on parhaillaan menossa. Heikki Turusen kirjan perusteella tehty elokuva ohjaajana Markku Pölönen. Tosi hyvät näyttelijät ja niin hykerryttävää 70-lukua, kun itsekkin oltiin aika nuoria.
Telkkarissa Kivenpyörittäjän kylä
Anonyymi
281807
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Jäin katsomaan vasta kun perhe oli häissä perillä.
Kauhistelin kylämeininkiä ja tyyppejä ihan tosissani 😅))
Karmeaa kielekäyttöä, leukailuja miesten kesken ja ällöttävän rivoa käytöstä naisille!
En päässyt juonesta perille, miele´tään häiriintynyt tai kehitysvammainen tynteli kivaä raitella, makasi toisen vihittävän morsiamen, joka pyöri häävalsissa silmät tapilla muistellen makaamistaan komean kahelin kanssa. Pyörtyminenhän siitä seurasi, ja sulhasen kanniskellessa morsmaikkua kuin raatoa pää roikkuen ja suu auki autoon.
Lääkärillepä kiireesti heh. miehet tappeli hääpaikan pihassa ärhäkkäästi.
Onneksi vieraani tulivat juuri tervehtimään, poikani sanoi ensimmäisenä "Pane tuo tv kiinni"
Kaikenlaisista metsäläis kyläyhteisöistä kirjoitetaankin ja vielä kuvataankin levitettäväksi suomalaisuudesta! Hävetti.
Meitä on kaikenlaisia suomalaisia, ei vaan hienoja immeisiä. On kai jopa metsäläiskyläyhteisöjä nykypäinäkin, ja hekin ovat sinisiru, suomalaisia.
Välillä kirjoitat kovin ystävällisesti, välillä kannanottosi ovat kyllä aika kyseenalaisia. Pyrit olemaan niin hieno ja fiksu ihminen, mutta meitähän on joka junaan ja vielä asemallekin jääviä, että mikäpä siinä.
Kylläpä olet "fiini" hehhehhee mutta pohatan ja taiteilijan kanssa naimisissa ollut tietysti on......
Hyvät näyttelijät ja hauska tarinaa.
terveisin "ei pumpuliin pissaava tekohieno kokotti"
Heikki Turunen tuntee hyvin tämän Itä-Suomalaisen elämän rytmin, , mikä ei sovi hienostoille, mutta on siellä sitä todellista elämää. Valitettavasti.
Toistahan se on elää jossain Ilomantsin maisemissa, kuin Siboon seurapiireissä, mutta sieltäpä vain tuli näitäkin maalais tollukoita jopa Hesaan, puhumattakaan heistä, jotka Ruotsiin muuttivat ja tuliva sitten kotikylälle näillä hienoilla Volvoillaa, kun toiset ajelivat vain Ladoillaan.
Hauskako, -kiroiluineen ja karkeine pillun puhutteluineen?
Ettekö ole lukenut esityksen arvostelua?
Teos kuvaa autiotunutta maaseutua, josta väki on lähtenyt , ja kylä sinnittelee hädin tuskin eristyksissään!
Ainoa avioon kelpaava nainen, on maho jo syntyään, ja kaiken taustalla pyörii vajaamielinen kivenpyörittäjä!
Traaginen otos maamme hiljentyneistä elämänmuodoista, joissa elämänsyke on muistojen varassa.
Ps. Suotta ihan ilkeilitte minulle, joka kauhistelin moraalista taantumaa ja ymmärsin.
Sipoon navettamiljööstä ss on kertonut, ei sen koulutuskaan taida olla keskikoulua korkeampi.
Taidanpa lähtee VOLVO markkinoile HOI.
Traaginen otos. Sinusta mauton.
Voi tuota korkeasti sivistyneen "Moraalista taantumaa".
Samaa on kai sitten sinun mielestäsi mm. Joel Lehtosen Putkinotko ?
Köyhyys ja kurjuus on "moraalinen taantuma".
Höpö höpö taantumas kanssa 😊 Pitäisit nyt nuo omat yhteenvetosi ja olettamuksesi edes sinä aisoissa!
