Äskettäin on täällä osoitettu että Keisari Aleksanteri II suorasanaisesti kielisi pakkovenäjän maamme oppikouluissa ja määräsi vuonna 1863 opiskelukielet valinnaisiksi.
Äskettäin on täällä myös osoitettu, että pakkovenäjän sai palautettua häikäilemättömästi vehkeillyt Kouluhallituksen ensimmäinen päällikkö Casimir von Kothen vuonna 1871.
Tämän ja enemmistöltään ruotsihenkisen Senaattimme varsinainen tarkoitus oli tämän avulla ajaa suomenkieli ahtaalle.
Nämä eivät uskoneet että kolme kieltä voisi toimia rinnakkain, vaan yksi joutuu väistymään. He laskivat että suomenkieli joutuisi väistymään.
Vielä ensimmäisen sortokauden jälkeenkin, vuonna 1906 löytyi Venäjän taholta sivistyneisyyttä vaatia vastustaa silloinkin ruotsihenkisen Senaatin vaatimaa venäjänkielen pakotusta vastaan.
Kenraalikuvernööri Gérardin Keisari Nikolai II:lle ilmaisema näkemys olkoon tästä osoituksena.
Silloin kun Gérard näkemyksensä lausui, ei naisten yliopisto-opiskelu ollut tavanomaista, mikä selittää kyseiseltä osin sivistyneeksi tunnetun Gérardin näkemystä.
Joten ei pidä loukkaantua. Hänhän vain olisi vapauttanut naiset PAKOLLISESTA venäjänkielen opiskelusta.
"Jokaisen aineen, myös venäjänkielen opettamisen menestys riippuu vähemmin tuntien luvusta, kuin opettajien, oppilaiden ja heidän vanhempiensa vakaumuksesta oppiaineen tarpeellisuudesta.
Venäjänkielen pakolliseen opettamiseen naispuolisille oppilaille on vaikea esittää painavaa syytä. Useimmat yhteiskoulujen naispuolisista oppilaista eivät edes valmistaudu pääsemään yliopistoon eikä valtionvirkoihin. Jääden kurssit suoritettuaan usein maan sellaisille paikkakunnille, joissa venäjänkieltä ei koskaan kuule, ei heillä ole mahdollisuutta saavuttamansa taidon käyttämiseen. Sen vuoksi he sen pian unehuttawat."
Tämän vuoksi piti Kenraalikuvernööri tarkoituksenmukaisena, että v. 1903 määrätty venäjäntuntien luku väliaikaisesti vähennetään reaalilyseoissa ja niiden veroisissa yksityiskouluissa 40:stä 24:ään ja klassisissa lyseoissa 20:een.
Äskettäin on täällä myös osoitettu, että pakkovenäjän sai palautettua häikäilemättömästi vehkeillyt Kouluhallituksen ensimmäinen päällikkö Casimir von Kothen vuonna 1871.
Tämän ja enemmistöltään ruotsihenkisen Senaattimme varsinainen tarkoitus oli tämän avulla ajaa suomenkieli ahtaalle.
Nämä eivät uskoneet että kolme kieltä voisi toimia rinnakkain, vaan yksi joutuu väistymään. He laskivat että suomenkieli joutuisi väistymään.
Vielä ensimmäisen sortokauden jälkeenkin, vuonna 1906 löytyi Venäjän taholta sivistyneisyyttä vaatia vastustaa silloinkin ruotsihenkisen Senaatin vaatimaa venäjänkielen pakotusta vastaan.
Kenraalikuvernööri Gérardin Keisari Nikolai II:lle ilmaisema näkemys olkoon tästä osoituksena.
Silloin kun Gérard näkemyksensä lausui, ei naisten yliopisto-opiskelu ollut tavanomaista, mikä selittää kyseiseltä osin sivistyneeksi tunnetun Gérardin näkemystä.
Joten ei pidä loukkaantua. Hänhän vain olisi vapauttanut naiset PAKOLLISESTA venäjänkielen opiskelusta.
"Jokaisen aineen, myös venäjänkielen opettamisen menestys riippuu vähemmin tuntien luvusta, kuin opettajien, oppilaiden ja heidän vanhempiensa vakaumuksesta oppiaineen tarpeellisuudesta.
Venäjänkielen pakolliseen opettamiseen naispuolisille oppilaille on vaikea esittää painavaa syytä. Useimmat yhteiskoulujen naispuolisista oppilaista eivät edes valmistaudu pääsemään yliopistoon eikä valtionvirkoihin. Jääden kurssit suoritettuaan usein maan sellaisille paikkakunnille, joissa venäjänkieltä ei koskaan kuule, ei heillä ole mahdollisuutta saavuttamansa taidon käyttämiseen. Sen vuoksi he sen pian unehuttawat."
Tämän vuoksi piti Kenraalikuvernööri tarkoituksenmukaisena, että v. 1903 määrätty venäjäntuntien luku väliaikaisesti vähennetään reaalilyseoissa ja niiden veroisissa yksityiskouluissa 40:stä 24:ään ja klassisissa lyseoissa 20:een.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ulkopuolelta katsoessa pakkokielten järjettömyyyden huomaa helposti.
Tynnyrissä tilanne on toinen.
Venäjä vaati pakkovenäjää aikanaan Suomeen, Viroon, Latviaan, Liettuaan, Karjalaan, Petsamoon, Puolaan, Valko-Venäjälle, Itä-Saksaan, Ukrainaan, Moldovaan, Unkariin, Tsekkoslovakiaan, Georgiaan, Armeniaan, Azerbaidzaniin jne jne.
Kaikki lopettivat heti, siis heti, pakkovenäjän, kun Venäjän imperialistisian kynsistä irti pääsivät.
