Oletteko te parisuhteessa elävät rakastuneita toisiinne?

Olin kauan kestäneessä parisuhteessa ja kyllä suurimman osan siitä ajasta rakastin miestäni. En ala parisuhteeseen kenenkään kanssa jos en rakastu ja rakasta.

Rakastuin 17 vuotiaana, tunne oli molemmin puolinen. Yhteen muutimme 3 viikon tiiviin seurustelun jälkeen. Olen yhä rakastunut ja puolisoni rakastaa yhä minua. Parisuhdetta on kestänyt tähän mennessä vähän päälle 47 vuotta ja jatkuu siitä vielä yhteiseen hautaan saakka ja sielläkin vielä ainakin sen 25 vuotta mille ajalle hautapaikan voi ostaa eka kerralla.

En voisi olla parisuhteessa ilman rakkautta 🥰

Jonkinlainen kiinnostus henkilöön itselläni pitää olla,että alan edes tutustelemaan hänen kanssaan. Joskus rakastuminen voi tapahtua nopeasti,joskus taas hitaasti. Rakastuminen, rakastaminen ja rakastettuna oleminen on ainakin minusta mahtavaa.

Mitä se rakkaus sitten kenellekin on? Ehkä toisille sitä intohimoa ja kemiaa, toisille mukavaa yhdessäoloa ja sujuvaa arkea.

Ei kukaan voi yhdellekään parisuhteessa olevalla sanoa, mikä heidän parisuhteessaan on välttämätöntä, vaan sen määrittelee jokainen itse. Minä tarvitsen kiintymystä ja sitä, että on kivaa olla toisen kanssa. Haluan läheisyyttä ja toisaalta tunnetta olla oma itsensä ja sen hyväksymistä. Puolisoni kaivannee aika lailla samoja asioita ja toisaalta hyvin konkretiaakin kuten yhdessä tekemistä ja esim. kesämökillä puuhastelua.

Rakastanko? Mielestäni kyllä ja koen myös saavani rakkautta.

Kai niitä tuntemuksia on monenlaisia, rakkaus muuttaa muotoaan, yhdessä noin 30 vuotta.

Ei ole välttämätöntä.

Minä pidän miehestäni ja tunnen oloni hänen seurassaan turvalliseksi. Meillä on mukavaa yhdessä. Katsotaan sarjoja. Puuhaillaan lasten kanssa. Läheisyyttä ei meillä viime aikoina ole ollut, taitaa johtua tästä. Uskon, että voisin korjata asian.

Olin pihkassa tyttöystävääni/vaimooni 15 vuotta. Sen jälkeen jäljellä on ollut rakkaus, joka on pitänyt meitä yhdessä yli vaikeiden aikojen.

Vaikka tajuan rakastumisen olevan luonnon juoni, joka johtaa kärsimykseen, on se niin mahtava kokemus, ettei soisi kenenkään jäävän sitä ilman.

Muu ei ole välttämätöntä kuin verot ja kuolema.

Parisuhde voi olla vain sopimustyyppinen ja sisältää aitoa välittämistä, vaikkei rakkautta tai edes läheisyyttä. Moni parisuhde myös muuttuu ajanmyötä sellaiseksi

Vähän sopimustyyppinen ratkaisu, ajan kanssa sitten heräsi jonkin sortin kiintymys. Se pienikin tunne sitten poistui pettämisten ja vähättelyn takia. Yritettiin korjata tilanne. Sitten viimeisenä meni luottamus.

En ole suhteeseen alkanut ilman rakkautta enkä ala vastakaan. Valitettavasti rakkaus ei aina kestä tai tulee muita ongelmia. Tällä hetkellä sinkkuna. Ideaali olisi löytää lopun elämän kestävä molemminpuoliseen rakkauteen perustuva parisuhde. Rakkauden täytyy syttyä ennen suhteen solmimista, muuten ei ole motiivia suhteelle ja kavereina pysytään.

Rakkaus! Mitä se on? Jos se on tunnetila jossa kiima hämärtää järjen ja johtaa harkitsemattomiin päätöksiin niin onnekseni en ole ollut koskaan rakastunut.
Suurin osa rakastuneista tuttavapareista on eronnut,

Keskenään viihtyminen. Yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet. Noiden lisäksi nuorten ihmisten luonnollinen kiima. Siinä ovat olleet minun rakkauteni perusteet.
Keskinäinen kiintymys ja vilpitön halu tuottaa kumppanille mielihyvää arjessa ja seksissä ovat säilyneet yli 50 vuotta.
Jos se on rakkautta niin olkoon. Ainakin tämä on sisältörikasta ja tyydyttävää elämää vielä tässäkin iässä.

