Jos sinä et ole kuuliainen Jumalalle, sinä elät Jumalan vihan alla. "Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta JOKA EI OLE KUULIAINEN POJALLE, SE EI OLE ELÄMÄÄ NÄKEVÄ, VAAN JUMALAN VIHA PYSYY HÄNEN PÄÄLLÄNSÄ. " ( Johanneksen evankeliumi 3: 35 - 36 )
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Niin, Jumala on asettanut vuorelle kuusi heimoa kiroamaan niitä jotka eivät tee parannusta ja käänny.
Kiroajien kirous on yhä kuin myrsky, pyörre tai aaltona etenevä rintama. Kansojen meri sen tähden mouruaa.
Mutta tulee päivä jolloin emme ole hukkumaisillamme aaltoihin vaan peräti tulijärveen tai tulimyrskyyn. Se on hieman eri asia kuin Mooseksen Laki jonka hylkääjä hukkuu lievemmin.
Tulijärveen joutuu ehkä islamin ja osittain kristinuskon sääntöjen hylkimisen tähden.
Nuo uskonnot velvoittaa noudattamaan itseään vielä tiukemmin kuin juutalaisuus.
Itse en tiedä asioista mitään vaan esitän mieleen tulleita mielipiteitä. Sen tiedän että synti ajaa ihmisen kirouksen alle. Yksi onania tuhoaa kuukauden elämässä eteenpäin ellei noudata islamin viittä päivittäistä rukousta. Silloin kirous on vain yhden päivän mittainen.
Uskontoa noudattamalla on helpompi päästä kirouksesta.
Paljonko sen itkuisen elämän paratiisin pinta-ala on
että mitenkä ne kaikki kuollet sinne mahtuu?
Homo Erectus kehittyi kuitenkin miljoona vuotta sitten ?
Sitte että sellasta ku että miten ihmiset voi tuomita toisia
ihmisiä helvettiin ?
Miten mää muistelen että se olis se pyhä-pietari & jesus
jotka siellä taivaan portilla valittee että kukka minnekki joutuu.
Sääliksi käy aloittajan kaltaisten tyyppien lapsia. Ekat 18 vuotta kun tuollaisia uhkailuja kuuntelee, on elämä pilalla pitkän aikaa.
"Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä." ( 1. Johanneksen kirje 2:22-23 )
Jumala vihaa pahoja ihmisia
vain abrahamilaisten uskontojen mukaan. Jumala ei vihaa ketään, Hän ei ole puoleellinen.
Jumala ei vihaa ketään. Ainoastaan ihminen ja saatana voi vihata muita.
Todellinen Jumala on kaiken vihaamisen yläpuolella.
Jumala on "Kaikkien elävien olentojen Ystävä" (Bhagavad-gita, 5.29).
Bhagavad Gita 9.29
Minä en kadehdi ketään enkä ole puolueellinen ketään kohtaan. Minä kohtelen kaikkia samalla tavoin. Mutta se, joka palvelee Minua antaumuksellisesti, on Minun ystäväni ja on Minussa, ja Minä olen myös hänen ystävänsä.
Pelko on alkukantaisin tunne, ei ainoastaan ihmisiä vaan myös Jumalaa kohtaan. Hän ei hallitse ruoskalla, miekalla tai perustuslailla. Hän hallitsee maailmassaan kauneuden, harmonian ja uhrautuvuuden avulla. Kaikkien perinteiden pyhimykset todistavat: "Jumala on rakkaus".
Totuus ei synny kiistassa, vaan se paljastuu vilpittömille etsijöille. Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka löytävät kirjoituksista ristiriitaisuuksia ja epätäydellisyyksiä - ja pyhiä, jotka kirjoituksia seuraamalla ovat saaneet kokemuksen siitä, että he ovat
ja pyhiä, jotka kirjoituksia seuraamalla ovat saaneet kokemuksen siitä, että he ovat joutuneet kosketuksiin Ylimaallisen Totuuden kanssa.
