Kerroin, että meidän lapsuudessa oli mummoja, jotka kumarteli ja elehti seuroissa ja huusivat kesken puheen: ”Rakas jeesus kiitettyyyy!!”. Hän ei uskonut, suuttui oikein, ettei hänen uskontoonsa sellainen kuulu. Sanoin, että kvg. Hän lähti uskonnosta samoihin aikoihin.
Itse ihmettelin sitä, että minulle sanottiin silloin lapsuudessa, että hurmoshenkisyys on syntiä, mutta mitäs tuo nyt sitten oli?? 🧐
Miten lapsi kasvatetaan uskontoon, josta hän ei tiedä juuri mitään?
Itse ihmettelin sitä, että minulle sanottiin silloin lapsuudessa, että hurmoshenkisyys on syntiä, mutta mitäs tuo nyt sitten oli?? 🧐
Miten lapsi kasvatetaan uskontoon, josta hän ei tiedä juuri mitään?
Vastaukset 34
Vanhimmat
No mille muulle ajatukselle koko usko edes perustuu kun haetaan sitä hurmosta. "vain me"
Vieläkö näitä kiittäjiä käy seuroissa? Itse en ole seuroissa enää vuosikymmeniin käynyt, mutta kyllä noita kiittäjiä vielä 80-luvulla seuroissa oli. Varsinkin suviseuroissa saattoi jonkun tunteisiin vetoavan saarnan yhteydessä monta naista yhtä aikaa kiittää. Miesten en näin havainnut toimivan, mutta olen kuullut sitäkin tapahtuneen. Joskus seuroissa säikähdin pahanpäiväisesti, kun eräs lähellä istunut nainen alkoi yhtäkkiä valtavaan ääneet kiittää. Se hänen kiittämisensä oli kyllä enempi valtavan hurmoshenkisen oloista kovaa meteliä ja jopa holtittoman oloista.
Ovat melkein tyystin vaienneet.
Saarnatyyli on muuttunut, siinä syy. Pitäisi saada lisää paatosta ja tunnetta saarnoihin, niin jo alkaisi Siionin tyttären kiitosäänet taas kaikua.
On siellä Pyhiäkin joukossa.
Raamatussa on lähes viidennes kiitosta ja ylistystä.
Sanotaan että mikään ei muutu, mutta kyllä muuttuu. Sitä ei vaan sisältäpäin huomaa, kun on liian lähellä. Ulkopuolinen sen huomaa paremmin. Kyllä se vaan aika laitostunutta meininkiä nykyään on. Toista se oli silloin omassa nuoruudessa 80-90 -luvuilla. Ennen ei arkailtu käyttää kovaakin kieltä. Nyt sitä varmaan pidettäisiin vääräoppisena.
Kuka hullu se nyt rupeaisi sillä tavalla huutamaan ja taputtamaan? Minusta näyttää että näitä hihhuleita on enää rokkijuhlissa ja paljon.
Se ei ollut hurma- henkisyyttä, vaan YLISTYSTÄ KIESUKSESSA. joten he sen lausuivat yleensä takapenkeistä, Pyhät kädet kohotettuna.
Nyt se ei toimi, kun ei ole Jeesuksen sisäistä tuntemusta.
Näillä pakanallisilla kielloilla mentiin hoitokokouksiin, ja niin Jeesus ja Pyhä Henki lähti lahkosta.
ylistystä kiesuksessa? Jumankauta sitä kiesusta niin riehaantuneesti tartte kiittää. Sus että lapsena se öykkääminen oli pelottavaa katottavaa.
Trolli.
Ennen oli yleensä "mummot", vanhemmat naiset joilta uskomisen ilo "läikkyi yli", ihan se oli tavallista,- 50- 60 luvuilla, muutamilla paikkakunnilla oli joku ja ne tiedettiin, että kiitosäänet kuuluu jos sattuu olemaan puhuja "sopivan" tunteisiin "vetoava" saarnamies. ne olivat vain niitä kiitoksen ääniä, jotka ovat nykyään vaimenneet tyystin. Niinpä on ennustettukin.
Nykyään puhujat ja papit ovat enempi koulutettuja ja "kirjaviisaita", että osaavat sanoittaa puheensa taidollisesti, vaikka saarnan sisältö olisikin samantapainen kuin ennen vanhaan. Vielä se evankeliumin ääni kuuluu, vaikka ulosanti voikin olla ns. "laadukkaampaa" ! Nykyään seuroja lähetetään viestimien kautta, niin siinä on oma aikarajansa, lähetyksissä, esim. suviseuroissa on ollut jo vuosia "kellotetut" saarna-ajat, kun on seuraohjelmatkin valmiiksi painettuna, mm. seuraojelmiin ja nettiin.
