Onko noloa olla palstalainen

No mut erotettiin jo suvusta.

Miks odottaisi. Lasten hankinta on jokaisen oma asia, haluaa niitä tai ei.
Kukapa ei haluaisi rakasta itselleen saada. Ei vain osu kohdalle. 🥺

Ei oo noloa ja on jo muksut. 😊👌

Lopeta joutava provoilu ja hanki elämä. 🙂

Tuommoisiako sinä pohdit? Etkö voisi vain kysyä asiasta vanhemmiltasi?

On. Noloa. Olla palstalainen.

Eivät odota. Kun tietävät minun ajatusmaailmaan parisuhteeseen päin.
En rupea parisuhteeseen kun en ole mikään läheistoimisto. Jos aikuiset ovat niin avuttomia että vapaa ajallakin tarvitaan kädestä pitoa niin huonosti on asiat.

Vanhempani ei odota enää mitään. Ne on kuolleita.

Vanhempien ja sukulaisten pitäisi pitää itseään valtavina idiootteina, kun luulivat löytyvän joka sormelle kumppanin josta vain valita ja lopputulos on lapsettomuus.

Muutki samanlaisia, kasvattivat varmaan niin huonosti. Muita sukulaisia ei nää kuin hautajaisissa, jos sielläkään. Viileissä suhteissa on puolensa, saa olla rauhassa.

On kyllä vähän noloa. En kehtaa sanoa kellekään, että palsta iken säännöllisesti, enkä usko, että muutkaan kehtaa.

Ei ne mitään kuolleena odota enää. Eikä ruma ätmi saa naisia eikä lapsiakaan sitten.

Ai noloa ? Anonyympi palstalla. heh, heh....

Vanhemmat ovat tienneet jo ainakin 10 vuotta etteivät tule saamaan lapsenlapsia, koska mun selkä ei tule kestämään raskautta, ja muutenkin alan olemaan jo siinä iässä että parin vuoden päästä alkaa lapsen saantiajat olla ohi. Yksin en ryhdy adoptioon, tai sijaissynnyttäjää käyttämään. Sinänsä lapsettomuuteni harmittaa vanhempieni puolesta kun olen ainoa lapsi, mutta nuorena tekemäni väärä päätös tuhosi mahdollisuuteni ns. normaaliin elämään ja parempaan tulevaisuuteen.

Asiaa on turha vatvoa koska sille ei enää voi tehdä mitään, mutta on opettanut arvostamaan sellaisia ihmisiä jotka eivät syytä silloisella tapahtumahetkellä sairasta teoistaan, ja kohtelevat tapahtuman jälkeen ihan samalla tavalla kuin ennen sitä. Osa teistä saattaa tietää mistä tapahtumasta puhun muilla palstoilla kertomastani, ja lopuille voin kertoa hypänneeni 16 vuotta sitten kolmannen asuinkerroksen parvekkeelta asfaltille. Nykyään pikku juttu, mutta siitä aamusta olen kulkenut pitkän, ja fyysisesti rankan tien ollakseni se kuka juuri nyt olen. -ihan sivusta

PS. Porukat on jo tottunut tän 10 vuoden sinkkuna olon aikana siihen että olen yksin, joten jos ja toivon mukaan kun alan taas jossain vaiheessa seurustelemaan, tulee se olemaan suurempi shokki heille -jos elossa vielä ovat silloin.

Kyllähän odotukset kovat oli ja kun omat puheenikin oli että ainakin neljä lasta. Mutta niinhän sanotaan, kuka kuuseen kurkottaa katajaan kapsahtaa. Ja näin mulle kävi. mutta eipä vanhemmat enää murehdi puuttuvia lapsenlapsia. Olivat jo eronneet ja uudet suhteet päättyneet. Kun oma terveys heiltä meni, niin kovasti on apua tarvinneet. Eipä olisi näin paljoo pystyny oleen avuksi, jos ois neljä lasta tässä. Isällä kun alkoholiongelmakin niin eihän mihinkään hoitolaitokseen edes pääse. Äiti taas ei entisenä hoitajana laitokseen mene. Loppujen lopuksi tässäkin kaikki voitti.

Jokaisen oma asia saako lapsia vai ei. Tai löytyykö kumppania vai ei.