Älykkäimmät ihmiset ymmärtävät, että kaikella tässä maailmassa on syy. Lapsen syntymän syy on hänen vanhempansa, kemiallisen reaktion syy on alkuaineiden yhdistelmä. "Brahma Samhita kutsuu Herraa "kaikkien syiden Alkusyyksi" (Sarva-kāraṇa-kāraṇam). Me kaikki olemme persoonallisuuksia (subjekteja) ja Hän on myös persoonallisuus (Supersubjekti
Useimmissa uskonnoissa Jumalasta puhutaan maailmankaikkeuden luojana ja hirmuisena tuomarina.
Mutta kun olemme syvästi oivaltaneet, että Jumala on kaiken tämän maan päällä olevan Lähde, meitä tuskin kiinnostaa se, että Hän on luoja tai tuomari.
Pikemminkin olemme todennäköisesti kiinnostuneita siitä, että Hän on rakkauden, kauneuden ja onnellisuuden Lähde. Loppujen lopuksi vietämme elämämme juuri näiden asioiden etsimiseen.
Termit monoteismi ja polyteismi ovat länsimaista alkuperää, ja ne kuvastavat tyypillistä dualistista lähestymistapaa maailmaan. Jumala ei kuitenkaan ole tästä maailmasta, ja siksi dualistinen lähestymistapa Häneen ei ole asianmukaista, sillä Hän on dualismin ja ykseyden yläpuolella.
Termi panteismi viittaa siihen, että Jumala ei ole olemassa persoonana, vaan Hän on läsnä kaikissa asioissa samanaikaisesti, mutta ei missään erityisesti. Toisin sanoen Hän sulautuu energioihinsa. Monoteismi viittaa yhden Jumalan olemassaoloon, mutta ei yleensä osoita Hänen suhdettaan energioihin.
Toisin sanoen monoteismin länsimaisessa tulkinnassa Jumala on irrallaan energioistaan ja yksinkertaisesti olemassa yksin (mono). Tämä on vika länsimaisissa käsityksissä monoteismista ja panteismista.
Siksi on oikeampaa käyttää vedalaista termiä achintya-bheda-abheda-tattva. Jumalan ja Hänen energioidensa käsittämätöntä samanaikaista erilaisuutta ja ykseyttä. Tämä sovittaa yhteen monteismin ja panteismin käsitteet.
Emme todellisuudessa ole hinduja, kristittyjä emmekä muiden uskontojen kannattajia. Olemme harhan tilassa olevia jiva-sieluja.
Vedoissa ei esimerkiksi koskaan sanota, että on olemassa yksi ainoa oikea henkinen perinne ja että muut ovat "paholaisen".
Vedat selittävät, että monet perinteet puhuvat Absoluutista, mutta paljastavat Hänet eri muodoissa ja eri asteissa.
Lähdettä voidaan verrata timanttiin, jossa on monia puolia - mutta kaikki henkiset polut suuntautuvat korkeimmassa merkityksessä Häneen.
Vapautuminen on keinotekoista elämää, yksinkertaisesti vapautta negatiivisesta puolesta, mutta elämän on oltava täynnä, rikasta. Elämässä on tarkoitus, joka on saavutettava. Kaikella on kohtalo - kaiken ja kaiken väistämätön tila. Jokainen todellisuus on tarkoitettu joksikin, sillä on tarkoitus: nolla ei voi olla koko kokonaisuuden lopullinen päätös, vaan rajaton, ääretön, ei nolla. Siksi yksinkertainen vapautuminen - olla, pysyä pelkästään syvän unen tilassa ilman unia - on tuhoisaa, se ei johda mihinkään, se ei ole hedelmällistä. Tämä tila ei voi olla luomisen päämäärä eikä ole olemassaolomme tarkoitus, joten toista puolta tulisi etsiä.
Aiemmissa elämissä kuljetun polun mukaan ihminen voi seurata yhtä tai toista maailmankuvaa, yhtä tai toista perinnettä, uskontoa tai koulukuntaa.
Eri henkisten koulukuntien tarkoituksen yhtenäisyyden oivaltaminen on harmonisen maailmankuvan perusta. On kuitenkin myös muistettava, että moninaisuudessa vallitsee ykseys.
Sukupuolineutraalit uskonnolliset käsitteet siis kieltävät Jumalan Persoonallisuuden eivätkä tunnusta mahdollisuutta suhteeseen [Hänen kanssaan], ja siksi ne sympatisoivat epäsuorasti jumalattomuutta.