Kaikkea se "teettää" tämä nykyaika uskonasioissakin. Evl.- kirkoissa jumalanpalvelus-saarnat ovat enempi aikarajotteisia, kun se kiire on sinnekkin levinnyt, varmaan jo ennen kuin esim. vl.-seuroissa. Rauhanyhdistysten "omissa" taloissa puheet ovat pitempi kestoisia, joskus siihen "aameneen" asti kuluu pidempi aika, mutta ei se haittaa, kun seuroihin tullaan Jumalan sanan kuuloon, niin ainakin olisi hyvä olla !? Myös se yhteisöllisyys on mukavaa ry:llä.
Ajat muuttuvat, mutta toivottavasti uskon asiat pysyy ennallaan ja saa vielä vapaasti uskoa, niin kuin sydän haluaa !! Voihan se olla, että vl.-väki ajetaan evl.-kirkosta, jos vl.-papit eivät suostu vihkimään samaa sukupuolta olevia, niin silloin on ehkä lähdettävä, jos tulee "ajolähtö" !?! Minkäs teet, jos eivät aukaise kirkon ovia !?!
Samanlaiset muistot ja ajatukset minullakin niistä kiittäjämummoista, muistanpa yhden kiittäjäpapankin.
Saarnatyyli on muuttunut huolitelluksi esitelmöinniksi, jopa kliiniseksi. Tällöin asiavirheitä tulee vähän, mutta tunne väistyy taka-alalle.
1980-luvulla suviseuroissa kuului turvallinen paatos, jota kaipaisin takaisin. Eikä haittaisi yhtään, vaikka ne kiitosäänetkin alkaisivat kaikua uudelleen.
Ei ole kuulunut kiitosääniä eikä siitosääniä.
Aikoinaan noita hurmoshenkisiä kiittäjämummoja oli paljonkin. Lapsena pelkäsin niitä ja niiden arvaamatonta heilumista. Äiti sanoi, ettei niitä tarvi pelätä, niiden kiitoksenmalja vain kuohuu yli ja siksi kiittävät Jeesusta. Nykyään tällaista hurmoshenkisyyttä ei juurikaan liikkeessämme näy.
Raamatussahan lukee: "maljani on ylitsevuotavainen". Tietysti tätäkään ei pidä tulkita kirjaimellisesti.
En kuullut kenenkää majoitusalueella tai myymälässä kiittävän. Yleensä "kiittäjät" olivat seurateltan etumaisilla paikoilla, ja oma selkänojallinen istuin mukana. Jeesus puhuu näistä, jotka valitsevat "etumaiset paikat" ..
Ei, kun takapenkeillä.
EI ne kiittäjä mummot "vallannut" niitä etupaikkoja, vaan omalla tuolilla oli tukevampi ja parempi istua, pääsi helpommin "kiittelemään" siitä edestä, kun oli ihan "tipun alla".
Herttaisia mummoja olivat yleensä, ehkä jostain "mummon mökistä" päässeet harvoin seuroihin, varsinkin suviseuroihin ja majoittuivat yhteismajoituksissa ! Olivat tottuneet vaatimattomasti elämään, aitoja MUMMOJA !
Meidän seudulla asusti, "maalla", eräs mummo, kun kuului laulu "Oi mull on onnenpäivät, miks siit en kertoisi" , niin eipä muuta tarvinnut, jo meni tunteisiin !
Meillä kotona käydessä lauloivat tuota laulua yhdessä meidän mummon kanssa ja sillon toiset eivät "saaneet" yhtyä siihen lauluun ! Se oli vain kahden mummon laulu, siinä hetkessä !
useissa Vapaissa suunnissa naiset tanssivat, sekä iloitsevat ja rukouksen jälkeen ja aikana osa puhuu kielillä, sillä Pyhän Hengen läsnäolo saa sen ylistyksen aikaan, joka ei toimi ilman Henkeä.
Eihän kuolleet mitään kiitä eikä ylistä !
jos ette usko käykää hautausmaalla, jopa on siistiä ja rauhallista, mutta niin kuollutta!
talitintti koivussa ainut joka kiittää.
NIIN, ne kiittäjä mummot ovat siellä haudoissa, odottamassa "ylösnousemuksen aamua" ! Täsät aiheesta tulikin ihan ikävä niitä kaikkija mummoja, joihin tutustui nuoruudessaan ja itse on nyt jo "varhaisvanha" mummo ! Kiitokset voi sanoittaa myös hiljaisesti mielessään ! Nykyaikana on puheenparsi muuttunut liiankin äänettömäksi, onko se nyt sitä "sivistystä"? Paljon enempi pitäisi ihmisten puhua keskenänsä, jospa sekin kaataisi näitä raja-aitoja; uskovien ja ei uskovien väliltä !? Nämä kännykät ja etenkin viestittelyt vievät "mykkyyteen" ihmiset, kun nykyään voi vaikka vain hymiöillä "keskustella" ! Jos yrität soittaa vaikka pankkiin, sieltä vastaa aina ensin automaatti ja samoin terveydenhoitoon, "paina 1, 2. jne, ja jätettävä soittopyyntö", ihan kauheata "keskustelua" ! En tykkää tyylistä !
uskonto ja usko kaksi eri asiaaa
kaikki menee suomessa päin lehmän häntää.
koht amissään ei ole ihmistä langan päässä joko siellä on robotti ja sitten jotain jytämusiikkia siis ihan sieltä itsestään kaikki palvelut.
