Syövän kanssa eläminen

Kyllä syöpä on yhtä ylä ja alamäkeä. Vaikka olenkin jo melkein pappaiässä niin millään ei meinaa hyväksyä sitä. Välillä on päiviä jolloin ei niin paljon ajattele sitä mutta nytkin keskellä yötä on pakko kirjoittaa jonnekin. Minulla on ollut tämä vuoden verran ja välillä luovuttanut niinkuin nytkin. Vaimo tässä on elänyt kauhessa paineessa. Kyllä se olisi paras ratkaisu että nukkuisin pois. Ei tätä kukaan jaksa kauan. Johonkin sydänkohtaukseen olisi paljon helpompi kuolla. Mutta tämä syöpä kiusaa ihmistä niin paljon että henkinen kantti meinaa pettää. Mitä sitten tapahtuu,siihen en osaa itsekään vastata
1162
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Hei,

Hyvä, että kirjoitit tänne. Tilanteesi vaikuttaa raskaalta. On olemassa auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Keskustelutuki voisi olla avuksi sekä sinulle itsellesi että vaimollesi. Ao. palveluista voi halutessaan saada tukea ja vinkkejä myös muuhun avun hakemiseen.

- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/

Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkkinä Minä ja syöpä -chatit https://tukinet.net/teemat/mina-ja-syopa-chat-1451834752/ryhmachatit/

Joka viikko ma-ke klo 15-19 ja to klo 15-21 on MIELI Kriisichat, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

- Valtakunnallinen kriisipuhelin

Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää 24/7 numerossa 09 2525 0111.

Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Kyllä syöpä on yhtä ylä ja alamäkeä. Vaikka olenkin jo melkein pappaiässä niin millään ei meinaa hyväksyä sitä. Välillä on päiviä jolloin ei niin paljon ajattele sitä mutta nytkin keskellä yötä on pakko kirjoittaa jonnekin. Minulla on ollut tämä vuoden verran ja välillä luovuttanut niinkuin nytkin. Vaimo tässä on elänyt kauhessa paineessa. Kyllä se olisi paras ratkaisu että nukkuisin pois. Ei tätä kukaan jaksa kauan. Johonkin sydänkohtaukseen olisi paljon helpompi kuolla. Mutta tämä syöpä kiusaa ihmistä niin paljon että henkinen kantti meinaa pettää. Mitä sitten tapahtuu,siihen en osaa itsekään vastata

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu