Tässä tilasto Puna-armeijan omien arkistojen mukaan:
Puna-armeija Kannas/ Karjala/ Yht
-kaatuneet 23 098/ 23 127/ 46 225
- kaikki 113 242/ 99 944/ 213 186
Tappiot Kannaksella olivat siis noin 60 % alkuvahvuudesta. Täydennys oli varattu mm. kaksi upseerirykmenttiä.
Stallari:"Puna-armeijan tappiot tuskin olivat ennen Tali-Ihantalaa edes sitä mitä suomalaisten omat tappiot. Laatokan Karjalakin tyhjennettiin taisteluitta."
Juuri pahemmin ei voisi valehdella.
Puna-armeija Kannas/ Karjala/ Yht
-kaatuneet 23 098/ 23 127/ 46 225
- kaikki 113 242/ 99 944/ 213 186
Tappiot Kannaksella olivat siis noin 60 % alkuvahvuudesta. Täydennys oli varattu mm. kaksi upseerirykmenttiä.
Stallari:"Puna-armeijan tappiot tuskin olivat ennen Tali-Ihantalaa edes sitä mitä suomalaisten omat tappiot. Laatokan Karjalakin tyhjennettiin taisteluitta."
Juuri pahemmin ei voisi valehdella.
Vastaukset 90
Vanhimmat
Eli luvut todistavat jälleen kerran, että nimenomaan torjuntavoitot estivät läpimurron ja etenemisen sisämaahan, joka olisi johtaneet massaraiskauksiin ja maan sovjetisointiin!
Kun lukee roska-avauksesi niin pakko olla samaa mieltä kanssasi ja viestiä sinulle: "Juuri pahemmin ei voisi valehdella.".
Pakko on sanoa sinulle sama. Kumosin tekemäsi järjettömän avauksen ja kerron totuuden.
Valehtelevatko siis suomalaiset ja venäläiset tilastot ja tutkijat, vai sinä, surkea stallari?
Kun stallarit väittävät Puna-ameijan läpäisseen suomalaisten asemat tuosta vain, on kerrottava Puna-armeijan omien tilastojen tiedot ajalta 10.-15.6.
Läpimurron suorittanut 21. A menetti tuona aikana 1100-2300 miestä päivittäin.
Suomalaisten tappiot olivat tuossa vaiheessa myös erittäin suuret, sillä myös karkuruus ryöpsähti käsistä erityisesti 10. D:ssa. Sen JR 1 menetti parissa päivässä noin 800 miestä.
Panssarivanujen tappioita on Ohto Manninen tutkinut alkuperäisaineistosta.
Hän tulee siihen tulokseen, että kun vaunumiehistöjen tappiot olivat noin 1 200 miestä, niin vaunuja olisi tuhoutunut noin 300. Suomessa on esitetty paljon suurempia arvioita, mutta Puna-armeijalla oli tehokas korjausjärjestelmä ja vaunuja voitiin viedä rautateitse Leningradin tehtaisiin korjattaviksi.
Toinen asia on, että vaurioitunugt vaunu ( noin 860) oli pois taistelusta ainakin jonkin aikaa, mikä oli puolustajan kannalta tärkeää.
Siis tuhoutuneita ja vaurioituneita vaunuja oli yhteensä 1160?
Läheskään aina kun vaunu pysäytettiin miinalla, lähitorjunta-aseella, kanuunalla tai kenttätykistön tulella, ei koko vaunun miehistö kaatunut.
Miltä ajanjaksolta Mannisen tilastot muuten ovat?
Puna-armeijan tavoite tuhota Suomen armeija ja saada se ja Suomi antautumaan epäonnistui totaalisti.
Torjuntavoitto oli selviö, joskin raskain uhrein.
eikös 1943 teheranissa sovittu ettei suomea vallata annetaan kunnollinen opetus sanoi stalin
On nyt oiikeistolla hätä ja parku koettaa todistella punasotilaita kaatuneen koko ajan hirveällä taajuudella kesäkuussa -44 vaikka taistelujakaan ei juuri käyty. Suomen armeija vetäytyi asemasta toiseen nopsaan tahtiin ilman voitokkaita hyökkäyksiä kuten Talvisodassa.
Että P-armeija olisi kuitenkin menettänyt miehiä paljon rajumpaan tahtiin kuin Talvisodassa vaikka siinä sodassa joukot hyökkäsivät ihmisaaltoina suomalaisten kk-tuleen.
Lykkäät pötyä.
Kyllä stallarinkin on parasta uskoa Puna-armeijan omiin ilmoituksiin tai esittää sitten todistelut väitteilleen.
Taidat olla tuo valheellisen avauksen tekijä? Toistelet samoja valeita. Kannattaisi tarkistaa asiat etukäteen. Valeista jää aina kiinni. Et saa kehuja työnantajaltasi, mikä se lieneekin .
”On nyt oiikeistolla hätä ja parku koettaa todistella punasotilaita kaatuneen koko ajan hirveällä taajuudella kesäkuussa -44 vaikka taistelujakaan ei juuri käyty. ”
Aika erikoinen käsitys stallarilla? Merkittäviä taisteluja käytiin Siiranmäessä, kuuterselässä, Tienhaarassa ja lopulta Tali-Ihantalassa käytiin suurin pohjoismaissa koskaan käyty maataistelu!
Kesän -44 tappioita ovat tutkineet myös venäläiset arkistojensa perusteella.
Tulokset ovat periaatteessa täysin yhteneviä suomalaisten kanssa, joskin tulkintaeroja on.
Esimerkiksi Pavel Aptekar on saanut Kannaksen tappioiksi kesällä -44 yhteensä
125 000 miestä, mikä on hieman enemmän, kuin useimmilla suomalaistutkijoilla
( mm. Manninen 113 000).
Muistettakoon, että suomalaistappiot - 44 olivat olivat kaatuneina noin 20 000 ja kokonaistappiot noin 50 000. Siis kaikilla rintamilla yhteensä pl Lapin sota.
Kaksi on voittamatonta Pallo-Veikot ja puna-armeija !
Eikö ne koskaan voittaneet mitään?
Neuvostoarkistojen mukaan tappiot olivat 105 000, joista kaatuneina 22 000 miestä. Tiihonen osoittaa tutkimuksessaan, että neuvostojoukot kärsivät Karjalan kannaksella kesällä 1944 em. lukuja huomattavasti suuremmat tappiot. Hän päätyy laskelmissaan 2 703–3 863 mieheen päivää kohden. Tiihonen arvioi kokonaistappioksi 189 000 miestä. Hänen tutkimustensa perusteella Kannaksella haavoittui tai kuoli 1000–1 400 Leningradin Rintaman sotilasta kilometriä kohden.
