ovat aika tylsää seuraa. Eivät puhu mitään, ellei heiltä kysy mitään. Juuri sen pakollisen vastaavat ja itse eivät puhu, tai keksi mitään puheenaiheita. Eikö heitä kiinnosta muu, kuin oma elämänsä. Eivät halua tietää muista mitään. Kommunikoinnin pitäisi olla vastavuoroista, eikä et kokoajan saa nyhtää toisesta irti tietoa.
Sellaiset tuppisuuihmiset
Anonyymi
3178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Minua ainakin kiinnostaa todella paljon kaivattuni ja hänen elämässä olevat asiat.
Ei hänkään paljon ole minulle puhunut.
He ovat oppineet että kaikkea mitä sanovat käytetään heitä vastaan, vääristellään, juorutaan, puhutaan pahaa ja ivataan. Viisas vaikenee. Itsesuojelua.
Muuten eteen tulee selkään puukottaja joka juoruaa heidän asiat palstoilla ilkeämieliseen sävyyn
Minäkin olen huomannut saman.
Juuri näin. Tämän takia en töissäkään puhu kuin pakolliset, töihin liittyvät asiat. Ja itse viihdyn myös paremmin hiljaisempien ihmisten seurassa, on paljon rauhallisempaa niin.
Kyllähän sitä mielellään juttelee sellaisen ihmisen kanssa josta on kiinnostunut ja sellaisen kanssa josta ei ole niin ei puhu. Johtajat ja auktoriteetit olettavat heti alkuun olevansa niin kiinnostavia että onhan se nyt sairaus jos ei heidän kanssaan juttele. Sekin on totta mitä ylempänä että aika usein halu jutella on vain tietojen urkkimista jotta voi sitten käyttää hyväkseen. Henkilökohtaisia asioita urkitaan ja itsestä ei anneta yhtäkään totuudenmukaista tarinaa eli kannattavampaa on olla hiljaa ja odotella että ekstrovertti tajuaa itse lähteä urkkimaan tietoa johonkin muualle.
Tämä! Tämä on päivän paras teksti. Täysin samaa mieltä juuri tälläistä sontaa kokeneena pitkien aikojen jaksoja, välillä loppunut ja sitten taas alkanut. Nämä "kaverit" eli selkäänpuukottajat sitten myöhemmin esittävät etteivät tiedä mitään vaikka näkeehän sen jo silmistä että nyt näytellään tyhmää ja eihän nuo palstapellet osaa muuta tehdä kuin vihata ihmisiä salaa. Pelkkiä perseennuolijoita kaikki.
Kyllä tollainen näkyy läpi.
Vaikeneminen on kultaa.
onks kukaa tääl gay
Itse olen juurikin tuppisuuihmisiä, en avaudu omista asioistani, kuin sellaisille, joita kohtaan on 100 prosenttinen luottamus. Epäluotettavien kanssa juttelen vain pinnallista liibalaabaa. Eikä epäluotettavien asiat kiinnosta minua.
Siinäpä sinulle suuri pähkinä purtavaksi !
Itsestään loputtomasti hölöttävät ekstrovertit ovat raskasta seuraa. On miellyttävää kun toinen osaa myös kuunnella ja olla kiinnostunut sinusta ihmisenä.
Itsekeskeisen ihmisen tulkinta aloituksessaa. Jatkuvasti äänessä olevat ovat juuri niitä, jotka pyrkivät joka tilanteessa korostamaan itseään. Koko ajan vain minäminä ja minun lapset. Ja nyt olet varmaan loukkaantunut, kun joku vaatimattomampi henkilö ei ole kysellyt tarpeeksi sinun täydellisestä elämästäsi.
Onko tullut mieleen, että jotkut ihmiset nauttivat hiljaisuudesta? No eipä tietenkään, koska ajattelet vain itseäsi.
Se voi olla jonkinlaista ujoutta. Itse puhun tutuille ja ihmisille joihin luotan kuin papupata, mutta isossa seurassa, tai jos joku saa oloni tuntumaan varautuneelta, vaikenen lähes kokonaan. En katso olevani hiljainen mutta olen vain herkkä seuralle jossa kulloinkin olen. On kamalaa jos tulee tunne että on pakko puhua vaikkei ole mitään sanottavaa. Toisaalta, en siedä ihmisiä jotka höpöttävät koko ajan ihan mitä sylki suuhun tuo. Tuo mitä sanoit, etteikö muiden aiast kiinnosta, niin oiekasaa olet: harvan asiat merkitsevät mulle mitään. Olen tottunut elämään yksin tai pienessä ryhmässä. Muiden asiat esim small tall ei jaksa kiinnostaa yhtään. Mieluummin olenkin hiljaa. Siinähän selittävät jos haluavat omiaan.
