Onko avioero eettisesti oikein?

Miksi ei olisi? Aivan yhtä hyvin voi kysyä kääntäen, että onko "tietynlainen toiminta/käytös" eettistä, jos on avioliitossa?

Kaikenlainen käytös oikeuttaa avioeroon.

Sitten vihitään toisiin juttuihin. Usein jopa ihan puolesta. Lestahan on jo tuttu kaikille.

On. Jos haluaa ja tarve vaatii.

Tietynlainen käytös?
Tuon "tietynlainen" määritteen alle mahtuu koko maailman kirjo erilaisia toimintoja ja käytös"häiriöitä". Jos/kun kyseessä on sellainen asia jota parisuhteen toinen osapuoli ei pysty hyväksymään osaksi parisuhdettaan, niin tottakai hänellä on oikeus lopettaa yhdessäolo.

Onko avioero eettisesti oikein?
Tänä päivänä avioero on eettisesti suositeltavaa ja täysin oikea teko silloin kun parisuhteen tila on jomman kumman mielestä liian huono.

Sinuna en sotkisi "etikkaa" avioliittoon enkä avioeroonkaan.
Hyväksy asiat asioina, koeta parantaa omaa käyttäytymistäsi niissä asioissa missä puolisosi näkee parantamisen aihetta. Jos puolisosi vaatimukset sotivat omaa moraaliasi, etiikkaasi, itsemääräämisoikeutta tms vastaan, niin eihän siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko jatkat paskassa parisuhteessa tai lähdet toiseen suuntaan.

Sehän on selvä jos ei avioliitossa ole lapsia, mutta jos lapsia on tilanne on täysin toinen. Vanhemmat ovat vastuussa lasten hyvinvoinnista 18 ikävuoteen saakka, vaikka kuinka ahistaisi ja itseä haluais etsiä.

Jokainen vanhempi tekee tietoisen valinnan kun hankkii lapsia ja he ovat myös vastuussa teoistaan. Jos olet valinnut väärän puolison on se sinun oma valintasi, siitä on turha puolisoa syytellä jos itse munasit. On kaikin mahdollisin keinoin pyrittävä eroamaan siten ettei lapset kärsi, koska heillä ei ole vanhempien valintoihin ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa.