Uusi ketju,
keskustelu avoin ja vapaa.
keskustelu avoin ja vapaa.
Ikävä fiksua sielua ja mukavaa juttuseuraa
Anonyymi
4785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Mitäs teidän päivä meni? Mulla meni ilosta itkuun ja itkusta iloon. Ihan tavallinen päivä siis. Kun käy läpi kipeitäkin asioita.
Kipeiden asioiden läpikäynti on askel oikeaan suuntaan. Ne saattavat sattua kauan, mut senkin oppii hyväksymään. Tsemppiä.
Tai ainakin tunnustamaan, ellei hyväksymään.
Mikä oli lopputulema..
Hyvin käsiteltyjä ja selvitettyjä asioita?
Otit härkää sarvista...
Inhottavaa, että kasvu tulee kivun kautta.
mun päivä oli kamala
unettoman yön jälkeen
Toi koneisto on tyrmäävä.
Itse painin aikanaan vakavien terveysongelmien takia.
Opin hyväksymään kortit jotka minulle oli jaettu. Sattui ihan kybällä.
Nykyään elän niistä lähtökohdista.
Itse olen tässä pisteessä tapaturman vuoksi,
ei ole helppoa hyväksyä tätä tilaa.
Järjestelmä tolloilee ja
jyvittää ihmisiä ihan selkeästi
autettaviin ja ulostyönnettaviin.
Mikään ei valmista siihen ettei ole
järjestelmälle auttamisen arvoinen.
Olin ainoastaan verotulojen tuottaja,
Harkitsen ryhmän perustamista, koska en ole
ensimmäinen enkä viimeinen tässä tilassa.
Otan osaa. Olin ulostyönnettävien listalla kunnes sain apua. Ja nyt elän suht normaalia elämää siihen saakka kunnes sairauteni taas aktivoituu.
Tarvittiin aika mittavat panostukset että paranin ja pääsin pois pyörätuolista. Mutta sairauteni uusii ja se on pahinta. Tiedän ettei tulevaisuuteni ole valoisa. Nautin hyvistä päivistä ja kärsin huonot. Muutakaan ei voi. Yksi tuleva ulostyönnettävä.
Niin ja kiitos aloituksesta 😀
😺 ☕️🎁
Olkaa hyvä...
Mulla oli mitä loistavin päivä. Hehkun. Huomasin että minusta välitetään. Oli kiva tunne. Kiitos aloituksesta. Sit vaan keskustelun aiheita kehiin arvoisat palstalaiset.
Tuo on loistavaa, että huomaa hyvän.
Kalenteriin pitäisi merkitä
iloisia asiota, ja jotenkin tallentaa
se onnen tunne.
Kannatan fiksuja keskusteluja👍. Sellaista minäkin kaipaan ja mukavaa seuraa.
Ehkä ripaus huumoria mukaan😉.
Kelpaako myös ei niin humoristinen näkemys? Vakavamielinen.
Asiallista. Piristävää. Mukavaa. Vakavaakin toki.
Normipäivä töissä. Lähinnä olen pohdiskellut elämää. Sitähän on joitakin eläinlajeja, jotka pariutuvat koko iäksi ja eivät uudestaan vaikka kumppani kuolisikin. Onkohan meissä ihmisissäkin sellaisia?
Asiaa on tullut mietittyä, sillä itsestä tuntuu, että teen tässä elämässä vain yhden valinnan ja sen käytin häneen ja vaikka tunteet eivät kohdanneetkaan, niin nyt olen jotenkin vain vähän luovuttanut loppuelämän suhteen. On hyvin vaikea kuvitella, että tuntisin samalla tavalla ketään töistä kohtaan. Että tuossa on se minun puolikkaani, tuleva aviomieheni, lasteni isä. Noh aika tietysti hoitaa viimeisen pois kuvioista ja naimisiin menokaan ei sitten ole enää ajankohtaista, kun ei voi enää lapsia saada.
Kait sitä normaalisti ihmiset kokevat paniikkia, että pitää löytää se suuri rakkaus, mutta minusta tuntuu, että löysin hänen ja etsintä päättyi. The end. Vaikka ei ollutkaan Happy end.
Älä nyt suutu mutta uskon että koet samat tunteet jotain toistakin kohtaan vielä. Toisilla meistä niin vain käy harvemmin. Etsi uutta tai ei. En ole ikäloppu mutta sen verran vanha jo että uskon näin.
On minulla jo sen verran kokemusta rakkaudesta, että osaan verrata aiempaan ja tiedän, että on näin. Hän on se suurin rakkauteni. Ja haluan vaalia sitä.
Niin, ihmeelliset eläimet pariutuu eliniäksi, kuten joutsenet, naakat ja albatrossit.
Toi rakastuminen ihmisellä,
mitä jos se riittää, että on rakastanut kerran sydämensä täydeltä.
