ihmiselle ihan ensimmäisenä? Mikä olisi se lause kun aivosi tajuavat, että nyt! J lauta, elämäni ihminen on siinä!
Mitä sanoisit kiinnostavalle
Anonyymi
48638
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Parempi että on rehellinen hänelle ja itselleen.
Tuo on sun lause? 🤣 mahtaa se kysyä että mitä?
Katsoisin
Se sanoo enemmän
Koskettaisin
Aika kreepyä.
Sanoisin moi ja menisin yksin nukkumaan.
Odotan aivoiltani perusteluja, katson hitaasti mitä tapahtuu, ja voiko asiaa viedä eteenpäin toivomaani suuntaan.
- Sheena
Ei sinkuilta kannata tuota kysyä, koska ei ne ole elämänsä ihmistä löytäneet / tunnistaneet.
Voi toki me ollaan!
Mutta kun ne oikeat sanat eivät tulleet suusta ja elämän ihminen meni pois.
Suottapi shaissea tuputat täällä.
Jos tajuaisin, että elämäni ihminen on siinä, niin todennäköisesti menisin lukkoon. En saisi mitään järkevältä vaikuttavaakaan lausetta suustani.
Juuri tästä syystä he ovat sinkkuja.
Olen tainnut tavata sellaisen ihmisen useammankin kerran. Ei sellaisessa tilanteessa kannata mitään takuuvarmoja iskulauseita alkaa muistelemaan. Itse olen niistä selvinnut aina arkisista ja tavanomaisista asioista puhumalla, kunnes tulee sopiva tilaisuus kysyä toista kahville, lounaalle taikka milloin minnekin. Jos toinen välttelee, ei minua ja häntä olla tarkoitettu yhteen ainakaan hänen mielestään, mikä riittää vakuuttamaan minutkin asianlaidasta.
Kun sitten joku kahville taikka lounaalle suostuukin, kannattaa sielläkin jutustella arkisista asioista ainakin aluksi. Tilaisuus pyytää toiseen tapamiseen tulee kyllä, ainakin jos itse sitä suoraan ehdottaa.
Ei kokemukseni perusteella tarvita kovinkaan montaa tapaamista, kun kumpikin osapuoli uskaltaa jo jokseenkin avoimesti puhua omista toiveistaan ja tavoitteistaan yhteisten tapaamisten saralla. Joskus toiveet ja tavoitteet eivät kohtaa, eikä niitä kannata jäädä suremaan.
En ymmärrä... miten voi tietää että joku on elämänsä ihminen jos ei kunnolla vielä tunnekaan.
Elämänsä ihmisiä tapaa tuon tuostakin, ei sitä koskaan tiedä jos ei asiaa tarkemmin tutki.
Ovatko ne niitä jotka näyttävät omaan silmään hyviltä?
Olisi erikoista, jos joku tekisi valintansa sen perusteella, miltä mahdollinen kumppani näyttää jonkun toisen silmissä.
Niin eli ulkokuori ratkaisee. Jos näet ruman, et ajattele siitä että tuossa voisi olla elämäni ihminen.
Itse takerrun myös tähän kun saan miehiltä yli-innokasta huomiota.
Tykkään seksistä itsekkin, mutta ärsyttää, kun mies vaan piehtaroi kiimassa eikä huomioi mua oikeasti ollenkaan. Downer.
Tuntuu vaikealta lähteä siitä eteenpäin, kun saa sen kuvan, että miestä joutuu hillitseen heti käytöstavoissa, mihin en tosiaan lähde koska siinä ei ole mitään tilaa omille tunteille kehittyä kun joutuu lapsenvahdiksi, vaikka uskoisin, että normaalisti ihan ok tyyppi ja kannattaisi tutustua.
Jos yrittää toppuutella, että voitaisko tutustua, niin on pihtari ja mikälie tyrkky huomionkerjääjä ja manipuloija..
Sitten seläntakana aletaan juoruilla ilkeästi, kun ei irronnutkaan pillua, vaikka ensin vaikutin kiinnostuneelta ja että horolla varmaan on joku muu parempi ja isomunaisempi kierroksissa. Hohhoijaa.
Tarkoitin sanoa, että jos toinen miellyttää omaa silmää, väliäkö sillä millaisena muut hänet näkevät. Pitää olla melkoisen turhamainen ihminen, että kelpuuttaa itselleen puolison ainoastaan jonkinlaisten sosiaalisten ulkonäkökriteerien perusteella.
Sanoisin moi, hymyilisin ujosti ja ottaisin kädestä kiinni.
