Olette hyviä jumalan tahdosta mutta ateistit voivat olla hyviä omasta tahdostaan.
Luottaisin eniten ateistin aitouteen hyvänä ihmisenä.
Uskovaisilla se on ehdonalaista.
Luottaisin eniten ateistin aitouteen hyvänä ihmisenä.
Uskovaisilla se on ehdonalaista.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Lutherin mukaan Kristus asuukin vain syntisissä.
Juu. Aloittaja liioittelee, mitään hyviksiä me ei olla... no... ehkä jotenkin...mutta...
No, olisi kai pitänyt täsmentää, hyvistä ne, jotka eivät usko Jumalaan, ovat hyviä luontaisesti.
Toiset taasen voivat hyvinkin olla palkkion toivossa hyviä toisilleen ja/tai kostonhimoisen Jumalan pelossa.
Juu, noin se on.
Ateistit myös kantavat itse vastuun sanoistaan ja teoistaan.
Uskovaisilla on syntipukkina Jeesus, eli omat pahat teot laitetaan Jeesuksen syyksi.
En ole vielä koskaan havainnut, että sinä kantaisit vastuusi valehteluistasi tällä palstalla.
Heh.
Jumala ei Raamatussa edusta hyvyyttä, vaan lain noudattamista.
Moni uskova on sanonut, että osaa rakastaa, koska he uskovat Jumalaan. Sinänsä naurettavaa.
No ei kyllä.
Siis me luterilaiset:
Pahat teot laitetaan perisynnin syyksi.
Hyvät teot taas Kristuksen meissä tekemän lahjavanhurskautuksen ansioksi.
Jumalalle ei ole lakia. Olet sinä tomppelien tomppeli.
Jeesus sovitti syntimme ristillä. Itse Hän oli syytön, mutta nk. otti syyn päällensä. Tässä on kysymys Kristuksen sovitustyöstä.
Miten sinä kehtaat laittaa feceesi noita kauheita kuvia teidän kämpästä joka on kuin kaatopaikka? Katso nyt sitä pöytääkin missä noutoruokanne on kuun possun ape.
Niin. Jumala rikkoo omia lakejaan.
Mutta jos joku erehtyy rikkomaan hänen lakejaan, niin ainoa rangaistus mitä hän on keksinyt, on kuolema.
En osaa sanoa.
Mutta Raamatussa ei käsketä, että "siivoa kotisi".
Kyse on juupas eipäs uskovaisista, kaksinaamaisempia saa hakea.
Jos sanot jotain hyväksi niin sinun pitäisi ensin määritellä mitä hyvyys on.
No me luterilaiset tavalliset kirkkouskovaiset ollaankin , juurikin hyvään pyrkiviä. Ei siksi, että ajateltaisiin, että vain se meidät vie taivaaseen vaan ehkä se , että ei siinä nyt kamalia häviä jos vaikka yrittää jotain hyvää tehdä.
Helpompaahan se olisi vain paheksua jotakin kuin yrittää toimia, muuttaa asioita ja sillä tavalla antaa myös hyvää esimerkkiä . Asioihin voi ihan oikeasti vaikuttaa. Elämäni varrella olen nähnyt tuon muuallakin kuin suomessa mutta siihen vaadittaisiin yhtänäistä seurakuntaa. Palstallahan on ainakin vallalla ajatus, että ihmiselle joka on oikeasti vailla vesi tai riisikuppia , niin pitäisi ensimmäiseksi alkaa paasaamaan Jumalan ja Raamatun sanaa. Voin ihan kertoa, että nuo ilkeämielisten pakanoiksikin nimittelemät äidit kuolevat lapsi rinnallaan itku silmässä, ihan kuten kuka tahansa.
Ehkä tuo onkin juuri se syy miksi kuitenkin niin moni ateistikin on valmis tukemaan verovaroin kirkkoa mutta ei paikallista helluntaiseurakuntaa kymmenyksillä.
Nukkuisit yösi niin vittuilisit vähemmän.
"Helpompaahan se olisi vain paheksua jotakin kuin yrittää toimia, muuttaa asioita ja sillä tavalla antaa myös hyvää esimerkkiä ."
Sanos muuta.
Raamatun jae tällekin päivälle.
Sananlaskut 12:15
Tyhmä pitää omaa tietään oikeana, viisas se, joka neuvoja kuulee.
Melkoinen piikki uskovaisille.
Sananlaskut 12:15
Tyhmä pitää omaa tietään oikeana, viisas se, joka neuvoja kuulee.
Amen!
Jumalan neuvoja viisas kuulee, tyhmä jättää ne huomiotta.
Kuka puhuu sinulle?
Onko niitä henkiä useampiakin?
Järkyttävää, jos kuulisi pään sisäisiä ääniä.
Etkö osaa lukea vai etkö ymmärrä lukemasi?
Kuule. Neuvoja maailmaan riittää.
Kannattaa katsoa itse mitä tekee.
Katso sitten, ja häpeä!
"Jumalan neuvoja viisas kuulee..."
Mitä ihmettä minun pitäisi hävetä?
Et taida tietää paljonkaan siitä mitä teen.
Et tee mitään, heh.
SeIIainen mielipide nyt.
No ainakin ruokaa teen, sekä yritän kuntoilla kotona.
Roskaruokaa ja videoita ei ole näkynyt.