Tappioiden tuottaminen voidaan myös ilmaista suomalaisten taidokkaasti onnistuneena strategisena viivytyksenä – yhtenä toisen maailmansodan onnistuneimmista – jossa oikea-aikaisella ja maantieteellisestä syvällä alueella heikennetään vihollista ennen ratkaisutaisteluja. Kolmannes tappioista tuotettiin Karjalan kannaksen viivytystaisteluissa.
Ratkaisun hetkellä kesä-heinäkuun vaihteessa aiemmin suomalaisiin nähden ylivoimaiset neuvostojoukot olivat kärsineet valtavan mieshukan ja hyökkäävien joukkojen iskukyky lopussa, reservejä ei enää ollut.
-----Tappioiden tuottaminen voidaan myös ilmaista suomalaisten taidokkaasti onnistuneena strategisena viivytyksenä----
Älä yritä, viivytystaistelut eivät ole mitään tuhoamistaisteluja olkoot kuinka taitavia hyvänsä. Siinä sananmukaisesti vain viivytetään hyökkääjää, ettei se ihan juoksuvauhdilla tulisi. Varsinaisia taisteluja käytiin niin Kannaksella kuin Itä-Karjalassakin vain muutamin paikoin ja nekin olivat lyhytaikaisia eikä kenenkään historioitsijan mukaan Puna-armeija menettänyt niissä miehiään massoittain.
Oikeiston luvut ovat humpuukia ja perustuvat Talvisotaan.
”muutamin paikoin ja nekin olivat lyhytaikaisia eikä kenenkään historioitsijan mukaan Puna-armeija menettänyt niissä miehiään massoittain.”
KAIKKIEN historioitsijoiden mukaan menettivät merkittävän osan eikä Tali-Ihantalassa enää ollut reservejä!
Etkö lue vastauksia kun toistelet samoja hölmöyksiä?
Aika erikoinen käsitys stallarilla? Merkittäviä taisteluja käytiin Siiranmäessä, Kuuterselässä, Viipurin lahdella, Tienhaarassa ja lopulta Tali-Ihantalassa käytiin suurin pohjoismaissa koskaan käyty maataistelu!
"Eräs tunnettu rakennusliike teki aitauksista niin huteria, että suurin osa NL:n Karjalan rintaman tulevista ylemmistä upseereista karkasi ja aiheutti varmasti tuhansien sotilaiden tappiot Suomelle."
Silkkaa pötyä. Tulevat punaupseerit ( noin 1 400) koulutettiin pääasiassa Neuvosto-Venäjälle joko jo 1918 loikanneista tai sitten sodan jälkeen menneistä.
Talvisotaan näistä osallistui noin 90, vain pieni osa toimi rintamalla. Jatkosodassa oli vielä pienempi määrä, lähinnä 71.D:ssa Itä-Karjalassa. Jotkut toimivat kyllä tulkkeina ja kuulustelijoina.
Suurin osa katosi jo 1920-luvun vainoissa ja loput Stalinin puhdistuksissa.
Peräti noin 200 palasi eri keinoin Suomeen ennen sotia ja eleli hissukseen.
Sotien tappioihin näillä ei ollut juuri merkitytä.
Stalin löi päätä Karjalan mäntyyn. Lopulta piti luovuttaa ja lähteä Berliiniä raiskaamaan.
Kyllä Berliini oli koko ajan ykköstavoite.
Suomi piti hoitaa tuosta vain, mutta ei se onnistunutkaan siten kuin oli suunniteltu.
Tappiot olivat suuret ja aikakin loppui. Peli vihellettiin poikki. Aikanaan jatkettaisiin.
kyllähän saksalaisetkin osasi raiskauksen
Puna-armeija sieti kovan kurin takia suuretkin henkilötappiot.
Rajansa oli silläkin, kuten taisielut Suomen rintamilla Talvi- ja jatkosodissa osoittivat.
Puna-armeijan tappiot olivat usein 4-5 kertaiset suomalaisiin verrattuina.
Kesän -44 taistelujen kovuutta suomalaisille osoittavat kuitenkin kaatuneiden määrät: Suomi 19 99 . NL 46 200.
Todellisuudessa+tappiot+olivat+vain+30+%+kokonaisuudessaan,+lukujen+tuplaamonen+tekee+niistä+epäuskottavia.+Ainut+suuri+taistelu+oli+Valkeasaari,+muut+olivat+puolta+pienempiä.+Tiihosen+mukaan+tappiot+olivat+vähintään+30+ja+enintään+40+prosenttia+rintaman+käytettävissä+olevien+joukkojen+vahvuudesta+laskutavasta+riippuen.+Keksi+jotain+muuta.
Kannaksella+Puna-armeijan+kokonaistappiot+olivat+heidän+omien+tilastojen+mukaan+noin+60+%+eli+113+000.+Kaatuneita+oli+23+000+eli+12+%.+Koko+vahvuus+oli
Ensinnäkin+Karjalankannakselle+keskitettiin+kaksi+armeijaa,+noin+500+000+miestä.+Ainoastaan+Ihantalassa+on+kirjattu+yli+50+%+tappioita,+Tiihonenkin+pitää+40+%+ylärajana.+Ennen+Ihantalaa+NL:n+vahvuus+täydennettynä+oli+heikentynyt+25+%+ja+oli+silti+yli+2x+Suomen,+puhumattakaan+panssarijoukoista,+25.6.+jälkeen+tilanne+muuttui,+kun+täydennyksiä+ei+enää+tullut+ja+kalustoa+ajettiin+etelään.+Tappiot+olivat+siis+korvaamattomia+vain+25.6.+jälkeen,+taistelutkin+vastaavasti+paljon+pienempiä.
"Ensinnäkin Karjalankannakselle keskitettiin kaksi armeijaa, noin 500 000 miestä."
Ja lähde oli?
Mannisen mukaan Leningradin rintaman alkuvahvuus oli 188 000 miestä.
Myöhmmin siihen liitettiin myös 59. A.
Puoli miljoonaa voidaan saada, jos Baltian suunta lasketaan mukaan. Se erotettiin kuitenkin omaksi rintamakseen.
Baltian ja Kannaksen taistelujen rungon muodostivat samat Govorovin alaiset yksiköt.
Höpö-höpö.
Baltian joukot erotettiin omaksi rintamakseen.
Kun Baltiassa näytti syntyvän parempaa menestystä kuin Kannaksella, keskeytettiin Leningradin rintaman hyökkäys ja huomattavia voimat irrotettiin ja lähetettiin Baltiaan.
