Olen 38 vuotias yksinäinen mies Jyväskylästä. Usein tuntuu todella raskaalta kun ei ole ketään. Pakenen ahdistustani kaljan juontiin melko usein että saisi edes kadulla jutella random kohtalotovereiden kanssa. Minulla ei ole oikein mitään harrastuksia ja olen masentunut. Päivät kuluu tietokoneella istuen. Käyn välillä ulkonakin, mutta siellä saatan ratketa itkuun kun näen miten muilla on tyttöystävä tai edes seuraa. Mitä vikaa minussa on kun kukaan ei tahdo olla minun kanssa?
Yksinäinen mies Jyväskylästä
Anonyymi
18236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minulla on saman tyylisiä tuntemuksia. Ainakin itsellä raskainta ei ole mitä muilla on vaan se miten vähän itsellä on. Minulla on kyllä hyvääkin elämässä, lähinnä työ. Siihen on hyvä hukuttaa arki ja muut ongelmat.
Vaikka olenkin vasta 22-vuotias mietin monesti samaa. Konneveden Lukion jälkeen kun jyväskylään muutin kokiksi opiskelemaan, niin eipä tullut oikein kavereita. Nyt olen yksin, työtön ja saan vaan työpaikkoihin lyhyitä sijaisuuksia (hirveän pitkän etsinnän jälkeen).. Enkä kerkeä oikein tutustumaan kehenkään.
Diabeetikkona en pysty juomaan känniin itseäni ja en oikein nauti olosta kännissä olevien ihmisten kanssa, eikä tosin kiinostakkaan olla kännissä. Joten ehkä vaan menen keinuun kiikkumaan.
No ei sussa välttämättä mitään vikaa kenenkään mielestä mutta ainakin sun itsetunto on nollassa jos ajattelet, että sussa on vikaa ja seura ei kelpaa. Sun pitää päästä tuosta itsesäälistä ja alkaa ajattelemaan, että oot ihan yhtä arvokas tekemään ja kokemaan kuin kuka tahansa muukin. Ei se eläminen niin vaikeeta ja ihmeellistä ole. Jotkut vaan hyppää mukaan sen kummemmin miettimättä.
Onko sulla joku muu haaste ihmissuhteissa, kuten ujous?
Se on totta että itsetuntoni on romuna.
Tuo on hyvä, että pitää päästä pois itsesäälistä. Nimittäin se itsesääliin vajonnut ihminen ei oikeastaan houkuttele.. Niin se vaan on. Vaikka ajatellaan, että kun on masentunut ja itsesäälin vallassa niin joku huomaa, säälii ja tulee seuraksi, ei se niin mene, ehkä hetken korkeintaan. Todellakin itseään pitää arvostaa ja se alkaa näkyä ulkonäössä, ryhdissä, olemuksessa, se vetoaa ihmisiin. Lisäksi itseään arvostava ihminen pystyy myös antamaan toiselle ihmiselle jotain, eikä vain pyytämään itselleen... Jos ei ole ystäviä, kysy itseltäsi mitä haluat tehdä, kenen seurassa viettää aikaa ja lähde siitä kulmasta etsimään ulospääsyä yksinäisyydestä ja huomaat, että on paljon muitakin yksinäisiä...
Sinun tulisi ehkä etsiä seuraa niistä ihmisistä joilla on samantyyppisiä ongelmia kuin sinulla. Niitä ihmisiä löytyy vaikka kuinka paljon.
Jos googlaat "kaverihaku" ja "kohdataan-some" niin löydät kaksi erinomaista paikkaa joista hakea uusia ystäviä.
Kiintoisaa.
Facebookissa on ryhmä "Uusia ystäviä-Jyväskylä". Ryhmässä on 362 jäsentä.
Facebookissa on myös koko maan kattava ryhmä. Sen nimi on yksinkertaisesti "Uusia Ystäviä".
En käytä Facebookkia.
Periaatteen+vuoksi,+vai+muusta+syystä?