Mutta pohjimmiltaan länsimaissa vallitsevat uskonnot ovat patriarkaalisia siinä, miten ne kuvaavat Jumalaa ja mitä ne korostavat. Jumala ei siis näyttäydy [niissä] niinkään miehenä vaan vanhana valkoisena miehenä.
Meidän on ymmärrettävä Todellisuuden luonne. Meille kerrotaan, että tämä maailma ei ole muuta kuin vääristynyt heijastus henkimaailmasta. Yksi tämän aineellisen maailman ominaispiirteistä on miehen ja naisen olemassaolo. Ja olisi virheellistä ja tietämätöntä yrittää riistää jumalalliselta Todellisuudelta tämä piirre, tämä luonne, jako mies- ja naisperiaatteisiin.
Kuulemme joka päivä tämän ilmaisun, nämä sanat: "Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Englannin kielen sana "man" on " mies", joka tarkoittaa "miespuolinen". Mutta entä nainen? Kenen kuvaksi nainen luotiin?
Tämä ajatus FEMINIINISESTA JA MASKULIINISESTA löytää täyden ilmaisunsa ja edustuksensa Krishna-käsityksessä jumalallisesta, ajatuksessa Jumalasta Krishnana.
miksi antaa Jumalalle inhimillisiä tai Saatanan ominaispiirteitä. Jumala ei vihaa ketään. Jos hän vihaisi, hän ei olisi Jumala. Jos hän vihaisi, hän ei voisi vaatia ihmisiä käyttäytymään armeliaasti.
Jumala ei vihaa ketään. Ainoastaan ihminen voi vihata muita.
Jumalal ei kosta kenellekään, ainoastaan ihminen tai saatana voi kostaa.
Kun Jeesus rukoili puutarhassa vähän ennen ristiinnaulitsemista, Juudas lähestyi häntä kirjanoppineiden ja pappien kanssa kavaltamaan hänet: hänen oli määrä suudella Messiasta ja antaa siten merkki siitä, kuka oli otettava kiinni. Yhtäkkiä Jeesus katsoi Juudasta kuin olisi lävistänyt hänet katseellaan. Juudas ajatteli itsekseen: "Minut on otettu kiinni, minua syytetään Kristuksen kuolemasta. Silti hänen katseensa minuun näytti sanovan: 'Minä käytän sinua omiin tarkoituksiini, et sinä minun tarkoituksiini. Käytän sinua petturin roolissa näyttääkseni tuleville sukupolville elämäni suuruuden.""
Salaisen ehtoollisen aikana Jeesus ennusti: "Yksi teistä pettää minut". Juudas oli läsnä, ja Kristus katsoi hänen suuntaansa. Myöhemmin, kun Juudas tuli sotilaiden ja kirjanoppineiden kanssa Getsemanen puutarhaan ottamaan Jeesusta kiinni, hän katsoi häntä jälleen ja ajatteli itsekseen: "Sinä halusit tehdä minusta vähän rahaa, mutta minä käytän sinua ikuisesti. Sinä tulet vastustamaan minua ikuisesti. Tiesin, että olet petturi, mutta en paljastanut sinua. Hyväksyin sinut kuitenkin yhdeksi seuraajistani, tietäen hyvin, että käyttäisin sinua omiin tarkoituksiini." Katse Jeesuksen silmissä kertoi kaiken.
Juudas heitti hopeapussin maahan, juoksi sotilaiden luo ja huusi: "Olen tehnyt pahimman synneistä. En kestä sitä!" Voimat jättivät Juudaksen, hänen henkensä murtui. Kun jiu-jitsussa vastustaja hyökkää toisen kimppuun ja tämä yhtäkkiä perääntyy, hyökkääjä kaatuu kasvoilleen maahan. Juudas joutui juuri tällaiseen tilanteeseen. Jeesus vastasi hänen petokseensa rakkaudella. Se oli rakkaus, joka riisui Juudaksen aseista ja ajoi hänet hulluuteen: "Olen tehnyt hänelle niin alhaisen ja halveksittavan teon, enkä näe hänen katseessaan minua kohtaan minkäänlaista kostonhalua, vaan ainoastaan ääretöntä kiitollisuutta.
