Lisääntyykö yksinäisyyden tunne

Ei lisäänny kui?

Varmasti korostuu entisestään. Vuosi ollut monelle todella rankka, joten toivottavasti jokainen miettisi edes näiden joulunpyhien aikaan mitä netissäkin kirjoittelee, ikinä ei voi tietää mitä ihminen käy läpi omassa elämässään.

kyllä. Matkustusrajoitukset estävät, yhdessä olon rakkaani kanssa. Monta suunniteltua matkaa jo peruttu. Joulukin.

Ei lisäänny.

Oon joskus miettiny tota et millaset ihmiset kokee juhlapyhinä yksinäisyyttä. Ehkä ekstrovertit ja mielenterv.häiriöiset enempi.

Itsellä depression ollessa valloillaan oli tuttua tuo yksinäisyyden tunne, mutta nykyisin terveenä fyysisesti yksin ollessa juhlapyhinä en tunne yksinäisyyttä. Musta yksin on mukavaa olla.

Rauhottavaa ja jotenkin akkuja lataavaa. Aattona tietty en oo yksin kun sukulaisille joulua viettään mutta yksin kun asun niin yksin mä enempi oon kuin joku avoliitos tai perhe-elämää viettävä.

Toisinaan mietin kyllä et miten osaisin elää edes asuen yhden tai useamman ihmisen 24/7 ympäröimänä. Mutta.. olen asunut 4 vuotta 14-18 henkilön ympäröimänä joten kyllä se sujuu vaikka toisinaan hermoille kävi.

Silloinkin kun tuli introverttius hetki ja halusi syrjäytyä muista omaan tilaan niin ei menny kuin 5 minuuttia niin kahdesta eri ovesta joista huoneeseen pääsi pöllähti väkee ja suoraan kylkeeni istuun ja se jatkuva metakka kun porukka puhui ja kiljui toistensa päälle kaikui koko hereillä olo ajan. Se toisinaan sai mun hermot tiukalle, mutta kehitin selviytymiskeinoja. Nappikuulokkeet päähän ja musaa tai sitten 2 tunnin lenkille lähtö.

Sit kun muutin kaksin asuun entiseni kanssa olikin vaikee totutella siihen hiljaisuuteen ja vapauteen et kun halusi syrjäytyä ei joka ovesta pamahtanu 5 minuutissa porukkaa istuun kylkeen ja pälpättään

Ja siitä kun sit vielä homma supistui siihen et asun ihan vaan itsekseni niin muutos oli taas sellanen et kesti tottua.

Nyt taas en tiedä miten kauan kestäis palautua lauma-asumiseen kun tää rauha on niin mukavaa introvertille.

Masennuksen aikaan yksinäisyys oli musertavaa ja tuntui et pää lahoo jos jään edes yhdeksi illaksi yksin kotiin. En meinannu henkisesti pysyä kasassa sitä aikaa..

Onhan se kaihoisaa, mutta onneksi on lapset.

Yksi ja sama ihminen puuttuu elämästä myös Jouluisin. Ei lisäänny. Elämästäni puuttuu nainen ketä ei voi millään korvata.

Aika ankeaa aikaa, kun kaikki joulun vietossa. Yksikseenhän se menee kokonaan.
Lapsuuden jouluista vain kaukaiset muistot. Pitää jotain puuhaa keksiä ja itselle tuli ostettua jotain lahjoja.

Kirjoitellaan tänne jos yksinäistä. Varmasti aina joku vastaa

Kyllä se kirpaisee. Onneks lapset vie ajatuksia muualle. Liitän jouluun jotain romanttista. Mutta romanttista tunnelmaa voi kokea yksinkin kun kuusen valot palaa, on hiljaista ja rauhallista. Mielelläni olisin käynyt joulukirkossakin vaikka en ole niin uskovainen mutta siinä on joku lapsuuden tunnelma. Vuosi on ollut rankka mutta ei olla edes sairastuttu.

Njaa, enpä koskaan ole tuntenut olevani yksinäinen vaikka olen yksin. Kukin varmaan kokee tämän omalla tavallaan.

Ei vaan tuntuu samalta kuin juuri nikotiinikoukusta päässeeltä. Vain aika on todellinen.

kyllähän se hieman enemmän lisääntyy totta.

Ei, jos on sinkku, sukulaisissa on tarpeeksi miettimistä joulun aikaan. Tärkeintä se mitä on Uuden Vuoden ja Joulun välissä, ei se mitä Joulun ja Uuden Vuoden välissä. Pitää olla niin sisältä ohjautuva, ettei anna yleisen häsläyksen viedä omaa mielenrauhaa.