Onko teillä ollut epämukavia ihailijoita ja ihastuneita kintereillänne, jotka ovat piinanneet teitä ja jos, niin miten ootte päässyt heistä eroon?
Ihan kiusaksi astikinko?
Ihan kiusaksi astikinko?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Tuli mieleeni, kun Aato Vinkasen (AV) keskustelussa ilmeni seikka, että lesboista ei pääsis hetero naiset eroon, jos nämä lesbot heihin ihastuu. Perässä on ja pysyy vai?
Minua ihailee ainakin kaksi lesbo- tai bi naista. Mitä se haittaa? Ei miestenkään ihailu haittaa. Vaan tuppautuminen ja piinaaminen haittaa.
- Sheena
Niin, ei haittaa minustakaan, jos antavat sun olla rauhassa kun rauhassa haluat olla.
Sillekkään kun ei mitään voi, että joku nainen ihastuttaa ja siitä lumoutuu. Mutta kyllä siitäkin suuttua joku voi.
Onhan noita ollut useampikin vuosien varrella. Omalla kohdalla ovat olleet ihan heteromiehiä ne suorastaan stalkkaamiseen ja eri muotoiseen ahdisteluun päätyneet. On muhunnpati naistakin ihastunut, mutta he ovat kyllä kadonneet nopeasti ja ihan totaalisesti, kunnen ole tunteisiin vastannut. Eli en voi allekirjoittaa tuota, että lesboista olis erityisen vaikea päästä eroon.
Miten olen sitten päässyt eroon - painumalla näkymättömiin, blokkaamalla kaikkialla, ghostaamalla, olemalla totaalisen ja korostetun väliinpitämätön, pysymällä aina muiden seurassa.
Tuo varmaan toimii, kun blokkaa ja on välinpitämätön parhaiten. Käy selväksi että kiinnostus on kaikinpuolin puhdas nolla. Eikä osoita mitään elonmerkkiä suuntaansa.
Et sentään lähestymiskieltoa ole tarvinut, kuten Ricky Martinin ex tarvitsi Rickysta eroon päästäkseen?
Juuri niin kuin yks nainen, samat menetelmät. Tappaa tyyikkäästi kaikki tunteet.
Lähestymiskieltoa en ole tarvinut, vaikka on kyllä joskus ollut hetkiä kun on vähän hirvittänyt. En suostunut edes vaihtamaan puhelinnumeroani, ihan periaatteesta. Onneksi puheluihin voi olla vastaamatta ja viestit voi jättää lukematta. Menin vanhemmilleni muutamaksi päiväksi, siskolleni, ystävilleni, silloin kun eniten ahdisti.
Komppaan tätä. Miehet pahimpia stalkkaajia, eivät tahdo ymmärtää millään ettei seuransa ole kaivattua. Jopa lähestymiskieltoa tarvittu (mutta sekin on Suomessa hyvin lievä keino, ei hulluimpia estä).
Ja siis rehellisesti sanoen, eihän lähestymiskiellosta ainakaan Suomessa mitään aitoa hyötyä ole.
On nää naiset kyllä nynnyjä.
Ja todellakin, väliinpitämättömyys on ollut ainoa joka toimi. Joskus yritin aktiivisesti ilmaista, ettei kiinnosta ja voisitko poistua ja samat huomattavasti paljon rajumminkin sanoin. Siitä ei ollut yhtään mitään hyötyä, vaan se tuntui vain yllyttävän. Silloin muhun sai kontaktin ja multa sai reaktion ja huomiota.
No hyvä, ettei ole tarvinut kieltoa hakea. Itselläni on ollut myöskin hilkulla etten joutunut hakemaan lähestymiskieltoa eräälle uhoavalle exälleni. Hän kun kävi kotioveni takana uhkailemassa ja muistutteli, että jos hän ei mua saa, ei saa kukaan muukaan.
Kerran sitten järkytyin, kun aamusta menin rappukäytävään ja verta oli pitkin portaikkoa rapuissa ja seiniä, kuin joku olis teurastettu siellä. Veri oikein haisi.
Ketään ei kuitenkaan näkynyt missään.
Mikälie siellä oli sattunut. Se ei selvinnyt.
Ja eräs fanaattinen reilusti mua vanhempi hörhö oli lätkässä minuun ja kävi porukoillanikin kyselemässä mua. Kyttäsi, yritti kerran pikkupojalla juoksuttaa multa riisumansa vaatteet lepikkoon. Onneksi pikkupojan äiti ehti hätiin.
Kuulemma imppasi ja naposteli pillereitä ja joi viinaa sekaisin. Kuula oli sekaisin.
No ei näytä olevan kun naisia kuoleekin.
Keljua. Siinä on joku vakavempi psyykkinen hämminki sitten jo taustalla, jos puhetta ei uskota.