Sitten voi antaa aikaa moneen muuhun asiaan. En tiiä.
Anna itsellesi aikaa.
Yleisemmin, mun mielestä maailman ihmisten pariutuminen uudestaan osoittaa ettei kovin yksiavioisia olla. Kuten ne jotkut eläimet.
Eihän mulla olekaan muuta annettavaa itselleni kuin aikaa, mutta tarkoitat vissiin, että antaisin itselleni aikaa parantua ja etsiä uutta rakkautta, kun siltä tuntuu. Mutta en ole kuten muut. En lapsenakaan ajatellut, että etsin miehen ja sitten sitä ja sitten tätä. Kun kaverit lähti baariin katselemaan miehiä lähdin itse vain tanssimaan ja ollakseni heidän seurassaan. Se vain ahdisti, jos joku lähestyi. Kuinka kiva tyyppi tahansa. En edelleenkään tykkää. Enkä ikinä etsi seuraa. Ahdistaa pelkkä ajatuskin.
Nekin kerrat kun olen rakastunut on se aina ollut koulussa tai töissä. Vahingossa. Sattumalta. Ei siksi, että olisi sitä etsinyt tai halunnut. Niin on vain tapahtunut, mutta ensimmäisissä en kuitenkaan koskaan nähnyt oikeaa kumppanipotentiaalia tunteista huolimatta. Siksi en loppujen lopuksi todella myöskään halunut mitään heidän kanssaan.
Minusta tuntuu, että olen jo elänyt sen elämäni suurimman tarinan. Nyt vain rullaa parin vuosikymmenen lopputekstit.
Miten voi olla tai edellyttää
että eletään yhden kanssa koko ikä
jos toinen löytää jotain ja rakastuu.
Luottamusta on vaikea saada takaisin
Nää on kahden kauppoja
Ja silti voi käydä kuin Brädille ja Jenniferille.
Päivä ei mennyt kovin kivasti.
Miten sulla ap?
Tyrmäävä, kiitos kysymästä.
Sen verran kivulias, että valvon tänäkin yönä.
Kipu aiheuttaa unettomuutta.
Se, ettei saa apua aiheuttaa
kafkamaisen toivottomuuden.
Kiitos kysymästä.
En olisi uskonut, että Suomi ajautuu tähän tilaan.
Ihmisten käytös toisiaan kohtaan yllättää.
Mites siellä jaksellaan?
Anna esimerkki. Tiedän että ihmisten arvomaailma on muuttunut aika hurjaksi. Mutta millaista ihmisten kohtelua tässä yhteydessä tarkoitit? (Muutakin kuin tätä palstatörkyä. Vaikka näkeehän täällä paljon empatiaakin.)
Minut arvotetiin niihin
jonka henki, elämä ja terveys ei ole auttamisen arvoinen.
Ei ollut ensimmäinen kerta ja
tällä kertaa
tää ”ammattilainen” nautti silmin nähden siitä
että sai pahoinpidellä mut siinä ja
mun on maksettava siitä käynnistä.
Luulen, ettei sen osaaminen riittänyt
ja/ tai se linjottaa asiakkaat vain järjestelmää tuottavaa
eli leikkaujonoon.
Ei terveydenhuollossa, hoideta ihmistä tai terveyttä, vaan
siellä tehdään vain bisnestä, pidetään omasta virasta kiinni
ja sairaat tyhjät ihmiset käyttää sitä valtapelialustana.
Hullun touhua
Mutta arvaa mikä on vielä hullumpaa. Se että hoidetaan vastoin tarvetta ja tahtoa. Turhaan. Yhteiskunnan varoilla. Mulla kävi niin mielenterveyspuolella... Ei tietysti mitään verrattuna sun kokemuksiin mutta yotesinpahan itsekin että arpomallako ne paikat siellä jaetaan ihmisille.
Toivon että sun olos paranee ja apuja saisit.
Nykyään käy aika herkästi niin,
että jos lääkärin osaaminenei riitä,
se tekee potilaalle hullustatuksen, merkintä Kantaan
ja koko tuleva hoitoketju sabotoidaan.
Suomalaisen lääketieteen taso on alennustilassa.
Pyysin yhtä rtg kuvaa ja sitä en saa.
Todella mysteeri, miksi ei onnistu.
Arpomalla
ja olis kiva tietää, paljonko ihmisille jaellaan
masennuslääkkeitä ja diagnooseja
koska lääkärit ei osaa hoitaa kipua.
Krooninen kipu on EEPPINEN ongelma.
Suomalaiset ei hoida kivun syytä vaan
kipua oireen mukaan lääkkeillä.
Jos ei kuvata, ei kuntoututa,
jaellaan halvannuttavia lääkkeitä.
Ja sitten lääkkeiden vaikutukset....
