Ilomantsissa tuhottiin kahden venäläisen divisioonan pääosat ankarissa taisteluissa 31.7. - 13. 8. 44. Näin pysäytettiin Puna-Armeijan viimeinen yritys tunkeutua Suomen sisäosiin.
Taistelut johti kenraalimajuri, Mannerheim ristin ritari Erkki Raappana erityisellä taidolla.
Taistelut johti kenraalimajuri, Mannerheim ristin ritari Erkki Raappana erityisellä taidolla.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Vihollinen eteni Ilomantsin suunnalla uhkaavasti. Tällöin ylipäällikkö siirsi viivyttävän 21. Prikaatin alueelle uusia joukkoja lähinnä Ratsuväkiprikaatin Kannakselta sekä mm. RajajJP 3:n. Taisteluja johtamaan ylipäällikkö määräsi kenraali Raappanan, joka siirtyi alueelle 14.D:sta pienen johtoportaan kanssa. Hän liitti Osasto R:ään myös joitain oman divisioonansa joukkoja.Vahvuus nousi noin divisioonaan.
Neuvostoliiton viljan varassa oltiin silti tuon 'voiton' jälkeen vielä pitkään Stalinin kuolemankin jälkeen. Etelärannikon ja Pirkanmaan työläiset maksoivat viljat sotakorvauksina pataraudalla ja antoivat sodan oikeiden voittajien pitää sitä kautta maatilkkunsa.
Venäläinen 289. D saarrettiin 31.7.-4.8. Päävoimana oli 21. Pr, jota tuettiin kahdella RvPr:n pataljoonalla. Tykistö tuki tehokkaasti.
Samaan aikaan RvPr:n pääosat saarsivat venäläisen176.D:n. Sen osat murtautuivat kuitnkin sitkeästi taistellen 2.8. saartorenkaan läpi itään ja pohjoiseen.
Joukkojen järjestelyn jälkeen 176. D kuitenkin suljettiin3.8. tiukkaan saaarrostukseen.
,,,,Taisteluja johtamaan ylipäällikkö määräsi kenraali Raappanan, joka siirtyi alueelle 14.D:sta pienen johtoportaan kanssa. ,,,,,,,
Kyllä sinne vietiin joukkojakin 14. D:sta, ei pelkkiä herroja.
Mutta turhaa uhoa oli lähteä hyökkäykseen. Olisi hyvin riittänyt vain tulpata tulijan tie ja antaa sen tapattaa miehensä turhissa hyökkäyksissä. Herrojen kunniankipeys ja näyttämisen halu maksoivat taas paljon suomalaista verta.
Eipä sillä ollut väliä kuka näytti ja mitä. Viisaina eivät lähteneet jonnekin hevonkuuseen rämpimään punataudin kourissa. Yksikin myöhästynyt sotakorvausten erä ja se olisi ollut torjuntavoitot siinä neukun katkaistua viljatoimitukset. Jouluna 1944 suostuivat pelastamaan torjuntavoittajat ennakkomaksuna lupauksesta toimittaa patarautaa. Huoltovarmuus jolla tänä päivänä oikeutetaan maa-aatelimme hulpeata elämää petti pahasti 40-luvulla. Lestijärvi on Suomen maatalousvaltaisin pitäjä ja neljännes Etelä-Pohjanmaan työpaikoista on maataloudessa.
"Kyllä sinne vietiin joukkojakin 14. D:sta, ei pelkkiä herroja."
Kuten totesin, taisteluijajohtamaan määrttiin Raappana apulaisineen. Joukot on eri asia. Kyllä niitäkin otettiin, sillä Marskin antamat joukot olivat melko vähäiset.
Kremlin kätyri haukkuu suomalaisten johtoa "turhista tappioista" aina kun suomalaiset pysäyttivät hyökkääjän heikosti johdetun massa-armeijan. Olisi ilmeisesti jo Talvisodassa vetäytyä heti Tornionjoelle, niin ei olisi tullut "turhia tappioita".