Suomalaisten kannalta oleellista on opiskeltavien kielien valinnaisuus vs. pakollisuus nimenomaan Suomessa.
Olimme Venäjän valtavan keisarikunnan autonominen osa ja venäjänkieli oli nykyistäkin merkittävämpi maailmankieli. Tästä huolimatta määräsi Venäjän keisari vuonna 1863, että suomalaisten oppikoulukielten kielten PITÄÄ olla valinnaisia.
Niinikään keisari määräsi, että virkakielivaatimusta ei saa olla kouluissa eikä yliopistomme tutkinnoissa, vaan on laadittava tiukasti rajattu luettelo niistä valtion viroista, joissa venäjänkielen osaamista edellytetään.
Keisari A II:n omin sanoin :
"Antakaa oppilaiden itse valita, tahtovatko he lukea venäjää, ranskaa, saksaa vai suomea. Tällöin saadaan tuloksia aikaan. Sanokaa Senaatille, että järjestävät asian." Kenraalikuvernööri Berg ja mukana olleet ruotsihenkiset senaattorit veivät sekavin tuntein hallitsijan käskyn eteenpäin Senaatille, joka julkaisi asiasta asetuksen.
Kuten avauksessa todettiin, pakollisuus palautui ruotsihenkisen Senaattimme ja kenraaliluutnantti von Kothenin vehkeilyn seurauksena vuonna 1871.
I sortokaudella Bobrikov ajoi pakkovenäjän laajennusta. Tämä peruuntui 1905.
Tätä järkiintymistä kuvasi kenraalikuvernööri Gérardin edellämainittu lausunto.
Maallemme kuolemanvaarallisella II sortokaudella (1908-1917) pakkovenäjä palasi kenraalikuvernööri Seynin ajamana.
Stockmann halusi osansa rikkaasta venäjästä mutta tulikin konkurssi.
Eivät venäläiset puhuneetkaan sivistyskieltä.
Nyt tuli kuokkaan että sattuu.
:-)
Perunakuopasta nyt puhumattakaan, pakkoenglannittaja!
Stockmann oli saksalaissuku, joka muutti Suomeen vasta 1852 Homma meni suteen kun surut kaappasivat yhtiön.
Käy kuten Partekissa, jonka Cristoffer Taxell tuhosi.
Allardtin -Taxxellin paradoksi on ollut silti kaikkein kallein isku Suomelle.
Siinä tarvitaan Hanken-åpinnåt että jymmärtäää
Kumpikin on palkittu Freudenthal-mitalilla.
Freudenthal oli kielitieteilijä ja rasisti, joka piti suomenkielisiä alempiarvoisina,
Olen monta kertaa sanonut, että Venäjä ja Aleksanteri 1. tekivät pahan virheen. Nimittäin niiden olisi pitänyt laittaa ehdoksi se, että suomen kieli säädetään ainoaksi virkakieleksi. Vaikkapa 20 vuoden siirtymäajalla.
Se olisi tehokkaasti suomenkielistänyt ruotsinkielisen eliitin ja virkamiehistön. Ja myöhemmin tavalliset rusut. Niin meillä ei olisi enää kieliongelmaa.
Venäjä halusi katkaista Suomen napanuoran Ruotsiin. Maamme yksikielistäminen olisi tehnyt sen kätevimmin. Todella outoa, että Venäjä ei tajunnut asiaa?
Totta. Olihan ruotsinkielisissä paljon niitä, jotka olivat vaihtaneet äidinkielensä suomesta ruotsiksi jo kerran, miksei myös toisin päin.
Nämä tosiasiat halutaan pimittää suomenkielisiltä.
Ruotsinkielisten pimitysyritykset ja propaganda on raivoisaa.
Ruotsinkieli Suomessa ennen minua , myös jälkeheni jää ! Että silleen :)
Jälkeenjääneisyttä jå månessa pålvessa siis
Sisäsiittoisilla alkeellisimmat vietit jäljellä.
Autonomian aika: "pakkovenäjän sai palautettua häikäilemättömästi vehkeillyt Kouluhallituksen ensimmäinen päällikkö Casimir von Kothen vuonna 1871. Tämän ja enemmistöltään ruotsihenkisen Senaattimme varsinainen tarkoitus oli tämän avulla ajaa suomenkieli ahtaalle. Nämä eivät uskoneet että kolme kieltä voisi toimia rinnakkain, vaan yksi joutuu väistymään. He laskivat että suomenkieli joutuisi väistymään." --- ja myöhemmin uudestaan.
Kiitos! Olipa hurjaa tekstiä!
"Venäjänkielen opettamisen menestys riippuu vähemmin tuntien luvusta, kuin opettajien, oppilaiden ja heidän vanhempiensa vakaumuksesta oppiaineen tarpeellisuudesta."
HAH! Näin siis pakkovenäjästä ruotsinmieliset.
Olipa äärimmäisen typerä avaus!
>>>> Totuus todella sattuu: 2500 ääntä Suomen kokoisesta maasta. Surkeaa.
Kielipessimistillä ei ole demokratian säänntöjen mukaan ja onneksemme kuin yksi ääni per huutaja. Huutaa ja itkeä uusiofennomaani kyllä osaa, ja kovaa.
Ps. Fennomaanit, muistakaa äänestää. Sitten kun perussuomalaisista tulee ihan oikea ajattelevien ihmisten yhteistyökykyinen puolue, tilanne voi muuttua.
Tvångssvenskan - "Det finns inte någon annan fråga där vi utbildade och upplysta medborgare blir behandlade som oförstående barn, och samtidigt klandrade för språkhat och felaktiga attityder.”