Tyylikästä se ei suinkaan ole, mutta tehokasta.
Eipä se stalkkaaminen ja ahdistelukaan tyylikästä ole, joten aivan sama.
Ei olekkaan, mutta tylyjä kohteluja saa nekin jotka ei stalkkaa eikä ahdistelekkaan, jolle voisi sanoa reilustikin, että nyt en enää halua olla sun kanssa väleissä tjn. rakentavempaa, kun vaan lempata sanomatta mitään.
Niinhän se tuppaa menemään, että yksi mätö omena pilaa koko korin.
Itse olen kyllä jokaiselle ensiksi kerran ihan nätisti sanonut. Tuolle yhdelle yritin sanoa moneen kertaan, mutta siitä ei ollut kuin haittaa. Toista kertaa en ole toista kertaa sanonut. Sanon kerran ja sen jälkeen on turha yrittää kontaktia ottaa.
Sekin voi olla, mutta harvalla niitä ihaolijoitakaan vaivaksi asti on. Joita hätyytellä yhtenään, korikaupalla.
No kerrasta pitäis uskoa, että jätä rauhaan älä enää lähesty.
Mä taas sanoisin, ettäin nettiaikakautena todella monilla on noita kokemuksia, että joku ei jätä rauhaan. Tässä maailmassa kun intuitio ei todellakaan toimi järin tehokkaasti. Kuka vaan voi hetken esittää hyvinkin normaalia yksilöä.
Aa, no itse en ole törmännyt ilmiöön. En tosin olekkaan somessa mitenkään erityisen esillä. Tai mielenkiintoinen ylipäänsä.
Muuteskin luulen, että isompi osa noista nettistalkkereista on jotain kuvanpalvojia, jotka pääsee kyttää jotain naisten kuvia netissä ja ottaa pakkomilteen heistä tai kestä vaan ulkonäön takia. Eikä oikeasti ihastu ihmiseen perustuen vuorovaikutukseen.
Ne vois takertua kehen tahansa silloin, kun kyse on vaan pakkomielteestä eikä mistään tuntemiseen perustuvasta.
Vai?
En ole minäkään somessa esillä, enkä kuvallani missään julkisesti. Kyllä mulla some on olemassa, mutta se on yksityinen, näkyy vain kavereilleni ja kavereidemi suhteen olen hyvin tarkka. Siellä on vain ihmisiä, jotka mä oikeasti tunnen ja joiden kanssa olen ihan oikeassa maailmassa tekemisissä.
Vaan silti näitä on tullut netissäkin vastaan. Yksi on ihastunut muhun tekstin perusteella. Se oli erääseen harrastukseen liittyvä keskusteluryhmä, jossa ihmiset joskus myös myivät harrastukseen liittyviä esineitä.
Toinen on, että jostain syystä niin kovin monet ihastuvat mun ääneeni. Se on itselleni mysteeri, mutta niin vain on käynyt lukemattomat kerrat. Mä olen mm. opiskeluaikoina tehnyt puhelinmyyntiä ja jostain syystä miesasiakkaat tahtoivat kovasti mua jututtaa. Pari tarjosi töitäkin ja heistä toinen soitteli rasittavuuteen saakka, vaikka olin jo siinä kohtaa sen työtarjoiksen torjunut (se tosin siis oli kyllä ihan aito ja asiallinen työ). Vaan siis ne ahdistavimmat kokemukset ovat liittyneet nettipeleihin, joissa on tullut joskus oltua team speak:ssä ja vastaavissa. Siellä joku on ääneeni ihastunut ja sitten ei privaattiviestin tulva ole meinannut millään loppua.
Että siis kyllä noita "ihailijoita" voi ponnahtaa ilmoille ihme paikoista.
Ja on tuon joku nainenkin joskus sanonut, että mun ääntäni jaksaisi kuunnella maailman tappiin, varsinkin kun jurutkin onnihan fiksuja. Heh heh, hieno iskurepliikki. 👍
Nojoo sitten. Mulle oudompia nuo mainitsemasi ääni sydeemit, nettipelit niin ei tullut edes mun mieleen ne.
Eli miehet on rasittavia roikkujia? :D
Hmph. Se oli imartelija. :P
Lähinnä pikemmin se, että miehet eivät aina oikein usko ein olevan ei, vaikka se miten sanottaisiin. Jotkut tuntuvat oikeasti ajattelevan, että naisen ei on ehkä ja se vaan esittää vaikesta saavutettavaa.
Osa toki tekee sen ilmeisesti ihan tahallaan ja on jotenkin hieman päästään pimeitä.
