Sen sijaan että painamme ihmisiä alas, emmekö voisi suhtautua myötämielisesti ?
Tuli mieleen esimerkkinä tämä, vaikka juuri tämä lause ei ketään henkilökohtaisesti koskisikaan, mutta ajatustasolla ihmisten auttaminen on parempi kuin alaspainaminen.
"Oppikaa tekemään hyvää, ja etsikää oikeutta, auttakaa alaspainettua, saattakaa orvoille oikeus, ja auttakaa lesken asiaa." (Jes. 1:17)
Tuli mieleen esimerkkinä tämä, vaikka juuri tämä lause ei ketään henkilökohtaisesti koskisikaan, mutta ajatustasolla ihmisten auttaminen on parempi kuin alaspainaminen.
"Oppikaa tekemään hyvää, ja etsikää oikeutta, auttakaa alaspainettua, saattakaa orvoille oikeus, ja auttakaa lesken asiaa." (Jes. 1:17)
Vastaukset 36
Vanhimmat
Miten me voitaisiin auttaa leskiä ja miten orpoja?
Laitatko esimerkkejä. Itse en paina ketään alas, niin miten sellainen käytännössä tapahtuu?
On otettava huomioon jankohta, jolloin tuo virke sanottiin. Silloin ei ollut sossua rahaa jakelemassa.
80 ihmisen ajattelu on näemmä niin paljon kaventunut,
ettei hän pysty mitään vertauskuvia soveltamaan nykyaikaan.
Aloituksessahan puhutaan ajatustasolla ihmisen auttamisesta
vaikka ko. lause ei ketään koskisikaan. Se on vertauskuva.
Ei tulisi mieleenikään "painaa alas" ketään. miksi sen tekisin.
Auttaminen olisi aika hankalaa, jos pitäisi löytää joku tai jotkut ihmiset ja perheet, joiden auttamiseen paneutuisin. Antamani apu tuskin riittäisi mihinkään.
Minä autan osallistumalla keräyksiin ja säännöllisiin avustuksiin kuukausittain. Eläkeläisen varoista ei suuria summia voi avustustileille siirtää, mutta uskon siihen, että pienikin avustus on lisänä.
Me maksetaan Suomessa niin paljon veroja, että sillä rahalla ja palveluilla tulisi kaikki hädänalaiset autettua. Verorahat kuitenkin suolletaan maihin, jotka sössii asiansa ja Suomeen tuleville lorvijoille.
Eivätkö iäkkäät pysty ajattelemaan enää muuta kuin rahojaan ?
Rahako on kaikki kaikessa ? Kun on auttamisesta kyse, vanhus ajattelee välittömästi
rahojaan.
Mihin katoaa inhimillisyys ja inhimillinen auttaminen muita ihmisiä kohtaan ?
Se ei vaadi paljon eikä tarvitse ollenkaan kukkaronnyörejä hellittää.
Aloittaja ei nyt saa kannatusta moitteelleen. Ilman uskonnon asettamia vaatimuksiakin suomalaiset ja Suomi huolehtii vähäosaisista, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Osa maksamistamme veroista suunnataan kehitysapuun, otamme turvapaikan hakijoita Suomeen, kiintiöpakolaisiakin useampia satoja vuodessa. Meillä on osattomia paljon maassamme ja työttömyysluvut ovat korkeat. Jokainen kansalainen huolehtii osattomista maksamalla veronsa ja kirkollisveronsa, mikäli kirkkoon kuuluu.
Aloittaja huolehtii turhaan meidän uskonelämästämme.
Mikä moite aloituksessa on ? Minusta se on ilimiselvä kysymys pohdittavaksi
voisimmeko vaikka arvostelun sijaan kannustaa ja antaa voimia ja tukea ihmisille
emmekä painaa alas välinpitämättömyydellä ja mahdollisesti jopa epäystävällisillä sanoilla.