Ihmeitä, profeettoja, pyhimyksiä ja toteutuneita ennustuksia on kaikissa maailmanuskonnoissa, vaikkemme aina ole niistä tietoisia. Tämän tai tuon uskonnon muinaisuus on myös toissijainen ominaisuus - loppujen lopuksi puhumme todellisuudesta, joka on avaruuden ja ajan tuolla puolen.
Siksi hengellisen käsitteen arvioinnissa tärkeimpänä kriteerinä ei pitäisi olla yksinoikeusvaatimus eikä edes ikä, vaan maailmankuvan syvyys ja harmonia.
Valitettavan usein eri uskontojen kannattajat ajattelevat, että "on olemassa yksi oikea uskonto, Jumalalta - ja muut ovat paholaisen luomia". Lopulta tämä asenne johtaa jatkuviin konflikteihin ja fanaattisuuteen.
Jumalan persoona kuitenkin paljastuu eriasteisesti eri perinteissä. Paradoksaalista kyllä, useimpien uskontojen kirjoitusten keskiössä ei ole Jumala itse, vaan hänen poikansa Jeesus ja hänen profeettansa Muhammed.
Mutta mitä Korkeimman lähettiläät itse sanovat? "Hän, joka lähetti minut, on suurempi kuin minä", "Minulla on teille paljon sanottavaa, mutta ette voi nyt ottaa sitä vastaan".
... asettavat Jumalan persoonan keskiöön: Hänen maailmansa, Hänen ympäristönsä, Hänen tulonsa tälle planeetalle, Hänen ilmoituksensa Itsestään.
Tämä on "kopernikaaninen vallankumous uskonnollisessa tietoisuudessa". Ennen Kopernikusta ihmiset uskoivat, että maapallo oli maailmankaikkeuden keskipisteessä, mutta Kopernikus selitti, että aurinko on keskipisteessä ja kaikki planeetat kiertävät sitä.
Samoin Jumala on kaikkien uskonnollisten oppien keskipisteessä. Ja siinä määrin kuin jokin oppi paljastaa Hänen persoonansa, sielun potentiaalisen suhteen Häneen - sitä voidaan pitää jossain määrin täydellisenä.
Seurasimmepa sitten Raamattua, Tooraa, Koraania tai Vedoja, meidän on opittava tunnistamaan se yksi ainoa todellinen henkinen juuri, joka yhdistää kaikki elävät olennot, ja tämän ymmärtäminen kehittyy tutkimalla huolellisesti kaikkea käytössämme olevaa muinaista viisautta.
Meidän on kai keskityttävä teksteihin, joita ei ole sisällytetty Raamattuun, kuten Kuolleenmeren kääröihin. Onko sielläkin todella niin paljon vihaa? Toivottavasti ei.
Kuka sinä, ihminen, olet sanomaan toisesta ihmisestä, että joku on paha ja joku toinen on hyvä?
Miksi he haluavat muuttaa rakastavan Jumalan vihaavaksi Jumalaksi?
kaikki miehet ovat tasavertaisia.
Miksi puhua pahaa Jumalasta? Että Hän vihaa?
Palvelu on epäitsekästä ja tapahtuu rakkaudesta - rakkaudesta, joka on aktiivista ja ehdotonta. Ehdoton rakkaus ja palvelu.
Ihmeitä, profeettoja, pyhimyksiä ja toteutuneita ennustuksia on kaikissa maailmanuskonnoissa, vaikkemme aina ole niistä tietoisia. Tämän tai tuon uskonnon muinaisuus on myös toissijainen ominaisuus - loppujen lopuksi puhumme todellisuudesta, joka on avaruuden ja ajan tuolla puolen.
Siksi hengellisen käsitteen arvioinnissa tärkeimpänä kriteerinä ei pitäisi olla yksinoikeusvaatimus eikä edes ikä, vaan maailmankuvan syvyys ja harmonia.
Valitettavan usein eri uskontojen kannattajat uskovat, että "on olemassa yksi oikea uskonto, Jumalalta - ja muut ovat paholaisen". Lopulta tällainen kanta johtaa jatkuviin konflikteihin ja fanaattisuuteen.