Aika ihana.
Ihanko totta? Uppo-outo ihminen sanoisi moi ja tarttuisi käteesi, sekö olisi ihanaa?
Noh….😏☺️
Se olisi ok
Se olisi ihanaa
Tuskailisin ja analysoisin loputtomiin mitä uskaltaisin sanoa olematta liian tungettatteleva. Sitten jostain tulisi Chad ja pyyhkäisisi naisen jalat alta muutamalla sanalla ja veisi mukanaan. Minä huokaisisin helpotuksesta, että melkein menin nolaamaan itseni, mutta onneksi en uskaltanut.
Tämän voi ajatella niinkin päin että joku Britney tai Whitney tulee ja pyyhkäsee mieheltä jalat alta ja itse voi huokaista helpotuksesta kun ei uskaltanutkaan. 🙈
Alkaisin vain juttelemaan. Ja jos juttu lähtee liikkeelle niin se jo olisi hyvä juttu. Eli koittaisin kuulostella ollaanko samalla aaltopituudella. Aika nopeasti se selviää. Mutta useampi juttukerta tarvitaan, että huomaa, onko omassa ihastumisessa mitään järkeä. Lähteekö asia liikkeelle. Kun tuo ihminen voi hyvin olla varattu tai ei oikeasti olekaan kiinnostava tai mitä vain. Tutustuminen vaatii aikaa ja yhdessäoloa. Parhaita on ne jutut kun on tuntenut kauan ja jossain vaiheessa sytyttää, et ilman häntä tuskin pystyy elämään.
Tämä. 👍
Mulla ei oo rokotepassia!
Kiva! Ei mullakaan!
Sit voidaan kuolla yhdessä👌
(Juostaan käsikädessä ovesta ylos jommankumman kämpille panemaan)
Oho.
En mitään... ei sillä sanomisella ole kiire... Parempi olisi minusta, että se toinen ihminen itse huomaisi, että olisi elämäni ihminen. :o)
Vaikka olen suoran puheen puolestapuhuja, alan pikkuhiljaa olla sitä mieltä, että kannattaa pitää ne omat tunteet hiukan äänettöminä. Kyllä ne tulee sille toiselle ilmi muutenkin...ja ehkä niin, että hän ne omaksuu ne itse, eikä niitä tupata valmiiksi pureskeltuna. :o)
Oikeastaan toiselle voisi sanoa vaikka, että onpa kiva olla sun kanssa tässä. :o)
Ei välttämättä tule ilmi tunteet. Ihmisistä ota mitään selvää. Itse juurin katkaisin välit ihmiseen joka ei saanut suutaan auki.
No kun miettii, että onko siinä mitään mieltä, että toiselle pitäisi kokoajan kuin papukaija toistaa, että minä pidän sinusta, minusta sinä olet ihana jne. että se ymmärtäisi sen?
Mä oon tavannut erästä naista tässä ja saattaa mennä pitkäkin aika, että kumpikaan laittaa toiselle mitään...siis päiviä... Ja meni tuossa yli kaksi viikkoa, kun edes olen häntä nähnyt. ERi ole kerennyt ja toisaalta saanutkaan nähdä häntä. Mutta nyt tuossa laitoin, että vois nähdä. Hän vastasi, että sepä olisi kivaa. Ei hän ole sanonut minulle, että olisin jotain todella upeaa, mutta hän on iloinen, kun näkisi minua ensi viikolla. :o) Minusta se tuntuu mukavalta. :o)
Ymmärrän kyllä, että haluis sanoa, että onpa kivaa ja ihanaa... Mutta onhan se sitä ilman sanomistakin. Ja taatusti hymyilen kun näen hänet ja toistepäin. :o) Ei tartte ylisanoja. :o)
Sul on kauniit tissit tai peppu sekstataanko
Montakos elämäsi ihmistä oot tuolla pokannu
Naapurin Penan lisäksi
Hmm.
Puheripuli
😂😂😂
No mun on parempi olla vaan hiljaa. Ihmiset ahdistuu, jos alan avautumaan.
Mitä sanoisin kiinnostavalle ihmiselle ihan ensimmäiseksi?
No tietysti tervehtisin. Tilanteesta riippuen joko "päivää" tai sitten kevyemmin "hei".
Jotain kuitenki keskustelun avaamiseksi.
Toisaalta näin toimin kaikkien ihmisten kanssa, kiinnostavia tai vähemmän kiinnostavia, jos joudun heidän kanssaan kommunikoimaan.
