Nyt selvisi pääsyy ikäluokkamme onnettomuuteen.
Onnettomat todennäköisesti asuvat säälittävässä alle 161 neliön kodissa.
Otan osaa.
https://www.nainen.com/enemman-nelioita-enemman-onnea-tutkimus-selvitti-optimaalisen-asuinnelioiden-maaran-pareille/
Onnettomat todennäköisesti asuvat säälittävässä alle 161 neliön kodissa.
Otan osaa.
https://www.nainen.com/enemman-nelioita-enemman-onnea-tutkimus-selvitti-optimaalisen-asuinnelioiden-maaran-pareille/
Vastaukset 38
Vanhimmat
Täyttää skeidaa toi lamppufirma Sofaryn tutkimus.
Että on typerää tuollainen
Meillä on vain 95 m2 eli siis ollaan ns. luusereita. Soitan pankkiin ja varaan ajan lainaneuvottelua varten. Arvioni on että lainaa tarvittaisiin n.
400 000 euroa.
Meillä on 100 m2, nippanappa mahdutaan ohittamaan toisemme.
😊
25.6.2019 12:17
Anonyymi kirjoitti:
Miksi sinä noin negatiivisesti vastasit?
Kirjoitin näkemykseni tähän aloitukseen, jossa viitattiin pirttiin ja keskustelutaitoon. Kuten sanoin, ihan sama mulle. Ja se tarkoittaa myös sitä ettei ole minulta pois.
Enpäs kerro onko minulla iso suku ympärilläni ☺
Näytä lisää
Sinulla ei ole ketään, siksi sinua vitut.... leppoisat keskusteluyhteisöt. Jankutat samaa sössöä, vai ajan kuluksesi, kun ei ole muutakaan tekemistä. Jatkuu..jatkuu...jatkuuu eikä valmista tule,
Justiisa juu. Ei mahdu lamppuja kovin montaa 33 neliön yksiöön. Runsaasti on neliöitä oltava, että lamppukauppa kannattaa.
Voi näitä "tutkimuksia".
Älkää nyt morkatko te säälittävät ja onnettomat. Tottahan tuo täytyy olla, kun se mediassa lukee. Heh...
Aloittaja
Aika yksinkertaistettua ajattelua.
Kuka projisoi parisuhdeongelmat neliöihin.
Vuosikymmen- pari sitten, Suomi oli Euroopan ahtaimmin asuttu mitä asuntoihin tulee. Kaupungistumisen myötä Kallion yksiössä saattoi asua parisenkymmentä maalta tullutta saman katon alla.
Unikulmahan voisi teetättää oman tyytyväisyyskyselyn, että kuinka iso bunkka pitää olla? 80 cm: ä leveässäkin syntyy onnea.
Beng
Voi hyvät🐜
Aika yksinkertaistettua ajattelua.
Kuka projisoi parisuhdeongelmat neliöihin.
Vuosikymmen- pari sitten, Suomi oli Euroopan ahtaimmin asuttu mitä asuntoihin tulee. Kaupungistumisen myötä Kallion yksiössä saattoi asua parisenkymmentä maalta tullutta saman katon alla.
Unikulmahan voisi teetättää oman tyytyväisyyskyselyn, että kuinka iso bunkka pitää olla? 80 cm: ä leveässäkin syntyy onnea.
Beng
Voi hyvät🐜
Tietoista onnettomuuden hakemista?
Jäätyämme eläkkeelle myimme 163m2 rinnetalomme ja muutimme ydinkeskustan kolmioon, 74m2. Pitäisi varmaan olla onneton?
Espanjan asuntomme 78m2 eivät riitä tavoitteeseen johon emme pääse kikkailemallakaan.
Olkaamme siis onnettomia!
-- minkäpä sillekään tosiasialle mahtaa koskaan että ikääntyessä tulee ainakin tuha ja satakin kremppaa ja ikävuosien myötä ihmisten mielenkiinto suuntautuu ihan erilaisiin asioihin kuin aiempina vuosina - joita ruuhkavuosiks sanottiin
Minulla on 130 neliön talo maalla ja vähän pienempi kaupungissa. Kesämökkikin kun vielä on, huusholleja on liikaa.
