Olen nyt aikuisiässä oleva mies, jolla on fetissi tuulihousuihin. Tuulihousut ovat kiinnostaneet minua jo pienestä pojasta asti. Housuissa kiehtoo niiden ohut ja liukas materiaali, joka suhisee kivasti.
Huomasin himoni tuulihousuja kohtaan jo varhaisessa lapsuudessani. Lastenhoitajallamme oli välillä päällään kiiltävät mustat tuulihousut, joiden lahkeisiin änkesin, kun hän istui lattialla. Kenties tämän seurauksena sain ensimmäiset tuulihousuni. Innostuneena halusin olla housut jalassa ulkoleikkien lisäksi myös sisällä.
Ala-asteen aikana ymmärsin tykkääväni katsella tyttöjen käyttävän tuulihousuja. Ala-asteen kohokohtani oli, kun sain mikrokuitukankaasta valmistetun, todella ohuen tuulipuvun. Koko prosessi alkoi kotiin tullessani, kun huomasin keittiössä urheiluliikkeen kassin. Kurkkasin kassiin ja lumouduin siellä odottavaan pukuun täysin. Kokeilin sitä salaa päälle ja toivoin kovasti, että se oli tarkoitettu minulle. Puku tuntui kiihottavalta päällä, ohut pinta ja vuori olivat jotain uuden tuntuista, aikaisemmat tuulihousuni olivat joko topattuja, tai hieman paksumpia. Tämä kokemus rajasi hetkessä fetissiäni kohti ohuita tuulihousuja.
Ala-asteen lähentyessä loppuaan, aloin ostamaan itse tuulihousuja. Uutena kuviona tuli niiden rikkominen ja sotkeminen kaatuilemalla. Saatoin kompastua tahalleen asfaltille, jolloin housujen polvi alkoi väsymään ja lopulta kului puhki. Tästä siirryin tuulihousujen saumojen ratkomiseen, joka osoittautui itseäni eniten kiihottavaksi rikkomistavaksi. Venyttelin rajusti, jolloin tuulihousut repesivät saumasta, usein haarasta tai pyllystä. Usein housut ratkesivat hetkessä, jolloin repeämä oli todella suuri. Housujen hajoaminen harmitti, mutta kiihotus vei aina voiton. Tämän jälkeen parsin housut kasaan salaa äitini ompelukoneella, jos korjattavaa enää oli.
Yläasteen alkaessa, olin jo tuhonnut useat tuulihousut. Mukaan tuli tuulihousujen sotkeminen omilla nesteillä. Yläasteella löysin nykyisen upean tyttöystäväni. En kertonut hänelle fetissistäni useisiin vuosiin ja pidin omistamani tuulihousut piilossa. Vuosien edetessä halusin kuitenkin tehdä aloitteen. Aloin vaivihkaa kylvämään tuulihousujani esille huoneeseeni, joita tarjosin tyttöystävän käyttöön. Kun tuulihousuni sujahtivat ensimmäistä kertaa hänen jalkaan pitkän odotuksen jälkeen, jotain kuohahti sisälläni. Olin todella kiihottunut.
Rohkaistuin tapauksesta ja päätin ostaa tyttöystävälle oman tuulipuvun. Piilotin sen huoneeseeni osittain esille, kuten olin tehnyt omien tuulihousujeni kanssa. Lopulta puku löytyi ja se päätyi kovaan käyttöön. Tyttöystävä kehui sitä usein. Tuulihousut eivät kuitenkaan olleet hänen päällään kanssani ja pääsin vain nuuhkimaan niitä vieraillessani tyttöystävällä. Ajan kuluessa aloin kuitenkin näkemään tuulihousuja myös yhdessä ollessamme, nam. Saatoin kosketella hänen tuulihousupyllyä hiukan, mutta en halunnut näyttää intoani.
Olimme asuneet yhdessä vuosia, ennen kuin uskalsin kertoa fetissistäni. Elämäni jännin paljastus. Tyttöystäväni mielestään fetissini oli söpö, eikä siinä ollut mitään noloa. Onneksi kerroin, tästä alkoi yhteinen taival. Olemme rikkoneet, sotkeneet ja harrastaneet seksiä tuulihousut päällä. Myös tyttöystävä kiihottuu minun kiihottuessa. Kerta toisensa jälkeen fetissistäni tulee luontevampaa.
Huomasin himoni tuulihousuja kohtaan jo varhaisessa lapsuudessani. Lastenhoitajallamme oli välillä päällään kiiltävät mustat tuulihousut, joiden lahkeisiin änkesin, kun hän istui lattialla. Kenties tämän seurauksena sain ensimmäiset tuulihousuni. Innostuneena halusin olla housut jalassa ulkoleikkien lisäksi myös sisällä.