Ei ihan vielä. Katsotaan. Paino on noussut ja ulkonaliikkumiskielto jatkuu ainakin kolme viikkoa vielä.
En tiedä siitä mitään.
Pahinta on kun syömme päivittäin kahvin kanssa pullaa. Joskus suklaata. Ehkä jugurttikin on pahasta. Leipää tulee syötyä välillä liikaa.
Onko tuossa sitä sinun roskaruokaa?
> ateistit voivat olla hyviä omasta tahdostaan.
Valitettavasti eivät näytä haluavan olla hyviä, kun esim. näyttävät raksatavan valhetta enemmän kuin totuutta.
”Olette hyviä jumalan tahdosta mutta ateistit voivat olla hyviä omasta tahdostaan.”
Jokaisessa ihmisessä on mahdollisuus hyvään – sekä pahaan. Ei kukaan meistä ole irti tästä.
Joten, ei ihmisen hyvyyttä arvioida sen perusteella, millainen usko tai vailla uskoa oleva hän on. Ei edes Jeesus tätä kiellä.
Matt. 5:46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
5:47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
Useassa muussakin paikassa näin sanotaan.
Uskovilla pitäisi olla pyrkimys ehdottomaan rakkauteen, mutta se on meille ihmisille vaikeaa.
Niin. Uskovat eivät ole taivaasta tipahtaneet, ja heillä on samat lähtökohdat ja vaikeudet kuin muillakin.
Pääosin uskovat rakastavat toisiaan. Jeesuksen puheet eivät vaan toteudu.
No, ihmisiä tässä ollaan siinä missä muutkin. Enkä ihan noin niputtaisi kaikkia uskovia.
Barnabaan evankeliumin mukaan Profeetta Muhammed (saas) oli 60000 vuotta aiemmin luotu HYVÄ SIELU. Kun taas Aadam oli täydellinen ihminen. Aadam kykeni hyväksymään pahatkin, mutta Profeetta (saas) miekalla pisti uskottomilta ja pahoilta ja vastustajilta PÄÄN POIKKI.
Niin onkin HYVYYDEN YKSI EDELLYTYS, ETTÄ ON MIEKKA KÄYTÖSSÄ JA VOIMAA PISTÄÄ PAHAT NAFTALIIN. ATEISTEILLA TÄMÄ OMINAISUUS ON MAHDOLLINEN, MUTTA KRISTITYILLE VAIKEAMPI SILLÄ KRISTITTY PYRKII ENNEMMIN TÄYDELLISYYTEEN KUIN HYVYTEEN.
Ilman miekan kantamista ja käyttämistä on mahdoton olla hyvä.
Ihminen toki voi olla hyvä tai vähemmän hyvä oli uskovainen tai ei.
Paha termi ehkä on liian voimakas vastakohta vertailtavaksi edellä mainittuihin ihmistyyppeihin ,joita valtaosa edustaa.
Enemmänkin kyse lienee luonteen piirteistä.
Se mikä määrittelee ihmisen luonteen, miten se kasvaessa muodostuu,on hyvin monesta asiasta kiinni.
Kasvaako ja oppiiko ihminen enemmän arvostamaan henkisiä kuin aineellisia arvoja.
Paljon puhutaan lapsuuden kokemuksista,miten ne muokkaavat ihmistä ja miten lapsuudessa opitaan käytösmallit.
Pitää tottakai paikkansa,mutta vain osittain.
Jos näkee tai kokee itse lapsena uskontoa käytettävän vallan välineenä, ja tietynlaisena kurituskeinona perheyhteisössä, saattaa pian nuorikin omaksua tämän tavan omaan elämäänsä aikuistuessaan.
Myös uskonnollisessa perheessä jopa uskonnollisuuttakin tärkeämpi kasvatusmetodi olisi oikeudenmukaisuus, ja siihen perustuva kasvatus. Hyviä elämän arvoja voi opettaa nuorelle muutenkin kuin koko ajan Raamatun opetuksiin heijastaen, kannustaen ja omalla toimillaan esimerkkiä näyttäen.
Syvällisempi uskonnollisuus kypsyy ihmisessä jos on kypsyäkseen vasta aikuisiällä.
Tässä asiassa puhun kokemuksesta, koska olen saanut juuri edellä mainitsemani kasvatuksen.
Nyt jo vuosikymmeniä myöhemmin voin sanoa,että pidän sitä hyvänä kasvatusmallina.
”Enemmänkin kyse lienee luonteen piirteistä.”
Asiaa kirjoitat. Kyllä se hyvin pitkälle on siitä kiinni, millaisessa ympäristössä kasvamme ja mitä piirteitä meissä kehittyy tai on kehittymättä.
”Hyviä elämän arvoja voi opettaa nuorelle muutenkin kuin koko ajan Raamatun opetuksiin heijastaen, kannustaen ja omalla toimillaan esimerkkiä näyttäen.”
Juuri näin.
Mitä monimutkaisempi asia sen enemmän virheitä, sitä uskovaiset ei myönnä.
Ateistit älykkäämpinä näkevät monimutkaisten asioiden ytimeen.
Siitä se hyvyys syntyy.
Tarkkaan ottaen ei edes Raamattu kiistä esimerkiksi ateistien tai muun uskoisten olevan hyviä.
Käskee kyllä vääräuskoiset tappamaan, ilmeisesti kuitenkin heitä rakastaen?