Seuraan kolmen naisen ja yhden miehen antamaa neuvoa melko tuoreelle uskovalle joka on rankan taustan jälkeen löytänyt Jeesuksen. Yksi naisista mitätöi koko ajan tuoreen uskoa. Vaikka olet uudestisyntynyt et kuitenkaan ole täysin pelastunut. Puuttuu sitä ja tätä. Toinen naisista kertoo omaa historiikkiaan. Täysin pelastuminen on hänen aivoissaan kulkenut monen luopumisen kautta ja monen henkisen heittäytyminen kautta että hän on luopunut kaikesta ajattelustaan ja osaamisestaan. Monien tunnevyöryjen kautta. Tämä on hänestä oikea tie. Niin monimutkainen kuin nainen voi vain olla.
Tuoreen uskovan usko lytätään vaikka pitäisi olla tukeva ja kannustava.
Näillä usko on kauheaa suorittamista. Tekisi mieli mennä keskusteluun mukaan mutten viitsi liata nimeäni.
Tuoreen uskovan usko lytätään vaikka pitäisi olla tukeva ja kannustava.
Näillä usko on kauheaa suorittamista. Tekisi mieli mennä keskusteluun mukaan mutten viitsi liata nimeäni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olisit sanonut, että ota iisisti, ja kulje askel kerrallaan.
En ole koskaan törmännyt vapaissa suunnissa opetukseen, että Kristuksen sovitustyö ei riitä, vaan pelastus pitää ansaita teoilla. Mutta olen toki törmännyt yksittäisiin uskovaisiin, joille Jumalan armo ei ole vielä avautunut.
Tottakai nuoren uskovan pitää antaa edetä omaa tahtiaan. Lapsenkin pitää oppia ensin ryömimään ja vasta vähitellen kävelemään ja juoksemaan. Eikä aikuisen pidä kaataa hänen päälleen kerralla kaikkea elämänviisauttaan.
Luopumisesta puhuva henkilö vaikuttaisi sekoittavat lahjavanhurskauden (=pelastuminen) ja sitä seuraavan Kristuksen tuntemisessa kasvamisen. Senkin tien voi kulkea vain askel kerrallaan.
onhan niitä: "perinnäissääntöjä" !!!
Aloittajan juttuihin ei kannata ottaa kantaa. Kun ja koska ei paikanpäällä voi kuulla, tai nähdä, niin on vain yhden antama kantama asiaan.
Voihan aloittaja kokea vaikka Jeesuksen sanat naiselle, "Mene, mutta älä enää syntiä tee"! niin suorittamiseksi.
Siksi ja sentähden, ei anna aloitus ainakaan kannanottooni vaivannäköä.-
noh, -aikanaan kun kävin lahkossa (jota he eivät lahkoksi myönnä. ..), - meikkausta ei sallittu, korvakoruja ei sallittu, hiukset, - määrätynlaiset. . .pukeutuminen, - määrätynlaista, ym. ym.
- siinä kyllä viedään jo osa omaa "identiteettiä"
Onko tällaista aloituksen kaltaista ilmiötä olemassa ja liittyykö se vapaisiin suuntiin?
Olen vastaavaan valitettavasti törmännyt vähän eri puolilla Suomea. Kysymys on usein itse valitusta jumalanpalveluksesta, vähän kuin itsensä kurittaminen. Usein tällainen sisältää myös farisealaisia piirteitä. Tahtoo ollakin niin että uusien sääntöjen kehittäjät eivät itse kuitenkaan täysin noudata niitä. Esimerkiksi eräs henkilö kielsi tietynlaisen vaatteen käytön uskovilta, mutta antoi kuitenkin vastavaan lapsenlapselle. Ei lotkauttanut korvaansa kun tästä kysyin.
Joku sanoikin että usein suomalaiset kärsivät alemmuuskompleksista. Silloin omaa huonommuudenkokemustaan pitää pönkittää jotenkin itselleen sekä toisille. Yksi tapa on perustella itselle ja toisille, miksi on muita parempi. Tämä on tietysti hedelmällinen maaperä farisealaisuudelle.