Todellisuudessa taistelun kulku oli täsmälleen päinvastainen. Näin siis Jr27 perinnelehti. Stalinilla ei suinkaan ollut loputtomasti materiaalia, vaan sitä kierrätettiin ovelasti. Panssariyksiköiden kerma oli samaa, mitä kevättalvella Virossa. Suomen ilmavoimat tiesivät nämä yksiköt, mutta tietoa ei ymmärtänyt maavoimissa kukaan.
Narvan jälkeen tulivuoroon Karjalan kannas. Puna-armeija ei siis ollut saavutta-nut tavoitteitaan. Saksalaisten Narvan armeija pystyi pääosin pitämään asemansa.. Kun Narvan suunnalla ei oltu edistytty, Stalin lähti hakemaan ratkaisua muulta suunnalta. Kun Narvan ”ovesta” ei päästy, hän päätti yrittää ”saranapuolelta”. Muun muassa 2. Iskuarmeija vedettiin ensin huoltoon ja sitä alettiin sen jälkeen siirtää Karjalan kannakselle. Suo-men vuoro lähestyi. Narvan suunnalla ei tapahtu-nut mitään ennen heinäkuuta 1944. Suomen kannalta oli eduksi, että ti-lanne säilyi tällaisena edessä olevien Kannaksen suurtaistelujen ajan
Hyökkääjien kokonaisvahvuus oli 260 000-270 000 miestä ja 580 hyökkäysvaunua. Talvisotaan verrattuna yli puolta vähennän sotilaita ja vain murto-osa panssarivaunu määrästä. Hyökkäystä tukivat13. Ilma-armeija jonka kaikki rykmentit (mm 191 IAP) eivät osallistuneet taisteluihin.
VT-linjan puhkaisun jälkeen suurin osa ylijohdon tykistöstö siirrettiin muualle. Viipurin valtauksen jälkeen STAVKA veti Kannakselta pois Tu-2 lentorykmentin ja 21.6.44 jälkeen suurimman Il-2 rykmentin (999 ShAP).
22.6.44 yöllä Stalin kaatoi kylmää vettä Leningradin Rintaman esikunnan niskaan: hän ei antanut lisäjoukkoja uutta läpimurtoa varten. Ohto Mannisen mukaan 1/4 Leningradin Rintaman 21.Armeijasta ei edes osallistunut Tali-Ihantalan taisteluihin. Neuvostoliittolaisten lentojoukkojen suurin lentomäärä Kannaksella oli 14.6.44. Sen jälkeen painetta ei enää nostetta vaan pikemminkin vähennettiin.
Kaikesta päätellen Neuvostoliiton sodanjohdon tavoite ei ollut Suomen valtaus vaan Suomen irrottaminen sodasta Teheranissa sovittujen päätösten mukaisesti. Suomalaiset itse ovat rakennelleet Tali-Ihantalasta myytin jolla yrittävät peitellä hävittyä hyökkäyssotaansa.
*****Penna Tervo*****
Fasistille: Stavkassa Suomen operaatiota ehdottanut komentaja oli taistellut natseja vastaan Kaukasuksella.
Pelkästään Govorovilla oli 260 000 miestä Oeschin tietojen mukaan.
Tuliylivoiman takia miesylivoimalla ei ollut suurta merkitystä. 600 panssaria etupäässä Narvan suunnalta, 1000 lentokonetta, 3000 kenttätykkiä, tässä vain panssari- ja jalkaväki.
"Pelkästään Govorovilla oli 260 000 miestä Oeschin tietojen mukaan."
Entä Govorovin omien tietojen mukaan?
Panssarivaunuja ja rynnäkkötykkejä oli oli noin 500.
"Fasistille: Stavkassa Suomen operaatiota ehdottanut komentaja oli taistellut natseja vastaan Kaukasuksella."
Stallarille: Useimmat Puna-armeijan komentajat olivat taistelleet saksalaisia vastaan.
Monet olivat myös hyökänneet Talvisodassa Suomeen ikävin seurauksin Puna-Armeijalle.
Sinä et erota suurvaltaa täivaltiosta.
NL:n tauksesa ei eroa olekaan.
Aivan samoin, kuin stallari ei eroa täistä.
Täivaltio nazin mukaan tarkoittaa nazin kädestä syövää ja pilakuvassa johtajan pyllyä nuolevan apua anelevan piskin luomusta, ei valtiota, missä täit ovat yleisiä.
Hyvin kelpasi n4eukkulan pskatunkiolle liittolaisuus täivaltion kanssa 23.8.1939.
Tiltun muisti pätkii?
Ei kai 3. valtakunta täivaltio ollut.
https://i.redd.it/03dnbmws1gm11.jpg
https://1.bp.blogspot.com/-pnA6-bfkE5E/VxdLuykg1BI/AAAAAAAAKGg/CheoTDCrP9QvfZD_RGbdYLKYFdhKokAgQCLcB/s1600/ts-pilakuva 1939.png
Pelkästään Talin Ihantalan taistelussa 21.A menetti 20 78miestä. 30. KAK kärsi pääosan tappioista ja oli vedettävä pois taistelusta.
Myös suomalaisten tappiot olivat suuret.
Bandalissimus Staalinilla oli kova kokemus päämajan palvoman nazin pääfyyreristä, joten suomalaiset olivat vain välipala hyvin koulutetulle ja huolletulle puna-armeijalle.
Puna-armeijan suurella ylivoimalla alkanut hyökkäys torjuttiin Tali-Ihantalassa
raivoisalla taistelulla, jota tykistö ansiokkaasti tuki.
Stalin käski lopettaa hyökkäyksen siihen ja siirtää 21.A: ylimääräisen tykistön ja panssarijoukot Baltiaan.
Merkittävämpiä olivat Leningradin rintaman 2.iskuarmeija ja Olhavan rintaman panos.
Miten ne Kannakselle vaikuttivat?
Nehän olivat Baltiassa koko ajan.
Oleellista oli, että Stalin katsoi Baltian suunnan Suomea tärkeämmäksi heti,kun välitön uhka Leningradia vastaan oli poistettu myös pohjoisen puolelta.
Tässä+saitissa+on+esitetty+Puna-armeijan+todelliset+tappiot+heidän+omien+ilmoitustensa+mukaan.
Älä+viitsi+tuota+60+%,+kun+lapsenkaan+järkeilyllä+siihen+ei+kukaan+usko.
Kumoatko NL:n omat tappiotilastot?
Peruste?
Esitä muutakin kuin stallarin lapsenusko neuvostopropagandaan.
