Olen viime kuukaudet miettinyt elämääni, epäilemättä epäterveellisen paljon. Lienen melkoisen masentunutkin. Tämä alkoi äitini kuolemasta. Sen jälkeen en ole oikeastaan päähäni muuta ajatusta saanut, kuin että minun on oltava jotenkin kirottu. Olettaen siis, että kirouksia on olemassa. Tai ehkä elämällä on vain sadistinen mielenlaatu.
Oli miten oli, ensin olin 9 vuotta koulukiusattu, sitten vuosia työtön. Olen elänyt kolmessa parisuhteessa, jossa kahdessa jouduin sekä henkisen että fyysisen väkivallan uhriksi ja kolmannessa minua petettiin. Näiden parisuhteiden välillä on mennyt vuosia nettideiteillä, toisinaan treffeille päästen mutta lähes poikkeuksetta yhteen treffiin myös jäi. Minulla on ollut parisen ystävää, yksi lapsuudessa ja yksi aikuisiällä. Olen muutaman kuukauden ajan seurustellut yh-äidin kanssa, jolla on kolme pientä lasta ja täysin toimimaton suhde lasten isään.
Kun olen näitä asioita mielessäni pyöritellyt, niin olen päätymässä pelottavaan johtopäätökseen, että kussakin ihmissuhteessa minua on tavallaan käytetty hyväksi; parisuhteissa minua käytettiin laastarina ja nyrkkeilysäkkinä, ja heitettiin pois kuin uutuudenviehätys katosi. Ystävyyssuhteissani minulta on lainattu rahaa (mutta ei koskaan maksettu takaisin), pummattu kyytejä ja nyt viimeisimpänä, minun olisi pitänyt kesken oman työpäiväni (kyllä, olen ollut nyt vuosia työelämässä) ryhtyä korjaamaan etäyhteyden avulla "ystäväni" tietokonetta. Ennen tätä yhteydenottoa, en ollut kuullut "ystävästäni" useaan vuoteen.
Miettiessäni nykyistä suhdettani minut valtaa pelko, että jälleen minua hyväksikäytetään; ajatukseni kulkevat sellaista rataa, että kiltti mies ei kelvannut kenellekään isäksi, mutta kelpaa nyt kyllä kasvatusavuksi, kun lapset ovat pieniä. Pelkään, että minut jälleen heitetään syrjään, kun akuutti tilanne helpottaa, jahka lapset kasvavat. Tätä pelkoa vahvistaa se, että koen, että minua painostetaan muuttamaan yhteen.
En tiedä, onko tässä kirjoituksessa mitään järkeä, tai syntyykö tästä mitään keskustelua, mutta koin pakottavaa tarvetta saada tämä kaikki ulos. En varsinaisesti tiedä sitäkään, mitä nyt pitäisi tehdä - luotaanko vaistoihini, ja lopetan nykyisen parisuhteeni (ja vajoan taas täysin absoluuttiseen yksinäisyyteen) vai otanko riskin. Yritänkö edes enää löytää ystäviä, jos tosiaan tulen aina vain hyväksikäytetyksi? Olen mennyt niinkin pitkälle, erityisesti veromätkyjen maksupäivinä, että miksi oikeastaan käyn edes töissä? Sekin tuntuu hyväksikäytöltä - teen työtä, että joku muu rikastuisi ja jotta valtio saa verotuloja. Toisaalta, ehkä rahattomana olisi vielä inhottavampaa elää.
Tässähän sitä tekstiä. Olisi kiva kuulla onko muilla vastaavia kokemuksia, että kokevat tulleensa hyväksikäytetyiksi ja miettivät, mitä kannattaisi tehdä.
