1971 elokuussa lättähattu vihelsi Vuonislahden asemalla ja siihen kyytiin kiipesin.
Samalla reissulla täällä oon viel, kennen eukkona tyttöni lien.
Niitä en muistele pahalla, koska olen työskennellyt paljon sahalla.
Kauniina säilyy muistot ihanat, koska sain tavata kotikyläni tytöt lihavat.
Olin kovin onnellinen silloin, niitä hetkiä muistelen nyt illoin, silloin, tällöin.
Voin riimitellä lauluja, kenties elämäntauluja.
Samalla reissulla täällä oon viel, kennen eukkona tyttöni lien.
Niitä en muistele pahalla, koska olen työskennellyt paljon sahalla.
Kauniina säilyy muistot ihanat, koska sain tavata kotikyläni tytöt lihavat.
Olin kovin onnellinen silloin, niitä hetkiä muistelen nyt illoin, silloin, tällöin.
Voin riimitellä lauluja, kenties elämäntauluja.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aloittaja nousi junaan, joka meni Lieksaan. Siellä aloittaja meni Kevätniemeen kyselemän "hommija". Kävi flaksi ja hän pääsi sahalle töihin.
Sielläpä kuluikin koko työura. Noin 200 hengen työyhteisö oli hänen ainoa sosiaalinen ympäristönsä, pääluottamusmies hänen apostolinsa ja ammattiosasto hänen seurakuntansa. Maailmankuva muodostui sellaiseksi kuin se nyt voi noissa oloissa muodostua. Ei se maailma ja kovin laaja tai mutkikas ole, eikä tarvitse ollakaan. Kyllä ihminen voi pärjätä noinkin.
Illoin, silloin tällöin hän muisteli kotikylän tyttöjä. Mielikuvitus pyöri pienellä alalla, kädet olivat kunnossa, eikä avioituminen tuntunut tarpeelliselta. Muistelut jatkuvat edelleen, mutta joku oleellinen puuttuu. Lisäksi reuma runteli kädet.
Vuonna 1972 tänne pankille kiipesin. Mietin joko jaksaisi tulla alas mutta kun laiskottaa
Monenlaiset muistot jäi Lieksaan, ja luulen etten olisi lähtenyt, jos alani töitä olisi ollut.
Se oli silloin. Niin lähdimme, kun oli pakko lähttee, jos meinas leipäsä suaha.
Maaseutua ajettiin alas, pellot pakettiin, metsätyöt väheni ja loppu konehakkuitten myötä. Lieksasta lähti tuhansia nuoria Ruotsiin ja Etellään.
Nyt varmaan kaikki Lieksasta ja ylipäätään Pielisjärveltä lähtemään joutunneet eläävät onnellisina lähiöissään, betoniseinien sisällä, haaveissaan lapsuutensa mesikkamaat, ojanpentareet, uimarannat lähijärvellä.
Vapaana, kenenkään kieltämättä. Pelkäämättä yhtään mitään rakkailla rannoilla ja mannuilla.
Ei ollut pakko lähteä mutta ihmiset lähti paremman elämän toivossa, kuten on maailmassa vuosisatoja ollut maasta toiseen siirtymistä.
Kyllähän se vaan oli pakko lähtee, siitä ei ole kahta puhetta. Ei Lieksassa olisi ollut työtä tarjolla niille tuhansille ihmisille, jotka lähti. Ei silloin, eikä nyt.
Vaikka ei vieläkään Lieksassa ole satoja tai edes kymmeniä työpaikkoja kuljeskelemassa vapaina, silti tännekin vain ängetään.
Nyt tänne tullaan juuri siksi, ettei työpaikkoja ole, eikä siksi ole edes pelkoa joutua tekemään mitään.
Edes heinien haravointi ei suju ilman änkyröintiä. Monet maaseudun lapset joutuivat jo ekaluokkalaisina heinäpellolle töihin, eikä ole hyvällä katsottu, jos penska heittäytyi pellolle selälleen heinänkorsi hampaissaan.
Tästä voi päätellä, että työtä tekemättömien elintaso on tarpeeksi korkea. Sitä pitäisi alentaa reilusti.
Ei ole mikään ammatti olla työtön ja saada siitä palkkaa. Työttömyysturva on tarkoitettu lyhyeksi aikaa, työn etsintä pitää aloittaa heti, kun jää työttömäksi.
Nut ollaan pöyristyneitä, kun pitää hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa.
Jos kodin vierestä ei työtä löydy, pitää vaihtaa paikkakuntaa. Suomen sisällä voi elää missä päin hyvänsä, samaa Suomea kunta kuin kunta.
Mitä sulle oikein tapahtui, jouduitko linnaan vai miksi et enää ole työtä tehnyt?
Takana on neljäkymmentä työvuotta kahdessa eri ammatissa. Nämä kolme vuotta eläkkeellä ovat olleet mukavia vuosia, ei kiirettä ja on oma vapautensa.
En ymmärrä, mitä sisältöä olisi elämässä, jos sen viettäisi vain jouten. Tosin nykyiset nuoremmat eivät ole niin työorientoituneita kuin me vanhempi sukupolvi. Silloin päivärahat ovat palkkaa vastaavia, jos niillä pärjää ja voi elää normaalia elämää. Halutessaan voi heittäytyä kokonaan yht.kunnan käsivarsille.
Laskun maksavat veron maksajat.
Eli Ruotsiin elintasopakolaisena viemään paikallisilta työt. Ei toiminut silloinkaan palautuslennot.
Kävin yhen ainoan kerran Lieksan työvoimatoimistossa vuonna 1972.
Olin siihen mennessä tehnyt metsä ja maatöitä pikkupennusta lähtien paikallisille, sekä tietysti omalla kotipaikalla ja metsänhoitoyhdistykselle.
Työvoimatoimisto suositti Metsähallitukselle pöllintekoon Venäjän rajavyöhykkeelle.
No, minähän läksin ja tein jouluun saakka.
Sitten hajosi saha ja otin lopputilin.
Kaksi viikkoa siitä olin Ruotsissa työssä ja sen jälkeen ei tarvinnut töitä kysellä, eikä saha särkyny, ei itikat ja paarmat purru, tai lumihanki haitannut.
Jotta semmosta peliä. Jokaisen se on oma retkensä tehtävä, kuka mitenkin.
Vai olit Venäjällä rajavyöhykkeellä.
Jotta hyvin männöö vaen mänkköön.
Tästä aehheesta saes vaekka laalun. Silloin kun lähdin mä Lieksasta Poes" j.n.e...
Paska juttu -72 ei oo ollu te-toimistoo