Viipurioperation+jälkeen,+voimasuhteet++olivat+nyt+tasoittuneet+suomalaisten+eduksi.+Venäläis-teoksen+mukaan+21.+ja+23.+armeijassa+sekä+rintaman+reservinä+oli+yhteensä+26+jv+divisioonaa,+mutta+vahvuus+oli+nyt+laskenut+21.armeijassa+4000--6500+ja+23.Armeijassa+4200-6600+mieheksi+divisioonaa+kohden.+Kun+otamme+keskiarvoksi+5300,+saamme+yhteensä+koko+rintaman+jv+divisioonien+vahvuudeksi+137.800+miestä.+Verrattuna+vahvuuteen+Valkeasaaren+9.+6.+(180.900)+saamme+poistumaksi+Viipurin+operaation+aikana+43.100+eli+lähes+24+%.
Tappiot olivat ehkä yksi syy Stalinin päätökseen keskeyttää 12.7. hyökkäys sen tultua Ihantalassa torjutuksi.
Sekä jalkaväen että panssarijoukkojen tappiot kasvoivat NL:n mittapuidenkin mukaan sietämättömiksi.
Lisäksi Stalin halusi murtaa Saksan puolsutuksen Virossa Panther asemassa. Suomen katsottiin jo olevan pois pelistä ja toivovan rauhaa.
Hyökkäyksiä sai jatkaa paikallisin voimin, jos menestystä oli odotettavissa.
Pyöräkankaan tansseissa Stalinin pää kääntyi.
- Etulinja oli jo tyhjä suomalaisista, kun tulimme. Yksi vihollisen konekivääri siellä oli, mutta se karkotettiin, Mäkinen muisteli.
Vihollinen yritti heti läpimurtoa, mutta se torjuttiin. Suomalainen tykistö ja saksalainen lento-osasto löivät sen joukot tehokkaasti hajalle jo ryhmitysvaiheessa.
Mäkinen ja loimaalainen Ihantalan veteraani Pekka Kopu hankkivat uutuuskirjan itselleen jo muutamaa hetkeä ennen sen julkistamista. He eivät olleet ehtineet siihen vielä syvällisemmin perehtyä, mutta pitivät sen kirjoittamista tarpeellisena.
- Nyt alkaa olla viimeiset hetket saada muistot talteen, sillä veteraanijoukko harventuu nopeasti. Meidän rykmenttimme osuus on sotahistorioissa jäänyt aika vähälle, vaikka sillä oli ratkaiseva osa torjuntavoitossa, veteraanit sanoivat.
JR 35 heitettiin tukkimaan rintamaan syntynyttä aukkoa, josta vihollinen päävoimillaan yritti läpimurtoa. Rykmentti yhdessä samalla seudulla taistelleiden Lapin Jänkäjääkäreiden eli JR 12:n ja Erillinen Pataljoona 16:n kanssa täytti tehtävänsä, vaikka se kävi raskaaksi.
Ihantalassa rykmentistä kaatui 112 miestä sekä haavoittui ja katosi 595 miestä.
Veteraanien mielestä on tärkeätä, että nuoret saavat luettavakseen todenmukaisen kirjan ja näkevät, millaista oli, kun maan kohtalosta taisteltiin.
Yksittäisistä sotureista ovat panoksensa muistellen antaneet Paavo Kairinen, Mauno Keskinen, Paavo Grön, Eino Poso ja Pentti Ala-Nissilä, joka kertoo Ihantalan Pyöräkankaalla alkaneesta sotavankeudestaan.
Pyöräkankaan taistelujen jälkeen 30. KAK oli valmis vedettäväki pois rintamasta. Kolmen divisioonan jalkaväestä oli jäljellä reilun pataljoonan verran.
Sama koski panssarijoukkoja. Uusimmalla kalustolla varustetut Kaartin panssariprikaatit menettivät paljon vaunuja tykistö- ja panssarintorjunta-aseiden tulessa sekä stukapommituksissa.
Venäläisten+tappiot+olivat+vain+15+%+luokkaa,+suomalaisiin+verrattuna+vain+2x.+Olisko+tämä+paikasta+toiseen+siirretty+karavaani+tiennyt,+että+kohta+taas+kiskot+vie+etelään,+ja+vain+teeskenteli+hyökkäävänsä.+Taistelu+oli+aika+erikoinen,+koska+siinä+ei+tiedetty,+kuka+Pyöräkankaan+on+vallannut+milloinkin.+Sinne+vain+hyökättiin+ja+ammuttiin+läsnäolijat.
Venäläiset kärsivät erittäin raskaat tappiot jatkuvassa sulkutulessa ja siihen hyytyi punakoneen puhti! Ilman lisäjoukkoja ei eteenpäin päästy! Niitä ei enää tullut, joten torjuntavoitot meidät pelasti!
Pyöräkankaan kukkulalla ei mikään elävä viihtynyt molempien puolten keskityksissä, siellä on tänäkin päivänä kiviä, joiden alle on kaivettu suoja. Siellä ei panssareilla voinut ajaa, sen takia se jäi valtaamatta.
Ihantalan pellolle sen sijaan jäi moni hyökkääjä, mikä on kilometrin päässä.
Vuosalmellakin hyökkäys pysähtyi nimenomaan pellolle vkt-aseman eteen, joten tulenjohtue ei näemmä pysty kunnolla tähystämään ja toimimaan metsässä.
Kyllä tulta voi johtaa metsästäkin. Ei se vaadi suoraa näköyhteyttä, kun maalit on valmisteltu.
Lisäski meytsä pakkaa tuhoutumaan taistelun aikana,
Vuosalmella oli esim. Aatun komentopaikalta suora näköyhteys vastarannalle.
Tulenjohtopaikka "Onni" johtaa tarkkaa tykistötulta
Puna-armeija yrittää laajentaa sillanpäätään 12. heinäkuuta ja saakin lisää tilaa Vuoksen rannasta kohti kaakkoa ja Taljalaa. Suomalaiset saavat kuitenkin etenemisen pysäytettyä. Myös suomalaiset tekevät hyökkäyksiä saadakseen puolustuslinjansa mahdollisimman yhtenäisiksi ja helpommin puolustettaviksi.
Tykistö perustaa tulenjohtopaikan “Onni” Vuoksen pohjoispäähän korkealle Sintolanniemelle, josta pystytään tähystämään venäläisten sivustaan ja takalinjoille. Sintolanniemen tulenjohtopaikalla on merkittävä rooli Vuosalmen puolustuksessa, sillä sen ansiosta suomalaisen tykistön ja heittimistön tuli on erittäin tarkkaa paitsi Vuosalmen asemiin, myös Äyräpään harjulle sekä sen takamaastoon. Tykistö ja heittimet hajoittavat tulellaan 16.-17. päivä venäläisten ryhmityksiä ainakin kymmenen kertaa. Sodan jälkeen tavatut venäläisupseerit ovatkin hämmästelleet suomalaiskollegoilleen tykistön murhaavan tarkkaa tulta Vuosalmella.