Vastasin tähän kysymykseen mutta se näköjään poistettiin. Suomi24:ssa ei saa näköjään kritisoida Facebookkia, WhatsAppia tai Instagramia. Sanon nyt vain uudestaan että periaatteen vuoksi en käytä mitään noista alustoista.
Olen 29v nainen ja asun myös Jyväskylässä. Alkoholia en enää käytä juuri lainkaan, mutta muuten elämäntilanne on masennuksen, ahdistuksen yms osalta pitkälti samanlainen. Elämässä ei ole ketään ihmistä, jouduin keskeyttämään yliopisto-opinnot pari vuotta sitten ja en käy töissä. Vietän oikeastaan kaiken aikani yksin.
Harmi kun et käytä alkoholia. Ois menty johonkin pussikaljalle.
Olin itse samanlaisessa tilanteessa. Opinnot jäi kesken ja tulevasta diplomi-insinööristä tulikin asentaja. Löysin sentään jotain työtä, olin aivan viisi vaille jäädä pysyvästi työttömäksi. Oikeasti ongelmien takia minun työkyky oli niin heikko, että hankalaa olisi muutenkin ollut.
Se yksin vietetty aika oli tosi tosi raskasta. Ihan kamalaa. Siitä ulos pääseminen voi olla tosi hankalaa. Itselle tuo työ oli ihan kaikki kaikessa. Mikä tahansa työ ei olisi auttanut yhtä paljon, mutta joku tekeminen oli hyväksi.
Toivottavasti pärjäilet ja löydät jonkun tien eteenpäin.
Kiitos tsemppari kommentista.
Mietin, että olet käytännössä eka johon törmään jolla on samankaltaisia kokemuksia. Yliopisto-opinnot jäi kesken, elämä vähän sekaisin, vietät paljon aikaa yksin. Tosi samanlaista kuin omakin elämä oli silloin joskus vajaa 10 vuotta sitten. Voisin vaihtaa ajatuksia, jos sinua kiinnostaa. samps475@gmail.com
Ei minullakaan ketään ollut kun elämä oli vaikeaa ja ihan vain vertaistukea tai mitä sitten lienee, ajatusten vaihtoa. Ei mitään sen kummallisempaa. Oikeastaan minulla ei ole vieläkään ketään, joka tajuaisi tuota elämää.
Yksinäinen mies on erittäin huono yhdistelmä seuran saamisen kannalta. Kummallista kyllä mutta tyylisi puhua kaljoissa ventovieraille on paras keinosi saada minkäänlaista jutteluseuraa.
Netti on tilanteessasi yhtä tyhjän kanssa. Kukaan nainen ei innostu ja kysyntä on liian suurta. Jos olet rehellinen niin ei ole mitään toivoa jos valehtelet niin on pienen pieni mahdollisuus mutta sekään ei kovin suuri. Voisit olla täysin normaali mies jolla on kaikki asiat kunnossa ja et saisi yhtäkään yhteydenottoa.
Ainoa keino miten voit saada naisseuraa ja päästä juttelemaan paremmin on raha. Noin muuten vaikuttaa lähes mahdottomalta.
Jos+on+yksinäinen,+pitäisi+oppia+nauttimaan+myös+yksinäisyydestä.+Pitäisi+tehdä+jonkinlainen+päiväohjelma,+varsinkin+jos+ei+ole+työelämässä.+Urheilua+ja+lukemista+ja+sen+sellaista.+Jos+on+oma+sauna,+niin+saunomisharrastuskin+on+hyvä+ja+siitä+voi+yksinkin+nauttia.+Minä+urheilen+2-3+tuntia+päivässä+ja+käyn+jokatoinen+ilta+saunassa.+Minulla+on+kuitenkin+joitakin+ystäviä,+mutta+95+%+ajasta+olen+yksin.+Jos+menen+kaupungille,+niin+siellä+on+yleensä+tuttuja,+joiden+kanssa+voi+jutella.+Mutta+minun+harrastukset+ovat+sellaiset,+että+ne+vievät+melko+paljon+aikaa,+on+vielä+soittoharrastustakin.+En+ole+nyt+työelämässä+ja+ikääkin+on+melko+paljon,+olen+siis+mies+ja+Jyväskylästä.