Tsempit sinne
Juuri näin tapahtuu, ei mitään lisättävää. Itse huolehdittava kaikesta, mistä voisi olla apua tutkimuksissa. Lääkärit eivät tiedä mitään, mitä eivät ole lukeneet jostain opuksestaan. Heissä ei ole luovaa älykkyyttä, jotta osaisivat yhdistellä asioita toisiin.
Mulla olisi todella hyvä keskustelunaihe tähän ketjuun, nimittäin se että miten kaikki naiset, joita ympärillään seuraa on ihan samanlaisia?
Olivatko ne sellaisia myös aiemmissa sukupolvissa, vai menikö silloin kaikki energia työntekoon ja selviytymiseen🤔
Vähän ehkä kryptinen, sori.
Millä tavalla samanlaisia? Hassua kun en löydä itselleni edes samanhenkistä ystävää, ja sitten sanotaan että olisin samanlainen kuin kaikki muut:) Mun mielestä ennen ei eroja ollut niinkään paljon kuin nyt, kun yhteiskunta edellytti enemmän ehkä samanlaisuutta käyttäytymisessä ja elämäntavoista. Nykyäänhän kaikki on niin vapaata.
En kyllä ihan usko tuohon että kaikki naiset on nykyään samanlaisia, jos sitä tarkoitat. Riippuu tietysti mitä ikäluokkaa tarkoitat. En kuitenkaan yleistäisi.
Olet oikeassa, nykyaikana on erilaista, eri arvot, raskas työ puuttuu jota ennen tehtiin.
En juurikaan seuraa muita. Ja olen hieman sovinistinen nainen. Saatan nyt loukata mutta ainainen ka-kaa ja kot kot ei kiinnosta.
Siksi tämän otsikon alaiset jutut kiinnostvatkin eniten, ainakin mua :)
Hieman maskuliinisena naisena kysyisin oletko mies? Tosin sillä mulle mitään väliä. Näin niinkuin anonyymipalstalla.
Vaikka elämmekin nykyaikaa ja yksilöllisyyttä korostetaan on yhä vaikeampaa olla eri mieltä. Ihmiset ottaa nokkiinsa ja ovat herkkänahkaisempia nykyään. Ja jos ei halua hankaluuksia sitä herkästi näyttelee samanmielistä ihan vain siksi että siten pääsee helpommalla. Se on sitten helppo murmuttaa selän takana.
Eli ei olla samanlaisia vaan oiekasti ihan erilaisia, mutta esitetään vain nokikkain samanlaisia? Vastaus alkuperäiseen kysymykseen.
Taisit osua kultasuoneen.
Hitsi kun palstailu haittaa taas tvn katselua. Laitoin ohjelman päälle, ja "vähän palstailin" vain alkuun, ja juuri kun tuumasin että nyt katson sitä ohjelmaa, se olikin jo loppunut:) Tunti humahti taas teidän seurassa ettei tajunntkana. Olette vaarallisia😀
palsta on aikarosvo
Sininen valo haittaa unta,
tv vois sikäli olla parempi unettaja.
Toisaalta keskustelu voi olla
parempaa iltasatua kuin tv:n väkivaltaviihde.
Itse eksyn kohta tuubiin katsomaan dokkareita ja ties mitä.
Mulle tää palstailu on jo jokailtainen rutiini. Ihan kiva sellainen. Vuosia sitten luulin että tästä oli tullut lähes pakkomielle ja pakotin itseni lopettamaan. Vei kaiken ajan. Mutta olen iloinen palattuani. En ole enää niin yksinäinen kuin ilman palstaa...
Hyvää yötä. Toivottavasti saat jossakin valissä vähän nukutuksi. Kiitos kumminkin sinulle aloituksesta ja juttuseurasta.
Hyvää yötä sullekin. En kylläkään aloittanut tätä tänään:) Kunhan osallistuin. Nimimerkkikin katoaa vähän välia kun yhteys tökkii. (Viininpunahilkka)
Viesti oli tarkoitettu -palsta on aikarosvo- kirjoittajalle. Joka on ap, mutta hyvää yötä kaikille tasa-arvoisesti.
Aamulla pakertamaan aikaisin kuten hyvän työläismuurahaisen kuuluukin.
Saanko kysyä, mistä tiedät kuka on aloittaja. Kun mä näen vain pelkkiä anonyymejä. Tunnsitatteko te toistenne kirjoitustyylit jo niin hyvin vai mikä on taikasana? Ihan uteliaisuuttani kysyn. Hyvää yötä silti IHAN KAIKILLE!
Et ole yksin,
ollaan täällä yhdessä.
Kauniita unia, kun menette nukkumaan.
Tunnen kuuluvani,
kovapäisten suomalaisten heimoon
ja täällä on viisaita sieluja.
Kiitos itsellenne.