Kannaksen suurhyökkäys päättyi Vuosalmen taisteluun, vaikka yhteenottoja käytiin monin paikoin vielä sen jälkeenkin. Pohjoisempana Laatokan Karjalassa Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät suomalaisten U-asemaa vastaan täysin voimin.
Kovin taistelu käytiin heinäkuun puolivälissä Nietjärvellä, jossa jalkaväkirykmentit 2 ja 44 saivat vastaansa venäläisen 114. Divisioonan. Suomalaisten viimeinenkin puolustuslinja oli jo osin venäläisten hallussa, kunnes suomalaiset saivat vyörytettyä juoksuhaudat itselleen. Suomalaiset menettivät Nietjärvellä 500 miestä kaatuneina ja kadonneina sekä 700 miestä haavoittuneina. Neuvostojoukkojen vastaavat lukemat olivat 2 200 ja 4 000. Puna-armeijan hyökkäysinto Laatokan Karjalassa laantuikin Nietjärven pahoihin tappioihin.
Viimeiseen suureen hyökkäykseen venäläiset ryhtyivät heinäkuun lopulla Ilomantsissa kahden divisioonan voimalla. “Korpikenraalinakin” tunnetun kenraalimajuri Erkki Raappanan komentamat suomalaisjoukot torjuivat hyökkäyksen, ja kävivät rohkeaan vastahyökkäykseen. Raappana päätti kahdella saarrostavalla hyökkäyksellä eristää vihollisdivisioonat ja tuhota ne.
Saarrostus onnistuikin ja venäläisdivisioonat saatiin kahteen suureen mottiin. Venäläiset saivat kuitenkin apuvoimia eivätkä suomalaisten voimat riittäneet mottien tuhoamiseen. Jäljellä olevat neuvostosotilaat pääsivät murtautumaan ulos, mutta lähes koko kalusto (mm. lähes 200 tykkiä ja kranaatinheitintä) jäi suomalaisten haltuun. Ilomantsin taistelut maksoivat Neuvostoliitolle kaatuneina, kadonneina ja haavoittuneina noin 5 000 - 7 500 miestä, suomalaisten tappiot olivat haavoittuneina 1 388 ja kaatuneina 277 miestä.
Ilman näköyhteyttä maaleja ei voi valmistella, koska ne pitää mitata pesäkkeestä etäisyysmittarilla. Venäläiset näkivät Äyräpään harjulta tietysti samallalailla ja heillä oli panssareita suora-ammunnassa, mutta he luovuttivat vasta vkt-aseman saavutettuaan, missä oli suota ja niittyjä.
Sintolanniemestä pystyi tähystämään ainoastaan 142. D hyökkäysalueelle.
Suomalaisten päätös sijoittaa puolustuslinja Vuosalmen pohjoisrannan kyläaukeille ja aivan Vuoksen rantaan osoittautuu virheeksi. Suomalaisten asemat ovat kuin tarjottimella Äyräpään harjulla oleville venäläisille tulenjohtajille ja suorasuuntaustykeille.
Olisiko bandalissimuksen pitänyt ajaa Äyräpään harjulle panssarijunansa ja siihen saksalaisilta sotasaaliikksi saamansa paksubertta.
Lykkää pötyä.
"Ilman näköyhteyttä maaleja ei voi valmistella, koska ne pitää mitata pesäkkeestä etäisyysmittarilla."
Maalit voidaan määrittää korrdinatteina vaikka toisesta pitäjästä. Tarvitaan vain kartta. Tietysti toiminan aikana etäisyysmittari on hyödyksi.
Hyökkäys torjuttiin rajulla tykistötulella, ei hyvällä näkyvyydellä.Taistelun aikana savu haittaa kaikkea tähystystä.
Aluksi oli tarkoitus torjua hyökkäys rantaviivalla.
Tykillä+on+tietysti+myös+korkeussuunta+senkin+pölhö,+sen+takia+käytetään+stereoetäisyysmittausta+ja+tarkkuusvaatimus+on+0.3+%+ja+0.3+piirua.+Patteritasolle+ei+voi+asettaa,+mitä+tahansa+turistioppaan+karttaa.
Torjuntavoitto on päivän selvä asia, stallarille se on kova paikka myöntää.
kumpi valtio saneli rauhan ehdot
Kumpi valtio totesi viisikymmentä vuotta myöhemmin, että ehdot eivät enää ole voimassa, koska niitä laatinutta valtiota ei enää ole?
Eipä juhli Helsingin miehitystä !
https://yle.fi/uutiset/3-10870800
-joitakin se tuntuu kovasti harmittavan
Olihan se hienoa aikaa, kun Suomi voitti toisen maailmansodan
Mutta Porkkalaan tuli puna-armeija tukikohta. 🤣
Lyötiin Stalinille luu kurkkuun ja pakkohan se oli Joosepin taipua rauhaan, sekä raskaisiin rauhanehtoihin.
Mannerheimin mukaan Suomi antautui Neuvostoliitolle.
Antoiko hän aiheesta virallisen lausunnon, vai mutisiko vain jollekin kaverilleen heikkona hetkenään?
Näin saatiin Suomeen ulkomaista osaamista ja tietotaitoa.
Josif Stalinin alkuperäisten tavoitteiden perusteella tämä tosin vaikuttaa lähinnä lohdutuspalkinnolta Kremlin diktaattorille, kun se 170 miljonaan asukkaan Neuvostoliiton puna-armeija ei ollut kyennyt valtaamaan 3,5 miljoonan asukkaan Suomea.
Kannaksella 105 000 miestä kun suomalaisilla 40 000. Lisäksi noista 105 000 noin 8000 oli sairaustapauksia joten vertailukohtaiset tappiot 97 000 vs 40 000.
Peruuttamattomien tappioiden (kuolleet +sotavangit) tappiosuhdelukema oli vain 1:2,2.
Lähde: Ohto Manninen
Paavo Talvela Paasikivelle: "Kun olemme kaksi sotaa niin perusteellisesti hävinneet*.
Mannerheim Paasikivelle lokakuussa 1944: "Välirauha merkitsee käytännössä antautumista. Emme voi puolustaa itseämme".