Mulla on 57 neliön kaksio ja tyytyväinen olen, yksikseni. Lapset meinas, että pitäisi muuttaa pienenpään, mut en ala myymään ja onhan se mukava kattella ikkunasta ulos pihalle ja toisesta päästä keitä tiellä kulkee.
Kyllä olen niin satavarma tuon tutkijan kanssa. Olemme todella tyytyväinen ikääntynyt pariskunta , joilla on tilaa niin kaupunki-kuin maaseutukodissammekin. Molemmilla oma vapaus , kun on tilaa kotonakin harrastaa omia juttujaan ,katsoa ja kuunnella omia ohjelmiaan ja nukkua tai valvoa oman rytminsä mukaan.
Viehättävää sit yhdessä myös tehdä välillä sitä ja tätä
Suosittelen ehdottomasti yli 100 neliöä. Ei tarvi mistään känistä.
Nyt vihdoinkin selvisi onnettomuutemme ja kurjuutemme syy. Ahtaus.
Kaameutta kuvannee parhaiten se, että joudumme tyytymään parivuoteeseen joka on rakanteeltaan sellainen, ettei sitä pysty edes jakamaan.
Tekstiiliköyhyyttä edustaa tuplatäkki. Ei ole omia täkkejäkään.
Tuskin kukaan pystyy panemaan onnettomammaksi!
Onneksi vain alle puolet tuosta. Siinäkin ihan riittävästi siivottavaa.
Asun. Mutta silti molemmille jää 75 neliötä. - Nm. Hölynpöly-tutkimus
Kaikenlaisia tutkimuksia.
Edenmenneen puolisoni kanssa asuimme talossa, jossa asuntoala oli vain 150 m2, sen lisäksi kaikki aputilat. Hyvin mahduimme tarvittaessa viettämään mykkäkoulua, molemmille ihan oma "siipi" talossamme. Varmaan olisimme sopineet pienempäänkin kotiin, koska emme olleet riitelevää sorttia, Mieheni etenkin oli niin kiltti ja rauhaa rakastava.
Tällä elämänkokemuksella olen vakuuttutunut siitä, että neliöt eivät ratkaise.
Toki on helpompaa paeta omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä hieman isommassa lukaalissa, ja odottaa liekkien laantumista.
Kaikenlaisia tutkimuksia.
Edenmenneen puolisoni kanssa asuimme talossa, jossa asuntoala oli vain 150 m2, sen lisäksi kaikki aputilat. Hyvin mahduimme tarvittaessa viettämään mykkäkoulua, molemmille ihan oma "siipi" talossamme. Varmaan olisimme sopineet pienempäänkin kotiin, koska emme olleet riitelevää sorttia, Mieheni etenkin oli niin kiltti ja rauhaa rakastava.
Tällä elämänkokemuksella olen vakuuttutunut siitä, että neliöt eivät ratkaise.
Toki on helpompaa paeta omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä hieman isommassa lukaalissa, ja odottaa liekkien laantumista.
Asun yksin, ja hyvinkin alle 161 neliössä, tarkkaan tirvaisten 61 neliön asunnossa. Saman verran löytyy vapaa-ajan asuntoa. Eli ei himps katti, ei tule 161 neliötä vaikka kuinka ynnäisin...
Kyllä. >Olen enemmän kuin onnellinen, super onnekas. Tsäkäkäs.
Se onnellisuus, se ei ole todellakaan neliöihin integroitu, se löytyy kahden korvan välistä jos on löytyäkseen - vaikka asuisi p a s h k a huussissa.
On tuossa selvä laskuvirhekin, ynnäilyssä.
Olisiko tämä ketjun aloituksen 'tutkimus' tehty nopeuttamaan isompien asuntojen nihkeähköä myyntiä?
Eikös joskus muinoin sanottu, että rivitalossa asuu onnellinen suomalainen perhe?
Beng
Rivari on asumismuoto jossa yhtyvät omakoti- ja kerrostaloasumisen huonot puolet.