-----haukkuu suomalaisten johtoa "turhista tappioista" aina kun suomalaiset pysäyttivät hyökkääjän heikosti johdetun massa-armeijan. -----
Jaa "aina kun". Kerro niistä muista tapauksista. Tuo henkilö jota herjaat nimenomaan sanoo, että olisi pitänyt pysäyttää.
Olet paha ja ilkeä ihminen joka käy hullun natsin lailla jokaisen häntä uhmaavan ihmisen kimppuun haluten heidän fyysistä tuhoamistaan. Hitler, Stalin ja Lenin samassa persoonassa sisälläsi.
Halusiko isännät harventaa sodalla ei toivottuja lähettämällä sinne huutolaisia, punaorpoja ja mustalaisia tapettavaksi. Tämä oli eugeniikkaa. Nykyisinkin ainoastaan Pohjanmaan isännillä ja kartanonherroilla on varaa tyhmiin suviseuroihin ja muihin herännåisjuhliin osallistuviin kakaroihin. Kuka muuten tekee lomittajantyöt 'roskaväen' kuulua sukupuuttoon.
Typerys ylittää jo itsensä.
Suomessa oli yleinen asevelvollisuus, joka koski kaikkia miespuolisia kansalaisia tietyin ikä- ja terveysrajoituksin..
Sinä se ainut typerys olet. Rehuviljan kylväjät ja trokarit miehittivät poikineen kaikki selustan ja esikuntien asemat lähettäen 'roskaväen' etulinjaan. Itkevät lähes sata vuotta myöhemmin piinaamaltaa roskaväeltä rahaa uusiin 'jontikoihin' joilla kirmailla pitkin Pohojanmaan peltoja.
Typerää valetta.
Sotilaiden tehtävät määrättiin saadun koulutuksen, iän ja terveystilan sekä puolustusvoimien tarpeen perusteella.
Siviileillä ei ollut niihin mitään sanomista.,
"Sinä se ainut typerys olet. Rehuviljan kylväjät ja trokarit miehittivät poikineen kaikki selustan ja esikuntien asemat lähettäen 'roskaväen' etulinjaan. "
Tarkkispojalla on taas maaninen vaihe päällä! Tehtävät rintamalla määräytyivät sotilaskoulutuksen mukaan ja on harhaluulo se, että pelkällä anomisella olisi saanut värvättyä ketään turvallisimiin tehtäviin!
Kaikista sotialsarvoista kaatui rintamalla prosentuaalisesti eniten nuoria vänrikkejä eli joukkueenjohtajia! He varmaan olivat Tarkkispojan agendan mukaan he varmaan koostuivat paljolti huutolaisista, punaorvoista ja mustalaisista?
Raappana oli innokas erämies ja kalastaja.
Useasti lähti kalastamaan joenvarteen, ja pari ryhmää kp-miehiä varmistamaan , ettei vantkat tule samoille apajille.
Oli myös pätevä kentsu mottimestari.
Väitetään, että Marski soitti Raappanalle ja sanoi: Raappana, sotke ne suohon!
Tänähän ei ollut sotien wiimeinen voitto Suomen aseille, vaan maihinnousu Kemi-Tornion alueelle tehtiin syksyllä.