Jaaha. Mitä apua arvelet ikäihmisen voivan antaa jollekin varattomalle? Tällä palstalla kirjoittavat ovat yli 80-vuotiaita. Aloittaja on ilmeisesti nuorempi ja vielä toimintakykyinen, avustaa varattomia työpanoksella ja ehkä keskusteluavulla. Me emme enää ole liikkeiltämme ripeitä, tervekin kahdeksankymppinen on hidas ja kankea, mihin meidän apuamme tarvittaisiin varattoman henkilön elämässä? Jopa ajatuksemme ja kokemuksemmekin ovat vanhahtavat, emmekä ole perillä kaikista tämän päivän ongelmista työelämässä tai avustusten hakemisessa.
Meitä on nyt turha syyllistää. Aloittaja antakoon meille tietoja, miten esim. sydänvikainen 83-vuotias voi avustaa työttömän perhettä, jos raha ei kelpaa? Oma esimerkki on paras.
Mutta kun emme ota syytöstä vastaan! Ei ole mitään syytä aloittajan eikä muidenkaan syyttää palstalaisia välinpitämättömyydestä ja epäystävällisyydestä. Kukaan täällä ei ole ilmoittautunut epätoivoiseksi ja onnettomaksi, joka olisi jätetty ongelmiinsa yksin.
Ymmärrän aloituksen henkisenä auttamisena.
Myötätunnon ja kannustuksen antamisena.
Tee muille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän.
Ole ihminen ihmiselle.
Samoin minäkin ymmärrän, sitä ihmisenä olemista toiselle ihmiselle,
kanssakulkemista kun voi,
myötäelämistä,
rohkaisun ja toivon antamista,
lohduttamista,
iloitsemista yhdessä.
Aloituksessa ei puhuta rahasta mitään,
mutta joka ikinen näyttää ajattelevan vain rahaa.
Yllättävää, kun vanhuuden ja viisauden sanotaan kulkevan käsi kädessä.
Ehkä tuo rahan mainitseminen tässä yhteydessä on vain arkirealismia. Ja kun meille on kunnia-asia tulla toimeen omillamme, raha on senkin vuoksi otettava huomioon, Ano 10.04.
Ja kuten Mak-Ris tuolla listasi, "yhteiskunta" tavallaan huolehtii siitä, että annamme omastamme, mikä tietysti oikein onkin. Jos meillä on mahdollisuus ja niin tahdomme, mikään ei estä meitä antamasta enemmän.
Mikä on saanut aloittajan ajattelemaan, että me emme olisi myötätuntoisia ja kannustavia?
Ystävällisyys ja myötäeläminen on monien luonteenpiirre.
Aloittaja ehkä voi antaa esimerkkejä Jesajan kehotuksen noudattamisesta.
"Vanhuus ja viisaus" tietää, että nälkäinen ja koditon ei osaa antaa apua eikä lohtua toisille, hänellä on hätä ja huoli oman elämänsä vaikeuksissa.Vaikka kuinka oltaisiin yleviä ja sanottaisiin, että raha ei onnea tuo, niin rahattomuus ei sitä myöskään tuo.
Me ikäihmiset olemme kokeneet hyvät ja huonot ajat ja tiedämme, että kun talous on kunnossa, voi olla apuna ja tukena toisille, jotka apua kaipaavat. Joko henkistä tai rahallista tukea.
Ikäihminen tietää myös sen, että tuen tarjoaminen ei ole helppoa. Vaikka lähellä olisi ihminen tai perhe, jolle on tapahtunut jokin onneton sattumus, ei ole niinkään helppoa koputtaa ovelle ja tarjoutua auttamaan. Ei ole lainkaan sanottu, että toinen haluaa ottaa apua vastaan. Moni vaikeuksiin joutunut ihminen kerää sisunsa ja ylpeytensä ja haluaa näyttää kaikille, että selviytyy itse. Omin avuin. Ei halua jäädä kiitollisuudenvelkaan. Ei halua kuunnella hyvää tarkoittavia neuvoja.