Oli miten oli, ensin olin 9 vuotta koulukiusattu, sitten vuosia työtön. Olen elänyt kolmessa parisuhteessa, jossa kahdessa jouduin sekä henkisen että fyysisen väkivallan uhriksi ja kolmannessa minua petettiin. Näiden parisuhteiden välillä on mennyt vuosia nettideiteillä, toisinaan treffeille päästen mutta lähes poikkeuksetta yhteen treffiin myös jäi. Minulla on ollut parisen ystävää, yksi lapsuudessa ja yksi aikuisiällä. Olen muutaman kuukauden ajan seurustellut yh-äidin kanssa, jolla on kolme pientä lasta ja täysin toimimaton suhde lasten isään.
Kun olen näitä asioita mielessäni pyöritellyt, niin olen päätymässä pelottavaan johtopäätökseen, että kussakin ihmissuhteessa minua on tavallaan käytetty hyväksi; parisuhteissa minua käytettiin laastarina ja nyrkkeilysäkkinä, ja heitettiin pois kuin uutuudenviehätys katosi. Ystävyyssuhteissani minulta on lainattu rahaa (mutta ei koskaan maksettu takaisin), pummattu kyytejä ja nyt viimeisimpänä, minun olisi pitänyt kesken oman työpäiväni (kyllä, olen ollut nyt vuosia työelämässä) ryhtyä korjaamaan etäyhteyden avulla "ystäväni" tietokonetta. Ennen tätä yhteydenottoa, en ollut kuullut "ystävästäni" useaan vuoteen.
Miettiessäni nykyistä suhdettani minut valtaa pelko, että jälleen minua hyväksikäytetään; ajatukseni kulkevat sellaista rataa, että kiltti mies ei kelvannut kenellekään isäksi, mutta kelpaa nyt kyllä kasvatusavuksi, kun lapset ovat pieniä. Pelkään, että minut jälleen heitetään syrjään, kun akuutti tilanne helpottaa, jahka lapset kasvavat. Tätä pelkoa vahvistaa se, että koen, että minua painostetaan muuttamaan yhteen.
En tiedä, onko tässä kirjoituksessa mitään järkeä, tai syntyykö tästä mitään keskustelua, mutta koin pakottavaa tarvetta saada tämä kaikki ulos. En varsinaisesti tiedä sitäkään, mitä nyt pitäisi tehdä - luotaanko vaistoihini, ja lopetan nykyisen parisuhteeni (ja vajoan taas täysin absoluuttiseen yksinäisyyteen) vai otanko riskin. Yritänkö edes enää löytää ystäviä, jos tosiaan tulen aina vain hyväksikäytetyksi? Olen mennyt niinkin pitkälle, erityisesti veromätkyjen maksupäivinä, että miksi oikeastaan käyn edes töissä? Sekin tuntuu hyväksikäytöltä - teen työtä, että joku muu rikastuisi ja jotta valtio saa verotuloja. Toisaalta, ehkä rahattomana olisi vielä inhottavampaa elää.
Tässähän sitä tekstiä. Olisi kiva kuulla onko muilla vastaavia kokemuksia, että kokevat tulleensa hyväksikäytetyiksi ja miettivät, mitä kannattaisi tehdä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ainakin rahan-lainaaminen kenellekään, - sen voisit lopettaa kokonaan, fiksut ihmiset eivät lainaile rahaa, suuntaan eikä toiseen, piste.
samoin myös ilmaiset autokyydit !! niitä pummaajia kyllä aina on.
teet siis "rajat", niin ettei sinua hyväksikäytetä !
Todelliset ystävät ovat ystäviä, sen jälkeenkin, kun joskus käytät sanaa: EI.
"maailma" vaan nyt on sellainen, kuten edellä mainittuja asioita, itsekin "joutunut" opetteleen sana: EI / "tänään" ei sovi, jne.
Asiahan on kyllä niin, että ketään ei käytetä hyväkseen, ellei itse ole hyväksikäytettävänä. Eli kyllä.. Sinä ihan itse annat sen tapahtua..Ehkä jopa laitat tapahtumaan.. Voit aloittaa aikuiseksi kasvamisen omasta itsestäsi.