Tri Pekka Visuri: "Kukaan Suomessa ei syksyllä 1944 edes vahingossa viisastellut että olisimme päässeet sodassa jotenkin voitolle".
Pääesikunta väitti että hyökkääjä kärsi 750 panssarin tappiot. Todellisuudessa hyökkääjä poiskirjasi 294 panssaria ja rynnäkkötykkiä. Suomalaisten väitteistä siis 61% oli liioittelua ja 39% totta. Osa tappioista ei edes johtunut suomalaisten tai saksalaisten sotatoimista.
Tappiot ei ole sama kuin poiskirjaukset.
Suomalaiset hävittäjälentäjät väittivät ampuneensa alas Kannaksella 1944 kesäkuussa 327 neuvostokonetta. Todellisuudessa ampuivat alas 57-62. Alle 20% lentäjien väitteistä oli siis ilmavoittoja. Suomalaislentäjien saavutukset ilmataisteluissa olivat huomattavasti heikommat kuin mitä he jälkipolville olivat uskotellet. Sen sijaan Kannakselle tulleiden saksalaisten hävittäjälentäjien ilmavoittoväitteistä 75-80% oli myös ilmavoittoja.
Ilmasota kertoi oleellisen tiedon joka vasta viime vuosina on paljastunut: suomalaisilla lentäjille oli kehittynyt "maan tapa" liioitella ja jopa suoranaisesti valehdella saavutuksillaan. Tämä ei anna erityisen mairittelevaa kuvaa jälkipolville näistä "sankareista".
Venäläiset väittivät ampuneensa alas 400 suomalaista Brewster-hävittäjää.
Se ikuiseksi ja voittamattomaksi sotilasmahdiksi mainostettu Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri, joka ei ollut kyennyt valtaamaan Suomen talven 1939-1940 hyökkäyssodallaan eikä kesän 1944 rynnistyksellään, teki kommunistikyhästelynsä toimimattomuuden lopulta ymmärrettyään itsemurhan.
Saas nähdä millaista kiukuttelua tämän tosiasian sanominen tässä ketjussa aiheuttaa Moskovan Kremlin pikkuapulaisten ja nöyrien juoksupiikojen parissa.
Suomen Pääesikunta väitti että Kannaksella olisi kesällä 1944 TUHOTTU 750 Neuvostoliiton hyökkäysvaunua (=panssarit+rynnäkkötykit). Tosiasiassa Leningradin Rintaman tappiot olivat 294 poiskirjattua hyökkäysvaunua joista kaikkia ei edes tuhottu taisteluissa.
Suomen sodanjohto siis selvästi liioitteli hyökkääjän tappioita. Ilmavoimien lentäjät ja ilmatorjunta liioitteli vielä rankemmin hyökkääjän lentokonetappioita.
”Venäläisten tappiot Jatkosodassa Suomen rintamalla?”
Neuvostoliiton (Puna-armeijan) henkilötappiot Jatkosodassa (1941–1944) Suomen rintamalla olivat huomattavasti suuremmat kuin suomalaisten. Tarkkojen lukujen määrittäminen on ollut historioitsijoille haastavaa, mutta yleisesti hyväksytyt luvut perustuvat sekä suomalaisiin sotahistoriallisiin arvioihin että venäläisen kenraali Grigori Krivosheevin johtaman tutkimusryhmän virallisiin arkistotietoihin.
Tappiot jaetaan yleensä kahteen pääluokkaan: lopullisiin tappioihin (kaatuneet, kadonneet ja vangitut) sekä lääkinnällisiin tappioihin (haavoittuneet ja sairastuneet).
Kokonaistappiot Puna-armeijan mukaan
Venäjän puolustusministeriön ja historioitsija Krivosheevin tilastojen mukaan Neuvostoliiton kokonaistappiot Suomen vastaisella rintamalla olivat noin 825 000 miestä.
Suhteutus: Suomalaisten vastaavat lopulliset tappiot jatkosodassa olivat noin 65 000 kaatunutta tai kadonnutta ja noin 158 000 haavoittunutta. Neuvostoliiton kaatuneiden määrä oli siis noin 4–5-kertainen Suomeen verrattuna.
Tappioiden jakautuminen sodan eri vaiheisiin
Puna-armeijan henkilötappiot painottuivat erityisesti kahteen rajuun vaiheeseen: sodan alkuun ja loppunäytökseen.
1. Suomen hyökkäysvaihe (kesä–joulukuu 1941)
Kun Suomi valtasi takaisin Talvisodassa menetetyt alueet ja eteni Itä-Karjalaan, Neuvostoliitto kärsi raskaita miehistötappioita. Erityisesti motitustaisteluissa (kuten Porlammen motti) Puna-armeija menetti kymmeniä tuhansia miehiä paitsi kaatuneina, myös sotavankeina. Koko jatkosodan aikana Suomi otti noin 64 000 neuvostosotilaan sotavangiksi, joista valtaosa jäi vangiksi vuoden 1941 aikana.
2. Asemasotavaihe (1942–kevät 1944)
Rintamalinjojen vakiinnuttua tappioita tuli tasaisesti partisaanitoiminnan, kaukopartioiden, tykistökeskitysten ja paikallisten kulutustaistelujen seurauksena. Tappiotahti oli kuitenkin huomattavasti matalampi kuin sodan alussa tai lopussa.
3. Neuvostoliiton suurhyökkäys (kesä–elokuu 1944)
Sodan verisimmät viikot koettiin kesällä 1944, kun Neuvostoliitto pyrki murtamaan Suomen puolustuksen Kannaksella ja Laatokan Karjalassa. Vaikka Puna-armeija pakotti Suomen perääntymään, suomalaiset onnistuivat tekemään torjuntavoitot muun muassa Tali-Ihantalassa, Vuosalmella, Äyräpäässä ja Ilomantsissa.
Pelkästään tämän noin kahden kuukauden suurhyökkäyksen aikana Neuvostoliiton arvioidaan menettäneen Suomen suunnalla yli 75 000 miestä kuolleina ja kadonneina ja yli 200 000 haavoittuneina.
Miksi luvut vaihtelevat?
Neuvostoliiton rintamatappioiden tarkka laskeminen on vaikeaa, koska osa Suomen rintamalla taistelleista joukoista (kuten Leningradin rintaman osat) taisteli samanaikaisesti tai vuorotellen myös saksalaisia vastaan Leningradin saarron muilla sektoreilla. Tästä syystä eri historioitsijoiden rajaukset siitä, mitkä luvut lasketaan nimenomaan "Suomen rintaman" tappioiksi, eroavat hieman toisistaan.