Jatkosodan loppupuolen taisteluista Ilomantsissa on vähän kirjoja, mutta jotain kuitenkin löytyy:
Hietaniemi Lauri, Aikio Hannu: Ilomantsista Ilomantsiin 1941 - 1944 JP1:n jatkosodan veteraanien kertomuksia
Kustantaja: , painovuosi:2016, 231 sivua, painos: 1
Appel Erik: Ilomantsin taistelu - elokuu 1944
Kustantaja: Schilds & Söderströms, painovuosi:2012, 152 sivua, painos: 1
Juutilainen Antti: Ilomantsi - Lopultakin voitto (signeeraus)
Omakustanne, 1994, 175 s., painos: 1
Koskimaa Matti: Karhumäestä Ilomantsiin - II Armeijakunnan vetäytyminen Maaselän Kannakselta Tolvajärvelle ja Ilomantsiin kesällä 1944
WSOY, 2000, 224 s., painos: 1
Kaila Osmo I. - Salomaa Martti - Sinnemaa Heinz-Erik - Vaismaa Lasse (toim.): Vansjärveltä Ilomantsiin - Venttiprikaatin taistelujen tie 1943-1944
Kustantaja: 21.Prikaatin Kilta ry, painovuosi:1993, 159 sivua, painos: 1
Lahti Tapani: Kaveria ei jätetä - Sotamuistoja Inon rannoilta Ilomantsiin
Kustantaja: Kaakkois-Kymen Aluesäästöpankki, painovuosi:1989, 46 sivua, painos: p1
Leitzinger Jorma: Ilomantsista itään - Ilomantsin tuhoamistaistelut 1944
Kustantaja: , painovuosi:1988, 315 sivua, painos: 1
Tuomaala Eero: Ilomantsin motti
Kustantaja: Tammi, painovuosi:1970, 231 sivua, painos: 1
Raappana alisti illalla 2.8. eversti G. Ehrnroothinkomennosdsaolleet joukot RvPr:n komnetajalle,eversti urho Tähtiselle. Tämä vapautti Kustun myö HRR:n komnetjuudesta. Tilalle tuli majuri Sirama.
Taisteluisa alkoi uusi vaihe eli venäläisten apujoukkojen yritysten murtaa saartorinki torjuminen.
Myös JP 6:sta kertova "Nuoren jääkärin tie" kertoo Ilomantsin taisteluista. JP 6 oli ensin Tali-Ihantalassa, josta se siirrettiin vahvistukseksi mukaan onnistuneeseen vastahyökkäykseen Ilomantsiin.
Ei ihan noinkaan.
JP 6 oli Ahvenanmaalla, josta se suurhyökkäyksen alkaessa siirrettiin Kannakselle ja liitettiin Ratsuväkiprikaatiin. Se taisteli Länsi-Kannaksella ja Viipurin lahdella ja siirrettiin sitten Ilomantsiin.
Mennään+suoraan+lopputulokseen.
"Omat+henkilöstötappiot+olivat+raskaat.+Joissain+yksiköissä+jopa+lähes+30+%."
Lykkäät+pötyä.
Stallari: "Montako kenraalila tai everstiä mahtoikaan kaatua tai haavottua tässä operaaatiossa vai pitivätkö hyvän huolen itsestään ?"
Ei tainnut yksikään kaatua tai haavoittua, mutta joitakin komentajia kyllä vaihdettiin loppuun uupuneina. Komentajan tehtäviin kun kuuluu nimenomaan pitää huolta alasistaan, ei itsestään. Tiesitkö?
Vastoin stallarin kuvitelmia kaatuneiden komentajien määrä ei kerro taistelun onnistumisesta, vaan yleensä tappioista.
Komentajan tehtävä on nimittäin johtaa joukkojaan, ei kaatua. Ei edes stallarin iloksi.
Kyllä kenraaleja ja everstejä pitkän sodan aikana haavoittui, kaatui tai menehtyi eri syistä. Helpottaako stallaria?
......Operaatio oli todella paikallaan, vaikka se voittona stallareita edelleen kyrsiikin.....
Onko sinulla mitään omakohtaista ajatusta puolusteluksi vai sekö sinulle riittää kun m-heim antoi käskyn, silloin hyökkäyksen täytyi olla superälyä.
-----Yksi torjuntavoitto tuli muiden päälle.-----
Yksi turha nuorten miesten tapattamisjuhla sodan lopussa vanhojen ukonpaskojen kunniankipeydestä. Suomen asema Moskovan neuvotteluissa ei tuosta verenvuodatuksesta parantunut vähääkään. Joten missä pihvi ? Taistelu vain taistelun itsensä vuoksi ja sitä hoopot vieläkin ylistävät.
"Onko sinulla mitään omakohtaista ajatusta puolusteluksi vai sekö sinulle riittää kun m-heim antoi käskyn, silloin hyökkäyksen täytyi olla superälyä."
Miksi pitäisi puolustella maahanhyökkäyksen torjumista? Stallarithan ylistävät samaa puuhanneen Puna-Armeijan suorituksia.
Tuossa tilanteessa ei tosiaan vastahyökkäyskäskyä olisi annettu, ellei sitä pidetty välttämättömänä.
"Yksi turha nuorten miesten tapattamisjuhla sodan lopussa vanhojen ukonpaskojen kunniankipeydestä. "
Voihan onnistunuttta puolustustaistelua määritellä noinkin. Stallarin katkeruus Suomen itsenäisyyden säilymiseen näkyy siinäkin.
"Suomen asema Moskovan neuvotteluissa ei tuosta verenvuodatuksesta parantunut vähääkään. Joten missä pihvi ? Taistelu vain taistelun itsensä vuoksi ja sitä hoopot vieläkin ylistävät."
Taistelulla estetiin tilanteen paheneminen entisestään. Vain stallarit tiesivät tuossa vaiheessa Moskovan syyskuun neuvottelujen tuloksen.
Kesän -44 torjuntavoiton sietäminen on stallareille vieläkin ylivoimaista.
Ilomantsin jälkeen 22. 8 44 presidentti Mannerheim katsoi ajan kypsäksi ottaa yhteys NL:oon ja ehdottaa neuvotteluja.
Se johti vähitellen aselepoon 4.9. ja välirauhaan 19.9. 44.
Ehdot olivat raskaat, mutta torjuntavoittojen aniosta itsenäisyys säilyi stallarien harmiksi. Niitä kyrsii vieläkin,kuten palstalla näkyy.
Sinähän se täällä nuolet neukuille kalustoa wuomalaisten tappamiseen toimittaneita anglo-sakseja. Järkeilet asian sillä tavalla, että Suomi demokratiana oli dollaridemokratian ja neukun yhteinen vihollinen. Lahtarithan päästivät lopulta sosiaalidemokraatteja suojeluskutiin talvisodan jälkeen ja alkouvat hoitaa punaistenkin hautoja. Kyllä Suomi ainakin demokraattisempi oli kuin hinduja nälkiinnyttänyt Englanti, mustia toisen luokan kansalaisina kohdellut jenkkilä ja lähinnä suomalaisia punapakolaisia ja amerikansuomalaisia sosialisteja Sandarmohissa lahdannut Neuvostoliitto. Me kaikki muuta odotamme anteeksipyyntöä anglojen rahamiehiltä ja Kremliltä suomalaisten työläisten murhista 1939-1945 ja suomalaisten sotavankien ja loikkarien kuolemista 1945-1955. Emme halua NATOON jota suomalaisia murhaamaan auttaneiden jälkeläiset hallitsevat. Toivomme Iranille menestystä ja monen pojan lähettämistä ruumissäkissä kotiin Lontooseen ja Texasiin, jos alkavat isottelemaan 2003 tyylliin.
Tietoa sekopäälle:
Älä lykkää pötyjäsi minun nimiini.
1. En nuole anglosakseja, enkä ketään muitakaan.
2. Demokraattinen Suomi ei ole kenenkään vihollinen.
3. Suojeluskunnat avattiin kaikille "Tammikuun -40 kihlauksessa".
4. Suurvaltojen anteeksipyyntöjä saatte odottaa maailman tappiin.
5. NATO on demokraattisten maiden puolustusyhteisö.
6. Iran on pappien hallitsema diktatuuri.
7. USA harjoittaa politiikkaansa oman harkintansa mukaan.
8. Palstan sekopäissä olet kärkijoukkoa.
"Halusiko isännät harventaa sodalla ei toivottuja lähettämällä sinne huutolaisia, punaorpoja ja mustalaisia tapettavaksi."
