Hei. Yritän saada mahdollisimman lyhyesti kerrottua meidän tarinan. Koirallamme on pelkoa ihmisiä ja ääniä kohtaan, sisäsiisteysongelmaa, tavaroiden tuhoamista ja läheisyysriippuvuus. Koira tuli meille rescue koirana venäjältä noin 5 kuukautisena. Meillä on yksi koira ennestään. Pentuaika meni hyvin, sosiaalistettiin, opeteltiin sisäsiisteyttä, yksinoloa ja kaikkea mitä pentuaikaan kuuluu. Jonkin aikaa kaikki meni hyvin, kunnes kaikki alkoi. Alettiin tekemään tarpeita sisälle, tuhottiin paikkoja ja dominointi toista koiraa kohtaan alkoi. Dominointi on miltei saatu jo loppumaan tähän päivään mennessä. Koira on ottanut puolisostani ihan omansa. Minua ei meinaa uskoa asioissa, ei tee minun kanssa välttämättä edes tarpeita ulkona vaan sisälle. Kun olemme poissa, saatta tuhota tavaroita. Kaikki muiden eläinten (kissojen ja toisen koiran) lempilelut on tuhottu, vaikka lelut ei muuten kiinnosta juuri ollenkaan. Pelkää vieraita ihmisiä todella paljon. Annamme hänelle omaa tilaa ja aikaa tutustua vieraaseen ihmiseen ja lähestyykin sitten itse. Meillä oli käymässä kaveri pari päivää ja ensimmäisenä päivänä kaikki alkoikin menemään hyvin. Seuraavana päivänä kaikki alkoi alusta. Pelkäsi, jopa niin paljon että pissasi allensa. Murisi ja haukkui kaveria. Lähestyi taas itse mutta heti kun tämä kaveri vähän liikahti niin juostiin karkuun. Ja tämä ei enää toisen päivän aikana helpottanut ollenkaan.
Tässä nyt niin lyhyesti meidän ongelmia kuin vaan suinkin kertoa. Onko kellään kokemuksia samankaltaisesta, ja olisiko antaa vinkkejä? Kaikkemme olemme yrittäneet, mutta mikään ei vaan tunnu auttavan ongelmiin. Kiitos avusta jo etukäteen.
Tässä nyt niin lyhyesti meidän ongelmia kuin vaan suinkin kertoa. Onko kellään kokemuksia samankaltaisesta, ja olisiko antaa vinkkejä? Kaikkemme olemme yrittäneet, mutta mikään ei vaan tunnu auttavan ongelmiin. Kiitos avusta jo etukäteen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tiekkö että jopa tieteellisten esitelmien tiivistelmien maksimipituus on yleensä 200 sanaa, Tuossa jaarittelet piskistäsi noin 2000 sanaa
Älä ölise tieteellisistä julkaisuista yhtään mitään, kun et selviä edes keskustelupalstatasoisista teksteistä saati osaa arvioida sanamääriä edes vähän sinne päin. Aloituksessa on noin 200 sanan verran jaarittelua, joten onnistuttuasi kymmenkertaistamaan todellisen määrän voisitkin jatkaa vaikka aapisen lukua ja suunnata vasta sitten keskustelupalstalle. Tieteellisistä julkaisuista ei kannata vielä edes haaveilla.
Tietäisitpä vain
Ota yhteyttö ongelmakoirakouluttajaan.
Miksi otetaan venäjän koiria, kun ongelmat on kaikkien tiedossa?
Ilmeisesti ihmiset haluaa ongelmia...
Halutaan kiillottaa sädekehää, siksi.
Viekää se nyt jo kiivaast piikille, ennenkuin uutisissa on taas juttu kiltistä koirasta joka söi emäntänsä naaman.
En jaksanut lukea. Opettele tiivistämään
Eli pentu on nyt kasvanut suureksi ja tarvitsee enemmän aktiviteetteja pärjätäkseen..?
Se on vaan niin, että kun otetaan jotain koiria, jonka taustoista ei mitään tiedetä, niin pitäisi tietää ja tarkoin miettiä, löytyykö itseltä taitoa ja kapasiteettiä jos/kun ongelmia ongelmia ilmenee. Ja kun ei ole edes kasvattajan tukea/neuvoja...
Tuon tyyppisessä ongelmavyyhdissä ei voi netissä neuvoa. Vaan ihan ehdottomasti pitäisi ottaa yhteyttä joko pätevään ongelmakoirakouluttajaan tai jos olisi joku tuttu, kokenut ja hyvän koiran (ja ihmissilmänkin...) omaava ihminen. Myös kannattaa miettiä, onko jotain fyysistä vaivaa.
Kun nuori koira vielä, niin jos ei nyt hermorakenne ole ihan kuraa, niin ihan hyvän koiran voi vielä saada. Mutta...Se todellakin vaatii hyvät neuvot ja myöskin niiden noudattamista tarkalleen. Ei siis mitään kikkakolmosia.
Auttaa en osaa. Itse vein vuoden ikäisen ihmisiä ja ääniä pelkäävän ja pelon vuoksi alle laskevan koiran viimeiselle matkalle. Oli rotukoira ja palkittu kasvattaja että ei sekään aina onnea tuo. 5kk ikäisenä tuli minulle. Ei mennyt missään vaiheessa parempaan suuntaan. Vaihtoehtoja on minusta sulla kaksi: palauta koira järjestölle tai ota yhteys kokeneeseen positiivisten metodien ongelmakoirakouluttajaan. Itse tekisin ykkösvaihtoehdon. Vaikuttaa hyvin vaikealta tapaukselta. Tuhoamiseen tehoaa 5-10km metsälenkki päivittäin.
Luin nyt uudestaan tuon sinun kertomuksen ja koirasi itseasiassa kuullostaa paremmalta kuin omani joten eikun ongelmakoirakouluttajalle ja pitkille metsälenkeille. Stressi tuppaa kasaantumaan koirillakin joten tarvitsee sen purkamista metsässä kera koirakaverinsa. Omat urokset bondaantuivat nimenomaan yhteislenkeillä.
Ja anna vaan repiä leluja. Toki turvallisuusseikat mielessä pitäen. Niin tuo yksi omakin tekee. Sillä ei ollut edellisessä elämässä kuin hiekkakuoppa.