Avun vastaanottaminenkin on taitolaji. Senkin omasta kokemuksesta saatamme tietää.
Tulkinnat kirjoituksista eivät useinkaan kohtaa lukijoita. Kuten tuolla alussa mainittiin raamatunlauseet ovat kaukana nykypäivästä.
Uskon, että jokainen auttaa esim. läheisiään pyynteettömästi. Yhteiskunta huolehtii vähäosaisista. Otan osaa auttamiseen, mutta rahaa en anna, kun sitä ei minulla ole jaettavaksi.
Ihan pieni esim. autoin tuntematonta. Hän etsi 4 syvää lautasa ilmaiseksi kierrätypalstalta.
Otin yheyttä ja vein hänelle 6 kpl Arabian virheettömiä kestilautasia.
Olisiko tämä konkreettinen esimerkki vähävaraiden auttamisesta.
Raamatun vertauskuvat ovat kaikki aika kaukana nykypäivästä.
Silti niitä käytetään paljon ja jokainen sunnuntaisaarna perustuu johonkin
vertauskuvaan, siksi kirkossa onkin pappi selittämässä sen
muuten kukaan ei ymmärtäisi mitään ?
Juuri siitä syystä lauseita on helppo käyttää syyllistämisessä ja toisen painamisessa.
Syyllistääkö papit ? Minusta saarnat ovat joskus syyllistäviä.
Pitääkö papin saada ihminen tuntemaan itsensä syntiseksi,
että kirkko olisi tarpeellinen, kun kirkossa rukoillaan syntejä anteeksi ?
Jaakobin kirjeessä kehotetaan käymään leskien ja orpojen luona heidän ahdistuksessaan , Jeesus muutenkin piti tärkeänä keskustella ja viettää aikaa vähäosaisten, halveksittujen ja mitättöminä pidettyjen kanssa. Hän kiivastui omille opetuslapsilleenkin, että sallikaa lasten tulla hänen tykönsä, kun nämä koettivat häätää lapsia pois Jeesusta häiritsemästä. Muistelen, että Ruutin kirjassa kerrotaan Ruutista, joka leskenä ja muukalaisena sai poimia tähkiä pellolta työmiesten lähdettyä. Jonkinlaista "sosiaaliturvaa" ilmeisesti siis oli, ja lesket sekä orvot olivat myös sukujensa huollossa.
Tietysti Raamattu on ajan kuva, mutta tuon voi tulkita nykyaikana niin, että heikoimmassakin asemassa olevien kunnioitus on tärkeää, heitä ei saa jättää yksin. Nykyajan leskiä ja orpoja ovat yksinäiset vanhukset, syrjäytyneet nuoret ja jopa vailla vanhempien turvaa olevat lapset. Taloudellisten resurssien lisäksi tarvitaan lähellä oloa ja henkistä tukea, huomaamista. Ajan lahjoittaminen on usein paljon tärkeämpää kuin rahan. Toki raha on ensiapu, elämän ulkoiset puitteet pitää saada ihmisarvoisiksi. Pelastusarmeijan "soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa" on käytännönläheinen paketti ihmisten auttamiseen, mutta ei jää pelkästään ruokkimiseen ja lämpimänä pysymisen auttamiseen. Ylimääräiset lautaset menivät varmasti tarpeeseen ja kunnioittavaa oli antaa hyvää laatua eikä vanhoja kuluneita.
Osallistun joskus kampanjoihin , tekstiviestillä on helppo lahjoittaa pikkusumma. Kuulun myös kahden sydäntä lähellä olevan järjestön kuukausilahjoittajaksi ja annan katusoittajille ja kerjäläisillekin lantin tai pari. Läheisistä tietenkin pidetään huolta puolin ja toisin, mutta tässä tullaankin taas kysymykseen : kuka on lähimmäiseni.
Ei kai saisi kehua, mutta pakko on taas kehua Ramoonan hienoa kirjoitusta..))
