1700-luvulta alkaen sotaväen mukana kulki prostituoituja, jotta armeijan ei tarvinnut pysähtyä tarpeilleen joka kaupunkiin. Sittemmin naiset ryhtyivät avustamaan haavoittuneiden hoidossa, ja siitä sai alkunsa sairaanhoitoala.
Sairaanhoitajat olivat alun perin kuormastohuoria
Anonyymi
26173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kovin persumainen näkemys.
Nyt vain se kuormasto-etuliite on jäänyt pois.
Jos saat laakin, niin sitten otetaan sanasta mittaa.
Onhan huorat tehneet paljon muutakin kuin "sitä" menneinä aikoina, varsinkin poikkeustilanteissa. Mutta niinhän tekee moni muukin. Liekö sitten miten yleisiä nuo sotahuorat olleet.
Aloittaja on kyllä oikeassa että sairaanhoidon alku ei ollut kunniakasta, mutta eipä ollut lääketiedekään mitään muuta kuin puoskarointia ja loitsuja.
Aivan - muistamme jo koulusta, miten käsienpesun tärkeydestä/hygieniasta lääkäreille saarnannut Semmelweis joutui pilkan ja syrjinnän kohteeksi ajatuksineen - ja kuoli lopulta mielisairaalassa!!
Verinen kirurgin esiliina oli "statussymboli".
Näin irvokasta se historia on saattanut olla.
...siitä puhe mistä puute...puberteetti-ikä ilmenee monin tavoin ..kehitysaste pääteltävissä monella tapaa , kuuntelemalla vaikka sorakuskien LA-keskusteluja...
Lääketieteen opiskeluaikana meillä oli luento historiasta, ja vielä pari-kolmesataa vuotta sitten parturi oli suurin piirtein sama kuin nykyään kirurgi. Todellakin, parturi teki "leikkauksia" koska oli tottunut käyttämään (parta)veistä.
Onneksi olkoon aloittajalle. Tämän tökerömmäksi ei "sananvapauden" nimissä kirjoittaminen voi mennä. Venäjä-trolleilla on kirimistä.
Vaan jos se olikin niin, että miespuolisilla välskäreillä ei peppu kestänyt? Ootko tätä tutkinut?
Historia on joskus ikävää ja epämiellyttävää, vaan minkäs teet.
Näin se on. Siksiköhän seksifetissit kuumista sairaanhoitajistakin ovat yleisiä. Sisar hento valkoinen, varushuora joka kattaa kaikki miehen tarpeet?
Tuon ajan sotapäälliköille se oli erinomainen käytännön ratkaisu. Jos sotamiehet ja muut hajoaa vähän väliä "seurustelemaan" paikallisten naisten kanssa, sotaretki ei etene, ainakaan toivotulla tavalla.
Nykyään on tiltut.
Olikohan sairaanhoitajien esiäiti, kenties kuuluisin sankaritar Florence Nightingale kuitenkin ensin vain sotahuora?
Legendat tuppaa oleen eri asioita kuin karvas totuus.
Nightingale oli varmasti pyyteetön ihminen.
Eipähän meitäkään tässä olisi kirjoittelemassa, jos esiäidit eivät olisi auliisti jalkojaan levitelleet. Miehiähän ei voi mitenkään pistää vastuuseen lapsenteosta?
Meinaakko että kaikkien esiäidit olivat kuormastohuoria? En menisi niin pitkälle päättelyssä. Mutta jos olet siedettävän näköinen ja ikäinen, niin voisi olla kiinnostunut jos haluat levittää vähän jalkoja minulle?
En käsitä miksi aikoinaan kiisteltiin niin pitkään naisten pääsystä armeijaan. Hehän ovat nyt palanneet juurilleen.
Kyä naisen ampuma luoti tappaa siinä kun miehenkin kun kohdalle sattuu.
Pillullaan saisivat nytkin lisäansioita
Aloittaja on näemmä lukenut Paavi Rintalan Sissiluutnantti -kirjan.
Topeliuksen mukaan siellä oli välskäreitä haavoittuneita hoitamassa. Kaipa huoratkin osansa tekivät. Uskoisin, että heistä pidettiin hyvää huolta, kun mukaan saatiin houkuteltua.
Paavo Rintala ei Sissiluutnantti -kirjassaan tainnut lottia muuten mainitakaan kuin tuon parin kolmen lauseen verran:
Paavo Rintala kertoo Sissiluutnantti -kirjassaan sivulla 46 näin:
"Kuulkaas nyt hyvä neiti, ei Lotta-Svärd ole mikään supisuomalainen hahmo. Se on kansainvälistä lainatavaraa. Jokaisella maalla on ollut sotatilanteessa sotilasmuonittajia ja kaupustelijanaisia"
Lotta-aiheisia kirjoja on tullut kokoelmaani useitakin tuon kirjoituksen jälkeen.