Voi hyvänen aika sentään tuota järjen köyhyyttä !!!
Meillä täällä Suomessahan jokainen saa toki ilmaista näkemyksiään ja mielipiteitään aivan vapaasti, sen takaa lainsäädäntö, ja hyvä näin. Mutta luulisi tyhmimmälläkin tiltulla olevan jonkinlaisen itsesuojeluvaiston möläytystensä tason suhteen. Realistinen asioiden ymmärtäminen näyttää olevan joillekin täysin vieras asia.
Nooh Urjalasta kaatui toki Nuutajärven kartanon isännän poika talvisodassa. Yleensä sodassa sääntönä oli kuitenkin pyrkiä säästämään siementä paremman väen kohdalla.
Hölynpölyä.
Mikään tiettyjen ihmisten säästäminen ei ole sodassa mahdollista.
Eniten suhteellisesti kaatuu ja haavoittuu nuoria upseereja ja aliupseereja.
Esimerkiksi viime sodisssa lukuiset kenraalit,ministerit, yritysjohtajat jne menttivät poikiaan ja muita sukulaisiaan.
Kirjoita toki vielä joku kommentti asiasta, niin saamme vielä hyvät iltanaurut.
Ottaako totuus peräsuoleen noin kovasti. Venäläisethän kohtelivat esimerkiksi georgialaisia samalla tavalla. Jooseppi oli oman kotimaansa 'nurkkakuntaisen suon' asukkaiden kova lahtaaja. Georgia emenetti väestöstään neljänneksen eli enemmän kuin Pohjois-Venäjä. Mukava nähdä miten nykypäivänä kuolevat enemmin kuin lähtevät korpeen rämpimään jonkun Putinin tqi Duginin takia.
Loppukesästä 1944 Suomen armeija oli edelleen merkittävä alueellinen voimatekijä. Armeija oli ottanut vastaan iskuja, mutta eivät juuri siviilit. Armeijan vahvuus, kokemus, aseistus ja ammustilanne olivat paremmat kuin kertaakaan 1939 jälkeen tai sitä ennen. Se oli lyönyt hyökkäyksen ja takana oli vielä käyttämätön puolustuslinja. Neuvotteluille oli siis käyttökelpoiset lähtökohdat.
Neukutkin tajusivat, ettei heidän kannattanut tunkea enää päätään lihamyllyyn, jonka terät muodostuivat tappavan tehokkaasta tykistöstä, uusista pst-aseista ja hankalasta maastosta.
Suomen armeija kotiutui syksyllä 1944 täysissä voimissa. Ja kaiken varalta sen mahdollista liikekannallepanoa suojaamaan varustettiin ns. asekätkentäjutussa raskasaseinen pataljoona jokaiseen maakuntaan.
Stallarien mielestä suomiloisten olisi pitänyt juosta Tornionjoelle joulukuussa 1939 tappioiden välttämiseksi.
Korpisodassa suomalaiset kyllä pärjäsivät venäläisille.
Lapin sodassa vain kävi niin, että suomalaisten taktiikan perinpohjin tunteneet sakut irtautuivat aina ennen mottiinjääntiä. Metsätaisteluissakin ne pärjäsivät yllättävän hyvin. Olihan eletty Suomen metsissä vuosikausia. Tosin taisteltu oli alkuvaiheen jälkeen lähinnä hyttysiä vastaan.
Vaarini taisteli tuolla Ilomantsissa ja kyllä heidänkin porukastaan kaatui komppanianpäälliköitä ja muutakin päällyshenkilöstöä, ei se sotilasarvoa katso kun lähtö tulee. Tappiot olivat kovat, mutta vielä kovemmat ne olivat naapurilla. Antti Juutilaisen kirja on hyvä ja kertoo kyllä selkeästi tapahtumat sisältäen runsaasti kuvamateriaalia ja karttoja, että asiasta sen enempää tietämättäkin pysyy perässä. Ilomantsin voitto oli ehdottoman tärkeä Suomelle, niin kuin kaikki muutkin torjuntavoitot 1944. Kovin vähän siitä on silti puhuttu aikojen saatossa.
Ei Ilomantsista sopinut melskata, kun se tuli juuri ennen taistelujen päättymistä.
EI YYA-aikana yleensäkään sopinut Puna-Armeijan vastoinkäymisistä puhua.
Nyt tuota aikaa ihailevat toistelevat silloista propagandaa totena.
Hieman myöhässä!
Tosiaan, muutama hihuli yrittää vääristellä palstoilla viime sodan tapahtumia, jatkaen bolshevikkien propagandaa.
Ilomantsi täydensi hyvin Kannaksella saavutettua torjuntavoittoa.
Presidentti Mannerheim katsoi aikansa jahkailtuaan ajan nyt oikeaksi ottaa yhteys NL:oon. Siitä alkoi tie rauhaan. Mutkia riitti.
Ilomantsissa NL:lla oli vakava pyrkimys iskeä kokonaisella vahvalla armeijakunnalla U-linjan selustaan. Kahden hyökkäyksen kärjessä olleen divisioonan takana seurasi peräti 5 prikaatia, joista 1 panssPr. Ilomatsin tienristysten valtaamisen jälkeen kokonainen armeijakunta olisi ollut riittävän vahva hyödyntämään alueen tieverkkoa ja kääntymään etelään. Eli perimmäinen tarkoitus oli saada suomalaiset U-linjalle mottiin tai irtautumaan sieltä. Toimintamalli oli sama kuin itärintaman eteläosissa saksalaisia vastaan -43 syksyllä ja sen jälkeen. Josaain kirjoituksissa NL:n hyökkäystä Ilomantsissa on kummasteltu ja pidetty sitä ikään kuin "epätoivoisena" viimeisenä yrityksenä, mutta siihen käytetyt joukot ja niiden koulutus olivat ihan toista kuin esim. Raatteen tiellä -39, missä hyökkäsi vain yksi divisioona. NL saattoi luulla Ilomantsissa, että suomalaisilla olisi ollut vastahyökkäyksiin kelpaavat joukot lopussa. Tämmöinen harhaluulo kun oli yleistä kaikilla sodan osapuolilla toisistaan sodan loppuin asti.
Noinhan asia oli.
Ilomantsi oli onnistuneen torjuntataistelun viimeinen vaihe ja piste iin päälle.
Onneksi hyökkäys Kannaksella oli pysäytetty ja lisäjoukkojen irrottaminen sieltäkin mahdollinen.
Tosin Ratsuväkiprikaatin lähettämien korpisotaan ei ollut kovin onnistunut ratkaisu.
Se oli kärsinyt pahasti Kannaksella ja Viipurinlahdella, mutta Marski halusi lempiaselajinsa saavan mahdollisuuden kunnostautua.
Kannattaa muuten muistaa, että Raappanan 14. Divisioona perääntyi Rukajärven suunnalta voittamattomana Suomen puolelle ja piti loppuparaatinkin.
Sen mahdollisti osaltaan Ilomantsin voitto, jonka Raappana johti ja johon divisioonan joukkoja osallistui rykmentin verran.
Ilomantsi todisti Suomen armeijan taistelukyvyn säilyneen loppuun asti, vaikka Kannaksella oli koettu hyvin vaikeitakin vaiheita.
Hyökkäykset torjuttiin kaikkialla ja itsenäisyys säilyi.
Kuten tiedämme, palstan stallareille torjuntavoitto on jo sananakin sietämätön.
Sen voittaa vain sanapari Suomen itsenäisyys.
Tosi on. Toisaalta stallarit osoittavat suurta intoa myös Suomen armeijan mustamaalaamiseen.
Erityinen into on todistaa, että kesän -44 torjuntavoittoa ei ole saavutettukaan, vaikka sen todistavat mm. venäläiset tutkijat.