Onko tämä sitten vapaiden suuntien aiheuttama ongelma? Katsotaan asiaa parin kysymyksen avulla:
Opetetaanko vapaissa suunnissa suorittamista aloittajan kuvaamalla tavalla?
- Yritän tiivistää asiaa tähän. Vapaille suunnille yhteistä on opetus armosta tapahtuvasta pelastumisesta. "armosta te olette pelastetut, uskon kautta, ettei kukaan kerskaisi". Ihminen voi kuitenkin menettää pelastuksen luopumalla uskosta tai elämällä syntielämää. Uskoon kuuluu, ei vain uskosta kertominen, vaan myös valmius elää uskoa todeksi, tämän ei ole luvattu olevan helpooa vaan se voi johtaa vaikeuksiinkin. Omia suoritteita ei kuitenkaan kukaan voi tuoda Jumalan eteen niillä kehuskellakseen vaan tekojen motiivina tulisi olla rakkaus. Tätä kautta, kunnian ja mammonan sijaan rakkaudesta ja nöyryydestä käsin toimimien, uskova voi pitää ja saada rauhan ja vapauden Herralta ahdistustenkin keskellä. Uskon vuoksi kärsinyt ja seurakuntia perustanut Paavalikin toteaa suoritteensa käytetyn kuukautisrätin arvoisiksi. Otsikon mukainen toiminta ei siis ole linjassa vapaiden suuntien opetuksen kanssa.
Onko vapaissa suunnissa näin toimivia ihmisiä ja onko vastaavaa muualla?
- Vapaissa suunnissa on muiden henkilöiden ohella tällaisia henkilöitä, jotka pönkittävät omaa paremmuuttaan toisille. Vastaavaa näkee, ainakin oman kokemukseni mukaan, myös työpaikoilla ja vapaa-ajalla ihan riittävästi. Jos tutkimme itseämme niin ehkä löydämme itsestämmekin vähintään ajoittain ripauksen vastaavaa esim. kehuskelun muodossa. Kysymys ei siis ole vapaissa suunnissa opitusta tavasta vaan jo aiemmin opitusta. Uskoon tulon jälkeen ihmisen arvomaailma muuttuu, jolloin hän näkee uskoon kuuluvat asiat tärkeimpinä. Näin vanhat tavat saavat uuden muodon kun ihminen alkaa selittää itseään paremmaksi vaikkapa itse valittujen uskon periaatteiden kautta. Tämä ei kuitenkaan ole seurakuntien eikä Raamatun opetuksen mukaista.
Aloituksessa kuvatun kaltaisen toiminnan näen siis hengellisen kypsymättömyyden seurauksena. Aidot uskovat voivat olla monessakin asiassa kypsymättömiä. Lisäksi väärinymmärryksiä voi olla uskonelämään liittyen kuten muuhunkin elämään liittyen. Jumala haluaisi viedä meitä eteenpäin ja tekeekin sitä. Tämä kasvu on kuitenkin joskus hitaampaa kuin toivoisimme. Näissä asioissa tarvitaan hieman ymmärrystä ja valmiutta keskustella. Vajavuuttahan meille jää niin kauan kuin tässä ajassa vaellamme.
Jos minun pitäisi viedä ihmiset katsomaan "suorittamista" uskonnolliselle kentälle, niin menisin sunnuntaisin luterilaiseen kirkkoon.
Siellä eritoten suoritetaan rituaalisesti kirkkokäsikirjan toteutuksia.
Jopa saa siellä valita oman penkin, tai penkkirivin. Ainut suoritususkonnossa on ruuhkaa pakanalliseen joulukirkkoon. Se kertokoon siten tämän suoritususkonnon pirtakudonnan muodon.
Huonot asiat olisi opittava lain alla. Kuin alhaalla sitten kulkeekin. Jos kulkee.