"Tästä syystä eri historioitsijoiden rajaukset siitä, mitkä luvut lasketaan nimenomaan "Suomen rintaman" tappioiksi, eroavat hieman toisistaan."
Mart Laarin mukaan suurimmat tappiot puna-armeijalle Leningradin ympäristössä tuli virolaisia vastaan Narvan rintamalla.
AI-yhteenveto +2
Viron entisen pääministerin ja historioitsijan Mart Laarin mukaan vuoden 1944 Narvan rintama oli ratkaiseva koko Euroopan ja myös Suomen kohtalon kannalta. Laarin tutkimusten (kuten teoksen Sinimäed 1944) valossa rintamasta voidaan tiivistää seuraavat pääkohdat
:Viron ja Suomen kohtalonkysymys: Laar on korostanut, että jos Narvan rintama olisi murtunut keväällä tai kesällä 1944, puna-armeija olisi miehittänyt Pohjois-Viron. Tämä olisi todennäköisesti johtanut Suomen eristämiseen ja pakottanut sen irrottautumaan sodasta huomattavasti raskaammilla ehdoilla.Virolaisten ratkaiseva rooli: Laarin mukaan saksalaiset eivät olisi kyenneet pitämään rintamaa ilman virolaisia vapaaehtoisia. Esimerkiksi Sinimäkien taisteluissa ja Auveren torjuntavoitossa virolaisjoukot estivät puna-armeijan läpimurron.Raskaat tappiot: Taistelut vaativat molemmin puolin valtavia uhreja. Esimerkiksi helmi–huhtikuussa 1944 puna-armeija menetti noin 50 000 ja saksalaiset noin 40 000 miestä. Kesän 1944 hyökkäysvaiheessa Neuvostoliiton tappiot olivat noin 90 000 miestä.Laarin teokset tarjoavat syvällisen katsauksen siitä, kuinka Viron puolustustaistelu sitoi Puna-armeijan voimia ja osti Suomelle elintärkeää aikaa.
Lähteenä tekoäly on käyttänyt Juhani Putkista😂
https://jput.fi/Auveren_torjuntavoitto_sinim.htm
"Suhteutus: Suomalaisten vastaavat lopulliset tappiot jatkosodassa olivat noin 65 000 kaatunutta tai kadonnutta ja noin 158 000 haavoittunutta. Neuvostoliiton kaatuneiden määrä oli siis noin 4–5-kertainen Suomeen verrattuna."
PöhveIi yrittää väärentää tekoälyhakuaan😂
Jatkosota (1941–1944): Neuvostoliiton tappiot Suomen vastaisella rintamalla olivat noin 432 000 sotilasta, joista kaatuneita tai kadonneita oli noin 127 000 ja haavoittuneita 265 000.
Russian historian Grigoriy Krivosheyev calculated 126,875 dead
https://en.wikipedia.org/wiki/Aftermath_of_the_Winter_War
Tuosta tulee kaatuneiden osalta suhteeksi 1,95😜
” PöhveIi yrittää väärentää tekoälyhakuaan😂”
EI YRITÄ! Toisin kuin sinä nioin minä kerroin tarjasti mitä kysytin ja mitä tekoäly (Gemini) vastasi! Sen voi itse kukin testata uudelleen!
Meidän kahden ero on siinä, että minä pelaan rehellisesti ja kerron sen, mitä tein ja millä tuloksella!
Asian voi itse kukin uusia annetuilla tiedoilla eli paramnetreillä!
Neuvostoliiton peruuttamattomat tappiot olivat Kannaksella 24 000 miestä ja Suomen 11 000 miestä. Oliko siis tappiosuhdelukema 1:2,2 jotenkin erikoinen kun yleensä hyökkääjä menetti enemmän miehiä kuin alakynnessä ollut puolustaja?
Ilmataisteluissa kesä-heinäkuussa 1944 hävittäjien välillä tappiosuhde oli 1:2,5. Neuvostoliitto menetti suurhyökkäyksessä lopulta vain 23 pommikonetta taistelutappioina. Niistä 20 suomalaisten lentäjien tai ilmatorjunnan tulituksessa. Kesäkuun taisteluissa Osasto Kuhlmey ampui yli tuplasti enemmän Il-2 koneita alas kuin suomalaiset lentäjät.
Kannaksen taistelut paljastivat miten heikoissa kantimissa Suomen asevoimat olivat kun nyt tarvitsivat Saksan apua pysäyttämään neuvostojoukot jotka olivat puolta pienemmät kuin talvisodan suurhyökkäyksessä helmikuussa 1940. Kesäkuussa 1944 Suomen armeija oli jäädä jalkoihin ja hevosvetoinen armeija menetti noin 670 erityyppistä tykkiä. Tätä taustaa vasten koko uho Suur-Suomesta näyttää suorastaan naurettavalta. Ei noilla lihaksilla olisi pitänyt lähteä piirtämää miekalla rajaa Vienanmereltä Laatokkaan.
Puna-armeijan Kannaksella olleiden jv-divisioonien keskivahvuus oli vain 6700 miestä. Näin ollen se oli vain noin puolet suomalaisen divisioonan keskivahvuudesta. Siis 26 divisioonaa vastasi miesmäärältään 13 suomalaista ja saksalaista jv-divisioonaa. Suomalaisessa jv-prikaatissa oli suurinpiirtein yhtä paljon sotilaita kuin puna-armeijan divisioonassa.
Mitä tuli panssariyhtymiin niin puna-armeijan panssariprikaatissa oli n. 60 panssaria ja panssarirykmentissä 15-20. Miesvahvuudet 1400 (prikaati) ja vajaat 300 (rykmentti).
Suomalaisilta puuttui kokemus kohdata tuo panssarivoima koska asemasota oli ollut niin tapahtumaköyhä. Sama koski ilmasotaa. Suomen ilmavoimat ilman saksalaisia olivat aivan avuttomat suurhyökkäyksen alettu. Niistä ei ollut juuri mitään vastusta VVS RKKA:lla.
Kesällä 1944 noin 15 000 suomalaista sotilasta syyllistyi sotilaskarkuruuteen. Käytännössä kaikki olivat taistelujoukkojen sotilaita ja painopiste juuri Kannaksella. Tämä on mykistävä tieto koska Kannaksella oli suurhyökkäyksen alettu taistelujoukkoja vain 50 000. Reserviläisiä oli kutsuttava takaisin palvelukseen suurelta osin juuri karkuruuden vuoksi. Tästä tuli uusia ongelmia sillä vanhojen reserviläisten taisteluarvo mm A. E Martolan mukaan oli varsin heikko. Suomen armeijan laatu laski. Niinpä heinäkuussa 1944 Vuosalmen taisteluissa jopa jääkärijoukoissa alkoi ilmetä pelkuruutta ja pakoilua. Ei ihme että komentajien hermotkin alkoivat olla riekaleina ja vetelivät siksi piriövereitä.
