Katselin juuri Päivärinnan haastattelupätkän jossa esiintyi jehovantodistajista eronnut Josefina.
https://www.iltalehti.fi/iltv-paivarinta/a/201804110185348
Joskus kun näitä tarinoita kuuntelee jää vain sanattomaksi. Esimerkiksi tämän Josefinan kohtelu jehovantodistajissa kääntää vatsan. Erityisesti vaikuttaa siltä että lapsena seksuaalista väkivaltaa kokeneilla on juuri tämän tyyppisiä kokemuksia. Ei riitä että on joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi, vaan sitten siitä yleensä seuraa jatkumo aivan järkyttävää kohtelua.
Tuli mieleen oma kokemukseni uskovisten nuorten leiriltä. Olimme jotain n. 12 -vuotiaita kun kesäleirillä levisi kulovalkean tavoin inhottava juoru yhdestä nuoresta leiriläisestä jonka juoruiltiin joutunen raiskauksen uhriksi. Koko leiri kohisi asiasta, eikä se todellakaan ollut myötätuntoista juoruilua. Juoruilu oli vahingoniloista ilkkumista. Aikuiset eivät puuttuneet asiaan millään tavoin.
Tällaisia tapauksia tulee mieleen monia muitakin. Joskus duunipaikalla kahvihuoneessa insestiäiti alkoi juoruilla siitä kuinka hänen miehensä käyttää seksuaalisesti hyväkseen heidän yhteistä tytärtä. Tämä oksettava syöpäläinen "äiti" oli niin tyhmä, että hän kuvitteli saavansa itselleen siitä sääliä ja myötätuntoa, kun hänellä äitinä on niin vaikeaa. Sitten hän vielä paljasti ottaneensa vastaan lahjuksia. Hän ilmoitti saaneensa mieheltään asunnon omistusoikeudet palkkioksi siitä että pitää suunsa kiinni asiasta. Siis tämä "äiti" oli niin tyhmä että kertoi tästä aivan estottomasti meille tuntemattomille sivullisille.
Tähän ketjuun saa kertoa siitä millaisia kokemuksia seksuaalista väkivaltaa kokeneilla on siitä miten oma yhteisö, perhe, tai yhteiskunta on teidän kokemukseenne suhtautuneet.
https://www.iltalehti.fi/iltv-paivarinta/a/201804110185348
Joskus kun näitä tarinoita kuuntelee jää vain sanattomaksi. Esimerkiksi tämän Josefinan kohtelu jehovantodistajissa kääntää vatsan. Erityisesti vaikuttaa siltä että lapsena seksuaalista väkivaltaa kokeneilla on juuri tämän tyyppisiä kokemuksia. Ei riitä että on joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi, vaan sitten siitä yleensä seuraa jatkumo aivan järkyttävää kohtelua.
Tuli mieleen oma kokemukseni uskovisten nuorten leiriltä. Olimme jotain n. 12 -vuotiaita kun kesäleirillä levisi kulovalkean tavoin inhottava juoru yhdestä nuoresta leiriläisestä jonka juoruiltiin joutunen raiskauksen uhriksi. Koko leiri kohisi asiasta, eikä se todellakaan ollut myötätuntoista juoruilua. Juoruilu oli vahingoniloista ilkkumista. Aikuiset eivät puuttuneet asiaan millään tavoin.
Tällaisia tapauksia tulee mieleen monia muitakin. Joskus duunipaikalla kahvihuoneessa insestiäiti alkoi juoruilla siitä kuinka hänen miehensä käyttää seksuaalisesti hyväkseen heidän yhteistä tytärtä. Tämä oksettava syöpäläinen "äiti" oli niin tyhmä, että hän kuvitteli saavansa itselleen siitä sääliä ja myötätuntoa, kun hänellä äitinä on niin vaikeaa. Sitten hän vielä paljasti ottaneensa vastaan lahjuksia. Hän ilmoitti saaneensa mieheltään asunnon omistusoikeudet palkkioksi siitä että pitää suunsa kiinni asiasta. Siis tämä "äiti" oli niin tyhmä että kertoi tästä aivan estottomasti meille tuntemattomille sivullisille.
Tähän ketjuun saa kertoa siitä millaisia kokemuksia seksuaalista väkivaltaa kokeneilla on siitä miten oma yhteisö, perhe, tai yhteiskunta on teidän kokemukseenne suhtautuneet.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin , todellakin tarinoita .
Mikä lieneen sitten totta ?
Eipä tänne kovin voi henkilökohtaisista asioista kertoa, koska asiattomia kommentteja tulee väliin tuon tuostakin. Mutta minun kokemukseeni on suhtauduttu ymmärtäväisesti ja rakentavasti...Onneksi minun ei tarvitse laskea mukaan seuranneen juridisen prosessin ihmisiä, koska he muodostavat oman tarinansa elämänhistoriaani.