Hymyileekö elämä nyt

Mitään en pelkää, junakin väistää! Mutta hieman hirvittää, jos oikeisto pääsee joskus taas velkaannuttamaan Suomea ja kurjistamaan tavisten elämää.

Menee ihan mainiosti. Olen jonkin verran tekemisissä ihmisten kanssa, mutta en kulje isoissa laumoissa. Ja koronaan suhtaudun realistisesti, mutta en hermoile kyseisen aiheen kanssa.
Terveisin: Puolireuho

Mikä korona. Olen tehnyt samoja asioita kun ennen koronaa. Ihmisten korona panikointi on aika huvittavaa. Joku pappa kaupassakin alko huutaa mulle että miksei mulla ole maskia. Sanoin koska suomessa ei ole maskipakkoa äläkä sinä huuda siinä voit kuolla koronaa jo huomenna.

Onni on päiväunet, jos oikein lykästää niin kahdet. Mää meen nyt koittaan onneeni. ZzZ...

Eipä se elämä hymyile.
Tuli vähän sotkettua töissä.
Menee asiat päin puuta.
Nyt on sellainen jakso jolloin ei mikään onnistu.
Voi olla että olen vain kunnok levon tarpeessa.

Elämä ei aina hymyile.
Välillä se näyttää todella rumaa naamaa mutta kaikkein eniten ihan tavallista tasaista tutuua arkea.
Ja siteen joskus se leveä aurinkoinen hymykin.
Näinhän elämä menee, kuka voiskaan koko ajan olla onnensa kukkuloilla.

Koronaa en pelkää. Olen saanut alkuvuodesta molemmat rokotukset, kaikki ystäväni ja lähipiirini on rokotettu. Viimeksi tänään tapasin erästä erittäin hyvää ystäväpariskuntaa. Olemme kaikki järkeviä aikuisia ja tajuamme vastuumme joten lähikontaktia ei oteta vaikka kaikki olemmekin rokotettu. Ei estä kuitenkaan tapaamasta.
Luultavasti tulen saamaan kutsun kolmanteen rokotteeseen jossain vaiheessa, koska sairastan erästä kroonista sairautta joka heikentää immuniteettiani pysyvästi. Tästä on täällä (en asu Suomessa) ollut puhetta ja asiaa suunnitellaan. Tarkoitus antaa kolmas annos meille jotka olemme isommassa vaarassa.
Työtä olen tehnyt nyt viime vuoden maaliskuusta kotona kotikonttoria pitäen. Siihen tottunut ja viihdyn näin.
Ulkoilua harrastan kuten ennenkin, kaupassa käyn ja ihmisten ilmoilla liikun. Kun muistan pitää järjen päässä voin varsin hyvin elää pelkääämättä mitään.

Nyt on kaks rokotusta, niin on helpompi, kun pitää tehdä töitä ihmisten ilmoilla. Ensimmäinen työpäivä taas loman jälkeen. Mutta en löytäny maalipurkkia, kun en muistanu mikä on maalarin valkosen värikoodi, ja asiakaalle sovittu että pitää olla tuettyyn aikaan. Enkä jostain syystä päässy puhelimella nettiin, että sen koodin oisin tarkastanu. Onneks asiakas lähti omiin hommiin ja jätti avaimen mulle, niin kävin ruoka tauolla hakeen sen maalin. Aattelin että hyvihän tää sitten meni, että pääsen meidän työhuoneella syömään, ettei tarvi missään pihalla syödä. Niin sitten kun olin taukotilassa, niin loitevalo vilkku, kun hullu ja jouduin sammuttaa sen ja istuun pimeessä ja laittaan vessaan valon että jonkin verran näkis. Ja sitten kun olin syöny, ja oisin laittanu roskat roskiin. Niin joku oli vieny mun loman aikana roskiksen. että ulkoroskikseen piti viedä. ja sekin vielä, ettei ollu, tiedätte sellasia pieniä maalarin teloja, niin ei ollu, enkä mihinkään rautakauppaan jaksanu mennä. Niin piti semmosii pieniä paikkoja maalata ihan järkyttävällä maalitelalla. Että nyt oon ihan mielelläni yksin täällä kotona ja tässä yhdessä huoneessa missä aina oon.

Kyllä koronaa pitää pelätä.

Yksi hyvä kaveri on käynyt 2 kertaa viimeisen kuukauden aikana. Ollaan lähinnä kahviteltu kotona.

Kirjautumaton palstalutka