Ja jumalattomassa jurrissa. 😆
Niin, miehet miettii että naista pitää jaksaa pommittaa ja kosiskella, niin mieli muuttuu. Toisaalta ymmärrän, että kiinnostavaa naista tekeekin mieli piirittää jopa minun, mutta kun ei on kumminkin ei. Se täytyy uskoa ja itse en mielenkiinnosta huolimatta sitten enää pyöri ympärillä.
Annan olla, vaikka kuinka kiinnostaisi. Ajan kanssa se sitten unohtuu ja näkee taas muutkin. Miehillä myös.
Nyt hyvät yöt ja kiitos seurastasi. :)
Niinhän se on ja kai se sitten joidenkin naisten kohdalla jopa niin menee. En tiedä.
Itselleni on osunut kerran kohdalle sellainenkin, että eräs mies oli ilmoittanut mun poikaystävälleni, että hän vie sulta naisen ja sitten se piru ei jättänyt mua millään rauhaan, vaikka haistatin sille pitkät paskat.
No mutta juu, hyvät yöt!
On ollut epätoivottuja kosiskelijoita. Ei mitään yöllisiä baari/kännipuheluita pahempia häiriköintejä. Yksi kyllä sanoi, että ei usko mua kun kerroin ettei kiinnosta kuin kaverina. Vahva argumentti, vaikkakin melko paradoksaalinen :D
Miten hankkiuduit eroon tästä, en usko ihmisestä?
Kantelin sen parhaalle ystävälle, joka on myös mun frendi ja jonka kanssa joskus oli pientä sutinaa :) Sitten uskoi kun kuuli toisestakin lähteestä.
Heh, siehän ootkin kettu. :"D
Ei nuo ihastuneita ole olleet. Lähinnä härnäämistä. Kyllä ne ajallaan kyllästyy tekemättä mitään.
Okei. Kuten todettiinkin ylempänä, niin tehokasta on kun ei noteeraa mitenkään. Tylyä tosin kun mikä, mutta tehokkuus perustuukin juuri siihen, että tylyys pistää silmään.
Tylyä ehkä mutta toisen seuraaminen ilman päämäärää on suuri kysymysmerkki.
Mik tekee epämääräisen? Julkiset kuvat voi laittaa pois eikä ole näytille pakko laittaa. En minäkään kuviani julkisina pidä somessa, jos ne piiloonkin saan. Poikkeus pienissä ryhmissä.
Härnäys antaa härnääjästä todella typerän kuvan.
sivusta
Onpahan taas yksi sosiaalinen ongelma, jota en ole tarvinnut koskaan ajatella. ; )
Oikeesti? :)
Totta hitossa oikeesti. En todellakaan osaa samaistua johonkin Tom Cruisen tapaiseen, joka ei voi edes kadulla kulkea tulematta revityksi kappaleiksi ellei olisi turvamiehet mukana.
Voisin tietysti ottaa Tom Cruisen ulkonäön (ja rahat) vaivoikseni, mutta en hänen lyhyyttään. ; )
Hahhaa, no ehkä sekin on siunaus. :"D
En tiedä onko tästä soveliasta keskustella naisoletetun kanssa, mutta aikoinaan eräs tuttavistani oli todennäköisesti kaunein nainen jonka ikinä tulen livenä näkemään, ja kyllähän hänen ihailijoidenhätistelynsä oli välillä vähän surullistakin seurattavaa, kun seurueen eräät naisetkin vain silmät sumuisina tuijottivat neitiä. Miehet taas...no joo, ei tarvinne kuvailla.
Me kaksi tulimme oikeastaan ihan hyvin juttuun, kun itse luovuin haaveilusta jo ensivilkaisulla. ; )
Ei mua tämmöset jutut mitenkään häiritse enkä koe vaikeeksi.
Tiedostan etten ole kaunokainen, enkä sitä haluaisi edes olla, pidän enemmän vastakkaisista piirteistäni. Ja yhtään ei loukkaa tuokasn, että silmät sumuisina olivat jotkut naisetkin, kun niinhän se on. On se nöhty itsekin, kun isken silmäni johkun naiseen, niin jos ei miehiä jo ollut ko. naisen kintereillä, niin kohta on. Ihan tyypillistä et näin käy, mulle. :D
Pitäs olla umpilepakko nainen joka syrjäyttäis ne mieskosijat ja huomaisi mut, niin ei vaan tuu ikinä tapahtumaan. Joten ehkä ymmärrämme jollain tasolla toisiamme saa haluta, mutta ymmärtää ettei tuu saamaan haluamaansa, ikinä. :)
Eräs mies, jonka kanssa kävin kaljalla muutaman kerran 20 vuotta sitten, soittelee yhä vieläkin, raskaasti humalassa. Olen kuulema älykkäin kaveri jonka hän tuntee ja hän haluaisi jutella mun kanssa nyt heti tuopin äärellä.
Niin, että on mullakin ihailijoita!