Omaan myös harkintakyvyn enkä suin päin syöksy kuvittelemaan että "elämäni ihminen", sen verran järkeä kyllä jo ehtinyt kertyä näitten täysi-ikäiseksi elettyjen vuosien varrella. Saati sitä kenellekään myöskään harkitsematta sellaista toitottamaan!
Kiinnostavan ihmisen kanssa olisi sitten tietysti mukava alkaa syventää tuttavuutta, ja jos oikein palikat kohdalleen ajan kuluessa loksahtaisivat , jotain enemmänkin.
Hymy ja tervehdys on paras tapa aloittaa. Ei ylilyöntejä ja ihmetemppuja, kiitos.
Sen jälkeen voi vaan alkaa puhua jostain, vaikka kommentoida jotain tai kysyä miten kesä meni.
Seuraava askel on suoraan kysyä että lähdetkö treffeille jos oot siis sinkku?
Ei kannata kysyä juttelun jälkeen välillisesti ootko sinkku vaan nimenomaan suoraan että lähdetkö jos oot.
Vähemmän tunkeilevaa eikä tarvi kuunnella selostuksia eikä niitä antaa. Myöhemmin myös helpompi jatkaa kohteliaita välejä. Treffikutsu ei ole kovinkaan henkilökohtainen, mutta utelu suhdestatuksesta on.
Eikä kannata kysyä myöskään että kiinnostaisiko lähteä treffeille. Toinen ei välttämättä tosiaankaan edes vielä tiedä, kiinnostaako kysyjä ja hänen seuransa.
Pikkuvinkkejä vaan tms
En yhtään mitään. Todennäköisesti kyseinen henkilö on jo suhteessa (ei oikeasti hyvät tyypit ole koskaan sinkkuna pitkään) tai sitten ei todennäköisesti ole minusta kiinnostunut, koska olen väärää tyyppiä tai väärän ikäinen.
Jotenkin absurdia muutenkin ajatella, että sanomatta mitään voisi tietää onko se toinen elämäni ihminen. Ulkoisten ominaisuuksien perusteellako sen yksin tietää?
Sanoisin kovalla äänellä: MÄ POKAAN SUT!!
Sanoisin että: Tiesitkö todellisuuden olevan illuusio ja että maailma on hologrammi?
Pakko sanoa että olen vähän heikko näissä tilanteissa :D
Itse ainakin keskustelen normaalisti.
(Toinen alkaa jatkaa kysely ikäänsä)
Heitän sinne kommentteja väliin koska haluan jatkaa kumminkin.
Haluisin semmosia pieniä piiloviestejä keskusteluun.
Tajuan kyllä nuo kun kohdalle sattuu. Ei aina mutta melkein.
Ei se noin mene... ei ainakaan mun kohdallani. Hymyn mä voin antaa ventovieraalle, mutt keskustelun aloittaa mies; vaikka pelkällä tervehdyksellä.
En ole kovinkaan innostunut kenenkään ulkomuodosta, joten se seikka ei ole mitenkään ratkaisevaa; olisko kiiltokuva tai atleetti.
Yleensä ottaen ihan mukavimmat miehet löytyy sieltä, "perusjampan" näköisistä miehistä; tai niistä kirveellä veistetyistä ja ilman santaparia muotonsa saaneista.
Ilman mitään pullistelua ja itsensä mainostamista; puhuvat arkisista asioista, joista saan hyvin tehtyä arvion miehen arvomaailmasta.
Meneehän siinä aikaa siihen tutustumiseen, mutt mulle se on tärkeää ...ett edes ystävyyteen aluksi päätyisin.
Noita enemmän ja vähemmän luotettavia ns. ystäviä, mulla on ihan turhankin paljon kokemuksia. Joten jos mä joskus vielä seurustelisin koko repertuaarilla, niin mies taatusti löytyisi aluksi ihan mun ystäväpiiristäni.
Mulla on muutama luotettava mies ystävissäni; ilman seksuaalisuuden häivääkään.
Täysin teoreettinen tilanne. Mulle ei tollasta voisi käydä, sillä mä ihastun aina pikkuhiljaa. Sellasta ihmistä ei olekaan, joka voisi lyödä tollalailla tajuntaan. Mä olisin siis jo taatusti jutustellut ko. ihmisen kanssa monenmoista, ennen tuollaista ymmärrystä. Jatkaisin siis samoja juttuja kuin aiemminkin, mutta yrittäisin pikkuhiljaa viedä juttuja vähän syvemmälle tasolle.