En+ole+aloittaja,+ja+ymmärrän+täysin+tuon+pointtisi,+että+itse+sitä+on+elämästään+vastuussa,+ja+että+on+itse+päätettävä+mitä+aikoo+tehdä+ratkaistakseen+ongelman+"xx"...+
Osanotot kuitenkin äitisi kuolemasta, mutta senkin me kaikki muutkin tulemme kokemaan..
Kuten myös me itse tulemme eräänä päivänä kuolemaan. Me kaikki olemme elämälle kuoleman velkaa.
Sinua varmastikin hyödyttäisi tutustua kirjaan "no more mr. nice guy", ja siinä oleviin tehtäviin ja pohdintoihin, joista on kaikista takuulla apua sellaisille, jotka joutuvat hyväksikäytetyksi.
Aloittaja on varmaan taiteellinen tyyppi, hyvä.
Niin on minäkin. Jee.
aloittaja ei halua olla yksin ja siksi sietää hyväksikäyttöä
Kiitos vastauksista ja näkemyksistä, niissä on mielestäni hyviä pointteja. blade83 saattaa olla oikeassa siinä, että itse annan hyväksikäytön tapahtua. Jos en suostuisi tekemään asian X, niin sittenhän se jäisi tekemättä. Toisaalta, en oikein ymmärtänyt pointtia aikuiseksi kasvamisesta.
Rahan "lainaamisen" olen lopettanut, vuosia sitten. En myöskään enää ole ollut kenellekään, lähisukulaisiani lukuunottamatta, ilmainen ATK-apu.
Kiitos vinkistä "No more mr nice guy" kirjasta. Se kuulostaisi sellaiselta, minkä minun pitäisi lukea.
Se, että kaikki suhteesi tuntuvat olevan huonoja, johtuu vain ja ainoastaan siitä että itse alitajuisesti valitset ihmisen joka ei ole sinulle hyväksi.
Kaikki se johtuu omasta käsityksestä itsestäsi. Tekstistäsi huomaa, että et arvosta itseäsi. Tuomitset itsesi olemaan jotenkin huonompi ja ansaitsevasi vain pahaa. Se kaikki tulee ihan omasta päästäsi.
Ihminen joka kunnioittaa ja rakastaa itseään ei hakeudu itselleen pahaa tekevään seuraan. Totta kai terveen omakuvan omaava haluaa itselleen parasta, ei huonointa!
Minä olen menettänyt molemmat vanhempani, ja elämä ei todellakaan ole kohdellut silkkihansikkain. En silti usko olevani mitenkään kirottu. Lukemattomat muut ovat kokeneet saman, ja syntymä ja kuolema ovat vääjämätön osa elämää.
Olet ollut koulukiusattu, mutta et mitenkään uniikki siinäkään. Kiusaaminen koulussa työpaikoilla, netissä joka puolella on lisääntynyt ja sitä kokee valtavan moni. Siinäkään asiassa et ole erityisasemassa. Itse koin rajua kiusaamista ensimmäiseltä luokalta neljännelle, opettajan taholta. Se vei pitkäksi aikaa kaiken halun opiskeluun ja kouluun mutta myöhemmin sisulla selätin sen ja opiskelin kolme tutkintoa.
Yritän tällä sanoa, että olet vain ihminen ihmisten joukossa. Samankaltaisia kokemuksia, pahempia ja vähemmän pahoja on jokaisella. Itsestä riippuu miten ne taklaa ja siinä auttaa terve itsetunto ja terve rakkaus omaan itseen. Ei salli ylikävelemistä. Tuntee olevansa yhtä arvokas ja vaatii sen mukaista kohtelua. Ei suostu kynnysmatoksi. Itsetuntoa on täysin mahdollista kehittää ja vahvistaa. Uhriksi ei tarvitse jäädä kenenkään, ja jos jää, se on oma päätös.
Jos menneisyydestä on koitunut traumoja, ne pitää käsitellä ja hoitaa. Se on itsestään välittämistä ja itsestään huolenpitoa.
Itekki oon toivon menettäny ja elän "säästöliekillä". Kortit olivat kehnot, se on realiteetti.