Silloin muinoin kun tasakatto talot olivat enemmän sääntö kuin poikkeus, oli tapana sanoa "tiilitalossa asuu onnellinen perhe" koska tiili oli pääsääntöinen ulkoverhous materiaali.
Sittemmin vangit omaksuivat sanonnan, joten lauseesta meni kotiuskottavuus ja se poistui markkinoilta pilaamasta tv-mainontaa.
Noinhan se sanonta meni.
Nykyisin monet marketit muistuttavat keskusvankiloita ulkoa.
Ei näyteikkunoita, ei somistusta. Ikkunat on, mutta teippejä täynnä.
Ne on tehty siis ulkoa mahdollisimman luotaantyöntäviksi.
En ole käynyt kuin museovankilassa, Hämeenlinnan naisvankilassa.
Beng
me suomalaisethan ollaan sitä maailman onnellisinta kansaa, vai miten se juttu menikään, neliöt on yksi hyvä kohde osallistua ilmastonmuutospaatokseen, ihan kuin muistaisin, että ilmastonmuutoksen vuoksi meidän pitäisi muuttaa pienempiin asuntoihin.
Aloituksen ajatus on päinvastainen, onni asuu isoissa neliöissä.
Itse asun yksin liian isossa talossa, en ole vielä suunnitellut pienempään muuttoa, kait sitten kun on pakko, eli ei selviä vastuistaan ja velvoitteistaan, ei jaksa siivota tai tehdä lumitöitä yms.
Ai, niin mutta eihän tutkimus koskenut kuin pareja, yksinasuvat hoitakoot onnensa ilman neliörajoituksia, siis.
Nyt asun onnellisena yksin yksiössä. Olin joskus naimisissakin hopeahääpäivään asti, mutten koskaan asunut kaksin minkäänlaisessa asunnossa. Isoimmillaan oli neliöitä n. 100, mutta asunnossa asui monia muitakin.
Onnellisuus! Asunnon koosta! En usko! Enkä ainakaan parisuhteeseen. Onnellisena yksin yksiössä!
Siis minä en koskaan ymmärrä ,että joku ,kun asuu yksin tai kaksin isossa kodissaan, valittaa ,että pitää muuttaa ,kun ei jaksa siivota. Kuka kumma siellä sotkee paikkoja , kun sipaisee luutulla pöytänsä ,, lavuaarinsa ja pyttynsä puhtaaksi. Jos ei käsi liiku ,niin sitten on jo palvelutalon tarpeessa, Mutta vaikka muuttaa pienempään kömmänään ,samat se on sipasut sielläkin.
Okei pölyä tulee ,mutta pakkokos sitä on pölyimurilla pölyttää. Ottaa pölyhuiskun,joka sitoo villakoirat ja huiskuttaa pihalle. Simppeliä.
Mutta kun rento elämäntapa on viihtyisä eikä pihatyöt ja siivoaminen ole keskiössä.
Asuimme 163m2:n rinnetalossa. Kun työvoima = viimeinenkin lapsemme lähti, niin maistelimme asumista pari vuotta kunnes mitta tuli täyteen ja siirryimme ydinkeskustan ylimmän kerroksen kolmioon 74m2.
Elämäntapaamme sopiva puhtaanapito on kohtuullisissa mitoissa eikä pihatöistä ole huolta.
Lämmityskauden aikaiset pitemmätkään poissaolot eivät huoleta eikä tarvitse lahjoa naapurin eläkeukkoa talon seurantaan ja asumisen merkkien tekemiseen, konjakkipullolla.
Ainoa muistettava asia on jättää lähtiessä asunnon rappukäytävän sisäovi auki postin vuoksi.
Mutta kun rento elämäntapa on viihtyisä eikä pihatyöt ja siivoaminen ole keskiössä.
Asuimme 163m2:n rinnetalossa. Kun työvoima = viimeinenkin lapsemme lähti, niin maistelimme asumista pari vuotta kunnes mitta tuli täyteen ja siirryimme ydinkeskustan ylimmän kerroksen kolmioon 74m2.