Ei köyhyys olosuhteiden pakottamana, niin kuin Putkinotkossa, voi koskaan olla moraalitonta !
Tää häippäsee nyt iloseen!
Edellisissä kommenteissa se köyhyys ja kurjuus oli vielä moraalitonta.
Vai etkö tajunnut koko filmistä mitään, sen ydintä ?
Hurmoshenkiset hurmioituvat vain Ella Erosesta ja aamuauringon autereisesta kilosta.
Italiassa on paljon samantyyppisiä huippuhyviä arvostettuja maailmallakin palkittuja filmejä, joita joku voisi kutsua "inhorealististisiksi".
Alkaen Vittorio de Sica'n "Polkupyörävarkaasta".
Monissa filmeissä köyhää alistettua lähes ryysyläisnaista näyttelee muuten
Sophia Loren.
Kaikki eivät ymmärrä kaikkia taidelajeja.
"Inhorealistisiksi" piti tietenkin lukea.
Putkinotko ja Kivenpyörittäjän kylä ovat molemmat yhdenpäivänromaaneja, monipolvisia kuvauksia kauniista kesäisestä vuorokaudesta runsaine tapahtumineen . Lehtosen Putkinotko sijoittuu Sääminkiin Saimaan rannalle Etelä-Savoon, Turusen romaani Ilomantsiin lähelle rajaa. Molemmissa teoksissa on maaseudun idyllinen miljöö, henkilöiden esikuvia löytyy kyläläisistä. Putkinotkoa sävyttää köyhyys, iso repaleinen lapsilauma kirjakauppias Muttisen mailla, saamaton isäntä viinankeitossa ja lahoavan mökin emäntä aina raskaana, kuten jo nuori tytärkin.
Kivenpyörittäjässä vietetään kohdunpoiston läpikäyneen naisen häitä, mikä viittaa surullisesti myös kuihtuvaan kylään. Kivenpyörittäjä Tuomo on tarinankertoja Eljas Tiikkajan poika ja ainakin kirjassa viitataan traumaan , että hän olisi ollut lapsena vahingossa osallinen veljensä ison kiven alle kuolemaan. On kauan, kun olen kirjan lukenut ja elokuvan katsonut, eilisestä näin katkelmia muita askareita toimitellessani. Kielenkäyttö on mitä on, eihän se mitenkään korvia hivele, mutta uskon ohjaaja Pölösen tuntevan kuvattavansa. Maisemakuvaus on kaunista : järvi, kukkaniityt ja vaarat ilta- ja yövalaistuksessa unenomaiset. Turusen Simpauttajaa pidin parempana ainakin elokuvana. Siinäkin on syrjäytynyt maaseudun mies, naisen kuvia puusta veistävä lempeä Otto Ryynänen, josta tehtiin naisen raiskaukseen syntipukki. Tälle Otolle on lukemani mukaan ollut esikuva taiteilija Eeva Ryynäsen ateljeen viereisellä tilalla.
Pölösen elokuvista eniten olen pitänyt Huovisen kirjan perusteella tehtyä Koirankynnenleikkaajaa. Siinä on sodassa vammautunut, jolla on armoitettu kyky leikata hankalat koiran kynnet. Kun itselläkin on ollut kolme koiraa, tietää miten herkkä laji se on. Jos pentuna ensimmäinen leikkaaminen epäonnistuu, ei se koskaan kunnolla tahdo onnistua. Jotkut ovat joutuneet turvautumaan jopa eläinlääkärillä nukutuksessa kynsien lyhentämiseen. Valtavan nätti pystykorva se koirapääosan esittäjä!
Kiitos Ramoona kattavasta filmatisoinnin kuvauksesta, koiraa ei tosin näkemässäni osasessa ollut.
Löysin Heikki Turusen
tuotannosta runoteoksen, joka enemmän tällä kertaa kiinnosti.
Hehkuva sydän
tuntuu kattavankin melko laajan ajanjakson 1961-2018
Tuossa ajassa on jo herkemmän nuoruuden kehitys johtanut kirjailijan tuotannossa
nykyhetkiin.
Elisa kirja:ssa löytyi e-kirjana, ehkä kevätkaudella ehdin,..