On oikeastaan aika ällistyttävää miten tästä suomalaisesta tragediasta on yritetty leipoa myyttistä sankaritarinaa. Pelkureita oli Suomen armeijassa kuitenkin 100 kertaa enemmän kuin sankareita.
"Tämä on mykistävä tieto koska Kannaksella oli suurhyökkäyksen alettu taistelujoukkoja vain 50 000.
Eri lähteiden mukaan Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkaessa kesäkuussa 1944 Suomella oli Karjalankannaksella puolustuksessa noin 70 000 – 75 000 miestä.
Huolimatta Tiltun väitteistä oli sankareita riittävästi sen eteen, ettei neukku päässyt sisä-Suomeen!
Lasket siis Neuvostoliiton joukoista kaikki "takaportaan jehut" mutta Suomen joukoista vain divisioonien ja prikaatin sotilaat. Mitäs jos miettisit sitä että yhdessä suomalaisessa divisioonassa oli 2 kertaa enemmän sotilaita kuin puna-armeijan divisioonassa.
Venäläisten sotahistorioitsijoiden mukaan neuvostojoukkoja osallistui Tali-Ihantalan taisteluihin vain 60 000 - 65 000. Suomalaiset sen sijaan ovat paisutelleen puna-armeijan suuruuden 150 000 mieheen. Kuitenkin esim Ohto Mannisen mukaan 25% 21.armeijan sotilaista ei koskaan osallistunut koko Tali-Ihantalan taisteluun.
Suomalaisten vastaavan voiman voi laskea siten että divisioonassa oli 13 000 miestä ja prikaatissa 6500-7000. Kun katsotaan mitkä suomalaiset yhtymät olivat Tali-Ihantalassa havaitaan että voimasuhteet olivatkin yllättävän tasaiset.
Tali-Ihantalassa oli näet 3.Pr. 20.Pr, Rv. Pr, 4.D, 6.D, 18.D, 11.D, 17.D ja PS. D + yksi rajajääkäripataljoona. Lisäksi Kuparisaaressa 3.D. Kun panssaridivisioonassa oli 9300 miestä ja muissa divisioonissa n. 13000 saadaan jo näistä jo yli 90 000 miestä. Se om siis paljon suurempi kuin 50 000. Näiden lisäksi oli vielä ylijohdon tykistöjoukkoja ym joukkoja.
Näyttää siltä että suomalaiset ovat yrittäneet rakentaa Tali-Ihantalasta eräänlaista Daavid vs Goljat tarinaa.
”Venäläisten tappiot Jatkosodassa Suomen rintamalla?”
Neuvostoliiton (Puna-armeijan) henkilötappiot Jatkosodassa (1941–1944) Suomen rintamalla olivat huomattavasti suuremmat kuin suomalaisten. Tarkkojen lukujen määrittäminen on ollut historioitsijoille haastavaa, mutta yleisesti hyväksytyt luvut perustuvat sekä suomalaisiin sotahistoriallisiin arvioihin että venäläisen kenraali Grigori Krivosheevin johtaman tutkimusryhmän virallisiin arkistotietoihin.
Tappiot jaetaan yleensä kahteen pääluokkaan: lopullisiin tappioihin (kaatuneet, kadonneet ja vangitut) sekä lääkinnällisiin tappioihin (haavoittuneet ja sairastuneet).
Kokonaistappiot Puna-armeijan mukaan
Venäjän puolustusministeriön ja historioitsija Krivosheevin tilastojen mukaan Neuvostoliiton kokonaistappiot Suomen vastaisella rintamalla olivat noin 825 000 miestä.
Suhteutus: Suomalaisten vastaavat lopulliset tappiot jatkosodassa olivat noin 65 000 kaatunutta tai kadonnutta ja noin 158 000 haavoittunutta. Neuvostoliiton kaatuneiden määrä oli siis noin 4–5-kertainen Suomeen verrattuna.
Tappioiden jakautuminen sodan eri vaiheisiin
Puna-armeijan henkilötappiot painottuivat erityisesti kahteen rajuun vaiheeseen: sodan alkuun ja loppunäytökseen.
1. Suomen hyökkäysvaihe (kesä–joulukuu 1941)
Kun Suomi valtasi takaisin Talvisodassa menetetyt alueet ja eteni Itä-Karjalaan, Neuvostoliitto kärsi raskaita miehistötappioita. Erityisesti motitustaisteluissa (kuten Porlammen motti) Puna-armeija menetti kymmeniä tuhansia miehiä paitsi kaatuneina, myös sotavankeina. Koko jatkosodan aikana Suomi otti noin 64 000 neuvostosotilaan sotavangiksi, joista valtaosa jäi vangiksi vuoden 1941 aikana.
2. Asemasotavaihe (1942–kevät 1944)
Rintamalinjojen vakiinnuttua tappioita tuli tasaisesti partisaanitoiminnan, kaukopartioiden, tykistökeskitysten ja paikallisten kulutustaistelujen seurauksena. Tappiotahti oli kuitenkin huomattavasti matalampi kuin sodan alussa tai lopussa.
3. Neuvostoliiton suurhyökkäys (kesä–elokuu 1944)
Sodan verisimmät viikot koettiin kesällä 1944, kun Neuvostoliitto pyrki murtamaan Suomen puolustuksen Kannaksella ja Laatokan Karjalassa. Vaikka Puna-armeija pakotti Suomen perääntymään, suomalaiset onnistuivat tekemään torjuntavoitot muun muassa Tali-Ihantalassa, Vuosalmella, Äyräpäässä ja Ilomantsissa.
Pelkästään tämän noin kahden kuukauden suurhyökkäyksen aikana Neuvostoliiton arvioidaan menettäneen Suomen suunnalla yli 75 000 miestä kuolleina ja kadonneina ja yli 200 000 haavoittuneina.
Miksi luvut vaihtelevat?
Neuvostoliiton rintamatappioiden tarkka laskeminen on vaikeaa, koska osa Suomen rintamalla taistelleista joukoista (kuten Leningradin rintaman osat) taisteli samanaikaisesti tai vuorotellen myös saksalaisia vastaan Leningradin saarron muilla sektoreilla. Tästä syystä eri historioitsijoiden rajaukset siitä, mitkä luvut lasketaan nimenomaan "Suomen rintaman" tappioiksi, eroavat hieman toisistaan.