Ei ole välttämätöntä, sitä voi esimerkiksi pitää ja välittää toisesta kovastikin, ilman että varsinaisesti rakastaa. Rakastunut olen ollut useamman suhteen alussa, mutta en ole varmaan rakastanut kuin kerran.

Rakkaudesta tiedä, yhdessä vaan kiva tai hyvä olla.

Vuosikymmeniä yhdessä. Rakkaus, syvä kiintymys, kunnioitus, huolehtiminen, innostaminen toista vaikeana aikana ; nuo kaikki ovat osa yhteistä taivalta.
Suurin niistä rakkaus.

Kyllä me ollaan. Itsellä oli tunteita jo ennen miestä ja mies ei oikein uskonut ja meni aikaa paljon ennen kun uskoi. Mies ei millään meinannut rakastua minuun mutta jahtasin sitä väsymättä ja kutsuin yöksi ja annoin seksiä ja pidin lähellä.

En ole koskaan sanonut miehelleni rakastavani häntä, en edes että "niin minäkin". Hän sanoo rakastavansa minua.

Aloittaja, Suomessa ei ole pakkoavioliittoa eikä muutenkaan kenenkään pakko olla parisuhteessa. Kyllä se on rakkaus ja yhteenkuuluvuuden tunne josta syntyy parisuhteita.

Sanon vaimolleni "Rakas, rakastan sua" ja hän minulle, yhdessä oltu ikuisuus.

No ainakin itse. Vaimoni on oli tavatessamme hyvin kaunis ja seksikös ja sellaisena pysynyt. Luone on vähän hankala. Sekin kyllä tuli nopeasti esille.

Rakkaus on suhteellista kuten kaikki muukin elämässä.

Rakkaus on hyvien päivien olo, mukava tunne ihmisen vierellä, tuoksu jonka tuntee, kosketus jonka muistaa.
Rakkauden muistaa vielä silloinkin kun sen menettää.

Olen rakastunut. Ihastuin tulisesti jo ensitapaamisella ja tunteet vain syveni suhteen edetessä. Vuosikymmentä myöhemmin yhä rakkaus kukoistaa.

Aiemmissa suhteissa oli tottakai vahvoja tunteita kumppaneita kohtaan, mutta ei mitään yhtä voimakasta kuin puolisoa kohtaan. Omalla kohdalla siis kestävän parisuhteen kivijalka on selvästi tämä palava rakkaus puolisoa kohtaan, joten pidän sitä välttämättömänä.

Toki muilla voi olla toisin :)

Rakastaminen ja kunnioittaminen on tärkeää. Ei niinkään rakastuminen.

"tottumus on toinen luonto"

Ensimmäisessä parisuhteessani olin todella rakastunut siitä on kohta 4 vuotta aikaa ja näin jälkeenpäin kyllä muistelee hyvällä ja vähän ihmettelee miten on tunteiden alaisena tehnyt vaikka mitä ja käyttäytynyt vähän jopa lapsellisesti. Rakkaus saa tekemään tyhmiä asioita eikös se sanonta niin mene!

Ja itsehän jokainen rakentaa omasta elämästään juuri semmoisen kun haluaa, voi olla parisuhteessa kenen kanssa haluaa olla rakastunut tai ei. Ei kukaan sitä oikeaa parisuhdetta ole määritellyt. Sekä jokainen tuntee tunteita eri tavalla ei voi tietää miten joku muu tuntee ”rakkauden”. Mutta se määritellään vihan kaltaisena voimakkaana tunteena eli voimakasta ihastumista johonkuhun.

Itse haluan rakentaa parisuhteeni rakkauden pohjalle, en itse pystyisi olemaan ihmisen kanssa jota en rakasta. Sekä se tekee elämisestä niin paljon parempaa ja miellyttävämpää. Tottakai siihen liittyy suurta tuskaakin, mutta se on tunteena niin eufoorinen, että jokainen ansaitsisi kokea ainakin kerran elämässään semmoista kiintymistä johonkin. Omalla kohdalla myös suhteet jotka on luotu vahvalle tunne pohjalle kestävät kauemmin kuin ne joissa ei ole yhteistä kuin materia.. rakkaushan se on loppujen lopuksi se joka pitää ihmisiä yhdessä ja erottaa niitä. Eikös elämän tarkoituskin ole loppujen lopuksi onnellisuus ja rakkaus....

Molemmin puoleista rakkautta on, ilmenee vain eri tavoin.