No mutta tuohan on arvostusta. Olet intellektuellia seuraa. :)
No jaa... :)
Mutta mä olen ollut hyvä kuuntelija, kun jaksoin kuunnella humalaisia jorinoita valomerkkiin saakka. Hänen jutuissa oli aika vähän asiaa, enimmäkseen hän korosti omaa miehisyyttään.
Oukei. Semmonen fani sulla. :P
Minun älykön maine kapakkapiireissä juontaa siitä, kun olin äijäporukassa ainoa, joka harrasti keittiöpsykologiaa. Muutamalla pinnallisella analyysillä tein syvän vaikutuksen "asiakkaisiin".
Heh, toisinaan hurmaamiseen riittää hyvä filosofinen näkemys ja useampi tuoppi kaljaa. :)
On joka kesä eli itikat hyttyset ja paarmat ne ei jätä rauhaan vaan piinaavat ja käy kiinni ja käsiksi eli ei ole kovin kivaa olla uhri
Hyttysissä ainakin naaraat on verenimijöitä!
Kävin 30-vuotiaana leikkimässä eskareitten kanssa lastentarhassa. Siellä yksi 6-vuotias tyttö ihastui minuun. Änkesi yllättäin syliin ja muutenkin oli perässä. Lähdin eskarista pois ainakin sillä kertaa, juoksin suorastaan sanoen häntä pakoon. En tiennyt mitä tehdä.
Okei.
On, mutta onneksi vähemmän sellaisia, jotka ovat tienneet henkilöllisyyteni. Epämukavista ihailijoista pääsee eroon lähtemällä pois tilanteesta nopeasti, ovelasti, ja mieluummin jonkun luotettavan ihmisen seurassa.
- Sheena
Juu, seurassa varmaan helpommin saa olla rauhassakin, kun yksinään kulkien.
Kyllä, on. Vaikka olen aikuinen Nainen niin julkaisuihin ilmestyy "setä miehiä" jotka sitten pyrkivät privaan. Mutta somessa on helppo blokkailla ne mitä ei halua nähdä. IrL, minulla ei ole ollut kun yksi ahdistelija joka tarjoutui mieheltäni ostamaan minut, joskus 20 vuotta sitten. Kyllä maalla saa rauhassa olla😊🤗
Kysyitkö mieheltäsi koskaan monta nautaa sinusta olisi saanut?
Kyllä suomen maaseudulta löytyy vielä yllättävän syviä pajuloita.
-keinovaginamies-
Hmph, ostamaan? Ei helkkari. :D
Oli muutaman vuoden ajan, en tiedä mitä hän sillä halusi saada aikaan. En pidä sellaisista ihmisistä jotka niin toimivat!
Mutta ilmeisesti pääsit eroon tyypistä?
Kyllä, ei ole enää näkynyt.
Ainut kerta kun olen joutunut stalkatuksi, oli miehen toimesta. Se oli vielä niin neiti, ettei turpaankaan voinut lyödä, kun se olisi ollut sama kun naista löisi. Ei siinä muuten mitään, mutta kun en nauti minkäänlaisesta huomiosta. On ahdistavaa, jos toisen silmät on niskassa. Haluan vain rauhassa viettää sinkkuelämääni.
Kääk, rauhassa paitsi jos Ville Valo tulee niksauttaa silmää. ;}
Huono vitsi. Ei ole sallittua kenellekään, ei edes julkisuuden henkilölle.
No hän ymmärtää vitsin.
Sepä se, jos kiinnostus on molemminpuolista. Mutta jos toinen ei usko, että ei tarkoittaa ei. Se saa veren kiehumaan.
Niinhän se on.
Kaksi tapausta, toisessa lesbo ei antanut rauhaa entiselle lesboystävälleen, vakoili ikkunoista, lähetteli sekavia viestejä. Toinen tapaus jossa lesbo lähenteli heteronaista eikä ymmärtänyt sen olevan seksuaalista häirintää. Onhan tuollaisia naisia myös olemassa jotka sairaalloisesti toista naista haluavat.
Oijoi. Mennyt överiksi touhut heillä. :(
Koulupoika-ajoilta on jotain tuon suuntaisia muistoja, pari kevyttä.
Olin ns. kaunispoika. Tytöt nyt uskoi, kun vältteli tarpeeksi kauan.
Ei kait aikuisissa naisissa tuolla tavalla sekopäitä ole, eikö se ole enemmän miesten hommaa tämä stalkkaus?
-keinovaginamies-
Että aikalailla rauhassa oot kuitenkin saanut olla?
On ollut - kenelläpä ei.
Jos ei mene hyvällä perille eikä mitään käytöstapoja ole eikä tule takaisin omaan suuntaani, niin sitten vain elinikäinen ignooraus riittää. Jatketaan sitä.
Niin, se on sitten tehtävä.