Tuo kirjoituksen viimeinen kysymys: "kuka on lähimmäiseni" on askarruttanut minuakin.
Etenkin siksi, kun on ollut pakko huomata, että myös osaton ja hädänalainen voi olla laskelmoiva ja häikäillemätön. Että avun saaja yrittää käyttää härskisti hyväkseen avun antajaa.
Dostojevski, jota pidetään syvällisenä ihmissielun tuntijana on todennut: "vain kaukaa
pystyy rakastamaan, läheltä ei juuri koskaan". Siksi kai se järjestöjen kautta avustaminen on niin suosittua..))
Tuo "silmien avautuminen" on auttanut ainakin minua pääsemään liiallisesta myötätunnosta,
kun olen ymmärtänyt, että useimmat meistä ovat jossakin määrin haavoitettuja eikä se sokea myötätunto ihmistä välttämättä auta vaan voi päinvastoin estää häntä ottamasta vastuuta, kasvamasta omaan mittaansa.
Kun+70-luvun+alkupuolella+maksoin+tuloveroa+47,5%+niin+vähäinenkin+lahjoitushaluni+loppui+siihen.
Ikäviä paljastuksia erilaista keräyksistä on saatu vuosien varrella, kuten nyt tämä satanen, joka menikin vastapuolen leiriin. Monet kerätyt lantit ovat häipyneet kerääjän taskuun. Kuitenkin on muistettava, että suurin osa lahjoituksista menevät perille. Kerääjät ovat velvollisia esittämään tilityksen viranomaisille.
Pitää uskoa ja luottaa sen verran lähimmäiseen, että uskaltaa lanttinsa keräykseen antaa. Minä olen ratkaissut asian siten, että olen kuukausilahjoittaja muutamalla eurolla suoraveloituksena, niin että voin unohtaa koko lahjoituksen. Vasen jalkani ei näin ollen tiedä, mitä oikea käsi tekee, ja se lienee hyvä ohje vuosien takaa.
Tuota minäkin olen yrittänyt pitää ohjenuoranani, Mak-Ris, ettei oikea käsi tiedä mitä vasen tekee... Taidanpa minäkin päivittää kuvauksen tuohon tuoreempaan versioon: "ettei vasen jalka tiedä...))
Luin tässä hiukan matkaa Huckleberry Finnin elämää, kun hän oli joutunut Watsonin lesken kasvatiksi. Leski yritti häntä sivistää ja luki isosta kirjasta Huckleberrylle sivistävää tekstiä. Kirjassa puhuttiin laveasti jostakin Mooseksesta ja Huck yritti painaa mieleensä tämän vaikuttavan herran tekoja, mutta kun hänelle selvisi, että Mooses on kuollut jo aika päiviä sitten, loppui kiinnostus. Huck ei halunnut olla missään tekemisissä vainajien kanssa.
Leski puhui hänelle vakavasti ja sanoi, että kuoleman jälkeen päästään hyvään paikkaan, jos eletään siivolla. Huck ei ollut varma, minne hän toivoi pääsevänsä, sillä leski ei ollut varma siitä, mihin Tom Sawyer viimein päätyisi. Huck halusi samaan paikkaan, että olisi jotain vauhtia elämässä.
Lukemastani katkelmasta tuli mieleeni, että monien uskonnollinen kasvatus lienee tätä laatua, ja sen vuoksi eivät raamatunlauseilla höystetyt vetoomukset oikein ota onnistuakseen.
Kyllä ystävyys ja avunanto onnistuu tavalliselta maailmalliseltakin ihmiseltä yhtä helposti kuin heiltä, jotka auttavat ja tukevat vaikeuksissa olevia Jesajan neuvojen mukaisesti.
Myöhäisiltaa Korvesta@
Katsoimme Agatha Christien elokuvan.
Elämän outoja käänteitä, ei uutta tällekään vuosisadalle, lapsikin voi tappaa.