Vedat tuovat ristiriidat sopusointuun selittämällä: kaikki maailmanuskonnot puhuvat Jumalasta. Useimpien uskontojen seuraajia voidaan kutsua "teisteiksi", kreikan kielen sanasta "theos" - "Jumala".
Jumalan persoona on kuitenkin paljastettu eriasteisesti eri perinteissä. Paradoksaalista kyllä, useimpien uskontojen pyhien kirjoitusten keskipisteessä ei ole Jumala itse, vaan hänen poikansa Jeesus ja profeetta Muhammed.
Mutta mitä Korkeimman lähettiläät itse sanovat? "Hän, joka lähetti minut, on suurempi kuin minä", "Minulla on teille paljon sanottavaa, mutta ette voi nyt ottaa niitä vastaan".
Joskus ajatellaan virheellisesti, että koska Jumala on Yksi, Hänellä on vain yksi ilmestyminen. Tämä ei kuitenkaan pidä lainkaan paikkaansa.
Jumala on ääretön, ja Hänen henkisiä ilmenemisiään on lukemattomia.
Jokainen Hänen jumalallisista ilmestymisistään on yksilöllinen Persoona.Heillä kaikilla on oma luonteensa ja erityispiirteensä.
Kaikkien avatarien rajaton täydellinen lähde ja rajaton täydellinen avatara ovat aina täydellisiä, eli niillä on kaikki energia ja voima. Rajaton täydellinen avatara syntyy kaikkien avatarien rajattomasta täydellisestä Lähteestä ilmentääkseen lilojaan. Toteuttaakseen leikkejään äärettömän täydellinen avatara omaksuu äärettömän täydellisen muodon, mutta kaikkien avatarien äärettömän täydellinen lähde pysyy aina täydellisenä, eikä Korkeimman Herran täydellisyys koskaan heikkene.
Seurasimmepa sitten Raamattua, Tooraa, Koraania tai Vedoja, meidän on opittava tunnistamaan se yksi ainoa todellinen henkinen juuri, joka yhdistää kaikki elävät olennot,
ja tämän ymmärtäminen kehittyy tutkimalla huolellisesti kaikkea käytössämme olevaa muinaista viisautta.
jumala 🤣 toisen hyvä on toisen paha jos et sitä tiennyt
Miten niin?
Mikä yhdelle on päivä, on toiselle yö Mikä yhdelle on nektaria, on toiselle myrkkyä.
Ihmisille on annettu vapaa tahto, ja sitä he käyttävät toistensa sortamiseen ja tuomitsemiseen. Onko se oikein, kysyn vain?
Armo kuuluu kaikille ja sitä riittää kaikille. Ei meidän tarvitse haukkua, vihata tai tuomita toisiamme.
Niin, ja Jumala myös ei vihaa ketään.
"Armo kuuluu kaikille ja sitä riittää kaikille. Ei meidän tarvitse haukkua, vihata tai tuomita toisiamme."
Totta.
Jumla ei koskaan vihaa ketään eikä kosta kenellekään.
Kun puhutaan Jumalan vihasta, en ole lainkaan yllättynyt siitä, että ihmiset kääntyvät pois kristinuskosta ja jättävät kirkon kauhuissaan, siis eroavat kirkosta. Kuka nyt haluaa palvoa jotakuta, joka vihaa kauheasti ihmisiä.
Jumala kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.
Lukekaa hihhulit joskus sitä raamattuanne.
"Jumala kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen".
Jos joku kostaa, niin se ei varmasti ole Jumala.
"Lukekaa hihhulit joskus sitä raamattuanne."
Kuka oj hhihhuli: se joku lue raamattua tai se joka ei lue sitä?
"Jumala kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen".
Jos niin on raamatussa, niin silloin kyseessä ei ole jumala. Vaan joku joka sanoo olevansa jumala.
"Jos niin on raamatussa, niin silloin kyseessä ei ole jumala. Vaan joku joka sanoo olevansa jumala."
No näinhän sen täytyy olla, koska sinä niin sanot!
Kirkosta erottiin kun joku sanoi pahasti homoista.
Joskaan sekään ei enää toimi.
On vanhakantaista lukea jotain VT:n kirjoituksia. Nyt meillä on Jeesus ja sen mukana hurmahenget.