Toivottavasti ette pahastu, kun kysyn tällä palstalla tätä asiaa. Täällä liikkuu kuitenkin lakituntijoita.
Mitä asioita edunvalvontavaltuutuksen valtuuttaja voi itsenäisesti hoitaa sen jälkeen, kun maistraatti on toimeenpannut valtuutuksen (jos vielä itse jotain haluaa hoitaa)? Eli kapeneeko valtuuttajan oikeudet?
Mitä asioita edunvalvontavaltuutuksen valtuuttaja voi itsenäisesti hoitaa sen jälkeen, kun maistraatti on toimeenpannut valtuutuksen (jos vielä itse jotain haluaa hoitaa)? Eli kapeneeko valtuuttajan oikeudet?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tietenkin ne kapenevat. Edunvalvoja päättää periaatteessa kaikesta mikä liittyy taloudenpitoon. Keskenänne sovitte sitten ne rajat, joilla kulloinkin menette.
Esimerkiksi muistisairauden alkuvaiheessa edunvalvottavalle voidaan vielä suoda oikeus tehdä pieniä oikeusvaikutteisia sopimuksia, myöhemmin hänelle voidaan antaa pelkkä kiinteä viikkomaksu ruokaostoksiin ja tämän jälkeen ei sitäkään.
Mutta sitten kun se edunvalvontavaltakirja astuu voimaan ehtojen täyttyessä, niin edunvalvottavalla ei ole enää mitään päätäntävaltaa omasta taloudestaan, se on silloin edunvalvojalla. Kaikki sen jälkeen on siis edunvalvojan ja valvottavan sopimisen varassa.
Ei nyt ihan onnistunut aloittajan tähän saamaan "lakituntijaa" vastaamaan..
aloittaja tässä: Tuntuu kovin rajulta tuo eka vastaus. Kyse on kuitenkin edunvalvontavaltuutukesta, joka antaa toiselle oikeuksia, mutta ei vastentahtoisesta edunvalvonnasta, joka olisi ylhäältäpäin saneltua. Ja tässä ei edes puhuta edunvalvojasta lainkaan mukaan, vaan valtuutetusta.
Niin. Ensin tiestysti tulee erottaa valtuutus ja edunvalvonta. Valtuutus ulottuu tasan siihen, mitä valtuuttaja valtuuttaa, eikä vähennä valtuuttajan oikeuksia lainkaan. Tavallisimpia valtuutuksia on vaikkapa valtuutus hakea postilähetys oikean vastaanottajan puolesta.
Edunvalvontaa puolestaan on monenlaista. Sillä, kuinka paljon päätäntävaltaa valvotulle itselleen jää vaihtelee suuresti kontra se, kuinka itsenäisesti edunvalvoja saa touhuta. Samoin edunvalvonnan alaisten asioiden laajuus vaihtelee suuresti. Se voi olla hyvin rajattua, tai käsittää lähes kaikki valvottavan asiat.
Aloittajan kysymykseen ei siis ole yksiselitteistä vastausta, vaan se on tapauskohtaista.
jos edunvalvoja on epärehellinen ja maksaa omat laskut valvottavan rahoista .
joutuuko milloinkaan vastuuseen .
Kuten edellä, asiaan ei voi antaa yksiselitteistä vastausta.
Kuitenkin, edunvalvontavaltuutus voi lain mukaan tulla voimaan vain jos valtuuttaja on kykenemätön hoitamaan asioitaan. Käytännössä tämä tarkoittaa kaikkea merkittävää.
Jos taas valtuuttajan kyky palautuu, edunvalvontavaltuutus ei ole voimassa. Koska edunvalvontavaltuutuksesta kirjataan tieto rekistereihin ja se tulee näin julkiseksi, se joka väittää valtuuttajan kykenevän johonkin, on asiasta näyttövelvollinen.
On kolme näkökohtaa asiaan:
1. Edunvalvontavaltuutus on valtuuttajan antama vallan luovutus valtuutetulle ja se rajoittaa käytännössä valtuuttajaa niin paljon kuin, mihin valtakirjassa valtuutus ulottuu. Ei enempää.
2. Käytäntö on eri asia kuin juridinen rajoitus. Juridisesti edunvalvonta ei rajoita päämiestä lainkaan. Päämiehellä on edunvalvojan ohella täysi oikeustoimikelpoisuus, vaikka edunvalvonta olisi voimassa. Vasta erillinen päätös päämiehen toimintakelpoisuuden rajoittamisesta poistaa päämieheltä juridisesti oikeuksia päättää omista asioistaan. Vajaavaltaiseksi julistaminen poistaa kaikki oikeuden päämieheltä hänen omiin taloudellisiin asioihinsa.
Käytännössä jo edunvalvonnan alkaminen poistaa tilinkäyttöoikeudet, koska edunvalvoja ottaa pankkitilit hoitoonsa, eikä päämies käytännössä saa rahaa ilman edunvalvojan toimenpiteitä. Tämän vuoksi edunvalvontavaltuutuksessa tulisi kiinnittää huomiota, mitä siinä on määrätty tilien käytöstä.
3. Eniten asiassa ratkaisee päämiehen ja valtuutetun henkilökohtainen suhde. Jos valtuutetun suhde päämiehen kanssa on luottamuksellinen, asioista voidaan sopia helposti yhdessä. Jos näin ei ole, kaikki on päämiehelle hankalaa.
Kiitos vastauksistanne. Etenkin anonyymin vastaus 2.9. klo 12:55 oli erittäin hyvä!
Vastaus on hyvä mutta siinä taas puhutaan edunvalvontavaltuutuksesta ja edunvalvonnasta, sekoittaen ne toisiinsa. Kyse on erillisistä asioista, vaikka niillä on paljon yhteisiä piirteitä.
Toiseksi valtakirjalla ei luovuteta valtaa, valtuutuksella annetaan rinnakkainen oikeus toimia valtuuttajan nimissä.
Kolmanneksi, vaikka henkilön toimintakykyä ei ole holhoustoimilain mukaisesti rajoitettu tulee jokaisen muistaa oikeustoimilain 28-33 pykälän ehdot kenen kanssa voi tehdä sopimuksia yleensä.
Edunvalvontavaltuutus on valtuutus, jonka valtuuttaja on määrännyt tulemaan voimaan siinä tapauksessa, että hän tulee sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan. Se korvaa edunvalvonnan mutta ei ole sama kuin edunvalvonta.
Edunvalvontavaltuutus sisältää voimaantulo ehtona sen, että valtuuttaja on oikeustoimikelvoton. Ei sen takia että tuomioistuin rajoittaa hänen toimintakelpoisuuttaan, vaan että toimintakyky on tosiasiallisesti heikentynyt niin paljon, ettei valtuuttaja voi valvoa valtuutettua ja siksi asioita ei voi enää hoitaa oikeustoimilain 2 luvun mukaisilla valtakirjoilla.
Ennen tätä oikeustoimikelpoisuuden tosiasiallista menetystä valtuuttaja voi antaa normaalin valtakirjan oikeustoimilain 2 luvun mukaisesti asiaoiden hoitoa varten mutta se kannattaa tehdä erillisessä asiakirjassa, koska jos molemmat annetaan samassa on riski että tarkoitettu edunvalvontavaltuutus ei täyttäisi lain edunvalvonvaltuutuksesta 1§ vaatimusta.