Small talk ei ole kiinnostusta toisen asioihin vaan tapa päästä puhumaan itsestään. Muistakaa että meistä jokainen haluaa lopulta ilmaista itseään. Mietteliäisyys ja hiljaisuus ei tee kenestäkään itsekästä. Mitä jos miettii vaikka kuinka auttaisi jotain toista? Onko sekin itsekästä? Ei ole. Jos ihminen ei puhu hänellä ei ehkä ole halua ilmaista itseään tai hän on muutoin estynyt kuten ujouden takia.
Noh sellainen minä olen.
Halua keskustella tästä nyt..
Minusta ihmiset saa puhua ja olla hiljaa. Itse olen todella arka mies enkä puhu mielelläni (en suullakaan) mitään. Oikeassa seurassa, puhuisin varmaan taukoamatta, mutta luottamukseni voittaminen tuntuu mahdottomalta. En tiedä miten sen voisi voittaa. En ole varma edes siitä, miksi luottamusta ei ole kehenkään. Yksi ongelma on kyllä se, että mielipiteeni ovat jyrkästi erilaisia yleisesti hyväksyttyihin mielipiteisiin. Siksi en tykkää niistä puhua ja olen mieluummin hiljaa.
Jaan jotain kirjoituksessasi. Kun kokee olevansa erilainen kuin toinen tai toiset, on yleensä hiljaa.
Olen todella väsynyt. Miksi loputtoman väsynyttä ja kiusattua ihmistä arvostellaan?
Puhumattomuuteen voi olla monia syitä. Sellaisiakin, joita joku toinen ei osaa edes kuvitella.
Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että puhumattoman muumion kanssa on todella raskas olla!
Kerran jouduin ottamaan "matkaseuraksi" juuri tällaisen. Osasihan se puhua, joka ikiseen asiaan jota sanoin oli vastaus "niin varmaan". Voi vain arvata miten sen kolmen tunnin bussimatkan aikana kiljuin sisäisesti, teki mieli repiä hiukset päästäni ja harkitsin jopa hypätä kyydistä kesken matkan.
Ihmisen voi tehdä hulluksi yksinkertaisella tavalla. Onneksi en sentään seonnut mutta varmasti olisin jos se matka olisi kestänyt yhtään pitempään! Perille päästyä häntä oltiin vastassa ja minä häivyin liukkaasti paikalta. Kyseessä oli avan normaalilla järjellä varustettu sillä hetkellä lukion yläluokkia käyvä naispuolinen henkilö. Tiedän että hän osaa puhua.
Ilmeisesti kärsii jostain selektiivisestä mutismista tms. mutta se ei auta asiaa että mielettömän raskasta joutua tällaisen ihmisen seuraan.
Kuulostat sosiaalisesti taidottomalta ihmiseltä.
Kuka nyt ylipäätään haluaisi bussissa puhua?! Siellä nukutaan tai katsellaan maisemia, ei kuorruta niin että kaikki kuulevat. Oikeasti, olen sitä mieltä. Pitää antaa muillekin matkarauha.
Siis "juoruta", ei kuorruta
Olipas aloittajalta piikikäs kirjoitus ja kieltämättä vähän sattui, auts.
Ei sattunut, ihmetyttää. Empatian puutetta
Minullakin on tuttavia, joiden kanssa toisinaan käymme jopa yli tunnin kestäviä puhelinkeskusteluja. Minun repliikkini ovat yleensä ns yhden käden sormilla satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta.
Siitä huolimatta uskon, että keskustelut ovat kaikkien osapuolien mielestä erittäin antoisia juuri pienten inhimillisten erojen vuoksi.
Ihminen tuntee kuolevansa, ja mitä sinä teet. Valitat kun sua ei viihdytetä. Kylmikset
Yksityisyyden loukkaus on henkinen raiskaus. Eikä sekään riitä, vaan ihmiset piilottavat tapahtumat ja harrastavat piilokiusaamista. Mutta miksei uhri ole viihdyttävä?
Millainen ihminen kokee tasaveroiset tilanteet liian haastavina on ehkä parempi kysymys ?
Miksei suurennuslasilla saa katsoa toiseen suuntaan ?