Miten juhlit suomen itsenäisyyspäivää?

Piti viettää koko päivä tekemällä hyvää ja edistystä mutta häädettiin pois, ei saanutkaan tehdä kun puol neljään.

Yksin kotona. Poltan kynttilöitä, lähinnä ledejä, syön tavallista enemmän, viiniä vähän ja televisiosta ehkä linnan juhlia. Joka päivä itsenäisenä merkitsee, ei vain tämä.

Itsenäisyyden 27. muistopäivähän tämä on.
Brysselin korkki- ja kurkkukomiteahan meitä täällä on pyöritellyt, kuten haluaa ja nyt viimeisenä haluaa tuhota puuteollisuuden.

Onko pakko juhlia, katellaan ny mitä tästä kehittyy?☢️☢️

ÄWPKoota katsellen.

Etunenässä tabascoa rusaasti nauttineena verta saattaa vuotaa.

Merkitsee enemmän ainakin kun jonkun ryhmä haun naurettavuudet tai mikä sarjakuvasankarien koalitio ny olikaan.

Ei nyt juhlita keskellä viikkoa. Hyvä, että Suomi on itsenäinen maa.

Vapautta ja ylpeyttä omasta maasta. Maasta johon mahtuu erilaisia ihmisiä, aatteita ja mielipiteitä. Jossa vapauksia turvataan.

Juhlin ystävien ja läheisten kanssa. Karvakuonojenkin. Linnanjuhlat ei kiinnosta, mutta paraatia olen katsonut. Roihut palaa. Ei yksin itsenäisyyden vuoksi, vaan sen takia, että pienen rakkaan sielu löytää kotiin pimeässä.

Itsenäisyyspäivä on mielestäni arvokas juhla, eikä kännibiletystä.
Itse en oikein juhli muuten kuin katsomalla linnan juhlia.

Tänä vuonna kuitenkin erilailla arvostaen tätä päivää ja tunteellisemmin, sillä kun meillä on 105 vuotta itsenäinen valtio ollut, jossa pitkä rauhan aika, niin samaan aikaan Ukrainassa taistellaan itsenäisyyden puolesta.

Meillä täällä oli joskus samat taistelut mitä nyt ukrainassa. Samaa nälkää ja kylmyyttä suomen sotilaat kärsi rintamalla ja samat suomalaisten joukkohaudat ja varmasti myös venäläissotilaiden raiskaamat suomalaiset naiset jäi siitä taistelusta jälkeensä.

Mun jo edesmennyt vaarini taisteli jatkosodassa ja kuulemma myös lapin sodassa, hän haavottui vissiin jatkosodassa. Sitä ammuttiin reiteen. Mutta niin kuin hänen jälkeläisensä, niin myös monen muun suomipojan joka silloin suomen itsenäisyyden puolesta taisteli, saa nyt heidän ansiostaan elää maassa jossa on rauha ja rauhan ajan "rikkautta"

Meidän vaarit tai vanhempiemme vaarit siellä siellä on ottanut luotia itseensä ja kärsineet hypotermiaa ja nälkää jotta meillä olisi tämä kaikki.

Meidän mummot tai vanhempiemme mummot saattaa kantaa sota-ajan haavaa sisällään siitä, että vihollispuolen sotilas raiskannut.

Osaammeko edes tarpeeksi arvostaa tätä kaikkea? Kateellisena irvistelemme julkkisten vartaloille tai kaverin lyhyelle mekolle, mutta emme osaa ajatella oikeesti tärkeitä asioita.

Mun vaarini ei kuollut rintamalla saatuun luotiin, hän eli 71 vuotiaaksi, Meni naimisiin sota.-ajan lotan kanssa ja sai 6 lasta joilla kaikilla omia lapsia , joista yksi olen minä.

Sota jätti jälkensä, Köyhyyttä ja pula-aikaa, venäjän pelkoo ja muistoja joista mummoni tai vaarini ei halunneet koskaan puhua. Kipeää aikaa, kuolemaa ja tuskaa.

Tänä päivänä mietin että tilanteemme oli joskus sama kuin mitä nyt Ukrainassa.
Isovanhempamme taisteli meidät luotien ja tykkien sateessa itsenäisiksi. Siitä pitää olla kiitollinen.

T: Karoliina

En juhli yhtään. Tulin töistä väsyneenä. Nukuin juuri ja nyt herään tylsään iltaan yksinään istumaan.

Eipä tässä nyt mitään erikoista, itsekseni naatiskelen. Merkitseehän se päivä sinällään paljonkin vaikkei tässä smokki päällä olla juhliin menossa ja nyt se on tietysti Urkainan tilanteesta johtuen korostuneesti mielessä.

Pipareita paistaen🐰

Jaa, päivä on merkityksellinen mutta juhlinta ei, huoh!

Aivan sama kohta taas "itsenäisyyttä" saadaan puolustella.

Ihan normaali päivä, vaikka tietenkin arvostan ja pidän tärkeänä itsenäisyyttä.

En mitenkään. Olen tietysti onnellinen, että veteraanit saivat kovilla uhrauksilla tosin meille itsenäisyyden. Edesmennyt pappani yhtenä heistä. 🙏

Nykyihminen ei ole siihen taas mitenkään edesauttanut, joten koen että veteraanien juhla enemmänkin.

Kynttilöitä ja kukkia, kaunis kattaus, vähän hienompaa ruokaa, kahvia ja jälkiruokaa. Ulkotulia ja ulkokynttilöitä. Linnanjuhlien katselua ja sauna.

Omaa itsenäisyyttä juhlin en "kansallista".

Töissä koko päivän.

Makasin taas koko päivä sängyssä. Tein mä jonkin verran jumppatreeniä ja söin. Tää on ihan perseestä ku ei huvita yhtään mikään kun tykkää jostakin ihmisestä liikaa, mut kaikki on ihan sekaisin ja tilanteet täysin mahdottomia millekään. Ja en edes tiedä haluanko itse mitään, mut sen tiedän et haluun hänet vielä tavata. Ja tiedän et se on molemminpuolista. No saa nähdä kauan tätä jatkuu, mut luultavasti hamaan hautaan saakka. Mut sainpahan edes jumpattua, ettei tullut taas kaljaa haettua kaupasta. >:( Miksi mulle kävi näin? xD

Pienimuotoisesti, itsenäisyys on mennyt eulle, pienimuotoinen vapaus toistaiseksi jäljellä.
Linnan juhlallisuudet ei minun silmiini osui, haudalle vien kynttilän.