Oon viimeisen 10 vuoden aikana päässyt liki kaikkiin hakemiini työpaikkoihin. Viimeksi 2,5 vuotta sitten. Nyt olen hakemassa toiseen päähän Suomea, ekaa kertaa kahden pienen lapsen yksinhuoltajana. Ammattitaitoni puolesta tiedän sopivani työhön, mutta kannattaako minun kertoa yksityiselämästäni? Eikö nykyisin trendi ole se, että siviilielämä ei kuulu työnantajalle? Tiedän tietysti sen, että minä tulen olemaan kotona lasten sairaspäivät jne. Haluaisin olla avoin tilanteestani, mutta kannattaako se? Ja onko se ylipäätään työnhakijan velvoite? Haluan myös tosissani sekä saada ammatillisia haasteita, että muuttaa jonnekin ihmisten ilmoille.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
turhaan liikoja kertoilet ja avaudut henk. koht. asioillasi. Jätät väliin jos ei varta vasten udella. Valveutunut työnantaja kykenee selvittämään halutessansaan perhesuhteesi sun muutkin yleisjuttusi.
Ai? Miten työnantaja niitä asioita pystyy selvittämään?
Varmaan tässä tarkoitettiin, että tietenkin ihan perus Googlettamalla pystyy löytämään helposti ja vaivattomasti henkilöiden tietoja, esim uutisartikkelit, sosiaalinen media yms. Tämä tietysti tarvitsee sen, että omalla nimelle löytyy netistä uutisartikkeleita taikka löydyt facesta, twitteristä yms.
Mutta mitä voisin antaa neuvoa, niin varmaan ei kannata kuin yleisesti kertoa henk koht asioista. Varmaan ihan perustietoihin kuuluu, että on lapsia ja missä asut yms.?
Ei kaikista taviksista suinkaan löydy normigooglettamalla yhtään mitään tietoja. Ja mikä tavistyönantaja näin tekee? Siihen tarvitsee hieman enemmän, että voi lukea kaikki kirjoitetut whats upit, facet, suomi24-viestit, puhelutiedot, käydyt keskustelut, tarkastaa sijainnit, turvakamerakuvat jne. Vai vuodatteko nämä tiedot jokaiselle tavistyönantajalle ihan ilman lupia?
Jos ihmisestä ei saa googlettamalla ja muilla tietokantahauilla mitään tietoa esille niin työnhakijan kannalta varsin huono homma. Kukaan ei palkkaa täysin näkymätöntä ihmistä. Riski huonolle rekrytoinnille on liian iso.
Ei kai voi valehdella, jos työhaastattelussa kysytään perheestä, terveydestä tms. asioista, jotka voivat vaikuttaa työntekoon. Jos on pienten lasten yh, pitäähän se kysyttäessä kertoa, mutta ei sitä nyt sentään tarvitse työhakemuksessa ensimmäisenä kertoa.
Laittomaan, epäasialliseen kysymykseen voi vastata valehtelemalla ja kannattaakin. Jos työnantaja on tunnettu ja tiedetty vaikkapa jonkun fudisjengin kannattaja niin voi ihan miellyttääkseen työnantajaa valehdella olevansa suuri jalkapallofani ja kannattavansa samaa joukkuetta.