Ala-asteen aikana ymmärsin tykkääväni katsella tyttöjen käyttävän tuulihousuja. Ala-asteen kohokohtani oli, kun sain mikrokuitukankaasta valmistetun, todella ohuen tuulipuvun. Koko prosessi alkoi kotiin tullessani, kun huomasin keittiössä urheiluliikkeen kassin. Kurkkasin kassiin ja lumouduin siellä odottavaan pukuun täysin. Kokeilin sitä salaa päälle ja toivoin kovasti, että se oli tarkoitettu minulle. Puku tuntui kiihottavalta päällä, ohut pinta ja vuori olivat jotain uuden tuntuista, aikaisemmat tuulihousuni olivat joko topattuja, tai hieman paksumpia. Tämä kokemus rajasi hetkessä fetissiäni kohti ohuita tuulihousuja.
Ala-asteen lähentyessä loppuaan, aloin ostamaan itse tuulihousuja. Uutena kuviona tuli niiden rikkominen ja sotkeminen kaatuilemalla. Saatoin kompastua tahalleen asfaltille, jolloin housujen polvi alkoi väsymään ja lopulta kului puhki. Tästä siirryin tuulihousujen saumojen ratkomiseen, joka osoittautui itseäni eniten kiihottavaksi rikkomistavaksi. Venyttelin rajusti, jolloin tuulihousut repesivät saumasta, usein haarasta tai pyllystä. Usein housut ratkesivat hetkessä, jolloin repeämä oli todella suuri. Housujen hajoaminen harmitti, mutta kiihotus vei aina voiton. Tämän jälkeen parsin housut kasaan salaa äitini ompelukoneella, jos korjattavaa enää oli.
Yläasteen alkaessa, olin jo tuhonnut useat tuulihousut. Mukaan tuli tuulihousujen sotkeminen omilla nesteillä. Yläasteella löysin nykyisen upean tyttöystäväni. En kertonut hänelle fetissistäni useisiin vuosiin ja pidin omistamani tuulihousut piilossa. Vuosien edetessä halusin kuitenkin tehdä aloitteen. Aloin vaivihkaa kylvämään tuulihousujani esille huoneeseeni, joita tarjosin tyttöystävän käyttöön. Kun tuulihousuni sujahtivat ensimmäistä kertaa hänen jalkaan pitkän odotuksen jälkeen, jotain kuohahti sisälläni. Olin todella kiihottunut.
Rohkaistuin tapauksesta ja päätin ostaa tyttöystävälle oman tuulipuvun. Piilotin sen huoneeseeni osittain esille, kuten olin tehnyt omien tuulihousujeni kanssa. Lopulta puku löytyi ja se päätyi kovaan käyttöön. Tyttöystävä kehui sitä usein. Tuulihousut eivät kuitenkaan olleet hänen päällään kanssani ja pääsin vain nuuhkimaan niitä vieraillessani tyttöystävällä. Ajan kuluessa aloin kuitenkin näkemään tuulihousuja myös yhdessä ollessamme, nam. Saatoin kosketella hänen tuulihousupyllyä hiukan, mutta en halunnut näyttää intoani.
Olimme asuneet yhdessä vuosia, ennen kuin uskalsin kertoa fetissistäni. Elämäni jännin paljastus. Tyttöystäväni mielestään fetissini oli söpö, eikä siinä ollut mitään noloa. Onneksi kerroin, tästä alkoi yhteinen taival. Olemme rikkoneet, sotkeneet ja harrastaneet seksiä tuulihousut päällä. Myös tyttöystävä kiihottuu minun kiihottuessa. Kerta toisensa jälkeen fetissistäni tulee luontevampaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei! Hieno kirjoitus. Nämä fetissit ovat jänniä. Voin samaistua kirjoituksessasi todella moneen asiaan. Minun oma fetissini ovat muoviset esiliinat.
Nuorempana harrastin fetissiäni yksin ja vaimolle kertominen jännitti myös minua tosi paljon.
Mutta onneksi sain kerrottua. Vaimo ymmärtää fetissini aivan älyttömän hienosti.
Tuo kumppanille kertominen on jälkeenpäin ajatellen aika jännä asia. Kuten totesit omalta kohdaltasi, meilläkin vaimo piti fetissiäni ihan hauskana asiana.
Jotenkin sitä vaan jännitti ihan älyttömästi asian kertomista. Itse luuli, että kertominen muoviessuista olisi toisen mielestä outo asia.
Samaa mieltä. Kertominen kumppanille oli todella jännää, mutta palkitsevaa. Asian tuomalla esille, olen päässyt toteuttamaan fetissiäni ja saanut toisenkin innostumaan tästä.
Toki oli homma kiehtovaa myös ennen paljastusta. Sain salaa tutkia tyttöystäväni tuulihousuja, ostella hänelle niitä ja kylvää mukamas sattumalta esille, kaiken tämän tuodessa suurta jännitystä ja kiihotusta.