Mutta vain pieneksi hetkeksi. Tämä kallio naamioituu ja peittää itsensä. Sitä ei voi enää nähdä. Mutta sen voi tuntea vain ne harvat, joille se on varovaisesti aiemmin jo avautunut. Hyvin pienen ja hijaisen tärähdyksen, joka ei kuulosta voimakkaalta. Kallion sisällä massiiviset jännitteet liikkuivat aiheuttaen massiivisen voiman sen ytimessä. Kaikki se kulta, mitä kallio pitää sisällään, piiloutuu harmaan kiven sisälle. Sitä ei voi enää hetkeen havaita, mutta ne jotka tiesivät siitä, ymmärtävät sen arvon.
Naiselle...
Naiselle...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pyydän ettet sulkeutuisi. Vaikka itselläni on ihan sama olo ja sisuksia ja raajoja kylmää jo niin kamalasti, koska sydän yrittää turhaan ajaa tuntevaa itseään alas. Aina turhaan. Ei se ikinä siinä onnistu enkä oikeasti edes halua onnistua.
Olen vain niin uupunut ja tarvitsen lomaa kaikesta.
Jos olet se mies niin etkö nää miten peilataan toisiamme niin hyvässä kuin "huonossa"? Tai näin uskon. Ei mulla tähän mitään todisteita ole esittää, mutta siltä vahvasti tuntuu.
Sun kirjoitus vaan kolahti siksi, että omat tuntemukset on samat ja koska luulen että hän saattaisi reagoida noin. Ja siksi, että minä taas kirjoitin itselleni ylös kerran tässä runon, jossa mainitsen että miehen, kuin tunturin, sydäntä ei löydä kaivamalla esiin kultaisen keskuksen, vaan se löytyy ihan kaikkialta hänestä hiussuortuvista alkaen. Ja jokaista kohtaa tulee rakastaa, jotta voi niistä löytää sen, tunturin sydämen.
En haluaisi sulkeutua, mutta niin on ainakin hetkeksi pakko. Olet uupunut ja tarvitset omaa aikaa. En halua, että hetkeen ajattelisit tarvitsevasi minua. Haluan että ajattelet itseäsi ja sydäntäsi, jota niin rakastan. Haluan että nyt lepäät kaikessa rauhassa ja sitten kun sinusta tuntuu, niin anna tunteiden viedä. Avaa sydämesi ja sitten löydät keinon avata taas tämän kallion.
Peilaamisen olen havainnut. Kuinka fyysisesti se tapahtuu huomaamatta itse. Mutta nyt kun kerroit, niin sehän tapahtuu tunnetasollakin. Taidamme aistia toisemme niin hyvin, että se kummalla on voimakkaampi tunne "voittaa". Se on hyvin kuluttavaa ja raastavaa. Siksi meillä on varmaan nytkin sama olo...
Rehellisesti sanoen kirjoituksesi kolahti myös. Jotenkin niin tunnen nuo ajatukset? Hyvin samanlaisia ajatuksia kuin minulla. Hänkin on hyvin samanlainen kanssani...
Olen uupunut, mutta en tarvitse omaa aikaa, vaan ystävää, joka voisi olla tässä rinnalla. Sitä tarvitsisin ennen kaikkea. Pystyisitkö siihen?
Yksinäisiä ne trollit vasta onkin, kiva yksinkeskustelu sulla
Jos sitä todella haluat ja tunnet tarvitsevasi, niin kyllä lupaan antaa mahdollisuuden siihen.
Tällä miehellä on "parempaa" tekemistä tällä hetkellä, joten tuskin olet hän. En tarkoita vähätellä palstalle kirjoittamista, vaan todella uskon ettei hänellä juuri nyt niin sanotusti ole aikaa tai kiinnostustakaan kirjoittaa tänne. Emme myöskään fyysisesti näe juuri koskaan. Tahtoisin nähdä paljon useammin.
Toivotaan parasta kumpaisenkin tilanteelle. Kirjoitit kauniisti ja empaattisesti, kiitos siitä. Vastauksesi sopii hyvin siihen mitä itsekin koen. Tosin mitä minä tarvitsisin on varmistusta ja pelkojen hälvennystä. Ei niistä kyllä ole mitenkään helppo puhua, vaikka tietysti pitäisi. Olisi reilua toisellekin ettei joutuisi arvuuttelemaan.
T. Tunturityttö ylempää
Tai siis meinaan, että olisi minulta reilua ottaa puheeksi mieltäni vaivaavat asiat.
T. Tunturityttö
Meillä on vain samanlaiset tilanteet ja siksi ymmärämme toisiamme. Mutta kuten sanoit niin tuskin olen hän. Sinun kirjoituksesi koskettivat tosi paljon ja kiitos niistä. Sinullekin paljon onnea tilanteesi kanssa!
Hyvin kauniisti kirjoitettu. Ollapa se voima joka kalliotakin värisyttää...
Omien tekstien kehuminen eri nikkien avulla on harvinaisen tökeröä
Kuka niin mielestäsi tekee. Anonyymejähän nuo näyttävät olevan. Ja mua on vain yksi, nikillä tai ilman.
Arkkuun se suljettiin ja maahan syvälle haudattiin...