Hoitokokouksissa puututtiin meidän paikkakunnalla noihin kiittämisiinkin. Mihinkäs ei olisi puututtu.
Olen myös huomannut, että äärimmäisen vähän vl-nuoriso tietää uskonyhteisönsä historiasta ja siitä, miten opillisesti on tultu nykytilanteeseen. Tavallinen reaktio onkin tuo kiistäminen, esimerkiksi hoitokokousten olemassaolosta tai sisällöstä.
Oon huomannut tämän saman. Omasta uskonyhteisöstä ei tunneta edes lähihistoriaa.
Hihhuli -halventava termi uskovaisista- tulee lestadiolaisista jotka uskonmenojen aikana huusivat ääneen hihhuh.
Se tuo puhumattomuus onkin ihan "helmasynti" ihmisillä, jos ei kerrota asioista miten ennen vanhaan tehtiin ja toimittiin. Jossain vaiheessa nuorisokin alkaa "kelata" asioita taakse päin ja silloin viimeistään olisi hyvä kertoa menneistä ajoista, hyvistä ja pahoista, myös uskon ja elämän käänteistä, se totuus, niin aisat eivät jäisi arvailuiksi ja juorujen varaan. Onhan sitä eletty ennenkin ja vaatimattomista oloista päästy eteenpäin elämässä.
Ennen ei ollut seuramenot "bisnestä", vaan "talkoo periaatteella" koottiin tarjoilut, vaatimattomasti elellen. Seurat olivat se tärkein "juttu", nyt on toisin !
Ehkä tämä korona-aika laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin monta asiaa ?
Joskus - 50- 60 luvulla isompia seuroja pidettiin evl.-kirkoissa ja seurakuntataloissa, siis VL.-porukan seurat ja pienemmät kokoontumiset omissa taloissa, jos missä niitä oli, siis, omia ry:n taloja. Kirkkojen tilat "kelpasivat" isoihin seuroihin, mutta miten nykyään !? Jossain, maalais-seurakunnissa jopa kirkon tiloja tarjotaan seurapaikoiksi, ehkä johtuen kirkkoherrojen suhtautumisista, vai onko VL.-ihmisiä evl.-kirkon valtuustoissa ? Tätä asiaa voisi pohtia, ehkä ?
Tekis mieli kilijua ja huitua.
Yksikin nuori mies alkoi oikein karjumalla ja riehumalla "kiittämään". Taisi olla melkoista tetteria ja vielä ehtoolliskirkossa.
Myötähäpeää tuollainen lähinnä aiheuttaa...
Nykyään noita kiittäjiä on vähän. Jos kuuntelee vaikkapa 80-luvun suviseurasaarnoja, niin siellä kuulee, miten samaan aikaan saattaa olla vaikka kuinka monta kiittäjää. Itselläni on jäänyt vähän kaksijakoinen kuva kiittäjistä. Osa kiittäjistä oli sydämen uskovaisia, joilla kiitos lähti aidosta kristityn ilosta. Sitten oli taas huomiohakuisia tai mielenterveysongelmaisia kiittäjiä, joita oli joskus ahdistavaa katsoa ja kuunnella. Pohjois-Amerikan pollarilaisuutta paikalliset vanholliset vierastivat nimenomaan "kylmien hyppyjen" vuoksi. Kylmillä hypyillä tarkoitettiin huomiota herättävää, hypyillä säestettyä kiittämistä, mikä ei perustunut kristityn todelliseen iloon ja vapauteen.
Miten puhetaidoton pieni lapsi voi sanoa: Jeesuksen nimessä ja veressä. Eräs vl-mies opetti lapsiansa sanomaan edes "veressä". Lapset sitten sopertelivat veessä, veehhä ehkä velettä, kun heidän isänsä pyysi anteeksi. Hän olikin poikkeusyksilö. On vieläkin elossa.
En ymmärtänyt aloitusta.
'Hurmahenkisyys' oli siis syntiä.
Mummot jotka huutelivat olivat hurmahenkisyyden vallassa eli tekivät 'syntiä'.
Tämä 'synnillisyys' oli vieläpä yleistä vanhoillislestadiolaisten piirissä?
Nykynuori ei uskonut että tälläisiä hurmahenkisiä huutelijoita on ollut vl:n piirissä (niitä on ollut).
Nuori lähti tämän jälkeen liikkeen piiristä.
Tuotako tarkoitit aloituksella?
Kun sähköt tulivat Lappiin. Lestadiolaisistakin puhutaan: https://areena.yle.fi/1-4435751