EPS-valumuottien lomaan olisi varmaan helppoa pujottaa muovipinnoitettu kupariputki, jonka kautta voisi siirtää lämpöä helteellä vaipasta maahan ja aurinkoisilla mutta viileillä säillä puolestaan varata aurinkokeräinten tuottamaa lämpöylijäämää vaipan massaan. Oletteko törmänneet tai jopa itse pohdiskelleet, selvittäneet ja kokeilleet moista? Kerrostalomittakaavassa jotain tuon tapaista käytettäneen, mikäli muistan jokunen vuosi sitten lukemani uutisen oikein (saattoi olla, että konseptissa rajoituttiin betonisiin välipohjiin ja talotekniikan vahvaan rooliin). Kuinkahan turvallinen EPS-muotti-betoni-rakenne olisi tuollaiseen käyttöön? Normaalisti vaippa lämmennee EPSin sisällä kesällä 20...25 °C välille, mutta jos tässä "konseptissa" annettaisiin lämmön siirtyä vaipasta koko kesän maahan, niin vaipan lämpö saattaisi jäädä jonnekin 15 °C tienoville mikäli maapiiri on sijoitettu riittävän syvälle ja on riittävän pitkä. Jäähdytystarpeen lakattua lämmönsiirron voisi antaa jatkua maan lämmittämiseksi (ja jopa tehostaa aurinkopaneelein), jotta myöhemmin loppusyksystä maahan kertynyttä lämpöä voisi hyödyntää vaipan lämmittämiseen pitkälle talveen - ei talon lämmittämiseksi vaan lämmön pitämiseksi talon sisällä. Toki tuosta vesikierrosta voisi anastaa lämpöä käyttöveden esilämmittämiseksi läpi vuoden, jolloin menisi vähemmän sähköä kuuman veden tuotantoon.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jatketaanpas ideaa hieman pidemmälle. Tuli tänään katsottua digiboksista aiemmin kuussa lähetetty dokumentti Prisma: Muovi – ihmeaineesta inhokiksi. Aika kalliiksi tulisi EPSin irroittaminen kierrätyskäyttöä varten rappauksen ja betonivalun välistä, joten olisi hyvä löytää muovittomia vaihtoehtoja. Onnistuisikohan kahden lämpöä eristävän tiiliharkkokerroksen väliin valaa betonikerros? Ymmärtääkseni tällöin voisi jättää kauniin tiiliharkkopinnan sisäpuolelta paljaaksi, sillä betonikerros takaisi seinän tiiviyden: rutkasti säästöä kaunis pinta. Tällä rakenteella passiivitason seinästä tulisi järkyttävän paksu, vaan tokkopa passiivitaso olisikaan tarpeen tällä esittämälläni aktiivisen lämpöeristämisen idealla. Pitäisi löytää optimaaliset ainevahvuudet ja maapiirin pituus ja asennussyvyys, jolla lämpötilan saisi seinän (tai kenties rungon laajemminkin) betoniytimessä pysymään optimaalisena ajatellen lämmitys- ja jäähdytysenergian minimointia.
Keravan aurinkokylä todisti jo 70-luvulla että maahan varastoitu lämpö ei pysy tallessa paitsi jos varastoalue on eristetty joka puolelta, siis erityisesti alapuolelta. Se on niin kallista että ei mitään järkeä. Kesäaikainen viilennys on halpaa ja helppoa ilmalämpöpumpulla, vain jonkun kympin kesässä. Viime kesänä tähän meni minulta yhteensä noin 30 euroa.
Tässä vastaesimerkiksi uudempi hanke Kanadasta: https://www.dlsc.ca/
Jonkin verran akateemista mielenkiintoa aurinkoenergialla lämmittämiseen esiintyy Suomessakin: https://www.aka.fi/fi/akatemia/media/Ajankohtaiset-uutiset/2015/energiaystavallista-asumista-aurinkokylakonseptilla/
Käsittääkseni noissa (jos missään) ei kuitenkaan ole tutkittu kuvailemaani aktiivista eristämistä; varmaan voisi puhua myös aktiivisesta eristeestä. Tuolla googlaamalla löysin yhden maininnan Tiede.fi:in keskustelupalstalta, jossa termillä viitattiin monituhatasteisen Maan vetykerroksen mahdolliseen eristävään vaikutukseen (muut maininnat viittasivat urheilutekstiileihin ja konekäännettyihin rakentamisaiheisiin sivustoihin).