Muilla kuollu puolisoita?

Ei puolisoa mutta enoni nukkui pois 38-vuotiaana. Hän oli minulle kuin isoveli. Ikävä on kova.

Elokuva kuin tuo scary movie 3.... yrittää herättää toista painelemalla sormellakin, toinen sanoo: ei ei voi sitä enää herättää, se on kuollut, mutta herää kuolleista kuitenkin.

Tyttöset niin voivat herättää ihmisiä painamalla sormella pehmoisesti.

Jännämies tappoi eksäni.

Ei mulla sentään niin huono tuuri ole käynyt naisasioissa että kukaan olisi kuollut 😬

Mutta äitimuorihan se nukkui pois helmikuussa oltuaan vajaat puoli vuotta sairaalassa. Aivokasvain uusi kolmannen ja viimeisen kerran ja samalla tuli aika laaja aivoverenvuoto. En käynyt kovinkaan usein sairaalassa katsomassa häntä, koska hän ei pahemmin reagoinut ulkomaailmaan, mutta tammikuussa oli hetkellisesti tajuissaan jolloin näin hänet viimeisen kerran. Muistihan se temppuili ja aika tuhti lääkitys heikensi sitä varmaan entisestään, mutta kyllä hän mut tunnisti silloin.

Ja aiemmin joskus 5-10 vuotta sitten välimme olivat aika kireät ja huonot, mutta mä olen tyytyväinen että viime vuosina ne olivat paremmat. Ei jäänyt oikeastaan mitään jossiteltavaa tai että mitä olisi voinut itse tehdä toisin. Viime vuoden syyskuussa kun hän joutui sairaalaan, niin hän sanoi että "pidä talo pystyssä ja muista ruokkia kissa". En tiedä minkälaisella aikajanalla hän tuota itse tarkoitti sillä hetkellä, mutta näin lupasin tehdä ja olen tehnytkin.

Mietin vaan sitä, että millähän konstilla arkun hautaan laskeminen onnistuu, jos on arkkuhautaus, muttei omaisia riittävästi, että arkun saavat hautaan laskettua.
Kun siinä yleensä 6 henkilöä on ja varovainen saa olla, ettei kukaan hautaan putoa arkun mukana ja se on aika syvä hauta, ettei parane horjahtaa.
Olen ollut hautajaisissa, arkkua kantamassa, hautaan laskemassa ja kyllä se arkku vaan painaa, että 4 ihmistä tarvii olla vähintään.

Usa:ssa arkku lasketaan hautaan sellaisella hautaan lasku laitteella, vaikka olisi runsaasti hautajais vieraita.
Varmaan senkin takia, ettei tapahdu mitään onnettomuuksia, kun joku voi nostaa siitä syytteen ja vaatia korvauksia, kun yhdysvalloissa lähes kaikesta voidaan voidaan vaatia vahingon korvaus.
Ilmeisesti tämä hautaanlasku laite toimii kiskoilla, että arkku siirtyy tasaiselta maalta haudan päälle ja laskee arkun hautaan.

Rakkaani menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen vuosi sitten. En toivu siitä.

poikaystävä kuoli kun olin teini. tää vuosi nosti vanhat arvet esiin ja nyt en pysty nukkumaan pelätessäni että mulle tärkeät ihmiset kuolee enkä mä ehdi sanoa sitä heille kasvotusten.

no nii, nyt mä aloin taas itkee. ihan hirveetä ku alkaa pillittää kaupassa kun näkee hyllyssä jonkun tärkeän ihmisen lempimakkarapaketin.

Ei ole kuollut, enkä voi lainkaan käsittää, miten pahalta se voiskaan tuntua.

Tosin siitäkin ois päästävä yli. Jotenkin ois kamala itsestä, että jos kupsahtas suhteessa ja sen rakkaan ois loppuelämä paha olla. Lohduton.... jotenkin haluisin sellaisen suhteen, missä tuokin otettais jotenkin lohdullisena vastaan. Jos sitä voi etukäteen yhtään koettaa helpottaa? 🤔

Ihmiset kuolee. Muutama esimerkki, muitakin on. Enoni kuoli varsin nuorena 49v. Ystäväni kuoli 36v. Tuttavani kuoli 60v. Tutun lapsi 15v teki itsemurhan. Ystäväni ystävän (aikuinen) lapsi hyppäsi partsilta huumepäissään.

Onneksi ei miesystävä ole kuollut, mutta pari kertaa on ollut lähellä. Kerran pelastin hengen. Samoin ystäväni alle 40v on ollut monta kertaa lähellä kuolemaa. Ystävä 56v on vaikeasti sairas.

Niin että toki ihmisiä kuolee.

Siitä tavallaan iloitsen, ettei exänikään, aikuisten lasteni rasittava isä ole kuollut. Joku ystäväni sanoi vielä ennen eroani, että olisi parempi jos exäni olisi kuollut. Kiltin naisen korvissani se kuulosti liian karkealta.

Oksettaa tämä viestiketju.

Miettikää joskus omaishoitajia tai heidän vastaavien tilanteisiin.