Olen aviossa miehen kanssa jolla ollut paljon naisia ja useampi liitto. Kakkosasuntomme on hänen ja yläkerrassa on hänen aikuisiällään kirjoitetut kalenterit joissa tietysti ajankohtaiset naiset mukana, merkintössä intiimeistä hetkistä myös.
Minua rassaa tämä asia kun yläkerrassa on hänen elämä präntättynä muiden naisten kanssa, tietysti siihen liittyy myös muu elämä.
Olenko päästäni vialla.
Minua rassaa tämä asia kun yläkerrassa on hänen elämä präntättynä muiden naisten kanssa, tietysti siihen liittyy myös muu elämä.
Olenko päästäni vialla.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olet päästäsi vialla, avopuolisollani myös päiväkirja jota en ole saanut vilkaista tai katsoa, on kuulemma juttuja ex poika/miesystävistä. No, se on naisen meneisyyttä ja ihan ok.
Näin just.
Aikuisella ihmisellä on väkisinkin menneisyys, yhden- tai toisenlainen. Hyväksy tai ole hyväksymättä, ei se siitä muutu.
Sen sijaan että nuuskisit miehesi vanhoja päiväkirjoja ja velloisit mustasukkaisuudessa voisit käyttää sen ajan hyödyllisemmin hankkimalla hieman itsetuntoa.
Terv. nainen joka ei nuuski miehensä menneisyyttä. Eikä muuten hänkään minun. Meillä katsotaan eteenpäin, ei taakse.
Aloittaja kiittää ja pokkaa. 😁
Nojaa...kun kysyt tuota, olet luultavimmin itsekin sitä mieltä, että ehkä on vain ajanhukkaan rassata ajatuksiaan tai itseään moisella asialla. Sinähän et sille mahda mitään. Se mille mahdat, ovat omat ajatuksesi.
Päästään ei tarvitse olla vialla mutta aika tyhmää on kiusata itseään kenenkään ihmisen menneisyydellä; se on ja pysyy!
Järki kyllä puhuu mutta tunteet heittää välillä. Jokaisella on oma historia ja se pitää hyväksyä. Sattui vaan ikävä juttu lapsensa häissä exälle oli ihan liikaa asiaa, tosi viinillä oli osuutta asiaan, se pahensi mutta siitä selvitty.
Muistan olleeni vähän mustasukainen naiselle, tuolla kun on aiempia ihastuksia ja poika ja miesystäviä joista on kirjoitellut, satuin kerran muuton yhteudessä saamaan kirjan sormiini kun niitä siinä pinossa oli. Aika nopeesti muija sanoi et hei se on mun anna olla, ne on mun juttuja eikä kuulu sulle. Toki jokaisella on yksityisyys myös parisuhteessa enkä minäkään ole naiselle kaikkea kertonut vaikka tuo joskus kuin varovaisesti kysellyt entisistä suhteistani.
No kyllähän se pistää epäilyttämään, jos merkintöjä existä on liikaa. Tuhoamalla ne kalenterit, et asiasta kuitenkaan eroon pääse, vaan vaihtamalla miestä.
Et ole päästäsi vialla, mutta mies saattaa olla.
Onko mies laittanut kalenterinsa sivut raameihin ja ripustanut seinälle?
Jos on, niin sen päässä on jotain pahasti vialla.
Jos taas kalenteri on jossain laatikon pohjalla tai kirjakasan alla, niin sinun ei tarvitse huolehtia. Se on osa miehen menneisyyttä, jo elettyä elämää. Hän ilmeisesti on saanut tarpeekseen ja on nyt onnellinen kanssasi. Hän haluaa elämänne olevan tasapainoista.
Aivan turhaan alat sekoittelemaan muurahaispesää. Se tuo vain tarpettomia ongelmia.Miksi vääntäisitkään niitä rautalangasta?
Joo, ei minulla pitäisi olla mitään huolta asian suhteen. Hän ei puhu existään mutta ei halua hävittää kalentereita kun niissä on paljon mitä haluaa muistaa, tuskin kyllä ikinä niitä lukee. Kiitos hyvistä kommenteista.
Missä kalenterit ovat? Seinällä? Piirongin laatikossa? Missä?
No yläkerrassa sängyn alla laatikossa. :D
Traktori huoltoon ja äkkiä nyt.
Jos sinua häiritsee vain nuo kalenterit, niin sitten kannattaa tukituttaa pääsi. Jos sinua taas häiritsee miehen lukuisat naissuhteet ennen sinua, ei asiassa ole mitään pahaa. Moni ihminen toivoisi, että kumppani ei olisi pannut koko kylää ennen itseään. Etenkin miehet.
Kyllä ne lukuisat naissuhteet vaivaa, en voi kieltää.
Toisten päiväkirjoja ei saa lukea. Eikö niin?
Mikset vain voisi hyväksyä miestä sellaisena kuin hän on, menneisyytensä kanssa? Pelkäätkö, että sinusta tulee yksi ote lisää päiväkirjoihin?
Niin makaa kuin petaa.
Kotiamme on aina koristanut yksi tietty laatikko tai oikeestaan vanha kirstu jonka nainen sai mammaltaan, siellä on vanhoja kortteja sekä päiväkirja jota nainen on vahtinut, kerran olin avata ja hirvee häly nousi. Et ota mun päiväkirjaa muija murshti, sen tiedän että siellä on naisen nuoruus vuosilta ihastuksia ja myöhemmältä ajalta miehiä mua ennen, sen kartoi ei muuta.
Onneksi kirjoittelin lukollisiin päiväkirjoihin. Niitä ei ihan noin vain lueta. Tosin poikakavereistani/miehistäni en ole kirjoittanut.... Ne muistot on ja pysyy mielessä.
Minun on miltei mahdoton avata tuntojani päiväkirjaan, erittäin korkea kynnys kun pelkona että joku lukisi enkä jaksa olemattomia pikkujuttuja kirjoitella.
Jos ei hyväksy toisen entistä elämää on pare olla yksin. Muakaan ei kiinosta naisen ex miehet tai panot, ihan sama mitä tehnyt eikä niistä haluu edes kuulla.