Tätä on kestänyt jo kauan. On tullut monen moneitusta kertaa aika pahaolo, kun sivut menee välittömästi kiinni tai vaihtuvat toiseen. Whatsupissa pari kertaa joku tuntemattoman miehen profiili auki ja hirveellä vauhilla kiinni. Oon ollut kun mitään ei olisi tapahtunut, kun tiedä jos sanon, niin se kääntyy mua vastaan loppujen lopuksi. Onhan se selvää, että mun kiinnostu on ruvennut pahasti hiipumaan, kun luottamus ei ole kohdillaan. Kuitenkaan en alennu siihen että rupeisin kyttäämään hänen puhelintaan. Vaikka välillä meinaa hymyilyttä, kun puhelinkin pitää säilyttää lasi alaspäin...
Leikkikööt leikkinsä loppuun..
Leikkikööt leikkinsä loppuun..
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kysyt vaan suoraan.
Turhaa semmoinen pähkäily.
Lanka puhelin aikaan seurustelin yhden luotettavan kanssa joka oli keskustelevinaan tyttöystävänsä kanssa mutta puhelikin rakastelijalleen. Kaikkiin lepakoihin sitä on hyväuskoisena tullut luotettuakin
Eikö kumpikaan teistä uskalla olla yksin? Eikö se kannattaisi vain erota kun se ero tulee kuitenkin vielä eteen? Jos rakkautta riittää niin tiedä vaikka heräisi tilanteeseen.
Rouvan kannattaa hommata puhelimeen suojakuoret. Niin ei tarvitse säilyttää alaspäin kuin noin utelias ukko.
Ihan samaa mietin 😁
Puhelin ja kirjesalaisuus on olemassa. Älköön kukaan menkö toisten luuria tahi kirjeitä tutkimaan ilman lupia.
Kurjaahan se on kun lörpöttelee kaikkien kuullen eikä huomioi muita - vähiten aviosiippansa.
Ikävältä kuulostaa, vaimoni taas hakee mun sylistä mitä tarvii, puhelimesta kattoo lähinnä uutiset ja sään. On toki suku ja perheryhmää ja joskus viestittelee kaverien kanssa ja ompa siellä yksittäinen mieskin, ex työkaveri joka kyselee vaimolta kuulumisia, kerran kysyin kun mies jopa soitti, vaimo ei vastannut ja kysyi jälkeen olenko mustasukkainen kun naamani kai näytti happamalta. Jos epäilet salasuhdetta unohda vaimo totesi. Yhdessä oltu vuodesta 91.
Meillä ei leikkisi. Osoita ovea, jos ei itse ymmärrä poistua. Uskon parempia olevan tarjolla empaattiselle ihmiselle.
Meillä samanlainen show. Ilta toisensa jälkeen jää valvomaan odottaen minun vetäytyvän makuuhuoneeseen ja viihtyy hyvän aikaa kännykän kanssa. Aamulla herätessään, kun itse jo valvonut monta tuntia, räplää sängyssä vartista tuntiin. Vessassa käydessä aina puhelin mukana ja kerran uskalsin huomauttaa, salakuljettaa sen nykyisin sujuvasti. Vessareissut venyvät todella pitkiksi, eikä sen jäljiltä merkkejä normaalista asioinnista. Jatkuvaa säätöä äänettömän ja äänten välillä. Loma tai yhteisillä automatkoilla tarve pysähdellä tiuhaan tarpeilleen. Kauppareissulla patistaa minut muualle hakemaan unohtunutta ostosta ja salamana kännykkä kaivettu esiin. Jos tulen yllättäen paikalle sormet viuhuu tiuhaan näytöllä ja jäljelle jää päivän tai edellisen uutissivu. En nyt ole itsestäni varma, onko tämä piilevää mustasukkaisuutta, alkavaa skitsofreniaa tai sitten normaalia keski-ikäisen naisen käytöstä. Muilta osin suhde voi hyvin, mutta kännykkä ja sen käytöstä puolikaskin sana saa riidan aikaiseksi. Tuntuu kuin olisin teinin kanssa naimisissa.
Onhan tuo nyt ihan selvää pettämistä jo. Klassiset merkit. Kokemusta on, molemmin puolin, valitettavasti.
Tuollaisella käytöksellä on salaisuuksia, joita ei puolisolle haluta jakaa.
Onhan tuo harmittava tilanne. Eikä varmasti tunnu kivalta. Jotakin tyhjyyttä sillä koitetaan täyttää. Eli syy ei ole sinussa, vaan hänessä. Sellanen keino voisi olla, että teette yhdessä jotakin kivaa. Piristystä molemmille arkeen. Koppaset kainaloon ja sanot - rakas. Voi olla, että ymmärtää mitä on menettämässä ja havahtuu irti harhastaan. Voimia viikonloppuun ja luota itseesi. 💚
Tai sitten ei, jos sivusuhde on jo niin pitkällä, että on siinä koukussa.
Ymmärrän jotenkin jos teini tai nuori aikuinen räplää luuria, jos aikuinen nainen tekee samaa on ongelma.
Akka se on . Ja pysyy.
Ketkään mua ei todellakkoon kiinnosta ja tämän " pesäeron" jokaiseen olen oikeasti halunnut tehdä 30 vuotta ainnain.
Matkimista on tapahtunut jälkeenjääneiltä runsaasti.
Ja pahalla sanon ihan varmasti jos mua loukataan.
Onneksi en kuule Enkä näe anteeksi vain ketään tekopyhää.
Tiedän seurani ja olen niissä piireissä ikionnellinen.
Sinne eivät kuulu haistapaska akat, eikä ylisyöneet ukot.
Poltan ja juon niin paljon kun haluan.
Lapsetkin ovat tämän nähneet ja ovat jo alle kouluiän kateellisia mulle. Äänensävystä kuuloo jo pikkuisiltakin mitä mieltä he ovat.
Onneksi piäsen ikäisteni seuroon piankin .
Nauran sille mikä mua naurattoo ,ja sitä ei tarvi matkia . Olen lopen uupunut näihin kikattajatyttöihin, aina ollutkin.
Luojan kiitos erroon piäsin omilla voimillani teeskentelemättä mitteen . Tiedän oikeat ajat ja paikat missä on turvallista ja hyvä liikkua. Enempöö en anna hyviä vihjeitä. Ja jos joku tulloo hänelle kuulumattomalla autolla vastoon niin huomoon kyllä sen.
Itse tuskin autoa laitan ennee koskoon. Naiset eivät ossoo ajjoo autoo.
Likat, tytöt ja mummit ehkä.
Älyluuri koukuttaa. Itsestään epävarmat ihmiset ajattelevat heti pettämistä. On teillä surullinen ajatusmaailma. Vaikka on mikä tahansa riippuvuus tietysti surullista. Myös läheisriippuvuus.
Tuosta läheisriippuvuudesta kannattais ottaa selvää mitä se oikeasti tarkoittaa.
Niin meilläkin! Vain poikkeustapauksissa kuskaan puhelinta mukanani. Se lojuu oh:n pöydällä ja vaimoni vastaa siihen sekä lukee tekstiviestit.
Jos asia tuntuu tarpeelliselle ja olen kotona niin vaimoni kuskaa puhelimen minulle. Tekstiviestien kanssa sama juttu.
Joten puhelinpuuhaa riittää meilläkin vaimollani.
Minusta tämä on oiva järjestely.