Joillain vanhemmilla on tapana ottaa kiukutteleva lapsi syliin...onko se välttämättä oikein. Varhaisen lapsuuden kokemukset jättävät jäljen alitajuntaan ja lapsen aivoihin voi piirtyä malli siitä, että kiukuttelemalla saavuttaa jotain hyvää' ja jonkun suosiota.
Olen sitä mieltä että tuo nykyajan kasvattajien suosima tapa ottaa kiukutteleva lapsi syliin voikin todellisuudessa kasvattaa monesta ihmisen joka aikuisena on agressiivinen öykkäri joka varsinkin lähisuhteissaan on väkivaltainen.
Vanhanajan kasvatus jossa kiukutteleva lapsi suljettiin kiukkukohtauksen ajaksi lukittuun huoneeseen pitäisi minusta nostaa taas kunniaan.
Olen sitä mieltä että tuo nykyajan kasvattajien suosima tapa ottaa kiukutteleva lapsi syliin voikin todellisuudessa kasvattaa monesta ihmisen joka aikuisena on agressiivinen öykkäri joka varsinkin lähisuhteissaan on väkivaltainen.
Vanhanajan kasvatus jossa kiukutteleva lapsi suljettiin kiukkukohtauksen ajaksi lukittuun huoneeseen pitäisi minusta nostaa taas kunniaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Heh, rakkaudella ei rankaisemalla. Kiukutteleva puolisokin tahtoo monesti rakkautta ja syliin, eikä eristyksiin.
Lapsi ei ymmärrä eristämisestä muuta, kun että hän ei saa näyttää pettymyksen tunteitaan. Silloin hänet sysätään sivuun...hän kelpaa vain hymysuuna, mikä kasvattaa lapsesta tunneongelmaisen, en uskalla en vpi tai öykkärin joka uhmallaan uhoaa, kun lapsena ei saanut purkaa.
Mut ei aina tarvi ottaa syliinkään, jos lapsi ei halua. Turvallisuus on kuitenkin taattava kiukkupussillekin.
Kiukkua saa purkaa, mutta mielellään turvallisesti. Vanhemman on ihan hyvä jutella lapsen kanssa rauhoittumisen jälkeen mistä kenkää kiristi.
Suljetaan se yleensä viimeistään aikuisena suljettuun huoneeseen
Mutta omasta tahdosta
Parempi olla puhumatta kenellekkään miteen
Kun rauha on saavutettu niin hyvin kuin mahdollista..
Niin sitä on turha ennee rikkoa
Kenenkään.
Mun aikaan ja ennen minua tuli vain yksinkertaisesti remmistä.
Ajattelisin sillä tavalla, että esim. jos lapsi alkaisi kauppareissulla kiukkuamisen, lopettaisin kauppareissun siihen paikkaan sekunnissa. Lapsi, huusi tai ei, kiinni, autoon ja kotiin. Sitten saisi huutaa vaikka koko illan, mutta oppisi miten kauppareissut tehdään nätisti loppuun asti. Ehkä olisin läsnä, mutta en hösäisi vaan antaisin huutaa niin kauan, että väsyy. Mulla on ollut tiukka kasvatus ja kuri kotona ja se mun lapsellakin olisi.
Lapsiin ja hevosiin pätee samat säännöt -määrätietoisuus. Oppi ja asian ymmärrys. Kiitos oikeintoteutuksesta. Laumajohtajan jämäkkyys ja varmuus.
Juuri näin se pitää ollakin.
T:Aloittaja.
Yksi vanhempien tehtävistä on opettaa lapselle tunteiden tunnistamista ja tunteiden säätelyä - rakkaudella ja lempeydellä, kärsivällisyydellä.
Tämä. 👍
Itse käsittelen kiukkuamista hieman huumorilla.
Selitän ja käyn läpi tilateen ja sen ettei kiukkuäänellä ja tavalla saa mitään aikaiseksi.
En huomioi kunnes tilanne on rauhoittunut. Lapsi rauhoittuu nopeasti kun vanhemmat eivät liikaa kiinnitä kiukkuun ja sen aiheeseen huomiota, vaihtaa aiheen johonkin muuhun. Jos jokin asia ei miellytä voi kertoa asioista ihan normaalilla tavalla.
Lapsi oppii tavan jolla saa tahtonsa läpi ja kehittyy hyväksi keskustelijaksi joka perustelee ja kyseenalaistaa. Voittaa joskus väännön ja se naurattaa.
AsianVierestä
Ja kestääkö isillä pinna aina?