Elämäntapaamme sopiva puhtaanapito on kohtuullisissa mitoissa eikä pihatöistä ole huolta.
Lämmityskauden aikaiset pitemmätkään poissaolot eivät huoleta eikä tarvitse lahjoa naapurin eläkeukkoa talon seurantaan ja asumisen merkkien tekemiseen, konjakkipullolla.
Ainoa muistettava asia on jättää lähtiessä asunnon rappukäytävän sisäovi auki postin vuoksi.
Ihana kommentti,
voi kun voisinkin sinut kutsua sipaiseman.
olisi niin mukavoo kun sipaisisit samalla suit sait ikkunat
ja terassinkin lasit vaativat sipaisua.
Myös nurmikkoa olisi kiva sipaista tuossa sateen välissä.
Käsi kyllä liikkuu ja jalka jotenkin kunhan vaan saa ohjelmoitua kaiken toimimaan.
Tänään lapsenlapset siirtyivät toiseen mummolaan, on krapula ja ohjelmointi vaatii aikaa.
Olisinpa syntynyt tuohon mainitsemaasi sipaisijoiden helppoon heimoon, mutta siivous ei ole heiniäni, vain pakkopulla pakosta,
pieni epäjärjestys ja villakoirat eivät häiritse elämääni, huiskia en kehtoo käyttää, luuttu on parempi ja pölyimuri kiertää olemukseni kaukaa.
Palvelukotia en ole tähän laiskuuteeni vielä suunnitellut, mutta sekin aika koittaa jos elinpäiviä riittää.
Mutta ei hätää, tämä siivouspäivä käynnistyy hitaasti, onneksi olen varannut siivousta varten eltiempoa pullollisen ja valitsen kunnon rokin, niin johan käsi heiluu ja iltapäivän lopuksi kun sipaisut on sipaistu lämmitän saunan, laittaudun ja lähden ulos, Jyväskylän kesä jatkuu vielä.
Tässäpä tämän päivän sipaisujen tilannekatsaus, jos tulkitset valitukseksi, niin tulkitse rauhassa. Simppeliä sipaisua.
Kotitalon alakerta saunoineen n. 120 neliötä, yläk. n. 80....kahden asutaan, muori haluaisi laajennettavan.....
Miten onni voisi olla asuinneliöistä kiinni? Sehän mahtuu omistajansa taskuun, ja jos sitä ei ole siellä, sitä ei ole missään. - Nm. Huuhaa-hutkimus
Väenvallattomia eläkepäiviä ja väkivallattomia myös.
En lukenut linkkiä, mutta ei hyvä parisuhde tarkoita kokoaikaista toisissaan kiehnaamista ainakaan tällä ikää. Nuorena lasten ollessa pieniä tilan tarve on runsaampaa, mutta yhdessä olo tiiviimpää.
Meillä LAT-parilla on yhteisessä käytössä runsaasti neliöitä, eri kohteussa ja ikkunoita.moneen suuntaan ja vaihteleviin näkymiin.
Hyväksi koettu asumisratkaisu.
Asun isommassa kuin 161 m2, enkä muuta pienempään ellei ole ihan pakko. En ymmärrä mikä hinku on asua muutenkaan jossain miniatyyriasunnossa Suomessa, missä tilaa on vaikka kuinka paljon. Ei ole hyvä asua jossain postimerkin kokoisessa kämpässä. Ja laitoshoitoon en sit myöskään mene jatkossa. Se tapaa nopeasti.
Isossa asunnossa saa hyötyliikuntaa. Se pitää hyvässä kunnossa, kun ei ehdi sohvalla makoilemaan vaan aina riittää siivottavaa ihan omasta halusta ja muuta kunnostettavaa. Jos minulla ei olisi isoa asuntoa, muuttaisin jonnekin päin Suomea missä asunnot on halpoja.
--eiole mitään paria asun yksin suunilleen yli sadan neliön talossa Aikuiset lapset lapsineen asuvat muilla paikkakunnilla -joskus käyvät moikkaamassa - jos omilta kiireiltään ennättävät.