Mutta asiaan, olet upea pohdiskelija Makriina. Kunnioitan sinun viisauttasi tulkita elämää.
Kirallisuudesta ammennamme oppeja ja käytännössä törmäämme tosiasioihin.
Buranaa ja panadolia vaivoihin kuin vaivoihin.
Hyvää yöyä.
Kiitos kannustuksesta, Korppis. Ihan tässä häkeltyy ja menee sanattomaksi.
Huckleberry Finn on klassinen esimerkki selviytyjästä. jolla ei ole mitään selviytymisen edellytyksiä. Hänellä ei ollut muuta turvaa kuin oma itsensä, auttajatkin vain sekoittivat hänen elämäänsä.
Hyvää tarkoittava auttaminen saattaa olla vain yksi kivi lisää kuormaan. Toivottavasti innokkaat hyväntekijät pitävät sen mielessään.
Aloittaja ei nyt taida huomata sitä, että me kaikki varojemme mukaan autamme yhdessä hädänalaisia sosiaaliavun ja kehitysavun muodossa .
Meikäläiseltä menee veroja niin paljon, että sillä summalla tulee useampikin "hädänalainen" hoidetuksi.
Keräyksiin ei tule sitten pennin hyrrää. Köyhien avustaminen on köyhien itsensä asia.
Ehkä aloittaja ei tarkoittanut rahalla auttamista ollenkaan ?
Rahalla auttamisella voi tietysti helposti pestä kätensä ja omatuntonsa,
mutta on ihan oikein auttaa rahalla., kun ei enää muuhun pysty.
Olepa tosi miljardööri, jos eläkkeesi verotus on noin suuri, että useampikin hädänalainen tulee
autetuksi :O Olen huuli pyöreänä noin mahtavista tuloista.
Verorahat menevät yhteiskunnan lakisääteisten palveluiden ylläpitämiseen kuitenkin,
että niistä ei mene montaakaan senttiä hädänalaisten auttamiseen.
Kyllä meillä vähävaraisiakin avustetaan. Monia tukia on olemassa, jotka auttavat. Ei meillä unohdeta ketään yksin. Kokemukset saattavat olla raskaita ja leipä tiukassa, mutta yhteiskuntamme ei lähde ajatuksesta, että jokaisen tulee tulla toimeen omillaan . Apua annetaan, koskaanhan sitä ei ole liikaa.
Miksi meillä tulisi olla huono omatunto, jota rahalla pestään?
Minulla on "huono omatunto", koska maailmassa on niin paljon kärsiviä ihmisiä,
joita ei mitenkään pysty auttamaan. Se ei ole yhden ihmisen käsissä,
mutta yhdessä voimme jotain tehdä asioille.
Raha-lahjalla voi auttaa muita auttamaan.
Tuhannet ihmiset erilaisissa järjestöissä tekevät työtä muitten auttamiseksi.
Kiitos heille !
Emme voi valita minne synnymme. Yhtä hyvin voisimme itse olla autettavan asemassa.
Kirkon vieressä jaettiin tuokakasseja. Siinä tarkastettiin jokaisen tulijan henkilötiedot ja verrattiin niitä tarkastajalla olevaan nimiluetteloon.
Rohkaistuin menemään jonon jatkeeksi. Kun tuli minun vuoroni, kysyin, miten saisin ruokakassin. Sain vastaukseksi, että luvan kassiin saamiseen antaa seurakunnan diakoniavirasto. Lisäsi vielä, että kannattaa tulla puhumaan asiasta diakoniavirastolle, jos on työtön ja on tiukkaa rahasta.
Siihen kassinsaantitoiveet kariutuivatkin. Eläkettä tulee eikä rahasta ole tiukkaa
Miksi haluaisit kassin, jos et sitä tarvitse? Se olisi joltakin avun tarvitsijalta pois.
Ahne varakas kitupiikki haluaa kaiken itselleen. Köyhä antaa vähästäänkin, rikas ei paljostaan.