Iltapäivä enimmäkseen video ja puh.tapaamisia, joulukorttien sijaan.
Illan rauhaan!
sinisiru
Olen katsonut elokuvan kauan sitten ja muistelin samaa mitä kirjoitit Ramoona, Päähenkilö kärsi traumaa veljensä kuolemasta. Ei mies "pöljä" ollut trauma oli vain jäänyt hoitamatta.
Näitä tällaisia ns. kylähulluja löytyy ihan joka kolkasta Suomen nientä. Usein taustalla on ollut lapsuudessa koettu, hoitamatta jäänyt trauma..
Ei siis ollut pöljä, vaan tullut traumasta hulluksi, siis menettänyt järkensä!
Kyllä hän nsisen perään älysi ja osaisi toimia kuten mies 🤣
tOTTA ne Olivat 1päivän romaaneja ja EMMauksen Tie filmattiin yhdessä päivässä ja se oli tosi hyvä leffa jotka on sen nähnyt en jaarittele tästä HENGEN tuotteesta enempää. siinä lausutaan ne LEGENDAARISET lauseet. VAIHDETAAN KULTAINEN VAIMO kahteen RAUTISEEN huoraan ! n iin ja se aidan teko on kans näkemisen arvoinen sekä se äidin marmatus pojalleen kylätielä.
Naisten sukuelinten rumia nimittelyitä ynnä muuta kamalaa. Sellaistako elämä tuolla idässä on?
Kyllä niitä törkyturpia on tuolla Kainuu-pohjoiskarjala akselilla erityisen paljon. Ovat sillä tavalla ikäänku boheemeja. Ja kun on paljon sisäsiittoisuutta, on paljon myös mielen sairauksia.
Kainuussa on niitä.
Kuin padottu luonnonvoima,
on ensi tuntemukseni Heikki Turusen runojulkaisusta.
Niin hellyyttävä on alun 13 vuotias, jonka runoista voi aistia Leinon vaikutteita, rinnan heräävän kauneuden tajunnasta. Kömpelöä paikoitellen, mutta ilmeisesti aikaa myöten kustantajan ohj.kannustus sai nuoren miehen löytämään kanavansa.
ps.
Aamulla latauksen jälkeen luin muutaman hetken,... ihan viehättyen alun haparoivaan "kauneuden sävelen" olemassaoloon.
Joskin hymyilytti runon Leinomainen poljenta, toi eteeni järvimaiseman monimuotoisuuden, niin herkästi vielä hapuillen
Onpa siinä Karjalan poika runonsa lukenut Shakespeare'a myöten.
Tuo poika on täytynyt paeta runojen puhtaaseen maailmaan,....paeta jättäen ympäristönsä inhorealismin selvemmin kuin ,..vesi
Tuota Hehkuvaa sydän teosta ei sitten hetkessä luetakaan, vain kun ei mikään häiritse ajattelua
heippa
Mikä lie nimeltään se vaalea sulojaan saunassa esitellyt nainen.
Kaikkihan on saunassa alasti. Ei siellä mitään varustuksia esitellä.
Turusen Heikki on loistava kirjailija. Olen lukenut kaikki hänen teoksensa, jotkut 2-3 kertaan. Hän on kuvannut kirjoissaan todella hyvin luontoa, pohjois-karjalaisia ihmisiä ja elämänmenoa.
Enosta kotoisin oleva Markku Pölönen tavoitti minusta Kivenpyörittäjän kylä elokuvassa hyvin kirjan sekä 70 -luvun pohjois-karjalaisen tunnelman. Ei tuota elokuvaa olisi kukaan muu voinut mielestäni ohjatakaan yhtä onnistuneesti.
Olen myös itse syntyisin hyvin läheltä Heikin ja Markun syntymäpaikkoja. Ihmiset olivat siellä ainakin ennen hyvin aitoja "luonnonlapsia" iloine ja suruineen. Joka kylällä oli erikoisia persoonallisuuksia. Kaikkea sattui ja tapahtui. Huumori kukki ja ihmiset kertoivat juttuja ja tarinoita. Nyt monet kylät ovat hiljentyneet, nuoret ovat muuttaneet kaupunkeihin, niin muutin aikoinaan itsekin.