa jokaiselle lapselle oman osuuden tästä tilasta, jolloin tila siirtyisi lasten yhteisomistukseen. Kuitenkaan osa lapsista ei halua omistaa tilasta tilkkuakaan, vaan nämä haluavat osuutensa rahana. Me jotka olisimme lunastamassa itsellemme osuutta tilasta joutuisimme näin ollen ostamaan nämä muut ulos tästä ostiuksesta. Se ei nyt käy kenellekään, joten tämä "riita" olisi jotenkin saatava ratkaistua. Yksi vaihtoehto olisi myydä koko tila ulkopuolisille, mutta siihenkään ei löydy suostumusta.
Mikä on ostius?
Tarkoitin ositusta, siis osuutta tilasta.
Osituskin on väärä termi tässä yhteydessä.
Mutta miksi vanhemmat haluaisivat lahjoittaa kiinteistönsä eläessään? Miksi he eivät määräisi asiasta testamenteissaan? Jos vanhempien tahto olisi, että kiinteistö pysyy suvussa vapaa-ajan asuntona, he voisivat testamentata kiinteistön niille lapsille, jotka haluavat sen säilyttää ja määrätä muille lapsille vain lakiosan. Esimerkki:
Kiinteistön arvo 100.000 euroa. Lapset A, B, C, D ja E, joista D ja E haluavat perinnöksi rahaa.
TESTAMENTTI
Me X ja Y määräämme viimeisenä tahtonamme ja testamenttinamme, että kuoltuamme Huvikumpu-nimisen vapaa-ajan kiinteistömme saavat yhtä suurin osuuksin A, B ja C sitä vastaan, että D:lle ja E:lle suoritetaan kumpaisellekin erikseen lakiosana 10.000 euroa.
Tällä tavoin A, B ja C saavat kukin perintöä 26.666 euron arvosta, kun taas D ja E saavat 10.000 euroa.
Niin, juuri tästä syystä tarvittaisiinkin jonkun asiantuntijan näkemys asiasta. Minusta tuntuu, että vanhempammekaan eivät ole täysin selvillä, että mikä olisi sekä heidän että muiden kannalta paras ratkaisu kotitilan kohtalolle.
Mikä se asiantuntija olisi?
Helpoin ratkaisu olisi myydä pellot ja metsät, tai riittivä osuus nistä jotta voidaan maksaa rahana niille jotka eivät halua yhteisomistusta. Pihapiiri rakennuksineen jäisi yhteisomistajille. Tällöin yhteisomistajien ei tarvitse ostaa muita ulos omilla rahoillaan. Varatkaa neuvotteluaika alueen maanmittaustoimistosta.
Voitte pyytää kiinteistövälittäjältä arvion mitä tila maksaa. Tai pyydätte usemman arvion. Myös ne sisarukset jotka halauisivat sen rahana voivat pyytää omat arvionsa. Sitten siltä pohjalta ehdotatte miten ostaisitte osan perijöistä pois. Lopun jaatte sitten miten haluatte tai pidätte tilan yhteisomistuksessa. Jos mikään ei käy, niin ainoa tapa on myydä kaikki ja jakaa rahat.
Siirtäkää tappelu perunkirjoitusvaiheeseen - silloin voi olla änkyröilläkin toinen ääni kellossa - tai kenties kolmas ääni... :)
Lakimies on syytä ottaa paikalle. Periaatteessa vanhemmat voivat myydä tilan kelle (keille) haluavat joten kiinteän osan haluavat voivat tehdä kaupat suunnilleen normaaliin ko. seudun kiinteistöhintaan vanhempiensa kanssa. Rahaa haluavat voivat sitten keskustella vanhempien kanssa ennakkoperinnöstä. Näin tämä menee helpoiten, paitsi että kiinteän osan ostaneita ei voi olla huomioimatta jaettaessa ennakkoperintöä. Joka tapauksessa ei kiinteän osan ostajalle ja rahaa haluavan perillisen välille kannata rakentaa mitään maksusuhdetta. Menee vain puurot ja vellit sekaisin.
Eihän asia edes ole kovinkaan vaikea. Jokaiselle saman suuruinen murto-osa kiinteistöstä ja sitten ne jotka eivät halua omistaa sitä myyvät oman osuutensa ihan kenelle haluavat. Oman murto-osan myynti kun ei edellytä minkäänlaista suostumusta muilta omistajilta. Eiväthän he saa kovinkaan paljoa rahaa näin toimiessaan verrattuna kiinteistön arvoon myytäessä kokonaan, mutta ratkaisee ongelman.
Asian tekee vaikeammaksi (niiden kannalta, jotka eivät haluaisi kiinteistöstä luopua), että tällainen yhteisomistaja voi - sen sijaan, että myisi jollekulle ulkopuoliselle halvalla oman murto-osuutensa kiinteistöstä - vaatia koko kiinteistön myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamiseksi.
Jos nyt joku ulkopuolinen halvalla tällaisen murto-osan ostaisi, niin todennäköisesti hän tekisi sen sijoitusmielessä eli vaatisi kohta koko kiinteistön myytäväksi ja nettoaisi hyvän voiton, kun kauppahinta yhteisomistajien kesken jaettaisiin.
Eihän kukaan selväjärkinen osta osuutta kesämökistä riitaiselta suvulta!
Ehkä Oikkari ei, mutta selväjärkinen sijoittajapa voi ostaa, koska 1. saa osuuden halvalla, ja 2. saa sijoitukselleen hyvän tuoton, kun kesämökki (1/1) yhteisomistuksen purkamiseksi oikeuden päätöksellä määrätään myytäväksi.