Eräs niistä on tämä:
Seila Taito Lotta Svärd. Univormupukuiset naiset
Aikakirja, 1972, 341 s., 1. painos
Paavosta pari sanaa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Rintala
Paavolla ei tuo Mummo - Mannerheim -sarja oikein myynyt ja sitten piti kohauttaa saadakseen lisää myyntiä. Sissiluutnantti -kirja on niin kehno, ettei sitä jaksa edes lukea.
Kansa Taisteli -lehti mainosti Sissiluutnantti -kirjaa 1963
Rintala Paavo: Sissiluutnantti, Otava, 1963, 1. painos. Vuonna 1982 näyttää kirjasta olleen jo 11. painos menossa... roska myy!
Huvittava yksitysikohta löytyy vuoden 1963 Kansa Taisteli -lehden viimeisestä numerosta 12. Siinä pahoitellaan kun numerossa 11 mainostettiin Paavo Rintalan Sissiluutnantti -kirjaa melkein puolella sivulla. Syy mainoksen pääsemiseen lehteen oli kuulemma monen erehdyksen summa tai jotain sinnepäin. No Otavan raha kelpasi lehdelle... vaikka toimituksen taholta kovasti pahoiteltiin tuota lottia halventaneen kirjan mainontaa tässä lehden numeross 12.
Helge Seppälä kertoo mainiossa kirjassaan, Karl Lennart Oesch Suomen pelastaja, Gummerus 1998, sivulla 222-223 kuinka eläkkeellä olevat kenraalit tekivät Rintalan Sissiluutnantin ilmestymisen jälkeen 26.11.1963 julkisen valittelun Otavan johtokunnalle tuollaisesta häväisystä. Allekirjoittajina oli useimmat elossa olevat sota-ajan kenraalit. Karl Lennart Oesch oli tuolloin Kansa Taisteli -lehden päätoimittajana.
Kirjassa Suomen lotat, Lukkarinen Vilho, WSOY, 1981 -kerrotaan lotista ja heidän tekemisistään.
Naiset kertovat sodasta, toimittanut Mirja Hakko, rintamanaisten Liitto r.y. 1988.
Kirjan sivut 221-222 kertoo mihin lotat pystyivät kun miehet pelkäsi. Siinä sai JR 8:n Linnakin lämpimän ruokansa kun lotta, Aino Meriläinen, os. Ihatsu, ajoi hevosella soppakuormansa linjojen välistä aivan etulinjaan saakka omien ja vihollisten äimistellessä hurjaa menoa. Miehet kieltäytyivät sitä ajureissua tekemästä.
Toinen hyvä kirja on tämä: Maija-Liisa Bäckström Fanni Luukkonen, Lottajohtaja, Otava 1994, 2.p
Suomen Kuvalehti käsitteli numerossaan 7/86 lottien tekemisiä. Lottien mainetta oli häväisseet Paavo Rintala Sissiluutnantti -kirjassaan ja samaan loan heittoon syyllistyi Väinö Linnakin Tuntemattomassa sotilaassaan. Samaten molemmat elokuvat kyseisestä romaanista tekivät saman tempun. Alkuperäinen ruotsinkielinen versio Tuntemattomasta sotilaasta häpäisi Suomen Lottia vieläkin rajummin.
Paavo Rintala kertoo Sissiluutnantti -kirjassaan sivulla 46 näin:
"Kuulkaas nyt hyvä neiti, ei Lotta-Svärd ole mikään supisuomalainen hahmo. Se on kansainvälistä lainatavaraa. Jokaisella maalla on ollut sotatilanteessa sotilasmuonittajia ja kaupustelijanaisia"
Sotasavotta - Korsuelämää 1939-1944 -kirjassa on oikein oma lukunsa tuolle asialle.
Nyman Aarre - Salminen Esko - Vento Urpo Sotasavotta - Korsuelämää 1939-1944
Otava, 1974-75, 384 s., painos: 1-2
Olen kuullut että varakkaat potilaat saavat vieläkin hoitajilta apua paineiden poistoon. 300 € niin yöhoitsu pistää kumihanskat heilumaan.
Eräs näytteenottaja kertoi kyllä, että aamulla työjaossa ei ollut suurta halukkuutta mennä kirurgiselle osastolle, jossa oli tehty pienempiä operaatioita miehille. Sieltä tuli eniten törkyä niskaan.